Hämäränhyssy

i. Mainingin Aie on tasaisen varma suorittaja niin esteillä kuin koulussakin mutta taidot eivät yllä millekään mestaruustasolle. Orin kanssa on kilpailtu pääosin seuratasolla mutta on sillä sijoituksia aluetasoltakin. Musta ori on viettänyt elämänsä pääasiassa parempana harrasteratsuna kuin kisatykkinä mutta sukunsa ansiosta on sille siunaantunut myös neljä varsaa, joista nuorin on vasta opettelemassa hevosen elämää. Mainingin Aie on luonteeltaan rehellinen puurtaja, joka tekee mitä pyydetään. 13-vuotias ratsu on yhä kisakuntoinen ja oletettavasti se tulee olemaan vielä käytettävissä jalostukseenkin.

ii. Riihikuiva on kuuman kesän lapsi, joka on aina käyttäytynyt herrasmiesmäisesti ja ollut jopa hieman ruunamainen. Hyvällä potentiaalilla varustettu kouluratsu on kilpaillut helpossa A:ssa hyvällä menestyksellä ja periaatteessa rahkeita olisi vaativaan B:hen mutta sinne ei askelten säädeltävyys ja näyttävyys enää riitä. Hyvärakenteinen Riksa on kantakirjattu kakkosella ja ollut jalostuskäytössä neljällä kaudella. Orin 26 jälkeläistä ovat kaikki kunnostautuneet enemmän tai vähemmän ratsastuksen saralla. Kisaeläkkeellä oleva 17-vuotias Riksa viettää aktiivista harrasteratsun elämää itäsuomalaisella tallilla.

iii. Älykääpiö ei oikeastaan ole ollut nimensä veroinen. Kääpiö ei myöskään kokonsa puolesta sovi nimeensä mutta minkäs sille enää mahtaa. Ori oli nopea oppimaan (niin hyvässä kuin pahassakin) mutta sen motivaatio tehdä asioita oli sitten tuuri peliä. Hyvänä päivänä kaikki sujui leikiten mutta huonona Kääpiö ei tehnyt elettäkään miellyttääkseen ihmistä - oli kyse mistä vain. Ratsuna ori oli kuitenkin laadukas ja periyttikin hyviä ratsunominaisuuksiaan useimmille jälkeläisilleen, joita sille siunaantui peräti 32. Kääpiö kisasi pääasiallisesti kouluratsastuksen parissa mutta on sillä jokusia startteja myös esteratsastuksen saralla. Kääpiö lopetettiin jalkavaivojen vuoksi 18-vuotiaana.

iie. Kuuta-Molla oli rauhallinen ja harkitseva tamma, jonka suurimmat mertiitit ovat jalostuksen saralta. Useita mesteyneitä kouluratsuja jättänyt tamma ei itse koskaan kilpaillut, sillä se stressasi matkustamista ja suuria väkijoukkoja. Niinpä tamma päätettiin hyvän sukunsa vuoksi ottaa jalostukseen jo 7-vuotiaana. Näyttelyistä sille on myönnetty sertiä, joten mikään toivoton tapaus tamma ei ole ollut. Molla jätti jälkeensä seitsemän varsaa aikansa hyvistä oreista. Tamma ja sen kahdeksas varsa menehtyivät varsomisen yhteydessä, sillä varsan virheasentoa ei saatu korjattua.

ie. Kesäheinä on rempseä tamma, jonka kanssa on ollut mukava kilpailla niin esteillä kuin koulussakin. Tamma osallistuu mielellään kaikkeen puuhaan vielä eläkepäivilläänkin eikä siten tunnu 19-vuotiaalta. Mainingin Aie oli tamman ensimmäinen varsa, jonka se sai pitäessään “välivuotta” epäselvien jalkaongelmien vuoksi 5 - 6 -vuotiaana. Myöhemmällä iällä tamma varsoi vielä kaksi varsaa, mutta suurimpia saavutuksia tammalla on kuitenkin oma menestyminen etenkin estepuolella.

iei. Heinäpouta harvinaisemmasta sukulinjasta tuleva ori, jonka kanssa on kilpailtu pääasiassa esteratsastuksen parissa. Ori oli oman aikakautensa merkittävimpiä hyppääjiä, joten jalostuksen saralla sille olisi ollut enemmänkin käyttöä kuin 43 varsaa. Luonteeltaan Pouta oli sisukas ja yritteliäs mutta toisaalta se ei antanut mitään ilmaiseksi. Ori jouduttiin lopettamaan hevosinfluenssan vuoksi sen ollessa kiitettävässä 24-vuoden iässä.

iee. Eilisenvaara oli omanelämänsä supersankari, joka soveltui lähes kenelle vain. Innokas tamma ei ehkä ollut se paras kaikista mutta seuratasolla sen kanssa on useampikin ratsastaja saanut ne ensimmäiset mitalinsa. Eila asui koko elämänsä kasvattajallaan, jolla oli suuria suunnitelmia tamman tulevaisuudelle mutta kun tamman häseltäminen esti tavoitteellisen kisaamisen siirrettiin se jalostukseen ja harrasteratsun virkaan 11-vuotiaana. Elämänsä aikana tamma varsoi neljästi. 17-vuotiaana tamma löydettiin omasta tarhastaan tuupertuneena ja syyksi selvisi massivinen sydänkohtaus.

e. Aamunkoi on varsinainen tapaus, joka selkeästi periyttänyt luonteensa pojalleen. Mitään tamma ei suostu tekemään, jollei siitä saa riittävää palkkiota. Valitettavasti tamma ei ollut tämän vuoksi odotuksien arvoinen ja se myytiin useamman kerran uuteen kotiin ennen kuin se sai pysyvän kodin Öörnin Kallelta. Hän jaksoi tamman kanssa kääntää ja vääntää ja joitakin kertoja sen kanssa on kilpailtukin vaihtelevalla menestyksellä. Suku on kuitenkin laadukas, joten Kalle on astuttanut Aamun kolmesti ja nykyisin tamma viettelee rauhallisia eläkepäiviä vuosikkaita paimentaen.

ei. Luojanluoma oli rauhallinen hevonen, joka selvästi pohti asioiden hyvät ja huonot puolet ennen kuin teki päätöksiä. Toisinaan orin pähkäilyt aiheuttivat ongelmallisia tilanteita mutta tutuissa ympyröissä se toimi hyvin yhteen hoitajansa ja ratsastajansa kanssa. Kisatessa orin ominaisuus oli varsin hankala mutta kun yleisimmät kisapaikat tulivat tutuiksi pärjäsi sen kanssa kansallisella tasolla kouluratsastuksessa. Luonteestaan huolimatta Luojanluoma oli haluttua kamaa jalostuksessa, sillä orilla oli erinomainen rakenne ja se kantakirjattiin ratsusuunnalle ykkös palkinnolla. Ori koki luonnollisen kuoleman 20-vuotiaana.

eii. Salakavala oli juoksijatyyppinen ori, joka ei koskaan nähnytkään raviratoja vaikka niin oli suunniteltu. Kasvattaja ajautui rahavaikeuksiin laman aikana ja laittoi hevoset myyntiin. Kalaksi kutsuttu ori päätyi kasvattajan harmiksi enemmän työajosta kiinnostuneeseen kotiin, jossa hevosen kanssa siirryttiin käynti- ja juoksukokeisiin, sillä kevyen rakenteensa vuoksi se ei pärjännyt raskaampia kilpakumppaneitaan vastaan metsäajossa tai vedossa. Sivussa orin kanssa tehtiin kotona ratsun hommia vaikkei se sillä saralla koskaan kilpaillutkaan. Kala olisi voinut olla kova nimi jalostuksessa, jos se olisi päässyt raviradoille ja menestynyt mutta tällä uralla se sai vain neljä varsaa, nekin ratsutammoista.

eie. Onnenkantamoinen eli lyhyen ja intensiivisen elämän, joka päättyi onnettomuutteen tamman ollessa 9-vuotias. Ratsuna Onna oli yritteliäs ja sen kanssa olisi voinut menestyä jopa kansallisella tasolla. Onna varsotettiin nuorena kertalleen ennen kisauran aloittamista. Luojanluoma jäi myös tamman ainoaksi varsaksi.

ee. Tuutulaulu oli herttainen ja suloinen tamma, joka oli kuin luotu ensiratsuksi. Tamma toimi monta vuotta ratsastuskoulussa eritasoisten oppilaiden ratsuna mutta se varsotettiin peräti kolme kertaa sen elämän aikana. Tuutu kilpaili useiden ratsastajien kanssa seuratason kilpailuissa sijoittuen usein puolen välin paremmalle puolelle, parhaimpien ratsastajien kanssa jopa lähelle kärkeä. 16-vuotiaana eläkkeelle siirtynyt tamma löydettiin laitumelta kuolleena muutamaa vuotta myöhemmin.

eei. Taian Taival oli vaikuttava ori niin ulkonäöllään kuin taidoillaankin. Vaikka rakenteellisesti ori ei ehkä ollutkaan sitä parhainta parasta priimaa, niin poikkeuksellinen väri vetosi yleisöön. Taiston kanssa kisattiin sekä esteillä että koulussa mutta esteratsastus oli orin mieleen enemmän. Taiston elinaikana ei ratsujalostus ollut ihan niin suunnitelmallista ja tavoitteellista kuin nykypäivänä, joten se otti vastaan monenlaisia tammoja. Taisto lopetettiin 18-vuotiaana yleistilan romahtamisen seurauksena.

eee. Nurinkurin Nuttu oli Tuutun tavoin rauhallinen ja herttainen tamma, joka oli samassa ratsastuskoulussa 2-vuotiaasta lähtien. Tammasta piti alunperin tulla tallinpitäjän kisaratsu mutta kisaamiseen sillä ei ollut todellista kipinää. Nuttu toimi pääasiassa edistyneempien tunneilla mutta toisinaan sen näki myös aloittelijoiden ryhmässä pidemmillä ratsastajilla. Hyvästä suvusta tullut tamma varsotettiin pariin kertaan kyvykkäillä oreilla.
© Jenna VRL-03515

Päiväkirjamerkinnät

30.07.2021 - Pirun ötökät!
Olen sovittanut tänä kesänä Hissulle kaikenmalliset ötökkäsuojat päähän - hapsut riimuun kiinni, hapsut omalla kiinnityksellä ilman riimua - korvaosalla ja ilman, ötökkähuput tarralla ja läpivedettävät mallit ja nämäkin korvaosalla ja ilman. Silti ne eivät pysy tämän päässä! Onneksi tallissa on niin monta muuta hevosta jolle vaihtaa nämä testauksen ostokset päähän, etteivät rahat ole sentään tässä hukkaan menneet. Paitsi ehkä sen yhden osalta, mitä en laitumelta vielä ole löytänyt - tosin se oli läpivedettävä malli, että se onkin varmaan riekaleina.. Elättelen kuitenkin vielä kovasti toiveita sen löytymisestä, jos vaikka olisi korjauskelpoinen. Hissu ei ilmeisesti vain pidä mistään päässään, mutta raukan silmän ympärykset ovat niin ilkeän näköiset aina laitumelta paluun jälkeen, että ilman ei raaskisi pitää.

Valmennukset

23.01.2021 - Kouluvalmennus, kirjoittanut Hazel
Rautiaan läsipään vauhti ei varsinaisesti päätä huimannut, kun se laukkasi ratsastajansa kanssa pitkin uraa. Ruuna oli varsin kaunis isoine merkkeineen ja se oli muutenkin oikein hellyyttävän oloinen tapaus, mutta sileätyöskentely ei varsinaisesti tuntunut kuuluvan sen lempipuuhiin. Selässä keikkuva Veera yritti parhaansa mukaan ratsastaa Hissua eteen ja kyllä se jaksoikin aina parin askeleen verran liikkua vähän tehokkaammassa tahdissa, kunnes vauhti taas hiipui siihen tasaisen tappavaan, sille ominaiseen lyllerrykseen.

Hissuun saatiin kuitenkin onneksi vähän eloa tekemällä väistöjä loivaa kiemurauraa hyödyntäen. Veeran täytyi kuitenkin ratsastaa joka ikinen askel ja huolehtia siitä, että ruuna hänen allaan oikeasti etenee. Jos Hissu olisi saanut itse valita, se olisi varmasti tehnyt mieluiten täysstopin keskelle kenttää ja jäänyt siihen.
“Kanna omat kädet! Ja muista pitää selkeä tahti kevennyksessä, vaikka Hissun vauhti meinaisikin hiipua!” huutelin maneesin keskeltä, kun ratsukko ravasi ohitseni.

Väännettyämme aikamme väistöjä, ympyröitä ja siirtymisiä, ohjeistin ratsukkoa tekemään lopuksi vielä hetken aikaa kolmikaarista kiemurauraa ravissa. Jokaiseen kaarteeseen täytyi kuitenkin tehdä voltti ja voltin aikana oli tarkoitus väistättää hevosen takapäätä vähän ulospäin uralta. Parivaljakko selvisi tehtävästä aika kivannäköisesti omassa tahdissaan, vaikka aluksi takapään väistättäminen tuottikin vähän haasteita. Ratsukko onnistui kuitenkin hyvin parin toiston jälkeen ja Hissukin liikkui lopulta ihan hyvin eteen. Ruunaa ei tuntunut kuitenkaan lainkaan haittaavan jäädä loppuraveille ja sen kautta siirtyä hiljalleen käyntiin.

20.02.2021 - Estevalmennus, kirjoittanut Mari H.
Hissu ja Veera aloittelivat juuri alkuverryttelyä kun saavuin Pyökkipolkuun. Maneesissa olikin jo joitain esteitä valmiina, ja samalla kun ratsukko verrytteli, minä siirtelin esteet meidän valmennukseen sopivaksi. Ratsukon kanssa harjoiteltaisiin tänään sarjaa sekä lyhyempiä lähestymisiä. Kun esteet olivat kasassa aloin keskittyä alkuverryttelyn seuraamiseen. Hissu vaikutti hiukan hitaalle, eikä meno ollut mitenkään erityisen ponnekasta. Veera saikin alkaa herättelemään ratsuaan sekä tekemään siirtymisiä, jotta ruuna saatiin kunnolla kuulolle. Ensin Hissu vastasi apuihin vain huiskauttamalla häntäänsä, mutta kun Veera pyysi seuraavalla kerralla vähän isommin, niin saatiin ruunaan hiukan vauhtia. Ratsukko sai hioa jonkin aikaa käynti-ravi siirtymisiä ja kun ne sujuivat, siirryttiin laukka-ravi-laukka siirtymisiin. Kun Hissu alkoi olla hyvin kuulolla ja se vastasi ratsastajan apuihin nopeasti, työskenneltiin hetki laukkapuomeilla. Toisille puomeille piti tulla hiukan isommassa ja pidemmässä laukassa ja toisille puomeille Veera sai hiukan lyhentää ratsuaan. Lyhentäminen sujui ihan hyvin, mutta pidentämisen kanssa vaadittiin muutamia toistoja, ennen kun Hissu lähti kunnolla venyttämään askeltaan. Kun puomit sujuivat, ratsukko sai pitää pienen hengähdystauon ja samalla selitin seuraavan tehtävän.

Harjoiteltava sarja koostui neljästä esteestä; ensin kolme estettä yhden askeleen väleillä ja neljäs este kolmen askeleen välillä. Aloitimme niin, että esteet olivat suhteellisen ristikoita. Ennen ensimmäistä estettä oli apupuomi auttamassa oikean ponnistuspaikan löytämistä. Ensimmäisellä kerralla oli hiukan tahti hukassa ja Hissu oli välikäyntien aikana päässyt taas vähän laiskistumaan. Pienen herättelytuokion jälkeen otettiin uusiksi ja sarja sujuikin oikein mukavasti. Veera joutui olemaan todella tarkkana lähestymisen kanssa, jotta ratsukko löysi oikean ponnistuspaikan. Kun ristikot sujuivat ja ratsukko löysi hyvän rytmin tekemiseen, nostin esteet pystyiksi ja tein viimeisestä esteestä okserin. Kun oikea rytmi oli löytynyt, ei ratsukolla ollut ongelmia suorittaa tehtävää. Kun sarja sujui, lisäsimme tehtävään pari estettä niin, että sarjan jälkeen piti kääntyä suhteellisen tiukasti ja hypätä pysty ja jatkaa siitä kaarevalla uralla toiselle pystylle. Ensimmäisellä yrittämällä ratsastajalle tuli jonkinlainen merkkausvirhe, eikä ratsukko päässyt sarjan jälkeiselle esteelle. Toisella kertaa oltiinkin jo tarkempia ja linja löytyi hienosti. Kaareva lähestyminen toiselle esteelle toi pieniä ongelmia ponnistuspaikan löytämiseen ja Hissu teki aikamoisia loikkia. Onneksi ratsastajalla oli nopeat reaktiot ja Veera ehti mukaan hyppyihin eikä häirinnyt hevosta. Lähestymistä viimeiselle esteelle ei saatu täydelliseksi, mutta siinäpä onkin ratsukolle harjoiteltavaa jatkoa ajatellen. Loppuverryttelyt Veera ja Hissu saivat tehdä itsenäisesti, kun minä kannoin esteet omille paikoilleen.

21.03.2021 - Kouluvalmennus, kirjoittanut Mari H.
Tuttu ratsukko olikin jo vastassa kun saavuin Pyökkipolulle. Veera oli juuri pompannut ratsunsa selkään kun saavuin maneesiin. Nopeiden kuulumisten vaihdon jälkeen aloitettiin alkuverryttelyllä. Hissu laitettiin heti alusta asti kunnolla töihin eikä laiskottelua katsottu yhtään. Alkukäyntien aikana ruuna meinasi olla hiukan sitä mieltä, että minähän en liiku, mutta kyllä sieltä saatiin kuitenkin kaivettua reipas tahti. Siirtymisillä haettiin taas hevonen kuulolle ja reagoimaan. Veera sai olla tarkkana eteenpäin pyytävissä avuissa ja joutui muutaman kerran huomauttamaan Hissua raipalla. Nopeasti ruuna kuitenkin keräsi itsensä ja loppupeleissä siirtymisiä oli oikein mukava katsella. Verryttelyjen lopuksi otettiin vielä vähän laukkaa. Laukassa Veera sai ratsastaa kevyessä istunnassa ihan reippaasti eteen, jotta saatiin ruunaan hiukan vauhtiakin. Hissu jopa näytti pieniä innostumisen merkkejä, ja toiseen kierrokseen se mennä viipotti ilman käskemistä erittäin reippaalla tempolla.

Verryttelyjen jälkeen aloitettiin päivän harjoitus. Tänään ratsukon kanssa oli tarkoitus tehdä pohkeenväistöjä sekä tempon lisäyksiä. Tehtävää tehtiin niin, että ensin ratsukko tuli keskihalkaisijaa pitkin, teki pohkeenväistön uralle, jatkoi päädyn läpi ja seuraavalla suoralla kääntyi lävistäjälle, jossa otettiin lisäys. Väistöt tehtiin vuorotellen kumpaankin suuntaan. Aloitimme harjoituksen käynnissä. Ratsukon suurin ongelma oli tempon säilyttäminen koko väistön ajan. Ratsukko tuli tehtävään sisään hyvällä rytmillä, mutta heti kun väistö alkoi, löi Hissu jarrun pohjaan. Väistö sinällään onnistui ihan hyvin ja ruuna astui hyvin ristiin ja pysyi suorana, mutta vauhti hiipui lähes olemattomiin. Veera sai kuitenkin heti väistön jälkeen ruunan taas hyvin hereille ja lävistäjällä tempon lisäys oli suhteellisen selkeä. Päätimmekin hiukan jaksottaa väistöä niin, että muutaman väistöaskeleen jälkeen tuli suoritus, eteen ratsastus ja sitten taas uudelleen väistöön. Tämä vaati ratsastajalta nopeita ja selkeitä apuja, mutta näin saatiin hiukan paremmin ylläpidettyä tahtia myös väistössä. Ravissa tahti pysyi aavistuksen paremmin, mutta myös siinä väistöä hiukan jaksotettiin, ettei tempo päässyt hyytymään. Tempon lisäykset sujuivat ravissa hienosti ja loppuun tehdyt lisäykset laukassa menivät myös oikein mallikkaasti. Onnistuneisiin suorituksiin oli hyvä lopetella tältä kertaa ja ratsukko suuntasi tekemään loppuverryttelyjä maastoon.

Tuotoskilpailuiden tuotokset

06.01.2021 - Adinan estekisat
Tehtävänanto: Radan koristeluun on tällä kertaa käytetty ihan liikaa aikaa, tuumaat astuessasi radan tutustumiseen ennen luokkaa. Kerro omin sanoin miltä rata näytti tai piirrä vaihtoehtoisesti muutama hurjin este. Lisää tarinaan/piirokseen nämä sanat: lohikäärme, luola, prinsessa, järvi ja okseri.
"Lukiko siinä ilmottautumises, että näis kisois on tämmönen joku fantasiateema vai onks multa mennyt jotain ohi?" kysyin vieressäni kävelevältä kanssakilpailijalta. Tämä pudisteli päätään, että varmasti muistaisi, jos tämmöinen maininta olisi ollut. Ihmettelimmekin hieman kun saapuessamme traileriparkkiin, vastaamme käveli kisojen tuomari prinsessa-asussa. Nyt sitten radallamme on vastassa puinen lohikäärme - toivottavasti se ei ala syöksemään tulta. Lohikäärmeen takana oli tuomarin koppi, joka oli ilmeisesti koitettu naamioida luolaksi. Tai ehkä linnaksi, prinsessan linnaksi. Ei kai prinsessat luolissa elä, joten ehkä luola oli väärä tulkinta. Radalla oli pienen pieni okseri, jonka alle oli vesimatolla luotu järvi ja järvessä selkeästi jonkin sortin merihirviötä esittivät leludinosaurukset. Olin hieman hämmentynyt, mutta ratsuni Hissu on varmasti tämän nähdessään enemmän hämmentynyt kuin minä.

31.07.2023 - VMRJ Cup tuotosluokka
"Kavion kopse,
sateen ropse.
Ratsu laukkaa,
matkaa taittaa.
Voitto haaveissa siintää,
kun salama ääriviivansa taivaalle piirtää.
Hyvältä on näyttänyt treenin kulku,
kunhan ei koitoksessa koita surku.."