Kotipihan Hymyhäive

Tämä on virtuaalihevonen | VH24-018-0428
SV-I, KEV-II

Suomenhevonen, tamma
154cm, rautias
Syntynyt 29.09.2024, 4v.

Kenttäpainotteinen CIC1
Omistaja Jaana K., VRL-03669
Kasvattaja Jaana K., Hemgård

Luonnekuvaus

Erityisesti uusien ihmisten kanssa Häive on herkkä ja hieman ujo, mutta kuitenkin ystävällinen ja yhteistyöhaluinen tamma. Se yrittää aina parhaansa ja nauttii saamastaan huomiosta sekä kehuista, erityisesti sille tuttujen ihmisten seurassa. Kilpaillessa se antaa kaikkensa ja onkin osoittanut potentiaalia kenttäratsastuksessa, mutta sen kanssa kuitenkin tarvitaan kärsivällisyyttä ja hienovaraisuutta - erityisesti uusissa tilanteissa.

Häive on todella miellyttävä käsitellä, vaikka kyseessä olisi tuntemattomampikin ihminen. Toki, kuten aiemminkin sanottu, niin tamma saattaa olla hieman varovainen ja ujo uusien ihmisten kanssa, mutta tämä lähinnä tarkoittaa sitä, että se pitää etäisyyttä ja on vähän sellainen ”anteeksi, kun olen olemassa” -tyyppinen.
Häive saattaa jännittyä, jos hoitajan otteet ovat kovat tai toiminta turhan kiireistä, mutta rauhallisen ja lempeän toiminnan kanssa se on erittäin helppo ja yleensä rentoutuukin aika hyvin harjaustuokioiden aikana.
Rautias nostaa kavionsa kuuliaisesti ja antaa puhdistaa ne kaikessa rauhassa, eikä kengityksenkään kanssa ongelmaa ole, kunhan kengittäjä viitsii käyttää hetken tutustuakseen hevoseen.

Taluttaessa Häive kävelee pääosin rauhallisesti, mutta saattaa pysähtyä tai hidastaa askeleitaan, jos se havaitsee jotain epätavallista ympärillään. Saattaapa tuo säpsyäkin, mutta ikinä se ei ole yrittänytkään pakoon lähteä ihmisen luota, vaan ennemminkin hakeutuu lähemmäs ihmistä, kuin turvaa hakien.

Rautias on yritteliäs ratsu, jolta ei työmotivaatiota puutu. Se on herkkä avuille ja parhaiten toimiikin kevyillä sekä täsmällisillä avuilla. Kovien apujen kanssa tamma muuttuu jännittyneeksi ja jopa vastahakoiseksi, jolloin sitten meneekin tovi, että tamman saa takaisin rentoutuneeseen tilaan.
Sileällä Häive on keskittynyt ja tekee pyydetyt asiat tarkasti sekä tehokkaasti. Sen askeleet ovat pehmeät, mutta kuitenkin reippaat ja matkaa voittavat.
Niin rata-, kuin kenttäesteillä tamma on reipas, mutta tarvitsee tietysti läsnä olevan ratsastajan, joka osaa tukea ratsuaan läpi radan. Mikäli ratsastaja jää matkustamaan, toteaa Häive yleensä, että ei tässä sitten olla mihinkään menossa ja joko alkaa kieltämään tai kiertämään esteitä. Yksi mahdollisuus on myös, että tamma vain hidastaa vauhtiaan ja jossain vaiheessa pysähtyy kokonaan. Vesiesteet sille välillä tuottaa ongelmia, mutta kun ratsastaja rohkaisee tammaa sopivasti, niin kyllä niistäkin selvitään!
Häive on myös ihan kivasti maastossa, mutta tarvitsee yleensä kaverin mukaan. Se kyllä liikkuu mielellään, mutta on hyvin herkkä ympäristön ärsykkeille. Uudet paikat tai epätavalliset äänet voi saada tamman varautuneeksi, mutta tällöinkin yllättäviin asioihin reagointi on lähinnä säpsähdys ja pysähdys.

Lastaus ja kuljetus sujuu pääosin hyvin, mutta valmistautuminen on kuitenkin aina tärkeää ja kilpailupaikoille pyritään aina varaamaan riittävästi aikaa, jotta Häiveellä on aikaa totutella uuteen ympäristöön ja siellä oleviin asioihin sekä ääniin. Toki tuttujen ihmisten kanssa se vaikuttaa selviävän vaikka mistä, joten sinänsä turhaa huolta ei kannata kantaa.
Itse suorituksen aikana tamma keskittyy loistavasti ja tekee työn parhaimman kykynsä mukaan.

Suku

isä
Hämäränhyssy
sh., rautias, 162cm
SLA-I, KRJ-I, KERJ-II, ERJ-II, MEJ-II, TYH-II, VVJ-II, YLA1, Ch-R, Novice Endurance Champion, 3* Prospect, Quality
ii. Mainingin Aie
sh., musta, 165cm
iii. Riihikuiva
sh., musta, 164cm
iie. Kesäheinä
sh., rautias, 159cm
ie. Aamunkoi
sh., rautias, 160cm
iei. Luojanluoma
sh., rautias, 163cm
iee. Tuutulaulu
sh., ruunikko, 157cm
emä
Huikia Hihitys
sh., punaruunikko, 156cm
KEV-III
ei. Hopiainen Vänni
sh., hopeanrautias, 166cm
eii. Jippe
sh., rautias, 167cm
eie. Virren Vappunen
sh., hopeanruunikko, 158cm
ee. Huikia Helena
sh., punaruunikko, 155cm
eei. Halavatun Huikia
sh., punarautias, 160cm
eee. Vihoviimeinen Viljaana
sph., tummanruunikko, 149cm

Jälkeläiset

Ei jälkeläisiä

Kilpailutulokset

Suomenhevosvarsojen laatuarvostelu 20.10.2025 SV-II (5,2 + 8 + 6 + 7,25 + 7 + 10 + 14 = 57,45p).
Kenttävarsojen laatuarvostelu 31.10.2025 KEV-II (6 + 1,5 + 3 + 5 + 5 + 4 + 5 = 29,5p).

Porrastetut kilpailut

Kenttäratsastusjaos (KERJ)


Taso:

1 / 4

Kokonaispisteet:

312.31

Ominaisuuspisteet

nopeus:

76.6

kestävyys:

73.78

hyppykapasiteetti:

85.92

rohkeus:

76.01

31.08.2025 - Nessinjärven Kilpailukeskus - CIC1 - 3/75 KERJ-CUP

Päiväkirja

29.09.2024 pk-merkintä - Kirj. Om. (263 sanaa)

Veera sattui esittelemään Hissun Discordissa ja minähän ihastuin ruunaan heti. Ensin toki iski epätoivo, kun kyseessä on kuitenkin ruuna, mutta päätin kuitenkin kysyä, josko siitä pakasteita olisi vielä saatavana ja olihan siitä, joten pakettia postiin ja kohta saataisiin kokeilla, josko Hile tulisi ekasta kerrasta kantavaksi!

Ensimmäisessä ultrassa oli nähtävillä, että kyllähän se siemennys oli onnistunut, joten innolla ja toisaalta kauhulla jäätiin odottamaan, että menisikö kaikki loppuun asti hyvin ja miten Hile suhtautuisi varsaansa.
Koitti syyskuun loppu ja Lauri kävi ilmoittamassa, että Hile vaikuttaa siltä, että saattaisi kohta varsoa, joten jätettiin tamma sisälle, kun muut lähtivät ulos. Kävin vielä virittelemässä kameran karsinan nurkkaan, jotta voisin tammaa seurata myös etänä ja häiritsemättä tammaa hirveästi.

Olin edellisenä yönä nukkunut älyttömän huonosti, joten päätin nukkua pienet päiväunet olohuoneen sohvalla. Paitsi minut tuntien en sitten herännytkään herätykseen, vaan vasta siihen, kun Lauri paukkaa olohuoneeseen likaisilla tallikengillään.
”Ylös sieltä nyt! Hile synnytti!” Mies karjaisi ja pomppasin varmaan metrin ilmaan jääden pöllämystyneenä tuijottamaan miestä.
”LIIKETTÄ!” Lauri murahti ja niin sitä lähdettiin vauhdilla ovesta ulos. En ehtinyt edes takkia saada päälle, vaan nappasin sen oven viereisestä naulakosta ja painelin pihalle kiskoen takkia vauhdissa päälle.

Ja totta tosiaan, karsinassa seisoi hontelo, rautias tammavarsa vähän ujosti emänsä takaa kurkkien. Hile vaikutti hyvin rauhalliselta, joten livahdin karsinaan ensin tietysti hellimään tuoretta mammaa ja sen jälkeen myös käymään varsan läpi.
”Onko ellille soitettu?” kysyin Laurilta, joka nyökkäsi myöntävästi ja häipyi niine hyvinensä touhuamaan ties mitä.
Eläinlääkäri saapuikin pian ja tarkasti varsan, joka oli ainakin tämän hetken tiedon mukaan terve ja oikein elinvoimainen, eli eiköhän siitä meille uusi kenttäpuksu tulisi! Nimi sille pitäisi vielä vaan keksiä…