Vindspel

ii. Stormkronan – tai tuttavallisesti "Kruunu" – oli komea ja karismaattinen tummanruunikko 171-senttinen ruotsalainen puoliveriori. Kruunun liikkeissä oli sellaista ilmavuutta ja eleganssia, joka teki vaikutuksen niin katsojiin kuin tuomareihinkin. Luonteeltaan ori oli energinen ja hieman haastava, mutta oikeanlaisella käsittelyllä siitä kuoriutui erinomainen kilparatsu kouluratsastuksen korkeimmille tasoille. Kruunun nimi jäi elämään Ruotsin kouluratsastuspiireissä, sillä se saavutti useita mestaruuksia ja oli myös suosittu jalostusori.

iii. Vinterstjärna, mustanruunikko ja 172 cm korkea ori, oli ehkä hieman vähemmän tunnettu, mutta hevosen omistajat ja valmentajat arvostivat sen kykyjä. "Stjärna" ei ollut yhtä näyttävä kuin monet muut, mutta sen tarkka työskentely ja ilmiömäinen keskittymiskyky olivat vailla vertaansa. Ratsastajat usein kehuivat, että tämän orin kanssa kaikki tuntui helpolta, koska se vastasi apuihin nopeasti ja mielellään.

iie. Isdimma, oli rauhallinen ja ystävällinen tamma, joka tunnettiin erityisesti tasaisesta luonteestaan. Se ei koskaan ollut varsinaisesti kilparatojen tähti, mutta siitoshevosena se jätti jälkensä ruotsalaisen puoliveristen jalostukseen. Isdimma periytti jälkeläisilleen niin rauhallisuutta kuin kauniita, sulavia askellajeja. Tamman olemus oli viehättävä ja emänvaistot erinomaiset, mikä teki siitä arvokkaan osan tallinsa siitosohjelmaa.

ie. Fjällbris oli pienempi, 163-senttinen, mutta sitäkin vaikuttavampi ruunikko tamma. "Bri" tunnettiin erityisesti siitä, että se oli aina valmis töihin ja teki kaikkensa miellyttääkseen. Bri kilpaili menestyksekkäästi nuorten hevosten luokissa, mutta loukkaantuminen vei sen pois kisakentiltä. Tämä ei kuitenkaan haitannut tamman omistajia, sillä Bri oli erinomainen siitostamma ja jätti jälkeensä useita kyvykkäitä jälkeläisiä. Bri oli oikea persoona: se oli utelias ja jopa hieman keppostelija, mutta aina ystävällinen.

iei. Snöstorm, oli vähemmän tunnettu nimi Ruotsissa, mutta se oli tallinsa ylpeys. Olikin ehkä onni, että orin omistaja piti itsepäisesti Snöstormin orina, vaikka monet neuvoivat harkitsemaan harrasteratsun ruunaamista. Tummanruunikko ja 168 cm korkea ori ei ollut kilparatojen kirkkaimpia tähtiä, mutta sen tasainen työskentely ja rauhallinen luonne tekivät siitä täydellisen ratsun harrastajalle, joka halusi edistyä kouluratsastuksessa. "Snö" vietti pitkän ja onnellisen elämän pienellä tallilla, jossa se toimi sekä siitosorina että oppimestarina.

iee. Havsbris, oli 165-senttinen kaunis ruunikko tamma. Bri oli lempeä ja helposti käsiteltävä, mutta sillä oli myös hieman pilkettä silmäkulmassa. Havsbrisin omistaja muistaa tamman erityisesti sen tavasta rapsutella kaikkia, jotka osuivat karsinan oven viereen. Kilparadoilla Havsbris ei koskaan tehnyt suurta läpimurtoa, mutta se nautti rauhallisesta elämästä perheen hevostilalla, jossa se sai kulkea laitumella varsojensa kanssa ja toimia lapsiperheen luottohevosena.
© Otterley

ei. Bertone on ruotsalaista sukua oleva ylväs rautias. Korkeutta orilla oli 167cm, mutta se vaikutti rotevan runkonsa takia aivan valtamerialukselta. Ori oli koulupainotteinen ja kiersi kisaamassa Intermediate-luokissa Länsi- ja Pohjois-Euroopan alueella. Bertone oli kantakirjattu kolmospalkinnolla, mutta sen jälkikasvusta yhdestäkään ei mitään rakennekukkasia ole tullut. Bertone oli hieman sellainen hevonen, joka ei juuri mieleen jäänyt. Se ei vaikuttanut tiiviisti millään tietyllä alueella, eikä sen nimi komeillut kovinkaan usein parrasvaloissa. Tästä syystä sen jälkeläismäärätkin jäivät hyvin maltillisiksi, vain pariin kymmeneen varsaan.

eii. Bogart oli korkeudeltaan poikaansa isompi, 170cm korkea musta ori, mutta rungoltaan niin sanottu silakka. Isä ja poika eivät paljoa toisiaan tässä tapauksessa muistuta. Bogart oli kantakirjattu kakkospalkinnolla ja sitä käytettiin jalostukseen Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa. Orilla onkin päälle kahdeksankymmentä jälkeläistä ja Bogart on hyvin tuttu nimi sukutauluissa. Ori oli koulutettu Grand Prix tasolle asti, mutta starttasi kuitenkin tason kisoissa vain muutaman kerran. Enemmän ori pääsi kisaamaan hieman matalammissa kisoissa, eli ilmeisesti ratsastajan osaamattomuuden vuoksi ori ei päässyt ikinä täyteen loistoonsa.

eie. Canberralta Bertone peri rotevan runkonsa. Tamma ei ollut kovin ketterä tai notkea, mutta sillä oli mukavat liikkeet ja selässä oli yhtä mukava istua, kuin nojatuolissa. Yleisesti ottaen tamma oli kuitenkin melkoinen hienostelija ja vaati hellää kohtelua. Canberra oli yleistoimiva ratsu ja sen kanssa harrastettiinkin laajasti – koulua, esteitä ja maastoesteitä. Vaikka tamma olikin käsiteltäessä melkoinen snobi, painoi se maastossa niin, että risut ja männynkävyt saivat kyllä väistää alta.

ee. Musta kaunotar Terlina nousi suosioon omistajansa Linnea Andersin kanssa kisatessaan. Ratsukon saumaton yhteistyö ja luottamus välittyi sekä yleisölle että tuomarille, taaten aina kärkisijat. Terlina sai vain yhden varsan, Berdellan, sillä Linnea ei ollut kiinnostunut siitostoiminnasta, eikä tuntenut vetoa kasvattaa Bellaakaan itselleen seuraavaksi ratsuksi. Linnean mielestä varsan kasvua joutui odottelemaan liian pitkään, eikä aikaa projektille ollut, kun tallissa oli valmiitakin ratsuja.

eei. Wilbert oli varsinainen Einsteini. Se oppi kaiken sille opetetun todella nopeasti ja muisti oppimansa kokoikänsä. Se oli melko altis loukkaantumisille, vaikka se tarhasikin yksin, se onnistui riehumaan itselleen ties minkälaisia vekkejä. Ori olikin luonteeltaan yksinäistä tyyppiä ja viihtyi hyvin omissa oloissaan. Wilbert ei muista hevosista välittänyt ja olikin aina korvat luimussa muiden tullessa sen lähelle. Ihmisen kanssa rautias ori kuitenkin viihtyi hyvin ja oli aina menossa mukana. Wilbertin leipälaji oli kouluratsastus ja se kisasi Ruotsissa vaihtuvien ratsastajien kanssa vaativia koululuokkia.

eee. Lady Mayor ei ollut mikään kummoinen siitoshevonen. Se jouduttiin aina siementämään useamman kerran ennen kuin jäi tiineeksi, vaikka orin tavara olikin hyväksi todettu. Se kuitenkin varsoi aina ongelmitta ja terveitä rotevia varsoja. Sen jälkikasvulle ominaista, että varsat olivat fiksuja ja käsiteltävissä, mutta hieman epäröiviä, eli tarvitsivat aikuisenakin rauhallisia ja määrätietoisia käsittelijöitä. Lady Mayor teki uransa ratsastuskoulussa aina varsomistensa välillä. Se oli melko terve koko elämänsä, eli kerkesi tekemään pitkän uran. Lady Mayorin lopetussyy olikin lopulta laitumella jalkaan tullut potku, jota ei lähdetty yli 20-vuotiaalla hevosella enää hoitamaan, kun edessä olisi ollut pitkä toipumisaika.
© Veera R.

Päiväkirjamerkinnät