Phosphorus PB

Tämä on virtuaalihevonen | VH22-044-0077

Luonnekuvaus

Moni on sanonut, että Ruusa on sielultaan vanha, vaikka fyysisesti ei ikää paljoakaan ole. Tuntuu, että tamma on syntymästään lähtien tiennyt mitä siltä odotetaan ja miten pitää toimia milloinkin. Ruusan kanssa ei ole kasvattajankaan mukaan ollut ikinä ongelmia ja se on aina suhtautunut uusiin asioihin tyynesti. Yleisesti ottaen Ruusa on helppo, varma suorittaja ja miellyttävä käsitellä.

Harjatessa Ruusa seisoo kiltisti paikallaan ja sen saa harjata ongelmitta läpikotaisin. Kaviotkin se nostaa valmiiksi ylös, kun hoitaja vasta kumartuu. Onneksi Ruusa nauttii niin harjauksesta, kuin pesustakin, koska yksi huono puoli tammassa on. Se nimittäin sotkee itsensä aina tarhassa tai laitumella. Mitä mutaisempaa, sen parempi! Varustaessa... No, arvaat varmaan jo. Ruusa seisoo nätisti paikallaan odottamassa, että on valmista ja lähtee sen jälkeen reippaasti seuraamaan taluttajaansa.

Selkään nousussa Ruusa seisoo kärsivällisesti paikallaan ja odottaa, että ratsastaja saa tarkistettua vyön ja mahdollisesti säätää jalustimet, sekä antaa merkin liikkeelle lähdöstä. Ruusan käynti on reipas ja askel on pitkä. Ravi on miellyttävä, rytmikäs ja siinä on helppo istua. Laukka on myös pehmeä ja matkaa voittava.
Tamma suorittaa annetut tehtävät reippaasti ja kyseenalaistamatta. Maastossa Ruusan kanssa voi aivan hyvin käydä kuka tahansa kävelemässä löysällä ohjalla missä tahansa, mutta myös vauhdikkaat laukkamaastot onnistuu loistavasti.

Kisoissakaan tamma ei turhia stressaa. Se tietää mitä on tultu tekemään ja suorittaa lähes sotilaallisella intensiivisyydellä ratsastajan pyynnöt pilkulleen. Muiden hevosten läheisyydestä Ruusa ei kuitenkaan pidä, jonka vuoksi sen häntään laitetaan punainen rusetti. Ei tamma ole koskaan toista hevosta yrittänyt potkaista, mutta varsinkin kiima-aikaan se saattaa polkea takasiaan ja kiljahtaa, jos toinen hevonen tulee liian lähelle.

Suku

isä Roerich holst., musta, 170cm KRJ-I	ii. Romain holst., punaruunikko, 173cm	iii. Roweson holst., tummanruunikko, 171cm
		iie. Balefire holst., kimo, 167cm
	ie. Taigan Avira holst., punaruunikko, 167cm	iei. Magwich holst., musta, 170cm
		iee. Firrense holst., ruunikko, 168cm
emä Edelstein holst., rautias, 165cm KRJ-I	ei. Edelmann holst., punaruunikko, 173cm	eii. Edwardo holst., punaruunikko, 165cm
		eie. Stone Heart holst., mustanruunikko, 163cm
	Ee. Check In holst., tummanruunikko, 168cm	eei. Costa Rica holst., rautias, 170cm
		eee. Belina holst., ruunikko, 167cm

Jälkeläiset

21.11.2025, t. Hemgård Stormkindle (VH25-031-0440), i. Hemgård Sinister Skies (VH23-011-0218)
12.01.2025, t. Hemgård Tia Dalma (VH25-044-0279), i. Gotham Jack Sparrow (VH05-044-3830)
06.06.2024, t. Hemgård Serafina (VH24-044-0094), i. Pauwau Señor Señor (VH23-044-0094)
09.10.2023, o. Hemgård Brave Heart (VH24-044-0090), i. Pinocchio Rock (VH15-044-0008)

Kilpailutulokset

Hevoskantakirjatilaisuus 31.12.2022, KTK-II (18 + 17 + 18 + 18 = 71)

Näyttelyt

NJ - 18.01.2024 -  Blumenfeld Ponies - Tuomarina Gabi - irtoSERT

Päiväkirja

Ohjasajoa, pk-merkintä - Kirj. om. (248 sanaa)

Ruusan kanssa on ehditty touhuta yhtä jos toistakin, mutta ohjasajaminen on jäänyt jostain syystä kokonaan pois tamman treeniohjelmasta, joten tänäänpä sitten oli vuorossa sen opettelua. Tamma oli jo tottunut niin suitsiin, kuin kuolaimiinkin ja hyvin se jo vastasi erilaisiin ääniapuihin ja myös paineeseen kuolaimessa, eli periaatteessa sen kanssa pitäisi löytyä kaasu, jarru ja ratti.
Pyysin avukseni kaksi tallityttöä, jotka taluttaisivat Ruusaa ainakin alkuun, kun itse ohjaisin tammaa takaa, mutta ensin piti ruunikko laittaa työskentelykuntoon.

Onneksi kovin likainen tamma ei ollut, kun lunta oli sadellut, mutta jalat olivat mutaiset. Talutin Ruusan siis ensimmäisenä pesupaikalle ja huuhtelin sen jalat, joka onneksi riitti jalkojen puhdistukseen. Koska tamma oli niin rauhassa pesupaikalla, niin päätin harjata ja varustaa sen siinä. Turhapa sitä olisi edestakaisin liikutella, kun pesupaikallakin voitaisiin homma hoitaa.
Harjasin ruunikon pikaisesti ja laitoin sille ohjasajovyön, johon tamma ei reagoinut mitenkään, kun siihenkin on ehditty kyllä totutella.

Kun Ruusa oli varustettu, lähdettiin tyttöjen kanssa maneesiin, jossa napsautettiin vielä toiselle puolelle kuolaimiin naru ja tietysti myös ohjasajo-ohjat paikalleen. Sitten ei kun liikkeelle! Ruusa ensin hieman kummasteli minun asemaani, mutta tyttöjen varmassa seurassa se lopetti nopeasti kuikuilun ja lähti askeltamaan nätisti eteenpäin. Testattiin pysähtymiset, kääntymiset ja kun kaikki toimi, pyysin tyttöjä jättäytymään hieman etäämmälle, mutta kuitenkin valmiina palaamaan paikalleen, jos Ruusalla paniikki iskisi.

No eihän meidän Neiti Vanhasielu mitään paniikkia vetänyt, vaan käveli tyytyväisenä eteenpäin ja hallintakin oli kunnossa, vaikka ei ihmiset olleet vierellä varmistamassa. Parin kierroksen jälkeen päätin, että saa riittää ensimmäiseksi kerraksi ja annoin tamman purettavaksi tytöille lähtien itse seuraavan hevosen pariin.

---