Hemgård Sinister Skies

Tämä on virtuaalihevonen | VH23-011-0218

Luonnekuvaus

Kinkku on hieman levoton sielu ja kaikista vaikeinta tuntuisi orille olevan paikallaan pysyminen oli tilanne mikä tahansa. Hoitotilanteissa, jos et jaksa pyöriä hevosen perässä pitkin karsinaa, suosittelen joko hoitamaan hevosen hoitopaikalla tai laittamaan sen karsinassa kiinni. Kiinni ollessaankin ori on kyllä hieman levoton, mutta ei sentään pyöri tornadon lailla ympäriinsä.

Taluttaessa tuntuu, että Kinkulla on koko ajan kiire jonnekin ja tämmöinen tappijalka, kun osui omistajaksi, niin sen kanssa saan melkein hölkätä tai sitten koko ajan olla jarruttelemassa ruunikkoa. Ei se ikinä irti riistäydy, mutta ei nyt kellään ole aikaa laahustaa, vaan mennään, kun ollaan menossa.

Ratsuna ori ei ihan jokahessun hevonen ole, vaan vaatii selkäänsä helläkätisen ratsastajan, joka ei vähästä hätkähdä, eikä purista turhia jaloilla. Kaikkein tärkeintä Kinkun selässä on itse olla rento ja varma siitä, mitä tekee. Jos epäröit ja jännityt, on käsissäsi yksi hermokimppu, joka tuntuu ampuvan vaikka katosta läpi.
Ori on kuitenkin oikeanlaisen ihmisen kanssa loistava suorittaja, jonka kanssa ällistyy välillä itsekin, kuinka herkkä ja osaava hevonen on alla. Se osaa lukea pienimpiäkin apuja ja hyvä, että apu on ehditty loppuun asti antaa, niin johan ruunikko suorittaa!
Askeleet Kinkulla on aika isot ja pompottavat, jos takajalat on tallissa, mutta heti, kun sen saa avuille, takajalat rungon alle ja selän ylös, niin ai ettien että mitä menoa!

Maastossa yllättävää kyllä ruunikko löytää jonkun sisäisen zen-tilansa ja se kävelee mielellään pitkin ohjin aivan rauhaksiin pitkin polkuja. Kyllä siitä vauhtia irti maastossakin saa, mutta minusta tuntuu, että eniten ori nauttii pitkistä ja rauhallisista maastoreissuista.

Suku

isä Hurricane Season hann., musta, 168cm KTK-I, VIR MVA Ch	ii. Houdini hann., musta, 171cm	iii. Helios hann., musta, 168cm
		iie. Iris GER hann., musta, 173cm
	ie. Vanilla Whisky hann., rautias, 168cm	iei. Beltz Hopscotch hann., rautias, 166cm
		iee. Vanille hann., rautias, 169cm
emä Karnataka hann., tummanruunikko, 155cm KTK-II	ei. Kolhapur hann., punarautias, 168cm	eii. Kurnool hann., punarautias, 166cm
		eie. Giselle hann., punarautias, 167cm
	ee. April Kisses hann., punaruunikko, 165cm	eei. Acoustiques hann., punaruunikko, 166cm
		eee. Bajka hann., musta, 164cm

Jälkeläiset

21.11.2025, t. Hemgård Stormkindle (VH25-031-0440), e. Phosphorus PB (VH22-044-0077)
04.09.2025, o. Sinister in Slate O'Hea (VH25-202-0028), e. Pretty In Aquamarine AWB (VH19-202-0002)
22.06.2025, o. VDA Tenebris (VH25-031-0384), e. Stellara v. Helmwald (VH25-044-0119)

Kilpailutulokset

Kouluvarsojen laatuarvostelu 20.05.2024, KV-II (9+3+3+4+2+0,5=21,5p).
Hevoskantakirjatilaisuus 31.08.2025 KTK-I (21+21+21+20=83p).

NJ 13.05.2024 - Gestüt Helmwald - Tuomarina Veera R. - irtoSERT
NJ 02.05.2026 - Cloudfield - tuomarina Dimma - irtoSERT

VSN 09.12.2025 - Sportpferde Königswalde - tuomarina Faye - Reserve Champion

Päiväkirja

Kouluvalmennus - kirj. Nerita (212 sanaa)

Mä saavuin Hemgårdiin pitämään muutaman valmennuksen. Ensimmäinen ratsukko olisi Jaana ja Kinkku. Mua saattoi hieman huvittaa orin kutsumanimi, mutta pääsin siitä nopeasti yli. Ratsukko sai ensin verrytellä käynnissä, jossa pyysin näitä tekemään ihan perinteisiä voltteja ja vähän siksak kuviossa väistöjä. Kinkku oli vähän jännittynyt, joten pyysin Jaanaa rentoutumaan ja rauhoittumaan jalan kanssa. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, mutta pikkuhiljaa molemmat ratsukon osapuolet rupesivat rentoutumaan. Sitten siirryttiin raviin ja jatkettiin samalla kuviolla, väistöjä ja voltteja. Kinkku rupesi taipumaan kivasti ja ottamaan takajalkoja alleen. Sitten väistöt vaihdettiin sulkuihin, kun homma rupesi sujumaan. Jaana jäi herkästi liikaa kiinni jalalla, josta Kinkku ei taas tykännyt yhtään. Mutta alkoi sieltä tulemaan ihan hienoa pätkääkin.

Pienen tauon jälkeen siirryttiin laukkaamaan. Vähän kyselin, että oliko ratsukolla jotain tiettyä, mikä laukassa olisi haasteena. Ei suoranaisesti mikään, joten jatkettaisiin suluilla ja otettaisiin vähän laukanvaihtoja. Tavoitteena vain pitää Kinkku rentona, toki samalla myös ratsastaja. Ratsukko sai tehdä ensin pelkkiä laukanvaihtoja, ensin yksittäisiä ja siitä sitten lyhennettiin väliä. Lopuksi saatiin nätti linja pelkkiä ykkösiä. Sitten siirryttiin tekemään laukassa sulkua, joka meinasi heittää ratsukon padan jumiin. Muistutin pitämään kädet ja jalat kevyenä, jolloin räjähtämässä oleva Kinkku pääsi taas rentoutumaan. Pienen hiomisen jälkeen saatiin aikaiseksi ihan kelvollista sulkua, joten päätettiin jättää homma siihen. Ratsukko sai verrytellä omatoimisesti pois, jotta mä pääsisin valmistelemaan seuraavaa valmennusta.

---

PK-merkintä - kirj. Om. (354 sanaa)

Tovi meillä oli ollut erinäisten syiden takia taukoa Kinkun kanssa kisaamisesta, mutta kun kuulin lähitallilla olevan GP-tason luokka kisoissa, päätin ilmoittaa läjän hevosia sinne ja myös Kinkun. Jonkun verran oli kotona treenattu valkoisten aitojen sisällä, eikä sinällään mitään ongelmaa ollut, joten lähdimme hevosten ja tiimin kanssa kohti kisapaikkaa.

Autosta asteli ylös melko säpäkän oloinen ruunikko ja laitoinkin sille kaiken varalta ketjun leuan alle, josko se hieman menoa hillitsisi ja mietin myös, että pitäisiköhän tuo skipata sittenkin Kinkun kanssa osallistuminen. Päädyin kuitenkin varustamaan orin ja kipusin sen selkään. Häntään laitettiin kaiken varalta punainen rusetti energiapurkausten vuoksi ja suuntasin kulkuni kohti verryttelyaluetta.

Verryttelyssä Kinkku säpsähteli ja alkuun esitteli melkoisia kevätjuhlaliikkeitä, kun ympärillä olevilla ratsukoilla oli erilaisia pukuja Halloweenin kunniaksi. Ori kuitenkin tasoittui tosi kivasti ja kun edellisen suoritus kuulutettiin päättyneeksi, ohjaisin Kinkun radalle luottavaisin mielin. Ensimmäinen tuota luottavaisuutta rikkova asia tapahtui, kun päästiin tuomaripäätyyn, missä oli Halloween-aiheiset koristeet pöydällä ja tuomari sekä sihteerikin olivat pukeutuneet. Kinkku oli sitä mieltä, että tämä ei käy ja hetki yritettiin päästä päätyyn asti ja tuomaripöydästä ohi. Kannukset tuntui vain lisäävän räjähdysherkkyyttä, joten pyysin, josko ne voisi ottaa pois ja niin ne otettiin.

Otettiin uusi kierros vähän kauemmas pelottavasta päädystä ja takaisin päätyyn mennessä Kinkku tuntui järkevöityneen ja päästiin ihan minimaalisella väistämisellä pääty käveltyä. Lähtölupa tuli, joten ei kun toiseen päähän ja keskihalkaisijalle tervehdykseen. Tervehdyksestä lähdettiin liikkeelle kootussa ravissa, mutta heti C:ssä ori päätti, että oli se tuomaripääty sittenkin edelleen pelottava ja ampaisi sellaisella loikalla poispäin, että olin jäädä kyydistä ja pakka levisi molemmilla ihan totaalisesti. Kinkku yritti ihan tosissaan paeta paikalta, jolloin nostin käteni ylös keskeytyksen merkiksi ja pyysin, että saataisiin vielä yrittää käynnissä päätyyn mennä. Tuomari antoi tähän luvan ja poisti itseltänsä ison hatun päästä, josko se olisi ollut se, mikä Kinkkua pelotti. Tuomari myös jutteli orille, joka vähän helpotti tilannetta, mutta totesin homman olevan tässä ja käänsin orin kohti porttia.

Hieman ehkä petyin Kinkun käytökseen. Kyseessä on kuitenkin paljon asioita nähnyt hevonen ja tällaista olisin odottanut ehkä juuri kisauraansa aloittelevalta, en niinkään vanhemmalta hevoselta, mutta näitä sattuu joskus ja eipä näille mitään voi. Ensi vuotta varten tehdään kotiin pelottava tuomaripääty ja treenataan, jos vielä Halloween-kisoihin aiotaan eksyä!

---