Hemgård Patchwork Paddy

Tämä on virtuaalihevonen | VH23-031-0286

Luonnekuvaus

Paddy ei sovellu ihan kenelle tahansa ratsastettavaksi tai edes käsiteltäväksi. Se varmasti käyttää hyväkseen tilanteen, jos käsittelijä sitä pelkää tai ei ole varma toimistaan. Tällöin yleensä esimerkiksi karsinassa on vastassa luimiva ja ilmaa napsiva kiukkupussi. Ei se kenellekään pahaa tee, mutta häätää kyllä epävarmat käsittelijät luotaan, koska tietää silloin välttyvänsä töiltä.
Varman ihmisen kanssa Paddy on suhteellisen kiva, mutta kannattaa se silti laittaa kiinni hoitaessa ja varustaessa. Helpottaa ainakin itseä hieman, kun ei tarvi koko ajan vahtia, että mitä ori tällä kertaa keksii. Joskus on tullut keräiltyä koko harjapakin sisältö lattialta tai katsottua, kun kirjava pylly lähtee viilettämään pitkin käytävää...

Paddyn saa ihan rauhassa harjata läpikotaisin ja kaviotkin siltä saa puhdistaa suhteellisen helposti. Takamus saattaa tosin olla turhan houkuttava näykkäistä, mutta nopealla käskyllä sekin hölmöily loppuu. Varustaessa ori ei näytä yhtään tyytyväiseltä, vaan nostelee takajalkaa ja saattaa tutunkin ihmisen kanssa yrittää, että jos sillä pääsisi työnteosta luistamaan. Ei kuitenkaan tee mitään sen ihmeempiä, kunhan nostelee.
Taluttaessa Paddy on kiltti ja rauhallinen ja parasta onkin, jos joku sen viitsii viedä välillä syömään vihreää. Silloin käsittelijäksi kelpaa melkein kuka tahansa, kunhan taluttaja vain uskaltaa pysäyttää hevosen, jos se lähtee omin päin kiskomaan kohti parempia ruohomättäitä.

Ratsuna Paddy on edelleen opportunisti. Se kokeilee varmasti, että onko nyt oikeasti aivan pakko tehdä töitä tai mennä ainakaan sinne ja siinä tahdissa, kuin ratsastaja haluaa. Alkuun sen kanssa saa siis olla jämäkkä ja raippaakin saa käyttää merkinanto välineenä, jos tuntuu, ettei hommasta mitään tule. Tietenkään hevosta ei raipalla lyödä, mutta pikkunapautus käytettävän pohkeen taa ja orillakin lamppu syttyy päässä, et jaa niin, tämä merkitsi jotain.
Noin muuten Paddy on kuitenkin kiva ratsastajaa, kunhan sen saa kuulolle ja ratsastaja tietää mitä tekee. Sillä on pehmeät, matkaa voittavat askeleet ja sen selässä on oikein miellyttävä olla. Se osaa kyllä vaikka ja mitä, mutta siltä pitää vain osata pyytää oikein.

Maastossa kaikkein parasta Paddyn mielestä on pitkät, rennot käyntimaastot, jolloin se saa vaeltaa aivan rauhassa ja pysähtyä vaikka välillä herkuttelemaan reitin varrella löytyvien pusikoiden tai puiden lehdillä, ruohomättäätkin toki käy.

Suku

isä Kilimanjaro old., musta tobiano, 163cm	ii. Kaiser II Old., musta tobiano, 166cm	iii. King of Hills old., ruunikko tobiano, 169cm
		iie. Aliessa old., musta, 165cm
	ie. Ophelia old., punarautias, 159cm	iei. Ben Hur old., musta, 160cm
		iee. Olivia old., tummanpunarautias, 159cm
emä Karnataka hann., tummanruunikko, 155cm KTK-II	ei. Kolhapur hann., punarautias, 168cm	eii. Kurnool hann., puinarautias, 166cm
		eie. Giselle hann., punarautias, 167cm
	ee. April Kisses hann., punaruunikko, 165cm	eei. Acoustiques hann., ruunikko, 166cm
		eee. Bajka hann., musta, 164cm

Jälkeläiset

Ei jälkeläisiä

Kilpailutulokset

Kouluvarsojen laatuarvostelu 20.03.2025 KV-III (5+3+2+1+1+7+1=20p).

Päiväkirja

Paddyn elämän alku, pk-merkintä - kirj. om. (204 sanaa)

Olin Keskustassa kysellyt jalostukseen tarjolla olevia oreja ja tammoja ja sitä kautta löytyikin Kilimanjaro. Lumouduin täysin kirjavasta orista ja päätin, että kyllä se Karna nyt joutaa ainakin yhden fwb-varsan meille tekemään. Astutus hoidettiin pakasteella ja pian koittikin päivä, kun Karnan hälytin ilmoitti, että nyt saattaisi varsa tupsahtaa maailmaan. Tai no, oikeammin yö, nimittäin hälytin alkoi piippailemaan jo kolmen aikaan aamuyöstä.

Seurailin kameran kautta säännöllisesti mitä tammalle kuului ja muutaman tunnin päästä huomasinkin, että karsinassa näytti olevan varsa. Ei kun kunnon vaatteet niskaan ja talliin! Karsinassa makoilikin pieni, kirjava orivarsa ja olin onnesta soikeana. Jippii! Vihdoin me saatiin väriä tähän talliin!!
Karna huolehti varsastansa oikein mallikkaasti ja päästikin aikalailla heti minut tarkistamaan, että kaikki oli päällisin puolin kunnossa. Eläinlääkäri toki oli hälyytetty myös katsomaan varsaa sekä tarkistamaan niin emän, kuin varsankin kunto.

Eläinlääkärimme Nilla saapui tallille kymmenen maissa aamupäivällä, kun oli muutenkin liikuskellut suunnallamme. Karna päästi nätisti myös eläinlääkärin karsinaan ja Nillaa vastassa oli hyvin rohkea Paddy! Paddy käveli itse suoraan naisen luokse ja tökkäsi tätä turvallaan, vaikka kaikki oli vielä uutta ja jännää. Siinä hetki jutusteltiin niitä näitä samalla, kun Nilla teki tarkastukset ja totesikin sitten kaiken olevan kunnossa, joten jätimme emän ja varsan rauhassa tutustelemaan toisiinsa ja minä pääsin vielä jatkamaan hetkeksi unia.

---

Ratsutus ulkopuolisen toimesta, pk-merkintä - Kirj. Daniel Helanto, VRL-09562 (315 sanaa)

Olen loukkaantumiseni jälkeen käynyt muutaman kerran valmentamassa, mutta nyt ensimmäistä kertaa otan rundille myös ratsastettavia hevosia. Paddyä tarjottiin ratsastettavaksi. Se on nuori ja aivan kakara vielä ainakin verrattuna hevosiin, joilla olen treenannut. Kuitenkin päätin näyttää omistajalle miten meillä päin tehdään nuoria kouluhevosia, eli työskentelin orin kanssa alkuun maasta käsin. Paddyä ei paljoa ole ohjasajettu, mutta kuitenkin sen verran, ettei se saanut sydäriä, kun ohjia heilauttaa kyljessä tai pepun yli. Koska kyseessä on vasta 4-vuotias hevonen teemme töitä lähinnä vain vapaassa muodossa. Avoin muoto, jossa ori kantaa itseään selän läpi olisi hyvä tavoite, mutta tällä hetkellä kaikki käy paitsi pierupukki laukka ja keuliminen.

Aina kun ori kulki tasaisesti hakien kuolaintuntumalle kehuin sitä äänellä. Pääsimme tekemään perussiirtymisten ja erilaisten kaarien lisäksi myös lyhyitä väistöpätkiä. Omistaja ihmetteli kuinka nopeasti ori oppi väistön. Kerroin nuorten oppimisinnosta ja palkitsemisen kautta oppimisesta. Paddy tuntui hyvin innokkaalta, mutta se ei juossut pakon vaan kuunteli tarkasti. Virheitäkin tapahtui ja erikoisia hypähdyksiä, mutta tärkeintä oli kaikki virheet ja horjahdukset saatiin korjattua. Paddyssä oli hauska puoli, se hieman suutahti aina itseensä, jos kompuroi tai horjahteli. Vähintään kiukkuinen hännän heilautus ja pari pikku pukkiakin tuli.

Nousin orin selkään vaihdettuani sille varusteet. Tehtiin oikeastaan vain käynnissä ja ravissa töitä, askellajilla ei oikeastaan ole väliä oppimisen kannalta. Kaikki asiat tehdään oikeastaan samalla tavoin kaikissa askellajeissa, toki laukanvaihdot jne. on vähän mahdottomia harjoitella käynnissä, mutta Paddy ei nyt olekaan ihan vielä siinä vaiheessa koulutuksessaan. Ori teki mielellään työnsä ja selvästi siitä tulee vielä hyvä kouluhevonen. Se kulki kohtalaisen tasaisesti kuolainuntumalla ja käytti hyvin selkäänsä.

Muistutin kuitenkin maasta käsin työskentelyn tärkeydestä ja antaa rauhassa orin kasvaa ja kehittyä. Selästä työskentelyt täytyisi pitää vielä lyhyinä ja helppoina. Ihan orin ehdoilla on mentävä ja välittömästi jos jotain jumeja tai outoa tulee, on ratsastuksesta luovuttava hetkeksi. Kerroin maasta käsin tehtävistä harjoitteista ja ihan vain suhteen parantamisen tärkeydestä. Käytin esimerkkinä omaa hankalaa oriani, johon verrattuna Paddy on herran enkeli ja olen hieman kateellinen siitä.

---