Touareg

ii. Corazon de Oro "kultasydän" oli omistajan kauan toivottu grand prix tason hevonen. Hevosten suhteen täytyy varoa mitä toivoo. Corazon oli sopivan temperamenttinen, kuuliainen ja rautahermot omaava ori. Emän puolelta hieman tuntemattomampi suku, mutta isänsä puoli oli tunnettu maailmalla "helmeilevällä" sukulinjalla. Corazonin ratsukoulutus alkoi astetta myöhemmin, sillä ori tuntui kehittyvän astetta hitaammin. Ensimmäiset kilpailut alkoivat 8-vuotiaana ja ori nopeasti kipusi korkeammalle tasolle. 15-vuotiaana ori pääsi starttaamaan grand prix luokan, mikä päättyi toiselle sijalle. Voittoa haluttiin kovasti, mutta ori alkoi oireilla selästä. Tämä oli suorastaan pettymys omistajalle, mutta ainakin pääsi toteuttamaan unelmansa lempikasvattinsa kanssa. Ori siirtyi jalostukseen ja vähitellen de Oro sukulinja alkoi kadota, kun helmeilevät kasvatit eivät enää kiinnostaneet kouluratsastusporukkaa.

iii. Ojo del Oro oli isälleen Perlas de Oron omistajalle kaavailtu tarkka tilausvarsa. Hän halusi Ojon isälle jatkajan, että pääsisi hyvällä tuurilla kilpailemaan Grand Prix tasolle. Aluksi orin romuluinen rakenne huolestutti ja hieman temperamenttinen luonne teki orista vaikean kouluttaa. Liikkeet suuntasivat ylös, mutta samalla liikkeet olivat suuret. Tämä tuotti omistajalle vaikeuksia istua kyydissä, sillä Perlas oli huomattavasti pehmeämpi ja tasaisempi. Ojon kanssa päästiin myös intermediate II tasolle, sillä lisätyt askellajit olivat orille haastavaa. Ori alkoi nopeasti huitoa etujaloilla ilmaa ja rynniä pää viidentenä jalkana eteenpäin. Kokoaminen, piaffe ja passage oli orille huomattavasti helpompaa, vaikka luulisi kootumman liikkeen olevan hyöryjunalle vaikeampaa. Ojo siirtyi jalostukseen ja vielä kerran omistaja yritti saada itselleen grand prix tason hevosta.

iie. Valeryr de Balbad oli grand prix tasolla kilpaileva tamma. Rautias tamma oli ulkonäkönsä veroinen, sillä tamman jouhet tuntuivat olevan liekeissä ja kaviot löivät kipinää. Tamma ei ollut ilkeä missään nimessä, vaan omasi paljon eteenpäin vievää energiaa. Tämä teki ajottain tammasta vaikean ratsastaa, sillä harva osasi hyödyntää tätä energiaa. Moni kokosi ja hidasti, kun tamma puski vahva eteenpäin. Onneksi rohkean kuskin löytyessä tammasta sai aivan uudenlaisia puolia esiin. Eniten pisteitä tamma keräsi lisätyillä kuin kootuilla liikkeillä. Energiapommista huolimatta tamma oli kevyt ratsastaa ja oli avuille kuulolla. Valeryr kilpaili jalkansa rikki ja siirtyi nopeasti siitokseen, että saataisiin tammalle muutama terve jälkeläinen. Myöhemmin siirtyi kevyeen opetuskäyttöön, kunnes lopulta laiduinlomille nivelrikon pahentuessa.

ie. Caída de Viento oli vieraammalta kasvattajalta tullut tamma, joka myytiin vieroitusiässä Saksaan. Tamma aloitti kilpailemisen nuoressa iässä ja osottautui kevyeksi sekä nopeasti oppivaksi ratsuksi. Caída oli ryhdikäs, sopivan temperamenttinen ja kuuliainen tamma, jonka kanssa oli miellyttävä ratsastaa. Caída ja hänen omistajansa ansaitsivat maajoukkuepaikan sijoituttuaan kolmeen parhaan joukkoon useamman kerran. Isommissa kisoissa Caída ei pärjännyt niin hyvin kuin tutuissa kotikisoissa, mutta sai tarpeeksi sijoituksia ja muutaman voiton ollakseen jalostuksessa suosittu. Jälkeläisiä syntyi viisi kappaletta ja kaikki olivat rakenteensa puolesta loistavia, että useampi sai I-palkintoja kantakirjauksessa.

iei. Ivan de Mortés oli omistajansa Portugalista haettu tuontihevonen Ranskaan ja tarkoituksena hommata hyvänmielen ratsu, jonka kanssa pystyi tekemään rennompia asioita ilman kilpailemista. Ivan oli luonteeltaan ystävällinen ja herkkä, että herkkäsieluinen ori kaipasi rauhallista käsittelijää. Kiireen keskellä oli stressaantui ja muuttui arvaamattomaksi. Tämän takia hevosesta ei saatu mitään isojen kenttien kouluratsua, mutta omistaja yritti hevosen kanssa working equintationia. Siinä Ivan osottautui lahjakkaaksi. Orilla oli hyväryhtiset liikkeet kuin askeleet, että piruetit ja nopeat käännökset kävivät helposti. Orille saatiin muutama jälkeläinen ennen eläköitymistä, sillä orin hampaat alkoivat mennä huonoon kuntoon. Ori kärsi useasti hammasmädästä, minkä takia ori lopetettiin 19-vuotiaana.

iee. Èolica de Viento oli Portugalissa syntynyt mustankimo lusitano tamma. 157 cm korkea tamma kilpaili kouluratsastuksessa ja Èolicasta tuli myöhemmin Portugalin maajoukkeen kilparatsu intermediate tason koulukilpailuihin. Alunperin tammasta kehiteltiin sukunsa puolesta working equintation ratsua, mutta tamma osoitti kiinnostusta enemmän koulukiemuroihin ja loputtomaan matkustamiseen. Harvoin näkee hevosta, joka vapaaehtoisesti menee kuljetusautoon tai suorastaan vaatii uusia seikkailuita. Èolica oli tasainen ja iso liikkeinen tamma, joka nautti parrasvaloissa olemista. Stressi, kiire ja vieraat paikat eivät sitä pelottaneet. Menestyminen oli taattu ja tamma kilpailu 17-vuotiaaksi saakka. Muutama jälkeläinen tammalle saatiin, mutta suurin osa myytiin eteenpäin tai oli tilausvarsoja muualle maailmaa.

ei. Euphemiosta ei ollut ratsuksi opetettu lainkaan, mutta ajokkina se oli verraton. Orille pystyi valjastamaan perään minkälaisen kärryn tai reen vain ja se toimi kuin ajajan ajatus. Mio olikin paljon vossikka hevosena, eikä se jännittänyt myöskään liikenteessä erilaisia kulkuneuvoja. Kilpakentillä ei tätäkään hevosta ikinä nähty, mutta kaurarahansa se tienasi kyllä työtä tehden.

eii. Eustathios toimi työhevosena pienellä maalaistilalla Saksassa. Kevyt se oli rakenteeltaan, mutta suorastaan bodatun näköinen muuten rungoltaan. Ori tekikin kovasti töitä, mihin se rauhallisen ja kuuliaisen luonteensa puolesta olikin kuin luotu. Theoksi kutsuttu ori oli tilan ainoa hevonen, mutta sitä käytettiin muutaman kerran jalostukseen. Astutustilanteissa ori oli hyvin kohtelias, mutta ei ollut sen enempää kiinnostunut lajitovereistaan, vaan viihtyi hyvin tilan ainoana hevosena.

eie. Jagodaa kutsuttiin useasti lempinimellä Gouda, joka sopi hyvin tamman väritykseenkin. Gouda oli koko perheen yleishevonen – isäntä ajeli sillä, naisväki ratsasti ja pojat hurjapäinä hyppäsivät esteitä. Luonteeltaan Gouda oli hyvin rohkea ja pääsääntöisesti rauhallinen, mutta joskus kovemmassa vauhdissa se kadotti jarrunsa ja sitten ratsastajaa vietiinkin – useimmiten kotitallin ovelle. Perhe oli niin tottunut tähän jo, että toiseen suuntaan tiedettiin mennä rauhallista vauhtia, mutta kotiin mennessä uskallettiin antaa sen vain mennä.

ee. Lysistrate “Lyra” oli kaunis hyvin vaalean kuplivan samppanjanvärinen tamma isolla valkoisella läsillä ja neljällä valkealla sukalla, että valkoiset merkit olivat lähes näkymättömiä. Isän puolelta tamma oli perinyt lusitanoille tyypillisen kokoamiskyvyn ja temperamentin, kun puolestaan emän puolelta enemmän työhevosmallia. Lyra oli luonteeltaan perus rauhallisen, mutta selästä ja kärryjen edessä vauhtia löytyi. Usein kuskin tai ratsastajan kädet olivat rakoilla sekä reidet ja vatsalihakset hapoilla, sillä tämän tamman selässä ei saanut haaveilla. Menestystä kertyi lopulta enemmän koulupuolelta vaativissa luokissa sekä muutama sijoitus helpoissa valjakkoluokissa. Varsoja Lyralle syntyi kuusi, neljä tammaa ja kaksi oria.

eei. Primitivus oli kookas tummansamppanjanrautias ori, jonka painoarvo oli eniten jalostuksessa. Lähes mahlan värinen karva ja hopeiset jouhet saivat sinisilmäisen orin näyttävään voikolta hamppuharjan kanssa, mutta todistetusti kyseessä oli samppanjaväri. Upea rakenteinen, tasapainoisesti american cream draft x lusitano risteytys menestyi näyttelyissä aina VIP MVA- arvonimeen ja kantakirjan ykkös palkintoon saakka. Varsoja syntyi yhteensä useampi kymmenkunta ja selässä käytiin satunnaisesti kevyen liikutuksen merkeissä satunnaisesti. Primitivus menehtyi 27-vuotiaana pahaan ähkyyn.

eee. Arianrhod oli tasaisen kermanvaalea vitivalkoisilla jouhilla sekä kuparin värisillä silmillä. Arian oli alkuunsa kouluratsastuksessa hyvin menestynyt tamma ja pääpaino oli historiallisissa lajeissa, etenkin joustauksessa ja skill at armsissa. Arian oli vauhdikas, ketterä ja notkea. Taittui hyvin vaikeammillakin radoilla ja tasapainoisena ratsuna osasi erilaiset siirtymiset kuin piruetit erittäin laadukkaasti kiperimmissäkin tilanteissa. Kaunis tamma ehti saada kolme jälkeläistä: yhden tamman ja kaksi oria ennen kuin menehtyi pahaan ähkyyn.
© R. VRL-13369

NJ
30.10.2022 Adina NJ tuom. Jannica irtoSERT

PKK
20.08.2023 Royal Gardens PKK Rakenne tuom. aksu HY
26.08.2023 Stable Misang PKK tuom. Marjahilla Rakenne HY

Päiväkirjamerkinnät

18.11.2022 - Kouluratsastusvalmennus, valmentajana Klaus Tuura

Klaus Tuuran opetusturnee ei olisi voinut olla enää yhtään parempi. Hän oli törmännyt toinen toistaan pätevämpiin, motivoituneempiin, erikoisempiin ja hienompiin ratsukoihin — paikkakunta toisensa jälkeen kiertely tuntui entistä vähemmän työltä. Saiko tästä edes pyytää palkkaa kun homma tuntui aivan lomalta? Kaiken kruunasi Pyökkipolun Touareg-ori ja Veera, joka aivan syystäkin hehkui ylpeyttä hevosta esitellessään. Kyllä tuollaista helmeä (pun intented) kehtasikin näytellä. Ja aivan kuin komea pearl-väri ei olisi ollut tarpeeksi, niin Toopeksi nimitetty royal hanoverian oli vieläpä mitä miellyttävin luonteenlaadultaan. Siinäpä hevonen, josta oli syytä pitää kiinni kynsin ja hampain!

Rotu on jalostettu valjakkoon, ja aisojen välissä myös Toope oli kuuleman mukaan ihan pätevä. Orin kanssa pureuduttiinkin heti alkumetreistä lähtien schwungiin ja liikkeiden symmetrisyyteen, sillä monien vaunuhevosten tavoin myös sen etuosa oli yliaktiivinen takaosan kustannuksella. Toopen eduksi oli kuitenkin hyvä, ratsumainen rakenne: esimerkiksi friisiläinen oli erittäin, erittäin vaikea ratsastaa oikein, mutta tällä kultakimpaleella ainoa este oli korvien välissä. Se tahtoi nostella koipiaan korkealle ja olla yliryhdissä edestä, minkä korjaamiseksi tarvittiin millintarkkaa istuntaa. Käyntiympyrällä Toopelle havainnollistettiin rautalangasta vääntäen sopivaa määrää liikettä hakemalla tasapainoa avo- ja sulkutaivutusten välissä. "Kun etuosa ylityöstää, kokoa, tee sulkutaivutus, tai vaikka koottu sulkutaivutus jopa," oli ohjeistus.

Pienillä asioilla oli suuri merkitys. Toope tahtoi varsinkin ravissa lähteä kauhomaan jaloilla isoja mutta turhia liikkeitä, eikä se meinannut asettua harmoniaan niin mitenkään. Hakuammuntana kokeiltiin siirtää painoa pari grammaa sinne, pari tuonne, ulkolapaa kevyeksi, ulkotakajalkaa paremmin alle... Mistään ei ollut hyötyä, ennen kuin Veera vahingossa siirsi ulkojalkaansa aavistuksen verran edemmäs. Bibbidi-bobbidi-boo, Toopella oli täydellinen ratsuravi! Sen schwung oli heittänyt liikaa ulosylös, joten siirtynyt reisi blokkasi extraliikkeen. Nyt kaikki neljä jalkaa menivät suoraan eteen eikä rungon alle, koivet nousivat samassa kulmassa ja kaviot laskeutuivat tasakannoin.
"Ohoh! No, kerrankin näin päin... Yleensä joudutaan siirtämään ulkojalkaa taemmas, että hevonen pääsee käyttämään lapoja paremmin, mutta meilläpä oli aivan päinvastainen ongelma! Lasketaan se positiiviseksi, kivempi se on, että hevonen tahtoo tehdä liikaa."

Kun taikanappula löytyi, ratsastus muuttui kertaheitolla helpommaksi. Aina kun Toope tahtoi lähteä esittelemään mahtiaskeleita selän liikkuvuuden kustannuksella, Veera vain siirsi ulkojalan muutaman millin edemmäs ja ongelma katosi ennen kuin se ehti kunnolla alkamaankaan. Tärkeää oli muistaa puuttua yliliikkeisiin heti, jotta Toopen mieleen jäisi, ettei niitä tarvittu. Nopeana oppijana se hoksaisi jutun juonen varmasti äkkiä.

Avotaivutukset olivat ylipäätänsä aina vaikeimmat ratsastaa oikein, se kun oli hankalaa erotella staattinen istunta toiseen suuntaan, fyysinen istunta toiseen. Toope toi lisämausteensa tehtävään intoutumalla helposti keventämään edestä liikaa, jolloin selkä tipahti ja yhteys takaosaan hävisi. Siksi niissä tyydyttiin vain muutamaan hyvään askeleeseen käynnissä kaarevalla uralla, annettiin palkka ja siirryttiin sulkutaivutuksiin. Usein niitä pidettiin avoja vaikeampina, mutta oikein koulutetulla, painopistettä seuraavalla hevosella se oli suorastaan simppeli tehtävä — nyt sentäs istunnan molemmat osat pysyivät samalla puolen taivutusta. Ja millaisia sulkuja Toope esittikään! Niihin ei ollut paljon puuttuminen. Veera sai nauttia simppelistä ratsastuksesta ja Klaus pohtia, miten ihmeessä tähän saataisiin nyt vähän haastettakin...

"Kokeilepa samaa sulkua pääty-ympyrällä niin, että vaihdat C:n kohdalla renvers. Siitä riittää muutama askel, koita olla nopea ja täsmällinen schwungin vaihdossa — ajoita se aktiiviselle takajalalle."
Vaihto traversista renversiin ei ollut helppoa, mutta Toope hoksasi taas muutaman toiston jälkeen mitä haluttiin ja sitten se jo taas loisti. Käynnissä vaihto oli helpoin, ravissa tempo tuppasi nousemaan. Onneksi taianomainen ulkojalka oli ottamassa koppia!

"Käytännössä katsoen teit justiinsa laukanvaihdon muutamassa askeleessa sekä käynnissä ja ravissa, vau!" Klaus kannusti päätöstehtävän jälkeen. Se oli totta: laukanvaihdossa oli kyse nimenomaan vain taivutuksen vaihdosta, travers myötälaukkana ja renvers tietenkin vastalaukkana. "Tätä ei tarvitse ottaa vielä vakavasti työn alle, mutta voit lähteä leikittelemään tällä samalla sulkutaivutustehtävällä. Mitä varmemmaksi saat sen näissä askellajeissa, sitä helpommaksi muuttuvat esimerkiksi laukanvaihdot askeleessa. Schwung vasempaan, schwung oikeaan — tadaa, ei sen vaikeampaa!"
Nimi ei olisi tällä orilla voinut johtaa enempää harhaan, sillä toopea ei Toopesta saisi tekemälläkään.

10.03.2023 - Royal Cup 2023 Avauskilpailujen selostus

Tänään paikalle oli kokoontunut yhteensä 26 ratsukkoa kuudesta eri maasta kilpailemaan klassisen kouluratsastuksen merkeissä. "Kuten kaikki varmaan tietävät, hevosen kouluttaminen alta escuelan noviisitasolle vie vuosia ja siksi ollaan kevytmielisesti kilvoittelemassa muiden harrastajien kanssa", kuulutus kuului puoli kymmenen aikaan ja ensimmäinen ratsukko oli valmistautumassa omaan koitokseensa. Kaikille käytiin tapahtuman kulku ja arviointiperusteet kertalleen läpi. "Prosentit ja arvostelu noudattaa klassisen kouluratsastuksen periaatteita. Suoritus arvioidaan kouluratsastusratana, jossa arvioidaan ennen kaikkea hevosen oikeaoppista ja paineetonta ratsastusta, vähäeleisyyttä, eleganssia sekä yhteistyötä. Hevosen tulisi kantaa itse itsensä ilman ohjan tai pohkeen jatkuvaa tukea", kuulutus soi vielä kerran ja pian ensimmäinen ratsukko oli valmiina aloittamaan. Voikko tamma tanssahteli radalle kevyesti itseään kannatellen.

Ensimmäinen luokka oli suoritettu kunniakkaasti läpi. Noviisiradan sisältö oli seuraavanlainen: avo- ja sulkutaivutukset valitussa askellajissa, koottu käynti sekä ravi, carré molempiin suuntiin valitussa askellajissa, koulupysähdys molempiin asetuksiin, passage tai piaffe, laukanvaihto viiden askeleen välein. Radalla näkyi loistavia suorituksia ja kärkisijan otti Sveitsin edustaja Melina Rosenberg huikealla tuloksella 94,268 % ja toisena seurasi 84,357 prosentein Belgian ratsastaja Estelle Van Alst ryhdikkäällä suomenhevosella! Kolmanneksi sijoittui myös Belgian edustaja Karola Mayers kullanhohtoisella Platine tammalla.

Ennen toisen luokan alkua, heti tauon jälkeen, uusi kuulutus kävi kertauksena klassisen ratsastuksen prinsiipit ja arvosteluperusteet sekä mitä radalla on toivottavaa nähdä: avo- ja sulkutaivutukset kaikissa askellajeissa, kaikki askellajit koottuina, täysi käynti- sekä laukkapiruetti molempiin suuntiin, koulupysähdys molempiin asetuksiin, piaffe, laukanvaihto kolmen askeleen välein. Vaativuus taso nousee, mutta silti pidetään kilvoittelu stressittömänä ja harmonisena.

Luokan kaksi kärkeen meni suomalainen ratsastaja Papu Kaarnakallio 94,810 prosenteilla ratsunaan upea Touareg. Selkeästi isäänsä tullut hevonen! Toisena tulee Sveitsin edustaja Lionel Troxler ratsullaan Riacho Pérola. Kaunista ja harmonista katsottavaa. Hevonen antoi hieman ristiriitaista kuvaa utuisen ilmeen kanssa, vaikka rytmi ja ryhti oli pelkkää tulta ja tappuraa. Kolmanneksi sijoittui luokan voittaja Papu Kaarnakallio ratsullaan Amarok. Näin kuuluttajana on upeaa nähdä Royal Hanoverian Cream hevosia mukana kilvoittelussa.

Väliaikaohjelman jälkeen alkaa kolmas luokka, jossa on huomattavasti vähemmän osallistujia. Ohjelma on lyhyt, mutta hevosen tulee pysyä koko suorituksen ajan koottuna ja painotetaan enemmän apujen vähäeleisyyttä. Ohjelmaan toivotaan sisältyvän avo-sulku-vaihdot kaikissa askellajeissa, täysi laukkapiruetti kumpaankin suuntaan, piaffe, koulukäynti, levade, laukanvaihdot askeleessa.

Osallistujien vähäisyyden vuoksi luokassa kolme sijoittui vain kaksi ratsukkoa. Voitto meni Belgiaan Estelle Van Alst ratsullaan Amanhã. Kaunista harmonista työskentelyä ja vaikka muutamia kompastuskiviä tapahtui radalla, osasi ratsastaja korjata virheet kauniisti ja stressittömästi. Toiseksi sijoittui Sveitsin ratsastaja Loius Rieben ratsullaan Maestoso Framba I. Upeaa kaunista työskentelyä, vaikka ratsu hieman otti kierroksia.

Suoraan luokasta kolme päästään päivän päänäytökseen, nimittäin alta escuela III- tason luokkaan. Tässä luokassa on luvassa kouluratsastusta yläilmoissa, sillä ilmahyppyjä ei ohjelmasta puutu. On toivottavaa esittää ohjelma maastakäsin, nimittäin ohjelma sisältää koulukäynti tai koululaukka, piaffe, courbette, ballotade, capriole, mezair ja terre á terre. Ratsun ja ratsastajan taidoista riippuen voidaan esittää myös selästä tai osittain: muut selästä, kun ilmahypyt maastakäsin.

Tässä luokassa sijoittui kaksi ratsukkoa. Tähän luokkaan ei prosentteja herunut tuomareilta. Liekö ratsastajien väsymys iltapäivää kohti vai oliko ohjelma tehty turhan vaativaksi. Silti upeita ja tasapainoisia ilmahyppyjä suoritti luokan voittaja Lionel Troxler lainaratsullaan Vento Aureo. Toisena tuli hienosti Alessia Carangelo ratsullaan Ignazio. Murgesenhevosia ei ole nähty pitkiin aikoihin! "Tällä hetkellä klassisen ratsastuksen kärkipaikkaa pitää Lionel Troxler 26:lla pisteellä, toisena tulee Estelle Van Alst 20:lla pisteellä ja kolmentana tulee Papu Kaarnakallio 16:sta pisteellä", kuulutus kertoi ja vähitellen hälinä alkoi rauhoittua, mutta alkaisi pian After Ride- bileiden merkeissä.

22.04.2023 - Royal Cupin kouluvalmennus Royal Gardenissa, valmentajana Finn Klammer

Ensimmäisessä Royal Cup- valmennuksessa käsiteltiin hevosen suoristamista, vinoutta ja kokoamista. Jokainen on vino joskus, kaikki ei ole aina täydellisessä tasapainossa. Valmennuksessa ratsukot saivat uusia työkaluja koskien hevosen kokonaisvaltaista rentoutta ja sitä kautta hevosen kokoamista klassisin opein. Shoulder fore oli useammalla uusi termi, mutta shoulder fore on avotaivotuksen, shoulder in, niin sanottu esiaste. Shoulder foressa hevonen kääntyy kaulasta ja olkapäistä, ja tällä voidaan helposti korjata avotaivutuksen virheitä. Koska silloin kuin hevonen kulkee taipuneena suoraa uraa pitkin missä tahansa askellajissa, on helppoa lähteä työstämään avotaivutusta hyvässä tasapainossa ja aktiivisella hevosella. Koska erona on, että shoulder foreen lisätään poikitus ja saadaan hyvä avotaivutus.

Jokainen kilpailuissa käyvä tietää, ettei Touareg ole lempinimensä veroinen pölkkypää. Upea helmenvärinen ori ravasi korskuen uraa pitkin. Jäykkyyttä orista ei löytynyt, kun häikäisevä hevonen liikkui notkeasti eteenpäin ja nosteli etujalkoja korkealle, ehkä jopa turhan ylös. Ratsastaja kertoi, että etujalkojen liikkeen liioittelu oli heidän kompastuskivi, kun Toope usein lähti alkuun haukkaamaan liikaa ilmaa mahan alle, ja siten pääsi sitten vinoksi. Etenkin kaarevilla urilla ratsastaminen oli ajoittain haastavaa, kun Toope ei tahtonut keskittyä ja ryhti putosi nopeasti lapojen päälle.

“Muista palkita pienestä. Heti kun liikkuu hyvin ja tasapainoisesti. Silloin kaikki avut ovat hiljaa ja anna tarvittaessa enemmän ohjaa, että muoto pääsee pyöreämmäksi”, Finn kehui ratsukkoa ja Toope tarjosi erittäin hienoa avo- ja sulkutaivutusta harmonisessa ravissa sekä laukassa suoralla uralla kuin ympyrällä. “Istunta pysyy vakaana, mutta mukautuu askeleihin. Älä tuuppaa lantiolla ja hevonen ei ole koottuna, jos pääset pomppimaan satulassa. Kohota ihan vähän kankiohjaa ja siirrä oma painopiste taakse”, Finn kertoi, kun Toope alkoi avotaivutuksessa keventyä liikaa ja selkä pääse valahtamaan notkoksi, jolloin takaosan työstö katosi. Meni hetki saada Toope takaisin työskentelymoodiin, mutta yhteyden löydyttyä Papu ratsasti oria erinomaisesti myös avo-sulku vaihdoilla isolla ympyrällä.

“Mikäli ratsu alkaa vauhkoontua ja innostua liikaa, on sholder fore hyvä valmistelu avotaivutukseen. Näin pääset heti korjaamaan pienet virheet ennen orin taivuttamista rungosta”, Finn kertoi ja avotaivutukset alkoivat nyt parantua loppua kohden. Toope rentoutui ja haki parempaa tasapainoa sekä aktiivisempaa takaosan työstöä, että Papun oli mielekästä ratsastaa hevosta lopputehtävien aikana. Piaffessa ori joutui hieman miettimään mihin jalkansa laittaa, mutta nopeasti helmi ori löysi jalkojen paikan ja rytmin edetä piaffessa. Siirtymiset piaffesta passageen ja siitä takaisin piaffeen tapahtuivat pehmeästi. Toope kohosi hyvin edestä, että takaosa työsti matalana ja niska korkealla eteni kaarevalla kuin suoralla uralla. “Korvien pitää olla tasan. Sitten hevonen ei tilttaa päästä ja pääse vinoksi”, Finn kertoi väliin ja Papu sai keskittyä siirtymisien tekemiseen. Huolellinen valmistelu piti orin keskittymisen yllä ja siirtymisistä keskiraviin, keskiravista koottuun raviin ja kootusta ravista passageen sekä piaffeen tapahtui todella kauniisti ja harmonisesti.