Hankalan linnasta oli Pyökkipolkuun saapunut paluupostina friisiori Tami muutama vuosi takaperin. Sitten kuulin linnassa olevan myynnissä Tamin varsan Hulmin, joka oli mielestäni sen verta mielenkiintoinen risteytys, että sekin oli meille kotiutettava. Hulmille kyytiä Pyökkipolkuun järjestellessäni Lyonell kertoi linnalla olevan erä myyntiin Royal Hanoverian Cream-hevosia. En ollut rodusta ikinä kuullutkaan, mutta taisi mies tietävän minun olevan heikkona kaikkeen vähä erikoisempaan. Tarjolla oli oria ja tammaa ties missä värissä, mutta tällä oli suositella meille Laetitia-nimistä tammaa. Valjakkoajoon ja historiallisiin lajeihin koulutettu tamma oli kisaamaton 8-vuotias, mutta luonteeltaan hyvä. Sain luettavakseni vielä rodun esittelyn, jossa kerrottiin kyseessä olevan jo kertaalleen sukupuuttoon kuollut rotu ja muutahan ei tarvittukaan saadakseen minut innostumaan ja Lyyti sai saapua Hulmin seuraneitinä.
Kaunis samppanjanrautias on päällepäin hellä ja lempeä tamma, jolla tuntuu harvoin olevan lohikäärmepäiviä. Helposti lähestyttävä hevonen ja helppo käsitellä, että tamman kanssa pärjää aloittelijat kuin kokeneemmat, sillä selästä käsin ja uusissa paikoissa kullanvärinen tamma voi olla hieman vaitonainen. Tarhasta ja laitumelta Lyyti on helppo hakea, ja tamma tulee uusia kuin tuttuja ihmisiä korvat hörössä vastaan. Vauhti ei päätä huimaa, kun suhteellisen isokokoinen tamma laahustaa rennoin askelin luokse. Yhtä harmonisesti tamma laahustaa käsittelijän perässä, että välillä voi joutua pyytämään tammaa liikkumaan reippaammin eteenpäin. Ulkona liikkuu rohkeasti ja maisemia tutkaillen, mutta tallissa alkaa nopeasti käymään tyhjiä kuin täysiä ämpäreitä läpi. Tällöin on käsittelijän hyvä olla valppaana, ettei Lyyti omilla luvilla nauti toisten ruokia. Hoitaessa mitä helpoin ja lempein, eikä ole missään ole moitittavaa. Kengitys, klinikkakäynnit, varustaminen, peseminen, kaikki käy naurettavan helposti. Hieman väritön, mauton ja jopa hajuton hoidokki. Seisoo kuin patsas paikoillaan ja enintään mitä tamma voi tehdä on huudella ruuan perään tai ottaa muutaman ylimääräisen askeleen päästäkseen lähemmäs yksinäistä heinänkortta. Hurja tapaus.
Ratsastaessa tamma on valppaampi ja selkään noustessa voi yrittää lähteä liikkeelle, tai viimeistään painon tullessa jalustimelle. Askel on reipasta ja kevyttä sekä Lyyti on kuuliainen ratsastajan avuille. Tekee mitä tismalleen sen mitä tammalta pyydetään, mutta ei yhtään vähempää tai enempää. Aloittelijoiden kanssa voi yrittää päästä helpommalla, mutta kokeneemman kanssa tammalta onnistuu vaikeammat siirtymiset ja kokoamiset ihan tuosta vain. Kaikinpuolin miellyttävä hevonen ja tamma hurmaa rohkeudellaan, ettei skill at arms radalla tai maastossa turhia säiky: ei tulta, ei ääntä, ei aseiden kilinää - kaikki on tamman mielestä nähty. Kärryjen edessä tamma on normaali reipas ja kuuliainen itsensä. Keskittymistä riittää yksilö- kuin parivaljakkoon, mutta mieluiten tamma on yksin kärryjen edessä. Uusissa paikoissa tamma voi olla vaitonainen ja hieman kiusaantuneen oloinen. Se ei huutele uusien perään tai käyttäydy hermostuneesti, mutta huolestuneen oloisena kyttää nurkkia. Ei säiky tai mitään, mutta tuntuu että hänen paikkansa on kotona Pyökkipolussa. Kotihiiri toimii turnajaisissa ja valjakkokisoissa kuin unelma. Suu ei vaahtoa eikä käy kierroksilla sekä tekee parhaansa ratsastajan mieliksi. Huolestunut ilme voi huolestuttaa tuomaristoa, mutta se on tamman joku oma juttu.
© R. VRL-13369
i. Euphemios
RHC, 172cm, gcha |
ii. Eustathios
RHC, 170cm, gcha |
iii. Ev Lloyd
RHC, 171cm, gcha |
iie. Euadne
RHC, 167cm, gcha |
ie. Jagoda
RHC, 169cm, gcha |
iei. Ignatz Danr
RHC, 171cm, gcha |
iee. Dmaudsley
RHC, 165cm, gcha |
e. Lysistrate
RHC, 165cm, gcha |
ei. Primitivus
RHC, 169cm, gcha |
eii. Cleitus
RHC, 168cm, gcha |
eie. Jadranka
RHC, 170cm, gcha |
ee. Arianrhod
RHC, 161cm, gcha |
eei. Arnulf
RHC, 168cm, gcha |
eee. Willidrud
RHC, 160cm, gcha |
i. Euphemiosta ei ollut ratsuksi opetettu lainkaan, mutta ajokkina se oli verraton. Orille pystyi valjastamaan perään minkälaisen kärryn tai reen vain ja se toimi kuin ajajan ajatus. Mio olikin paljon vossikka hevosena, eikä se jännittänyt myöskään liikenteessä erilaisia kulkuneuvoja. Kilpakentillä ei tätäkään hevosta ikinä nähty, mutta kaurarahansa se tienasi kyllä työtä tehden.
ii. Eustathios toimi työhevosena pienellä maalaistilalla Saksassa. Kevyt se oli rakenteeltaan, mutta suorastaan bodatun näköinen muuten rungoltaan. Ori tekikin kovasti töitä, mihin se rauhallisen ja kuuliaisen luonteensa puolesta olikin kuin luotu. Theoksi kutsuttu ori oli tilan ainoa hevonen, mutta sitä käytettiin muutaman kerran jalostukseen. Astutustilanteissa ori oli hyvin kohtelias, mutta ei ollut sen enempää kiinnostunut lajitovereistaan, vaan viihtyi hyvin tilan ainoana hevosena.
iii. Ev Lloyd oli komea rautiaansamppanja ori, jossa oli runsaasti työhevosverta. Kermanvärinen ori ansaitsi elantonsa kiertelemällä työhevoskisoissa ja myöhemmällä iällä toimimalla jalostusorina. Kotona Ev Lloyd käytettiin maataloustöihin ja satunnaisesti käytiin kärryjen kanssa ajamassa kuin selästä käsin ratsastamassa. Ev Lloyd periytti jälkeläisille, kullanväristä karvaa, tasaista luonnetta ja voimakasta ulkonäköä.
iie. Euadne eli tuttujen kesken Edna oli isokokoinen lempeä jättiläinen. Tammassa oli enemmän lusitano-verta kuin esimerkiksi american cream draftia, mikä teki Ednasta kevyt rakenteisen ja ilmavasti liikkuvan tamman. Omistaja käytti tammaa pääosin valjakkohevosena ja kiertelivät lähiympäristön kilpailuita satunnaisesti. Muuten Edna viihtyi kotona kevyenä työshevosena tehden lähes joka kesä varsan itselleen. Jos ei RHC-hevosten sukutaulusta löydy samppanjanrautiasta tammaa nimeltä Euadne, niin on kumma.
ie. Jagodaa kutsuttiin useasti lempinimellä Gouda, joka sopi hyvin tamman väritykseenkin. Gouda oli koko perheen yleishevonen – isäntä ajeli sillä, naisväki ratsasti ja pojat hurjapäinä hyppäsivät esteitä. Luonteeltaan Gouda oli hyvin rohkea ja pääsääntöisesti rauhallinen, mutta joskus kovemmassa vauhdissa se kadotti jarrunsa ja sitten ratsastajaa vietiinkin – useimmiten kotitallin ovelle. Perhe oli niin tottunut tähän jo, että toiseen suuntaan tiedettiin mennä rauhallista vauhtia, mutta kotiin mennessä uskallettiin antaa sen vain mennä.
iei. Ignatz Danr oli iso ja näyttävä ori. Danriksi kutsuttu ori oli yhtä kultainen luonteeltaan miltä päällepäin näytti. Koulukisoissa helpoissa luokissa menestystä kerännyt ja myöhemmin vaativissa valjakkoluokissa pärjännyt ori oli ympäri vuoden jalostuskäytössä. Orilla riitti keskittymistä valmentautua ja kilpailla kuin olla satunnaisesti pari kuukautta kotona jalostus hommissa. Eniten pisteitä Danri keräsi hyvästä eteenpäinpyrkivyydestä, kokoamisesta ja lisätyistä askeleista. Voimaa ja vauhtia löytyi jatkuvasti!
iee. Dmaudsley eli tuttujen kesken Dami oli 50-50- risteytys american cream draftia ja espanjalaista hevosta, että tamma oli tuore rhc-edustaja. Kauniin tummankultaisen värinen tamma oli suhteellisen roteva ja isoliikkeinen sekä vauhdikas luonteeltaan. Dami pärjäsi vaativissa koulu- ja valjakkokisoissa erinomaisesti. Eniten tamma oli elementissään lisäyksissä, kokoamisessa ja valjakkoajossa kestävyys- sekä koululuokissa. Ketteryyttä, voimaa ja intoa ei puuttunut. Varsoja Dami teki turhan vanhalla iällä ja sain yhden tammavarsan.
e. Lysistrate “Lyra” oli kaunis hyvin vaalean kuplivan samppanjanvärinen tamma isolla valkoisella läsillä ja neljällä valkealla sukalla, että valkoiset merkit olivat lähes näkymättömiä. Isän puolelta tamma oli perinyt lusitanoille tyypillisen kokoamiskyvyn ja temperamentin, kun puolestaan emän puolelta enemmän työhevosmallia. Lyra oli luonteeltaan perus rauhallisen, mutta selästä ja kärryjen edessä vauhtia löytyi. Usein kuskin tai ratsastajan kädet olivat rakoilla sekä reidet ja vatsalihakset hapoilla, sillä tämän tamman selässä ei saanut haaveilla. Menestystä kertyi lopulta enemmän koulupuolelta vaativissa luokissa sekä muutama sijoitus helpoissa valjakkoluokissa. Varsoja Lyralle syntyi kuusi, neljä tammaa ja kaksi oria.
ei. Primitivus oli kookas tummansamppanjanrautias ori, jonka painoarvo oli eniten jalostuksessa. Lähes mahlan värinen karva ja hopeiset jouhet saivat sinisilmäisen orin näyttävään voikolta hamppuharjan kanssa, mutta todistetusti kyseessä oli samppanjaväri. Upea rakenteinen, tasapainoisesti american cream draft x lusitano risteytys menestyi näyttelyissä aina VIP MVA- arvonimeen ja kantakirjan ykkös palkintoon saakka. Varsoja syntyi yhteensä useampi kymmenkunta ja selässä käytiin satunnaisesti kevyen liikutuksen merkeissä satunnaisesti. Primitivus menehtyi 27-vuotiaana pahaan ähkyyn.
eii. Cleitus oli 60% american cream draft ja loput espanjalaista verta. Isabellan värinen ori oli vahvasti työhevosmallinen ja Cleitus kävi kausittain työhevoskisoissa sekä sen ohella teki päivittäin kotitilalla maataloushommia kesästä talveen. Luonteeltaan Cleitus oli lauhkea ja helposti käsiteltävä, mikä teki orista oikean sydänten särkijän. Ainut heikkous orissa oli sen lintukammo. Ori onnistui kerran suututtamaan lintuemon ja näin tuli pahasti nokituksi, että lähellä lentävät ja oleskelevat linnut olivat suurin pelon aihe.
eie. Jadranka oli iso tamma, säkäkorkeus oli huimat 170 cm! Väritykseltään Jadranka oli hyvin kermainen rautiaansamppanja, että papereissa luki “golden cream champagne”. Jadranka oli onneksi lempeä tapaus, sillä tamma isä oli american cream draft ja emä portugalin siittolasta tuotu tamma. Tähtipäinen tamma kävi näyttelyissä ja valjakkokisoissa siihen tahtiin, mitä lähiympäristöön ilmestyi. Menestyi ei ollut kovin suuri, mutta tamma sai kantakirjaan II-palkinnot, mikä teki tamman jälkeläisistä arvokkaita.
ee. Arianrhod oli tasaisen kermanvaalea vitivalkoisilla jouhilla sekä kuparin värisillä silmillä. Arian oli alkuunsa kouluratsastuksessa hyvin menestynyt tamma ja pääpaino oli historiallisissa lajeissa, etenkin joustauksessa ja skill at armsissa. Arian oli vauhdikas, ketterä ja notkea. Taittui hyvin vaikeammillakin radoilla ja tasapainoisena ratsuna osasi erilaiset siirtymiset kuin piruetit erittäin laadukkaasti kiperimmissäkin tilanteissa. Kaunis tamma ehti saada kolme jälkeläistä: yhden tamman ja kaksi oria ennen kuin menehtyi pahaan ähkyyn.
eei. Arnulf oli 50% PRE ja 50% american cream draft. Arnulf kilpaili alta escuelassa omistajansa kanssa hyvin pitkälle, sillä ori pääsi caprioleen saakka. Herkkä, viisas ja nopeasti oppi ori oli helposti koulutettavissa, mutta samalla oppi huonot tavat yhtä nopeasti - niistä oli vaikea oppia pois. Esimerkiksi huonoihin tallitapoihin kuului kutominen ja puun järsiminen, mikä ei tahtonut loppua millään.
eee. Willidrud tuttujen kesken Druidi kilpaili skill at armsissa war-tasolle saakka ja satunnaisesti joustauksessa omistajan mielen mukaan. Reipas, ketterä ja kokoamiskykyinen tamma oli miellyttävä ratsastaa. Kuuliaisena reagoi nopeasti painoapuihin ja alusta saakka tasapainoisesti ratsastettuna osasi piruetit, avot ja sulut hyvin tasapainoisesti askellajista välittämättä. Druidi oli ajoittain kuumuva tapaus ja puolivahingossa tamma oppi terre a terren, kun kuumuessa alkoi pitää samantapaista liikettä.
© R. VRL-13369
