Encantador do Dragão on syntynyt Portugalissa, vaikka sen emä onkin asunut suurimman osan elämästään naapurimaassa Ruotsissa. Suomeen Taco päätyikin Ruotsin kautta, sillä Taco ostettiin parivuotiaana sinne ikään kuin emän perässä, josta se myytiin Suomeen ratsueskarin jälkeen. Suomessa sillä oli kaksi omistajaa, ennen kuin se muutti Pyökkipolkuun. Omistajuuden ei ensiksi pitänyt tämän kohdalla vaihtua, mutta kun omistaja totesi myyvänsä hevosen kokonaan pois, emme voineet antaa tämän lipsua käsistä.
Taco on luonteeltaan rauhallinen, itsevarma ja ystävällinen. Se on ennemmin nallekarhutyyppinen, kuin temperamenttinen kaveri. Kotona käsiteltäessä se on erittäin helppo ja mutkaton. Se on sosiaalinen ja hakeutuu mielellään sinne missä tapahtuu, eikä kuitenkaan keksi mitään tyhmää. Tacon voi helposti taluttaa kaverin kanssa talliin, sillä se tulee pitkälläkin narulla tottelevaisesti perässä. Hoidettaessa Taco seisoo rauhallisesti paikoillaan, eikä hötkyile tai yritä paeta paikalta. Se antaa nostaa kaikki jalkansa rauhassa, mutta joskus se unohtaa kannatella kunnolla itse kinttujaan. Taco on hyvin kärsivällinen ja maltillinen, vaikka prosessi ottaisikin aikansa, sillä se elää aina hetkessä, eikä sillä ole mihinkään kiire.
Taco on hyvin koulutettu ja kuuntelee erittäin tarkasti ratsastajan apuja ja reagoi pieneenkin vihjeeseen. Ruuna tajuaa yleensä helposti, mitä siltä haetaan missäkin tilanteessa. Tacon askellajit ovat luontaisesti hyvin pehmeät ja tasapainoiset, joissa on todella mukava istua. Ruunan hyvä tasapaino tekeekin sen liikkumisesta helppoa ja vaivatonta ratsastaessa. Ratsastaessa sen korvat pyörivät kuin propellit sen kuunnellessa ratsastajan apuja, etenkin silloin, kun se on epävarma siitä, mitä siltä pyydetään. Tacolla on ollut ratsastuksellisia ongelmia aikaisemmin epäsopivien varusteiden myötä, mutta kun varusteet saatiin sopiviksi, poistuivat ongelmat. Tämä hevonen ilmaisee fyysisen epämukavuuden todella herkästi. Tacon ratsastettavuus riippuu paljolti myös ratsastajan osaamisesta, sillä ruuna tykkää ratsastajista, jotka ratsastavat pehmeästi ja kevyitä apuja käyttäen.
Lastauksessa Tacon kanssa käytetään aina porkkanapalkintoa, sillä tästä ruunalla on huonoja muistoja. Positiivisen vahvisteen kanssa siitä on kuitenkin saatu kelpo matkustaja, eikä kisareissut aiheuta ongelmia. Vieraissa paikoissa Taco on valpas ja tukeutuu tuttuihin ihmisiinsä, se ei kuitenkaan aiheuta mitään erikoisempaa showta, vaan pyrkii pienestä jännityksestään huolimatta käyttäytymään parhaansa mukaan.
i. Lagarto Voadorin (161cm, rautiaankimo) toivottiin yltävän Grand Prix -luokkiin, aivan kuten ori iän myötä tekikin. Sen kanssa kilpailtiin alkuun harvakseltaan ja säästeliäästi, orin annettiin kasvaa ja kehittyä rauhassa, sen lihaksistoa kehitettiin ja uutta opeteltiin tähtäimenä monta vuotta käyttöä kestävä hevonen kauden tai kahden pikavoittoilmiön sijaan. Voador tekikin, kaikkien toiveiden ja odotusten mukaisesti, pitkän uran kansainvälisillä Grand Prix -radoilla menestyen erinomaisesti. Olympiaedustus kaatui orista riippumattomista syistä (sen kotitalli joutui tautikaranteeniin), mutta lukuisat voitot ja sijoitukset, maailmanrankingin top 39., vuolaat ylistyssanat niin ratsastajalta, monelta tuomarilta kuin valmentajaltakin. Lusitanojalostuksen lisäksi Voador hyväksyttiin myös oldenburgjalostukseen, hollantilaiset taas ovat ostaneet runsain mitoin orin tyttäriä KWPN-jalostusta varten. Klassisen tyylikäs, vaikuttava ja raamikas Voador toikin jälkeläisiinsä ryhtiä, raamia ja liikettä, sopusuhtaisen rungon ja vahvan takaosan, toisinaan myös turhankin vahvan, massavan, leveän kaulan - sellainen ruunivoikolla oli itselläänkin. Massava kaula jäi rakenteen suurimmaksi epäsuhdaksi, muutoin ori oli tasapainoinen, jalat hyväluiset joskus takaa hajavarpaiset, palikat lavoista lautaseen mallillaan. Kyömy pää, mantelisilmät, upeat piaffe ja passage, laadukkaat liikkeet (erityisesti pitkä, joustava, elastinen käynti), esiintyjän elkeet sekä karisma. Voador sai runsain mitoin mediahuomiota ohittaen palstatiloissa joitakin menestyneempiä kilpakumppaneitaan.
Portugalilaisori oli herkkä, hieman tulinen hevonen, oikein miellyttävä kaiken mennessä nuottien mukaisesti. Ihmisen epäjohdonmukaisuus, turhan kovat harjat sekä erityisesti ratsastajan kovat avut, joustamaton käsi ykkösinhokkina, saivat ruunivoikon sydämistymään. Se osoitti mieltään pitkälti irvistelemällä, jalkaa polkemalla sekä häntää viuhtomalla ja yksinkertaisesti kieltäytymällä tekemästä mitään ennen kuin palvelu palasi toivotulle, korkealle tasolle. Kauniisti käsiteltynä ja ratsastettuna ori toimi erinomaisesti, oli kyllä herkkä ja tulinen sekä reaktioissaan varsin nopea, mutta ehdottomasti yhteistyökykyinen ja -haluinen hevonen. Ori lopetettiin 26-vuotiaana hampaiden loppuun kulumisen vuoksi.
ii. Näyttävät, kuitenkin liioittelemattomat ja liikemekaniikaltaan terveet liikkeet, ryhdikäs, näyttävä ulkomuoto, jossa siinäkään ei ollut mitään liioiteltua, sekä erinomainen luonne. Noite dos Lagartos, 164cm rautiaankimo kouluori, oli hyvän tammaperheen jälkikasvua. Sen isän suku taas oli vähemmälle huomiolle jäänyttä; hyviä hevosia kyllä, mutta pienten paikkakuntien, omaan käyttöön tehtyä "missään näyttämättömiä" hevosia, joiden jälkeläismäärät niin oreilla kuin tammoilla olivat yhdestä viiteen useamman sukupolven ajan. Lagarto toi sukunsa maailmankartalle ensin kouluratsuna, sitten jalostusorina; pelkästään lusitanoja Lagartosta jäi vajaa parisataa, (barokki)risteytyksiä toinen mokoma. Kimo tuntui tasoittavan vähän joka tammaa uskomattomalla tavalla; vaatimattoman tamman jälkeläiset saivat raamia, raskaan tamman varsat taas sulavamman, sopusuhtaisemman ulkomuodon. Samaten liikkeet, luonne ja ratsastettavuus paranivat seuraavassa sukupolvessa roimasti - Lagartolaisia kuvaillaankin oikeiksi aarteiksi. Palkittuja siitostammoja, meritoituneita jalostusoreja, palkittuja kilparatsuja (jokunen pararatsukin), erittäin rakastettuja harrastehevosia.
Lagarto itse kilpaili Grand Prix -tasolla tuoden lusitanoja ja Portugalia esille laittaessaan puoliverisille kampoihin. Esiintymistä rakastanut kimo pärjäsi erityisesti kür-luokissa, vaikka toisinaan ratsastajansa ohjelmia sekä musiikkivalintoja arvosteltiinkin vähän pöyhkeän dramaattisiksi. Kauniissa ryhdissä ja tasapainossa luonnostaan liikkunut Lagarto hurmasi erityisesti piaffen sekä passagen osalta, lisäykset jäivät aavistuksen vaisuiksi. Teknisesti korkealaatuinen ja tasainen, tulostasonsa suorastaan betonoinut ori nousi huippuvuosinaan maailmanrankingin top 50 -listalle sijalle 46. Lagartosta näki pitkälle, kuinka se nautti esiintymisestä, suorastaan säkenöi parrasvaloissa. Sen korkea työmoraali sekä rehellinen, nöyrä luonne pääsivät oikeuksiinsa vähän joka paikassa, kimo antoi aina kaikkensa sekä yritti parhaansa, vaikka viihtyikin parhaiten yleisön edessä. Kevyt, pehmeä, eteenpäinpyrkivä ratsu, nopeasti oppiva ja muutoinkin älykäs hevonen keräsi vuolaasti kiitosta ratsastajaltaan. Kaiken kruunasi jo mainittu raamikas, näyttävä mutta liioittelematon ulkomuoto; hieno kaula hyvin liittymin, hyvä säkä sekä satulansija, vahva lihaksikas runko, hyvin kulmautunut takaosa ja järeät, kuivat, hyväluiset jalat. Kuin tässä ei olisi riittämiin hyviä asioita, Lagarto eli pitkän, terveen elämän ilman sen suurempia sairaslomia kuollen luonnollisen kuoleman vasta 32-vuotiaana.
ie. 155cm korkea, punarautias Serpentina oli omistajansa silmäterä, tärkeimmän emälinjan jatkaja sekä aikanaan odotukset täyttänyt, ylittänytkin, siitostamma. Tietysti tamma ratsukoulutettiin ja pidettiin kunnossa säännöllisellä, sopivalla liikunnalla, vaikka siitostamman tehtävät olivatkin jo nuoresta pitäen Serpentinan päätyö. Tamma oli kyllä herkkä, nopeasti muttei liian terävästi reagoiva, tasapainoinen ja ryhdikäs ratsu, kaikin puolin lupaavan oloinen hevonen vähän joka lajiin (klassisesta) kouluratsastuksesta working equitationiin. Kolme laadukasta perusaskellajia, hyvä kokoamiskyky sekä yhtäläisen hyvä kyky lisättyihin askellajeihin kielivät nekin laadusta, jotka Serpentina tammaperheeseen yhdistettiin ja yhdistetään edelleen. Eikä syyttä, tämän tammaperheen jälkikasvua on nähty kansainvälisillä Grand Prix -radoilla. Serpentina itseään ei nähty kuin junnuvuosina helpoissa luokissa sekä näyttelykehissä, joissa voikko kahmi kehuja sekä ruusukkeita varmoin elkein. Tamma olikin nuoresta pitäen varsin tyyni, sopeutuvainen teräshermo, joka hermostui lähinnä ratsastajansa kovista avuista samalla viis veisaten katsomossa huutavasta sylivauvasta, irti päässeestä lajitoveristaan sekä voimakkaan tuulen kaatamista kenttäkoristuksista. Kotona Serpentina olikin luontainen johtajatamma, joka kasvatti paitsi omat 14 varsaansa myös vähän muidenkin tammojen jälkikasvua. Serpentinan varsat ovat sopusuhtaisia, raamikkaita hevosia, joilla on erinomaiset askellajit sekä kokoamiskyky. Pääpiirteittäin hyväpäisiä, joskin muutama jälkeläinen on vähän tulista, hyvin herkkää ja räiskähtelevää sorttia.
28-vuotiaaksi elänyt Serpentina oli itsekin yhtä sopusuhtainen ja raamikas kuin varsansakin. Kevyen kyömy pään profiili, pitkä niska hyvin liittynyt kaareva kaula sekä vahva ylälinja, hyväasentoiset lavat ja syvä, joskin hieman pitkänpuoleinen runko, kuten monella tammalla. Erinomaiset reisilihakset, lievää suppuvarpaisuutta edessä ja hajavarpaisuutta takana, muutoin hienot hyväluiset jalat - eivätkä ne hieman vikasuuntiin sojottavat varpaat koskaan tamman liikkeissä näkyneet tai jalkoja rasittaneet.
e. Dança do Dragãosta (voikko, 163cm) kaavailtiin harrasteratsua, emänsä uran jatkavaa. Sattumaa sekä kohtalonkauppa kuitenkin puuttuivat peliin omistajan osallistuessa silloin viisivuotiaan Dançan kanssa matalan kynnyksen barokkipäiville. Helpossa koululuokassa startannut lusitano kiinnitti barokkeihin mieltyneen Grand Prix -ratsastaja Jan-Henrik Ehrlingin huomion, ja reilu viikon kaupanhieronnan jälkeen Dança vaihtoi omistajaa. Tammasta tuli nopeasti yksi Jan-Henrikin lempiratsuista, hieman maltillisemmalla tahdilla lusitanosta kuoriutui kestomenestyjä Prix St Georgesiin ensin Ruotsissa, sittemmin myös muualla Euroopassa. Kimo keräsi kiitosta rennon letkeästä, vaivattomasta tavastaan liikkua, erinomaisesta ravistaan sekä harvinaisen täsmällisistä, hienoista laukkapirueteistaan. Lempeä, rauhallinen ja nöyrä tamma nautti työnteosta, esiintyminen oli sille vähän yhdentekevää, mutta ratsastajan kiitoksen eteen lusitano teki jos jonkinnäköistä temppua. Oppivainen hevonen osasikin "antaa tassua", nostella esineitä sekä tehdä muitakin huvin vuoksi opetettuja temppuja koululiikkeiden lisäksi. Teräväpäinen Dança nautti uuden opettelemisesta, älyllisistä pulmista, minkä lisäksi sen mukavuusalue tuntui venyvän samaa tahtia uskomattomien pitkien hermojen kanssa. Erityisesti kotimaassaan Ruotsissa tamma nautti julkkisstatusta niin kisamenestyksensä kuin muidenkin esiintymisten myötä; erilaiset näytökset, tapahtumaosallistumiset sekä pari televisioroolia toivat lusitanon muidenkin kuin hevosihmisten tietoisuuteen.
Kilpauransa jälkeen Dança siirtyi siitostamman tehtäviin. Se liisattiin kahden varsan ajaksi Portugaliin, loput varsoista ovat syntyneet Ruotsissa. Hienoa luonnetta, hyvää ratsastettavuutta sekä liikemekaniikkaa täydensivät kimon rakenne; hyväasentoiset, järeät jalat, erinomainen takaosa, lyhyt vahva selkä, syvä pyöreä joskin pitkähkö runko, leveästi liittynyt mutta hyvänmuotoinen, kaareva kaula sekä pitkä niska. Jalo olemus, hyvä ryhti, ei moitittavaa myöskään leimoissa. Tavanomaisen emän keskivertoa laadukkaampi tytär osoitti kykynsä myös periyttäjän kouluratojen lisäksi; kolme tamman viidestä varsoista on yltänyt Grand Prix -radoille. Luonteeltaan varsat ovat kirjavampi sakki nallekarhumaisen leppoisasta kaverista koppavaan, herkkään diivaan. Jokainen on kuitenkin kestävä, terve käyttöhevonen hyvillä liikkeillä sekä sopusuhtaisella rakenteella. Dança lopetettiin munuaisvikojen vuoksi 24-vuotiaana.
ei. Aavistuksen kyömy profiili, pitkä leveä kaareva kaula, jouhia kahdenkin hevosen tarpeisiin. Hyväasentoiset, vahvat lavat sekä erinomainen takaosa, syvä pyöreä runko, järeät hyväasentoiset jalat. Cavalheiro näytti monen mielestä suorastaan kliseiseltä lusitanolta, mikä tässä yhteydessä oli pelkästään kehu. 158-senttinen, punarautias ori kilpaili tietysti kouluratsastuksessa tuoden rotuaan sekä Portugalia erinomaisesti esille kansainvälisillä Grand Prix -radoilla. Hyvin epätasaisesti, hitaasti kasvanut kimo aloitti kilpauransa verrattaen myöhään, ikäluokkakilpailut sekä rotutapahtumat jäivät pitkälti välistä omistajien antaessa Cavalheiron kasvaa rauhassa lopullisiin mittoihinsa sekä verrattain suuriin liikkeisiinsä. Päätös oli oikea, hitaasti, ajan kanssa tehty hevonen kesti terveenä ja hyvävointisena pitkän kilpauran. Kaiken päälle Cavalheiro päivänselvästi nautti esiintymisestä, erityisesti laukkaliikkeiden kuten piruettien sekä laukanvaihtojen kanssa orista huokui miltei varsamaista intoa ja ihmetystä, myös uran viimeisen julkiesiintymisen aikana. Cavalheiron uran kohokohdaksi nousi olympiaedustus. Mitalia ei irronnut, mutta valtavat aplodit kertoivat lusitanon hurmanneen yleisön täysin. Ja olihan ori hurmaava, komea katsella ja liikkuessaan ylväs ja elegantti korrekteine piaffeineen sekä lennokkaine lisäyksineen. Pilke silmäkulmassa, hyväntuulinen elämänasenne, nöyryys ja ahkeruus, työn ilo - kaikki tämä välittyi poikkeuksellisen helposti paitsi ratsastajalle, myös yleisölle.
Menestyksestään huolimatta Cavalheiron varsa- ja astutusmaksut olivat varsin maltilliset. Orin omistaja kertoi tämän olevan tietoinen päätös, pieni kannustin myös harrastajille tammojensa astuttamiseen. Verrattain huokeiden hintojen vuoksi Cavalheiro saikin paljon aivan tavanomaisten harrastajienkin tammoja. Ori on toiminut erinomaisesti niin isänä kuin emänisänä tuoden varsoille paitsi kapasiteettia, myös tasapainoisen, korrektin rakenteen, yleensä hyvän hermorakenteen sekä nöyrän luonteen ja kaiken kaikkiaan pientä parannusta sinne tänne. Muutama Cavalheiron pojista on hyväksytty myös oldenburgjalostukseen, pari tytärtä taas on ostettu Hollantiin KWPN-kantakirjaa silmällä pitäen. Kimo kouluratsu eli 28-vuotiaaksi.
ee. Prata Rápida (voikko, 158cm) syntyi Portugalissa. Viisivuotiaana tamma muutti Ruotsiin eläen loppuikänsä siellä. Kaikin puolin tavanomainen tamma eli hyvää harrastehevosen elämää, kilpaili joskus omistajansa kanssa (helppo A, 90-100cm) enemmän hyvin ja vaihtelun kuin tavoitteellisen tulostenmetsästyksen vuoksi. Omistajan äitiysloman ajan tamman liikutuksen hoiti kilparatsastaja, joka starttasi Prata Rápidalla vaativa B -luokkia keräten lähinnä tasaisen siistejä suorituksia muutamin ruusukkein. Leppoisa, kaikkeen tyynesti mutta uteliaasti suhtautuva lusitano oli todellinen luottohevonen, kaikissa tilanteissa helppo sekä tasainen, lastenkin käsiteltävissä oleva. Tamma oli pehmeä, miellyttävä ratsastaa, eteenpäinpyrkivä ja kuuliainen, ymmärtäväinen ratsastajan virheille sekä hyvin välinpitämätön ulkoisille ärsykkeille. Hypyt olivat ratsastajalle helppoja, pehmeitä ja pyöreitä, ponnistuksessa ei ollut terävyyttä ja hyppy itsessäänkin oli vähän hitaansorttinen - sellainen, joissa tätiratsastajaksi itseään nimittävä omistaja pysyi vaivatta mukana. Helpon miellyttäviä olivat Prata Rápidan liikkeetkin. Mitään suurta tai näyttävää ei kannattanut odottaa, tasainen, tahdikas pehmeys sekä rento sulavuus kuitenkin miellyttivät osaavampiakin ratsastajia. Etenkin tamman käynti oli oikeasti laadukas, kokoaminen kävi helposti, Prata Rápida kantoi itsensä kauniissa tasapainoisessa ryhdissä. Lisätyt liikkeet jäivät vaisuiksi, tosin eipä niiden kanssa Aachenin Grand Prix -areenoille pyrittykään.
Rakenteeltaan kimo oli hieman epäsuhta. Sen pää oli kaunis, niska pitkä, kaula kaareva mutta valitettavan paksu sekä leveästi runkoon liittynyt. Etuosa oli muutenkin takaosaa suurempi, kokonaisuus sentään seisoi melko järeillä, hyväasentoisilla jaloilla. Olihan tammassa, erityisesti sen päässä, ripaus rodulleen tyypillistä jaloutta ja veistoksellisuutta, minkä lisäksi kimo oli tavattoman kuvauksellinen. Ei siitä silti maailmankuulua sometilitähteä tullut, eikä Prata Rápida muutoinkaan ole kuuluisa, vaikka ainokainen varsansa onkin. Tavanomainen harrastetamma, 26-vuotiaana iän mukanaan tuomien vaivojen vuoksi lopetettu, omistajalleen tietysti maailman tärkein. Prata Rápidan ainoa varsa peri isältään tasapainoisemman rakenteen sekä kapasiteettia kouluradoille, emä antoi liikkumisen helppoutta sekä mutkattoman luonteen.
© Lissu T.
