Karnataka
Tämä on virtuaalihevonen | VH20-011-0182KTK-II, HANN-II, KRJ-II
Hannoverinhevonen, tamma
155cm, tummanruunikko
Syntynyt 10.04.2017, Saksa, 14v.
Koulupainotteinen
Omistaja Jaana K., VRL-03669
Kasvattaja W. Dieter, evm
Luonnekuvaus
Karnaa vaivaa krooninen epäluuloisuus kaikkea uutta kohtaan. Ei se sentään säiky uusia ihmisiä, uutta selkäännousujakkaraa tai muitakaan muutoksia, mutta epäileväinen se on. Sen näkee ilmeestä sekä hivenen jännittyvästä kehosta, ja totta kai se näkyy liikkumisessa. Uusi karsina- tai tarhanaapuri on myös pienen puhinan aihe, Kurjenpesään muuttaminen, uusi ympäristö se vasta puhinan aihe olikin! Kisapaikoillakin, näyttelyissä, klinikalla, jokaisessa vieraassa paikassa (ja kaikki paikat, joissa ei käydä tuhkatiheään, ovat Karnalle vieraita) pitää vähän puhista ja sipsutella kavionkärjillä. Itse suoritus, oli se sitten Grand Prix -koulurata, näyttelykehässä esiintyminen tai ne klinikkakokeet, sen sijaan sujuvat rutiinilla, vailla ongelmia ja isompaa jännitystä (pois lukien uudet tilanteet ja liikkeet, joita tulee vastaan lähinnä klinikalla). Karna oli kuulemma vähän hidas koulutettava, kun kaikki uusi oppi oli jännittävää ja vaati pitkällisen prosessoimisen.On tämä vähän hupsu tämän tason kilpahevoseksi.
Kun asiat ovat Karnan mielestä mallillaan, kaikki pälyily jää pois, ruunikko rentoutuu ja on vallan lauhkea, seurallinen hevonen. Hoidettaessa mikään ei ole ongelma, edes ne harvemmat kausittaiset askareet, aika lailla kaikki on tullut Karnalle iän myötä tutuksi. Lääkitsemispuolelta saattaisi löytyä jotain, esimerkiksi silmätipat saattaisivat olla uusi, epäilyttävä asia. Nykyään tamma puhisee lähinnä uutta loimea, jonka kangas kahisee aivan eri tavalla kuin siinä vanhassa. Mahdollisista puhisemisistaan huolimatta puoliveriseni on kiltti ja kuuliainen, se luottaa siihen, ettei ihminen, edes se uusi ja outo, tee mitään pahaa. Todennäköisesti Karna vain pinnistää silmänsä kiinni ja huulensa yhteen, jos jokin tai joku sitä jännittää.
Talutettaessa tamma saattaa kulkea varpaillaan, mikäli tuulee tai sää on jotenkin muuten vähemmän suosiollinen. Lisäksi naapurini suurin ruskeankirjava kissa, joka istuu milloin aidan tolpalla, milloin jossain muualla, on Karnan mielestä ihan hirveä luontokappale. Ei tamma muita kissoja kauhistele, vaikka ne istuisivatkin aidalla, se ruskea (Väyrynen, kyllä, Väyrynen) on ainoa huutomerkki Karnan kissoista muodostamassa pisterivissä.
Vaikka tamma on Grand Prix -ratsu, siitä puuttuu näyttävyyttä ja karismaa. Teknisesti se on kyllä tarkka, tasainen ja taitava, käynti on erinomainen ja ravi sekä laukka hyvät, mutta ”wow” -elementti puuttuu. Kyllä tällä kansallisella tasolla pärjää, Suomessa ja muuallakin, muttei kansainvälisissä luokissa. Eikä toki aina niissä kansallisissakaan, Karna ei (valitettavasti) ole Suomen hienoimpia kouluhevosia.
Yritteliäs, nöyrä ja pehmeä se on, todella mielellään liikkuva ja yhteistyöhaluinen. Uusien ratsastajien kanssa Karna lämpenee aika hitaasti tehden kuitenkin kaiken pyydetyn. Liikkuminen on kuitenkin helposti jännittynyttä tai sellaista.. käsijarru päällä ratsastamista. Tutumpien ratsastajien kanssa Karna käyttää kroppaansa kunnolla, antaa lapojensa liikkua eikä jarruttele itseään niin paljoa. Tamman suurimpia helmasyntejä onkin sen varovaisuus, toinen on riittämätön tempo. Estehevosena tämä varmasti olisi niitä, joiden vauhti hiipuu ennen estettä ilman riittävää ratsastajan tukea, ja hyppy jää tekemättä. Vähän samaa se on nytkin, vaikka laji on eri; ei puhettakaan kunnollisista siirtymisistä, ravi vain hiipuu käynniksi, piruetitkin ovat voimattomia liikkeen yrityksiä, jos Karna jännittää eikä ratsastaja saa sitä rohkaistuksi. Tutunkin ratsastajan kanssa ruunikko vaikuttaa vähän huolestuneelta, aivan kuin se varmistelisi, tekeehän se nyt oikein. Karnaa kannattaakin kehua vähän joka välissä, se pitää tamman mielen levollisena.
© VRL-12701
Suku
isä Kolhapur hann., punarautias, 168cm |
ii. Kurnool hann., punarautias, 166cm |
iii. Kederis hann., tummanpunarautias, 170cm |
iie. Haryana hann., vaaleanrautias, 169cm |
||
ie. Giselle hann., punarautias, 167cm |
iei. Graff hann., punarautias, 167cm |
|
iee. Schwertlied hann., mustanruunikko, 164cm |
||
emä April Kisses hann., punaruunikko, 165cm |
ei. Acoustiques hann., ruunikko, 166cm |
eii. Admiraal hann., ruunikko, 165cm |
eie. Arabian Waltz hann., punarautias, 168cm |
||
ee. Bajka hann., musta, 164cm |
eei. Burgtheater hann., mustanruunikko, 167cm |
|
eee. Malwida hann., musta, 164cm |
Sukuselvitys
i. Kolhapur on reipas ja
hervottomalla työmotivaatiolla varustettu hevonen. Se tekee kaiken
mitä käsketään ja vieläpä oikein mielellään. Punarautiaasta näkee,
että se selvästi nauttii työnteosta ja ikinä sitä ei ole nähty
pahalla päällä missään tilanteessa. Erityisesti orin lisätyt
askellajit ovat todella vaikuttavan näköisiä!
Kolhapur on tallinsa parhaimmistoa ja sen ”harteille” on laskettu suuret odotukset niin kisa-, kuin kasvatuspuolellakin.
Jälkeläisiä orilla on tällä hetkellä kolme kappaletta ja odotellaan millaisia niistä kehittyy. Ainakin tällä hetkellä jokainen näistä on erittäin lupaavia, jotka ovat perineet isänsä liikkeiden laadun sekä korrektin rakenteen.
ii. Kurnoolin oli tarkoitus olla estehevonen, mutta se osoitti aikaan aika selvästi, ettei sitä kiinnosta joku keppien yli hyppely. Siispä omistaja alkoi tekemään siitä kouluhevosta ja siinäkös se loistaa! Sillä on erittäin miellyttävät sekä näyttävät liikkeet ja sen kanssa on oikein mukava touhuta.
Yksi huono puoli Kurnoolilla ehkä on.. Se nimittäin on erittäin äänekäs hevonen. Yleensä ihmiset sanovat esimerkiksi tv-sarjojen tai elokuvien hevosista, ettei hevoset oikeasti pidä noin paljoa ääntä. No, ori pitää. Kisapaikallakin tulee varmasti kaikille selväksi, että nyt HÄN on saapunut paikalle ja välillä kuulee myös koko metsä rauhallisilla maastokävelyilläkin.
Jälkeläisiä Kurnoolilla on 16 kappaletta, joista yksikään ei ole estepuolelle lähtenyt, vaan seurannut isänsä jalan jälkiä kouluradoilla pärjäten oikein mukavasti!
ie. Giselle on näyttävä ja pippurinen tapaus, jonka kanssa välillä saa hävetä ja välillä taas paistatella parrasvaloissa niin sanotusti. Hoitaessa se kyllä ilmaisee mielipiteensä, jos joku toimenpide on epämiellyttävä ja jotkut ovat sitä sanoneet lohikäärmeeksikin, koska siltä se nyt vaan välillä kuulostaa.
Ratsuna Giselle on erittäin taitava kouluratsu ja se tietää sen kyllä itsekin. Sen liikkeet ovat joustavat ja se kyllä kuuntelee (ainakin kouluaitojen sisäpuolella) ratsastajaansa oikein hyvin.
e. April Kisses on todella rohkea ja helppo tamma. Sen kanssa on kohdattu maastossa vaikka ja mitä, mutta ikinä se ei ole jättänyt ratsastajaansa, vaan kohdannut asiat rohkeasti ja pelotta. Hoitaessa tamma on todella kiltti ja rauhallinen, joka rakastaa pitkiä rapsutteluhetkiä.
Kilpailuissa se on ollut tasaisen varma suorittaja omalla tasollaan, mutta ei kuitenkaan mikään kilparatojen tähti.
Sen rakenne ja luonne ovat kuitenkin olleet sen verran kivoja, että jälkeläisiä on siunaantunut kolme kappaletta ilostuttamaan omistajiensa elämää.
ei. Acoustiques reippaan ja rohkean ihmisen kanssa reipas ja rohkea. Jos taas ihminen arkailee ja säikkyy, tekee orikin samaa. Se on siis aika lailla ihmisen peili niin käsitellessä, kuin ratsastaessakin. Pahimmillaan se siis säikkyy kaikkea mahdollista ja jännittävien asioiden yli ei meinaa millään päästä, mutta sopivan ihmisen kanssa selvitään ihan mistä tahansa!
Onneksi Acoustiques on löytänyt omistajakseen ihmisen, jonka kanssa se on päässyt kaivamaan esille parhaat puolensa ja loistamaan myös kilparadoilla!
Oria on käytetty jalostukseen seitsemän kertaa ja varsoilleen se on periyttänyt kivoja liikkeitään sekä kokoaan.
ee. Bajka on hoitotilanteista nauttiva, mutta ratsuna hyvin herkkä ja tarkka ratsastajastaan. Sitä voi käsitellä kuka tahansa, mutta selkään tarvitaan jämäkkä ihminen, joka kertoo selvästi, mutta sievästi, mitä tehdään ja milloin. Bajkan lempihetki päivässä on ehdottomasti syöminen, mutta myös se, jos joku jaksaa puunata ja rapsutella. Sen kanssa on todella mukava vain viettää aikaa ja onpa se tavattu oman ihmisenkin seurasta makoilemasta tarhasta, kun omistaja on lukenut tenttiin.
Jälkeläisiä tammalla on kaksi, joista odotetaan kouluradoille uusia kilpailijoita suhteellisen korkealle tasolle.
Kolhapur on tallinsa parhaimmistoa ja sen ”harteille” on laskettu suuret odotukset niin kisa-, kuin kasvatuspuolellakin.
Jälkeläisiä orilla on tällä hetkellä kolme kappaletta ja odotellaan millaisia niistä kehittyy. Ainakin tällä hetkellä jokainen näistä on erittäin lupaavia, jotka ovat perineet isänsä liikkeiden laadun sekä korrektin rakenteen.
ii. Kurnoolin oli tarkoitus olla estehevonen, mutta se osoitti aikaan aika selvästi, ettei sitä kiinnosta joku keppien yli hyppely. Siispä omistaja alkoi tekemään siitä kouluhevosta ja siinäkös se loistaa! Sillä on erittäin miellyttävät sekä näyttävät liikkeet ja sen kanssa on oikein mukava touhuta.
Yksi huono puoli Kurnoolilla ehkä on.. Se nimittäin on erittäin äänekäs hevonen. Yleensä ihmiset sanovat esimerkiksi tv-sarjojen tai elokuvien hevosista, ettei hevoset oikeasti pidä noin paljoa ääntä. No, ori pitää. Kisapaikallakin tulee varmasti kaikille selväksi, että nyt HÄN on saapunut paikalle ja välillä kuulee myös koko metsä rauhallisilla maastokävelyilläkin.
Jälkeläisiä Kurnoolilla on 16 kappaletta, joista yksikään ei ole estepuolelle lähtenyt, vaan seurannut isänsä jalan jälkiä kouluradoilla pärjäten oikein mukavasti!
ie. Giselle on näyttävä ja pippurinen tapaus, jonka kanssa välillä saa hävetä ja välillä taas paistatella parrasvaloissa niin sanotusti. Hoitaessa se kyllä ilmaisee mielipiteensä, jos joku toimenpide on epämiellyttävä ja jotkut ovat sitä sanoneet lohikäärmeeksikin, koska siltä se nyt vaan välillä kuulostaa.
Ratsuna Giselle on erittäin taitava kouluratsu ja se tietää sen kyllä itsekin. Sen liikkeet ovat joustavat ja se kyllä kuuntelee (ainakin kouluaitojen sisäpuolella) ratsastajaansa oikein hyvin.
e. April Kisses on todella rohkea ja helppo tamma. Sen kanssa on kohdattu maastossa vaikka ja mitä, mutta ikinä se ei ole jättänyt ratsastajaansa, vaan kohdannut asiat rohkeasti ja pelotta. Hoitaessa tamma on todella kiltti ja rauhallinen, joka rakastaa pitkiä rapsutteluhetkiä.
Kilpailuissa se on ollut tasaisen varma suorittaja omalla tasollaan, mutta ei kuitenkaan mikään kilparatojen tähti.
Sen rakenne ja luonne ovat kuitenkin olleet sen verran kivoja, että jälkeläisiä on siunaantunut kolme kappaletta ilostuttamaan omistajiensa elämää.
ei. Acoustiques reippaan ja rohkean ihmisen kanssa reipas ja rohkea. Jos taas ihminen arkailee ja säikkyy, tekee orikin samaa. Se on siis aika lailla ihmisen peili niin käsitellessä, kuin ratsastaessakin. Pahimmillaan se siis säikkyy kaikkea mahdollista ja jännittävien asioiden yli ei meinaa millään päästä, mutta sopivan ihmisen kanssa selvitään ihan mistä tahansa!
Onneksi Acoustiques on löytänyt omistajakseen ihmisen, jonka kanssa se on päässyt kaivamaan esille parhaat puolensa ja loistamaan myös kilparadoilla!
Oria on käytetty jalostukseen seitsemän kertaa ja varsoilleen se on periyttänyt kivoja liikkeitään sekä kokoaan.
ee. Bajka on hoitotilanteista nauttiva, mutta ratsuna hyvin herkkä ja tarkka ratsastajastaan. Sitä voi käsitellä kuka tahansa, mutta selkään tarvitaan jämäkkä ihminen, joka kertoo selvästi, mutta sievästi, mitä tehdään ja milloin. Bajkan lempihetki päivässä on ehdottomasti syöminen, mutta myös se, jos joku jaksaa puunata ja rapsutella. Sen kanssa on todella mukava vain viettää aikaa ja onpa se tavattu oman ihmisenkin seurasta makoilemasta tarhasta, kun omistaja on lukenut tenttiin.
Jälkeläisiä tammalla on kaksi, joista odotetaan kouluradoille uusia kilpailijoita suhteellisen korkealle tasolle.
Jälkeläiset
17.01.2024, o. Hemgård Santiago (VH24-011-0091), i. San Andrés (VH15-011-0147)
16.05.2023, t. Hemgård Concordia (VH23-031-0285), i. It Never Rains (VH22-013-0027)
28.02.2023, o. Hemgård Patchwork Paddy (VH23-031-0286), i. Kilimanjaro (VH20-013-0008)
01.01.2023, o. Hemgård Sinister Skies (VH23-011-0218), i. Hurricane Season (VH16-011-0053)
08.01.2021, o. Crane Rajasthan (VH22-011-0053), i. Ramathlehi (VH20-011-0086)
Kun tämä sujui kumpaankin suuntaan hyvin, otimme mukaan myös ravin. Jälleen alkuun jumppailua siirtymien parissa ennen kuin siirryttiin kootun ja lisätyn ravin pariin. Ravissa otimme mukaan ensin pohkeenväistöt ja kohta sulkutaivutukset. Pitkältä sivulta tehtiin väistö ensin pituushalkaisijalle ja suoristuksen jälkeen väistö takaisin uralle. Uraa pitkin jatkettiin vain lyhyen sivun keskelle, josta käännyttiin takaisin pituushalkaisijalle. Pituushalkaisijalle tehtiin sulkutaivutukset halkaisijan molemmin puolin. Pituushalkaisijan päädyssä vaihtui suunta ja sama toistui peilikuvana. Tehtävä oli Karnan koulutustasoon nähden helpohko, mutta ajatuksena olikin hioa Karnan työskentelyä siinä, että tasainen rytmi säilyisi ja Karna kulkisi koko ajan hyvin selän läpi polkien ja pohkeen edessä.
Laukkatehtävien pariin siirtyessä käskin Ainon ensin laukata reipasta, lisättyä laukkaa ympyrällä, jotta tamman moottori hieman käynnistyisi. Tämän jälkeen lähdimme säätelemään laukkaa kootun ja lisätyn välillä. Teimme tätä hyvin yksinkertaisesti koko uralla laukaten, joka toisen kirjaimen kohdalla laukkaa säätäen. Loppuun haimme muutamia onnistuneita sulkutaivutuksia hyvässä kootussa laukassa. Tämän jälkeen Aino siirtyi loppuraveihin ja juttelimme hetken ratsukon tulevaisuuden suunnitelmista.
Pääsimme lähtemään kohti maastoreittejä. Nautin nahan narinasta, kavioiden kopseesta ja kauniista maisemista. Emme alkumatkasta juuri edes jutelleet Ainon kanssa, vain nautimme. Mietin sitä, kuinka onnellinen voikaan pieni ihminen olla, kun saa tehdä sitä, mikä tekee onnelliseksi. Karnalla ja lenkkikaverilla oli kevyen päivän vuoro. Lähinnä vain kävelimme, muutamia ravipätkiä lukuunottamatta. Laukkasuoralla emme kuitenkaan malttaneet vaan annoimme mennä. Ja voi kuinka Karna syttyikään. Ihan uudenlainen palo syttyi tammassa, kun se paineli menemään jättäen seuralaiset kannoilleen. Nauratti oikein itseäkin ääneen, tamman nauttiessa niin kovin. Loppumatka käveltiin rennoin mielin ja rupattelimme Ainon kanssa.
Ennen lähtöä Aino oli varoittanut, että Karna saattaisi säikähtää tai jännittyä eriskummallisista asioista. Vasta tallinpihalla tamma pysähtyi, jännittyi ja alkoi puhista. Syyksi paljastui pihalla kulkeva ruskea kissa. Kävelytin Karnaa vielä pienen hetken, jotta tamma rentoutui ja sitten palasin talliin hoitamaan sen pois. Varusteet riisuttuani ja tamman läpi harjattuani kiitin sitä mukavasta reissusta, nostin karsinaan valmiiksi tehdyn juomaämpärin ja jätin sen nauttimaan urheilujuomaansa.
16.05.2023, t. Hemgård Concordia (VH23-031-0285), i. It Never Rains (VH22-013-0027)
28.02.2023, o. Hemgård Patchwork Paddy (VH23-031-0286), i. Kilimanjaro (VH20-013-0008)
01.01.2023, o. Hemgård Sinister Skies (VH23-011-0218), i. Hurricane Season (VH16-011-0053)
08.01.2021, o. Crane Rajasthan (VH22-011-0053), i. Ramathlehi (VH20-011-0086)
Kilpailutulokset
Karna on kilpaillut porrastetuissa, katso ajantasainen tilanne VRL-profiilista!
Kantakirjatilaisuus 31.12.2020, KTK-II (19 + 19 +
18 + 19 = 75p.)
Hannoverinhevosten laatuarvostelu 30.09.2023, HANN-II
(6 + 20 + 18 + 40 + 14 = 98p)
Kouluratsastuksen laatuarvostelu 31.05.2024, KRJ-II (6+7+40+17+20+14,5=98p).
Näyttelyt
NJ - 31.07.2020 Haltiasalo BIS18, MVA-SERT (Päätuomari: alaera)Päiväkirja
04.12.2020, kouluvalmennus - valmentaja: Eedla S. (237 sanaa)
Sovittiin Ainon kanssa, että käyn jälleen Kurjenpesässä valmentamassa häntä ja muutamia ratsuja. Päivän ensimmäisenä vuorossa oli Karna. Seurasin alkulämmittelyä hetken ja Karnan liike oli jotenkin ponnetonta. Aino joutui tekemään töitä tosissaan, jotta punainen tamma liikkuisi kunnolla takaa ja säilyttäisi hyvän rytmikkään temmon ravissa. Päivän teema olisi siirtymiset, etenkin askellajin sisällä, ja ne näyttivätkin tulevan tarpeeseen. Aloitimme käynnistä. Halusin Ainon tekevän siirtymiä mahdollisimman pienin ohjasavuin, istuntaan keskittyen. Siirtymiä tehtiin niin pysähdykseen kuin askellajin temmonkin suhteen. Seuraavana halusin selkeän eron kootun ja lisätyn käynnin välille.Kun tämä sujui kumpaankin suuntaan hyvin, otimme mukaan myös ravin. Jälleen alkuun jumppailua siirtymien parissa ennen kuin siirryttiin kootun ja lisätyn ravin pariin. Ravissa otimme mukaan ensin pohkeenväistöt ja kohta sulkutaivutukset. Pitkältä sivulta tehtiin väistö ensin pituushalkaisijalle ja suoristuksen jälkeen väistö takaisin uralle. Uraa pitkin jatkettiin vain lyhyen sivun keskelle, josta käännyttiin takaisin pituushalkaisijalle. Pituushalkaisijalle tehtiin sulkutaivutukset halkaisijan molemmin puolin. Pituushalkaisijan päädyssä vaihtui suunta ja sama toistui peilikuvana. Tehtävä oli Karnan koulutustasoon nähden helpohko, mutta ajatuksena olikin hioa Karnan työskentelyä siinä, että tasainen rytmi säilyisi ja Karna kulkisi koko ajan hyvin selän läpi polkien ja pohkeen edessä.
Laukkatehtävien pariin siirtyessä käskin Ainon ensin laukata reipasta, lisättyä laukkaa ympyrällä, jotta tamman moottori hieman käynnistyisi. Tämän jälkeen lähdimme säätelemään laukkaa kootun ja lisätyn välillä. Teimme tätä hyvin yksinkertaisesti koko uralla laukaten, joka toisen kirjaimen kohdalla laukkaa säätäen. Loppuun haimme muutamia onnistuneita sulkutaivutuksia hyvässä kootussa laukassa. Tämän jälkeen Aino siirtyi loppuraveihin ja juttelimme hetken ratsukon tulevaisuuden suunnitelmista.
10.12.2020, pk-merkintä - kirj. Eedla S. (281 sanaa)
Olin aiemmin ollut valmentamassa Ainoa ja Karnaa. Tullessani myöhemmin uudestaan valmennusten merkeissä Kurjenpesään, ehdotti Aino, että lähtisin hänelle maastoseuraksi. Aino käveli loppukäyntejä viimeisellä valmennettavalla ja kertoi, että voisin ratsastaa Karnalla. Lähdin hakemaan Karnaa sisälle. Alkuun ihmettelin tarhojen äärellä, kuinka tunnistaisin tamman, mutta melko pian näin tutunnäköisen punaisen tamman. Otin Karnan riimun ja narun mukaan portin pielestä ja pujahdin tarhaan. Juttelin hiljakseen tammalle ja rapsutin sen kaulaa samalla kun pujotin riimun sille päähän. Karna antoi rapsuttaa itseään, mutta se oli melko jännittyneen oloinen. Rauhallisin liikkein jatkoin Karnan kanssa toimimista ja talutin tamman talliin, omaan karsinaansa, johon sidoin sen kiinni. Harjasin Karnaa huolellisesti ja löysinkin muutamia kohtia, jotka näyttivät olevan tamman mielestä hyviä rapsutusalueita. Näin Ainon tallin käytävällä ja tämä kertoi olevansa kohta valmis. Hain tamman varusteet ja Aino lainasi minulle kypärän.Pääsimme lähtemään kohti maastoreittejä. Nautin nahan narinasta, kavioiden kopseesta ja kauniista maisemista. Emme alkumatkasta juuri edes jutelleet Ainon kanssa, vain nautimme. Mietin sitä, kuinka onnellinen voikaan pieni ihminen olla, kun saa tehdä sitä, mikä tekee onnelliseksi. Karnalla ja lenkkikaverilla oli kevyen päivän vuoro. Lähinnä vain kävelimme, muutamia ravipätkiä lukuunottamatta. Laukkasuoralla emme kuitenkaan malttaneet vaan annoimme mennä. Ja voi kuinka Karna syttyikään. Ihan uudenlainen palo syttyi tammassa, kun se paineli menemään jättäen seuralaiset kannoilleen. Nauratti oikein itseäkin ääneen, tamman nauttiessa niin kovin. Loppumatka käveltiin rennoin mielin ja rupattelimme Ainon kanssa.
Ennen lähtöä Aino oli varoittanut, että Karna saattaisi säikähtää tai jännittyä eriskummallisista asioista. Vasta tallinpihalla tamma pysähtyi, jännittyi ja alkoi puhista. Syyksi paljastui pihalla kulkeva ruskea kissa. Kävelytin Karnaa vielä pienen hetken, jotta tamma rentoutui ja sitten palasin talliin hoitamaan sen pois. Varusteet riisuttuani ja tamman läpi harjattuani kiitin sitä mukavasta reissusta, nostin karsinaan valmiiksi tehdyn juomaämpärin ja jätin sen nauttimaan urheilujuomaansa.