Hemgård Trophy Hunter - virtuaalihevonen

© Juli

Topi on itsevarma, energinen ja leikkisä poni. Hoitaessa kannattaa varmistaa, että harjakori ei ole orin ulottuvilla, koska muuten joko yrität saada harjaa tai muuta Topin hampaista tai keräilet niitä pitkin karsinaa, käytävää tai hoitopaikkaa. Sen ulottuville ei siis kannata jättää mitään, minkä se mahdollisesti voi hajottaa.
Muuten Topi on ihan kiva hoidettava, vaikkakin saattaa keksiä tekemistä, jos seisominen käy tylsäksi. Sen saa harjata läpikotaisin ilman sen kummempia reaktioita, kunhan ei pitkäksi aikaa jää jynssäämään. Jos poni on hiekkainen ja näyttää, ettei sitä saa suhteellisen nopealla harjauksella puhtaaksi, on helpoin kiikuttaa se pesupaikalle ja pestä se. Onneksi ori pitää vedestä, nimittäin pestävänä se viihtyy vaikka maailman tappiin asti.
Varustaessa se on ihan kiltti, koska tietää pääsevänsä kohta töihin. Vähän pitää kuitenkin olla pelle, joten olethan nopea, kun olet suitsia laittamassa päähän. Ponilla on nimittäin paha tapa nostaa pää kohti korkeuksia (mikä ei sen kohdalla kyllä ihan älyttömän korkealla ole), jos sen päästä ei ehdi saada kiinni ja siinäpä sitten odottelet, että se päänsä laskee. Jos homma pääsee tähän pisteeseen, on helpoin kaivaa taskusta sokeripala ja tarjota sitä yhdessä kuolainten kanssa. Joo, ei saisi palkita ponia pelleilystä, mutta kunhan nyt päästäisiin vain sinne töihin!

Maastoesteet ovat Topin ehdoton lemppari. Aika raskas kädelle se esteillä on, mutta hallittavissa kuitenkin. Orin mielestä kun paras tyyli olisi kovaa ja korkealta, mutta aina se ei tietenkään järkevää tai edes turvallista ole. Ruunivoikko hyppää kaiken mitä eteen laitetaan ja vesieste on lähinnä kiva virkistys varsinkin helteisillä keleillä, jolloin se saattaakin ampaista minkä kintuistaan pääsee, jotta saisi veden roiskumaan mahdollisimman korkealle... Luulen myös, että itsevarmuus aiheuttaa osan tästä kovaa ja korkealta -innostuksesta, koska minusta tuntuu, että Topi kuvittelee olevansa kykenevä hyppäämään vaikka pienkerrostalon, jos niikseen tulee. Mihin se ei siis tietystikään kykene ja ponnukin loppuu siinä metrin jälkeen esteillä.
Sileällä Topi on edelleen energinen, mutta huomattavasti innottomampi, kuin esteillä. Se tietää kyllä mitä pitää tehdä ja miten, mutta vaatii silti ratsastajaltaan selkeät avut, että hei, nyt me tehdään tätä ja näin. Sileällä se saattaa myös "säikkyä", jos huomaa ratsastajansa olevan omissa maailmoissaan, mutta sen säikkymiset on lähinnä pienehköjä loikkia suuntaan tai toiseen, joissa on onneksi helppo pysyä mukana.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Quinncroft Impresario nf, tummanruunikko, 140cm KTK-II	ii. Quinncroft Overture nf, ruunikko, 146cm	iii. Grand Opera nf, tummanruunikko, 145cm
		iie. Afternoon Tea nf, punarautias, 140cm
	ie. Noisy Nebula nf, vaaleanpunarautias, 143cm	iei. Wind Instrument nf, punaruunikko, 142cm
		iee. Stargazer nf, vaaleanrautias, 144cm
e. Endless Glory nf, voikko, 144cm KTK-III	ei. Neverending Joy nf, ruunivoikko, 148cm	eii. Neverendin Teddy Bear Party nf, voikko, 147cm
		eie. Neverending Abyss nf, punaruunikko, 145cm
	ee. Glorifying Gray nf, punaruunikko, 141cm	eei. Goldberg Sabertooth nf, punarautias, 145cm
		eee. Pewter Peppa nf, tummanruunikko, 137cm
ori Jälkeläisvarsan Nimi (s. 00.00.2017), emä Vanhempihepan Nimi ori Jälkeläisvarsan Nimi (s. 00.00.2017), emä Vanhempihepan Nimi

Kilpailukalenteri

Päiväkirja

Koppitreeniä nälkäisen ponin kanssa. (PK-merkintä, kirj. om. - 294 sanaa)

Topin kanssa oli jo jonkun verran ehditty treenata traileriin menoa, mutta jostain syystä se ei orille kovin mieluista ollut. Senpä vuoksi siirsin trailerin kentälle heti aamutuimaan ja olin ohjeistanut aamutallin tekijää, ettei ruokkisi ruunivoikkoa, koska tänään se söisi trailerissa. Uloskaan ei ponia ollut vielä viety, joten kävin nappaamassa sen karsinasta ja lähdin ponin ja ruokaämpärin kanssa kohti kenttää.

Kentällä Topi näki trailerin ja puhisi vähän siihen malliin, että tuonne ei kyllä mennä. Ikinä sille ei ole mitään pahaa tapahtunut trailerissa tai sen läheisyydessä ja normaalisti itsevarma poni jostain syystä arkoikin traileria.

Alkuun kävelimme ihan hissuksiin trailerin ympärillä ja onneksi kyseessä on suhteellisen ahne tapaus, joten ruoan kanssa trailerin vieressä olo olikin ihan okei ja Topi pystyi keskittymään syömiseen. Sitten minä sen keksin, kaivelin traileriin uumenista yhden ylimääräisen ämpärin ja kippasin siihen pienen osan orin aamuruoasta. Tämän toimituksen jälkeen päästin ponin irti ja laitoin ensimmäisen ruokaämpärin ihan vain lastaussillalle.
Topi oli sitä mieltä, että ihan tyhmää tämmöinen ja rallatteli hetken ympäri kenttää irti, mutta pian nälkä ja uteliaisuus voitti ja ämpäri piti mennä tutkimaan. Kehuin tietenkin ponia suureen ääneen ja kävin lisäämässä ämpäriin ruokaa ja siirtäen sitä vähän pidemmälle.

Muutamien toistojen jälkeen Topi olikin jo trailerissa sisällä ilman sen isompia reaktioita ja tällöin annoin sille loput ruoat syötäväksi trailerin sisälle. Orin syödessä kävin sulkemassa takapuomin ja kun se ei aiheuttanut reaktiota, suljin myös lastaussillan ja menin sivuovesta rapsuttelemaan oria sen syödessä. Tiputtelin vielä ruokaämpäriin ylimääräisiä porkkanan palasia, kun Topi niin hienosti oli ja kävin hetken päästä avaamassa sillan, sekä takapuomin ja olin yllättynyt kuinka rauhassa ruunivoikko trailerista peruutti ulos ja jäi hienosti odottamaan ”seis” -käskyn jälkeen sillalle, että saan sille riimunarun päitsiin kiinni.

Onnistuneen harjoituksen ja aamupalan syönnin jälkeen talutin talliin, missä puin sille kevyehkön toppaloimen päälle ja vein sen tarhaan nauttimaan sinne viedyistä heinistä.

Katso Topi loikkaa! (Pk-merkintä, kirj. om. - 291 Sanaa)

Tänään Topikin pääsisi hyppäämään irtona, kun oli taas tarkoitus vähän isompi ryhmä varsoja laittaa liikkeelle.
Topi oli viettänyt aamupäivän jo tarhassa, joten kävin sen sieltä hakemassa sisälle ja talutin karsinaan harjattavaksi ennen maneesiin menoa. Ori seisoi rauhassa paikallaan, kun harjasin sitä pitkin ja voimakkain vedoin suhteellisen nopeasti, jonka jälkeen puin ruunivoikolle suitset päähän. Tästä tuntui poni innostuvan ja katseli kiinnostuneena silmät tuikkien ympärilleen.

Maneesissa otettiin alkuun ihan vaan käyntiä taluttaen, jotta saataisiin lihaksia hieman lämpimäksi. Kauaa ei tosin kävelty, vaan aika nopeasti siirsin Topin liinan päähän ympyrälle ja laitoin sen ravaamaan. Onneksi poni oli oppinut juoksutuksenkin idean nopeasti ja toimi aivan loistavasti ääniavuilla. Tämä olisi kyllä (toivottavasti) helppo laittaa satulaan ja alkaa opettelemaan apuja selästä käsin!

Kun alkulämmittelyt oli hoidettu, laitoin liinan kiinni kuolaimeen niin, että se olisi helppo sujauttaa irti kujan suulle tullessa ja lähdin juoksemaan Topin kanssa kohti kujaa. Kujan päässä tuntui ruunivoikko tajuavan, että nyt hypätään ja siltä löytyikin turhan iso vaihde päälle, jolloin se ampaisi eteenpäin. Onneksi oli tullut liina laitettua niin, että se irtoaa helposti ja sinne kujalle ori vilahti.
Topi hyppäsi pienet ristikot suurella ilmavaralla ja vähän naureskeltiin muiden kanssa, että kylläpä sitä nyt isosti hypätään, vaikka käytännössä ”esteet” oli tikkuja maassa.

Muutamien lämmittelyhyppyjen jälkeen alettiin korottamaan esteitä ja mihinkään se Topin ilmavara ei hävinnyt, vaan kaikki hypättiin niin, kuin ne olisi metrisiä esteitä olleet ja ilmavaraa jäi kiitettävästi. Orikin alkoi pikkuhiljaa rauhoittua ja ei enää ollut niin räjähtävä lähtö kujaan, joten päätin, että otetaan vielä parit korkeammat hypyt, jonka jälkeen ori pääsisi jäähdyttelemään ja seuraava varsa töihin.

Viimeiset hypyt menivät tavalliseen tapaan hyvin, joten huikkasin Elealle, että tulisi ottamaan ponin ja jäähdyttelisi sen ensin ravissa ja veisi sen jälkeen kävelytyskoneeseen loppukäynneille. Sen jälkeenpä  Topi pääsisikin sitten tarhaan ja vähän myöhemmin saisi päiväheinät turpansa eteen.