Runon Veera
© Flickr, Cherie, CC BY-NC 2.0 DEED
| Virallinen nimi | Runon Veera, "Veera" | Rotu | Suomenhevonen |
| Sukupuoli | Tamma | Syntymäpäivä | 21.12.2023 |
| Väri, säkäkorkeus | Rautiaankimo (Aa / ee / Gg), 153cm | Rekisterinumero | VH24-018-0235 |
| Koulutustaso | Helppo A | Painotuslaji | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Runoratsut | Omistaja | Veera R. (VRL-10735) |
© Pikselit
Luonne
Maalliset murheet eivät Veeraa kosketa. Pää vakaasti pilvissä elelevä kimo haaveilee päivät pääksytysten välittämättä myöhästyvistä heinistä, kiukuttelevasta tarhakaverista tai ratsastajansa patisteluista. Kyllä Veera liikkuu ja kuuntelee, joskin omilla ehdoillaan. Mikäli sille sattuu vauhdikas, työintoinen päivä, sitten mennään eikä meinata. Haaveilupäivät voi suosiolla siirtää vaikka hölkkämaastoiksi, Veera ei päiväkuvitelmistaan luovu jonkun kolmoissarjan tai vastalaukkatreenin tähden.
Ainakin kimo käyttäytyy hyvin. Vireinä läsnäolopäivinäänkään Veera ei ryhdy steppailemaan tai muillakaan tavoin protestoimaan pysähtyneisyyttä. Siinähän tuo nätisti napotellen seisoo ripsiään räpsytellen, välillä höristen, päivänselvästi herkkuja kerjäten. Kengitettäessä tamma ikävä kyllä saattaa nojailla kengittäjäraasua vasten, jalkatuki on ratkaissut tämänkin ongelmat. Raspaukseen, rokotuksiin, suihkepulloihin tai jaloissa räksyttäviin russeleihin (tai muihinkaan koiriin) kimo ei virko mitään, kuten ei muihinkaan hoitotoimenpiteisiin. Veera viihtyy paijailtavana eikä nyrpistele nenäänsä kokemattomien tai arkojen hevostenkäsittelijöiden haparoiville oppimishetkille, mikä jo yksistään on ominaisuus jolla mahdollista myyntihintaa voi hilata tonnilla ylemmäs.
Haaveillessaan tamma kävelee hitaasti, läsnäollessaan sitä tahtia mitä siltä pyydetään. Jälleen tamma sietää paikoillaan seisoskelemista, mitä nyt keväällä luonnon herätessä uuden vehreyden houkutus käy joskus ylivoimaiseksi. Ahneuden ja syöpöttelyn synteihin langetessaankaan Veera ei runno tai ryysi, ennemmin se valuu huomaamattoman hienovaraisesti lähimmän vihertävän kasvuston luo kokeilemaan hampaillansa, miltä kevään ensivihreys tänä vuonna maistuukaan. Erinomaiselta, kerta kaikkiaan, vuosi vuoden jälkeen.
Veeran liikkeistä löytyy vähän näitä suomenhevosten valuvikoja. Niin pitkää, tarmokasta ja mukavan tahdikasta kuin sen liike parhaimmillaan onkin niin kovin korkeaa tai ilmavaa sen askellus ei ole, kaiken päälle käynti on etenkin takaa ahtaanpuoleista. Ravissa sekä laukassa takajalkojenkin liikerata kuitenkin väljenee. Tamma on kuitenkin todella varmajalkainen, tasainen menijä, joka pärjää loistavasta epätasaisillakin alustoilla hätkähtämättä hankalakulkuisiakaan maastoja. Hypätessä Veera suorastaan loistaa! Se korjaa upeasti lähestymisissä, hyppy on pyöreä, voimakas ja tasapainoinen, tamma venyy, on varovainen, avaa hyvin takaa sekä on nopea jaloistaan. Työskentelyn taso kuitenkin riippuu voimakkaasti haaveilun määrästä. Terävinä, päiväunettomina päivinään Veera liikkuu reippaasti kuitenkin hienosti ratsastajaansa odottaen sekä apuja kuulostellen. Haaveillessaan kimo muuttuu hitaaksi, ei oikein etene eikä vastaanota kunnolla. Joskus mennään tavalla, jota korkeammankin kapasiteetin ratsukot voivat vähän vihertäen katsella, toisina päivinä kimon touhu vaikuttaa totaalisen leipääntyneen tuntiratsun välinpitämättömältä, päämäärättömältä löntystelyltä.
Toimiva yleishevonenhan tämä on, selkeästi ratsu lähinnä koulutuksensa vuoksi. Veeran kanssa sujuvat kouluradat, maastoesteet, uintireissut, estevalmennukset ja maastoreissut, oltiin metsikössä yksin taikka porukassa. Niin kiltti ja yhteistyöhaluinen kuin kimo onkin, se vaatii selkeät avut sekä ratsastajan, joka ei jää hypyissä jälkeen tai suuhun kiinni. Talutusratsuna Veera kuitenkin sietää kaiken mahdollisen, toisin kuin ratsastajan kanssa. Haaveksiessaan Veera ei tee oikein mitään vaikka selkään heittäisi millaisen olympiaratsastajan, reippaina hetkinään tamma kyllä menee, tekee, yrittää parhaansa aivan jokaisen työtehtävän kanssa nautiskellen lajista kuin lajista.
Kilpaileminen yleensä puhkaisee Veeran haaveksivan kuplan. Vielä kun tietäisi, miten saman tempun toistaisi kotioloissa samalla varmuudella.. Tamma ei reissaamista stressaa, vaan on aina ollut helppo lastattava ja rauhallinen kuljetettava. Erityisesti uusissa paikoissa Veera mieluusti tutustuu nurkkiin ihmetellen maisemia, kuitenkin aina ihmisensä muistaen. Tutuissa kilpailupaikoissa tamman katse harhailee vähemmän, mutta radalla se herää yhtä kaikki. Kaipa se on yleisö, mikä kimoon saa enemmän eloa kuin hattaraisinkaan haavehöttö.
© Lissu T.
Suku
| i. Runon Vilho-Antero KRJ-I sph, 146cm, trtkm |
ii. Runon Verneri KRJ-I, ERJ-I, SLA-I, YLA2 sh, 152cm, rtkm |
iii. Runon Rakuuna sh, 150cm, rtkm |
| iie. Runon Veoletta KRJ-I, ERJ-I, SLA-I sh, 155cm, rt |
||
| ie. Runon Lyyria KTK-II, KRJ-I, SLA-I sph, 146cm, prt |
iei. Villahaan Heijari KTK-III, KRJ-I sh, 154cm, prt |
|
| iee. Runon Lyriikka KRJ-I, YLA2 sph, 146cm, prt |
||
| e. Villahaan Venla KRJ-I, KTK-II sh, 153cm, trn |
ei. Runon Untamo KRJ-I, SLA-I sh, 154cm, rt |
eii. Kaunon Tupla-Uuno KTK-III, KRJ-I, YLA3, SLA-I sh, 157cm, prt |
| eie. Kanervarannan Malva KTK-III, KRJ-II sh, 154cm, trn |
||
| ee. Villahaan Vanni sh, 150cm, rn |
eei. Villahaan Topias KRJ-I, SLA-I sph, 139cm, rn |
|
| eee. Runon Varpu KRJ-I, SLA-II sh, 153cm, prn |
Emälinja: Villahaan Venla - Villahaan Vanni - Runon Varpu - Vilariina (4)