Ps. Terveisiä Tuonelasta - tuttujen kesken ihan vain Tuoni, on yleisesti ottaen fiksu, valpas ja helppo käsitellä. Rehellinen ja yhteistyökykyinen - kuten kunnon suomiputen kuuluukin olla. Tuoni antaa aina kiltisti kiinni tarhasta, mutta vastaan se harvemmin jaksaa vaivautua tulemaan. Taluttaessa se kävelee reippaasti vierellä ja kuuntelee taluttajaa. Pysähtyy ja lähtee liikkeelle, kun pyydetään. Tuonin uskaltaakin antaa myös lasten talutettavaksi valvottuna. Tämä pätee ihan missä vain paikassa - tämä kaveri, kun ei ihan vähästä hätkähdäkään.
Satulan saa Tuonille helposti selkään, mutta suitsia laittaessa se koittaa päätänsä nostella – onneksi se on pieni. Tuttujen kanssa ongelmaa ei ole kuin känkkäränkkäpäivinä, mutta kaikki vieraat saavat kyllä tovin kammeta orin päätä alas ja sovitella kuolaimia suuhun, ennen kuin vermeet on niskassa. Valjastuksessa Tuoni on yleensä hieman hassumpi tapaus sillä selkeästi erilaiset remelit saavat sen vielä hieman hämmentymään ja se saattaa hieman steppailla edes takaisin käytävällä. Kun oria opetettiin nuorempana, se selkeästi tottui satulaan paljon paremmin kuin ajovarusteisiin. En tiedä mikä siinäkin sitten on?
Ratsastettaessa Tuoni toimii sileällä ihan kohtuu hyvin. Pientä laiskamatomaisuutta on havaittavissa, mutta tomeralla ratsastuksella orista löytyy kyllä myös reaktiivinen puoli, joten matomaisuus katoaa kyllä, kun ratsastaja ratsastaa sitä eteenpäin. Kouluratsuna ori on oikein nätti liikkeinen ja tekee kaiken pyydetyn Helppo A - tasolle saakka, mutta siitä eteenpäin ei tavu ratsu eikä ratsastaja. Esteillä Tuoni antaa hirveästi anteeksi ratsastajan virheitä ja menee kyllä yli esteestä kuin esteestä. Tämän takia maastoesteetkään eivät tuota ongelmia. Kapasiteettiä ei tästä kaverista puutu – pieni, mutta pippurinen. Ajettaessa - reellä, valjakkovaunuilla tai ihan koppakärryillä – on Tuoni jo hieman hankalampi, sillä se painaa melkoisesti kädelle ja kuski saa todellakin tietää mitä tekee. Kunnon kuskin kanssa tämä toimii minkä vain kapistuksen edessä ja kehujakin on tullut hevosen tarkkaavaisuudesta ajettaessa. Reen kanssa Tuoni on toiminut parhaiten, kun kyytiin on saatu hieman painoakin. Talvisin reen veto on ollut oikein mainiota treeniä aina kesän kisakautta varten.
Kuljetuksessa Tuoni ei paljoa ole stressannut. Yleensä matkassa on ollut matkaseuraa, mutta on tämä kerran klinikalle hampaiden raspaukseen yksinkin matkustanut - mitä nyt joka kerta, kun pysähdyimme, alkoi hirnumaan kuin mikäkin kaheli. Huoltoasemalla katsoivat kummissaan, kun pysähdyimme tankkaamaan.. Kisapaikalla, tai yleisesti missä vain uudessa paikassa, putte on kuin kotonaan. Pää kääntyilee joka suuntaan, kun Tuoni haluaa nähdä kaiken mitä ympärillä tapahtuu, mutta melko rauhakseltaan se aina ihmettelee. Itse suorituspaikalle, kun päästään, niin ori tajuaa kyllä keskittyä ja ikinä ei ole tarvinnut tätä hevosta hävetä kisapaikalla!
i. VIR MVA Ch Ps. Halataan Kun Tavataan KTK-I sph, 147cm, hprn |
ii. Ps. Tulen Sitten Kun Tulen KTK-III sh, 149cm, hptrt |
iii. Muumipapan Meriseikkailu sph, 146cm, hptrt |
iie. Wanha Melina sh, 150cm, rt |
ie. Tervahauta KTK-II, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-I, SLA-I sph, 147cm, rn |
iei. Kryptoniitti sph, 147cm, m |
iee. Voimissain sph, 144cm, vrn |
e. VIR MVA Ch Korpihovin Hippasilla KTK-II sh, 155cm, rn |
ei. Tikiti KTK-II, KRJ-I, KERJ-I, ERJ-I, SLA-I sh, 170cm, vprt |
eii. Tikan Miki sh, 170cm, prt |
eie. Hipitii sh, 164cm, prn |
ee. Hipparilla sh, 158cm, rn |
eei. Iippari sh, 158cm, rt |
eee. Helniina sh, 157cm, rn |
Päiväkirjamerkinnät
26.01.2023 - Estevalmennus, valmentajana Sojala
“Alkuverryttelyt itsenäisesti, sisällytä kuitenkin mukaan ravi-käynti ja käynti-ravi siirtymisiä, mikäli tuntuu että hevonen painaa kädelle muutaman askeleen peruutus välittömästi taaksepäin. Tee useampi siirtyminen nopeatempoisesti peräkkäin, laske askeleita niin että hevonen vaihtaa askellajin neljän askeleen sisään”. Siirtymisissä ori painui ajoittain hieman etupainoiseksi, se olisi selvästi halunnut jo mennä tylsien siirtymisien sijaan vähintäänkin täysiä.
Alkuverkat Tuonin kanssa tuntuivat selästä käsin sujuvan ihan ok, mutta orin päätä sai pilkkiä ylös vähän väliä. Tuoni yritti hieman viedä ohjia käsistäni ja kiihdytellä vauhtiaan, mutta tein parhaani, etten päästä pakkaa leviämään heti alkumetreillä.
“Tänään meillä on vuorossa rataharjoitusta pienellä twistillä. Ensimmäisen harjoituksen tarkoituksena on saada hevonen kuulolle mahdollisimman nopeasti esteen jälkeen. Ensin lähestymiset tälle sinivalkoiselle ristikolle ravissa, hevonen pysäytetään välittömästi esteen jälkeen mahdollisimman kevyellä kädellä - EI repimällä.” Ensimmäiset pysähdykset tuntuivat venyvän kilometrin mittaisiksi, Tuoni vaikutti maasta katsottuna virkeältä, eikä se olisi mielellään kuunnellut ratsastajan toiveita mahdollisesta pysähtymisestä.
“Huomaatko että sulla on aavistuksen painopiste edessä esteen jälkeen, istu suorassa. Kuvittele että joku vetää kypärän nupista kohti kattoa, takapuoli satulaan. Vatsalihakset ovat tiukka nyrkki joka lähtee lapaluista asti. Kevyt puolipidäte, istu alas, hengitä!”. Ratsukko lähestyi ristikkoa rauhallisessa ravissa, tempo pysyi sujuvana ja Tuoni ylitti esteen silmät puoliummessa. Tämä pysähdys oli paljon parempi kuin aikaisemmat, jos sitä nyt teräväksi pysähdykseksi voisi sanoa. Enemmänkin näytti siltä kuin orin vauhti olisi hyytynyt esteen jälkeen pysähdykseksi.
“Snadisti herättele sitä, nyt se liikkuu kuin täi tervassa. Kultainen keskitie täytyy löytyä”. Seuraavat lähestymiset ja siirtymiset pysähdykseen sujuivat mainiosti. Ratsukko liikkui tasapainossa, hyvässä tempossa sekä yhteisymmärryksessä. Melko nopeasti pysähdys onnistui piirtämälleni viivalle, mikä oli 6 metriä esteen takana.
“Seuraavaksi tää pysty, hitaassa, tasapainoisessa ravissa. Me halutaan saada Tuoni luottamaan ja käyttämään omia kykyjään, täydellisessä maailmassa hevonen käyttäisi myös tekniikkaa ja liike-energiaa hyväkseen, ei kykyänsä”. Ratsukko hyppäsi muutamia kertoja pystyn, yhteistyö tuntui olevan saumatonta, joten päätin vaikeuttaa tehtävää heti alkuunsa ja saada ratsukon mukavuusalueensa ulkopuolelle. Neuvoin ratsukkoa siirtymään käyntiin ja lähestymään pystyestettä.
“Siirrä se raviin noin kolme-neljä metriä ennen estettä. Tasainen tempo jatkuu myös esteen jälkeen laukassa tai ravissa, siirtyminen käyntiin tapahtuu tuossa samalla viivalla kuusi metriä esteen jälkeen.” Ensin Tuoni vaikutti hieman hämmentyneeltä, se ei ymmärtänyt miksi ennen estettä tai sen jälkeen ei saanutkaan mennä reippaasti eteenpäin. Hämmästyksestä päästyään Tuoni teki pian rauhallisia, hyviä hyppyjä.
“Viimeiseksi tässä harjoituksessa tulkaa ravissa kohti estettä, mutta pysäyttäkää kolme-neljä metriä ennen sitä. Pysähdyksestä siirtyminen suoraan raviin ja siitä hyppy. Nyt on todella tärkeä, että hevonen on hereillä siirtyminen raviin, tapahtuu välittömästi, ei käynnin kautta”. Siirtymiset onnistuivat hienosti, hevonen tuntui kasvavan joka kerta ennen estettä noin 10 cm, silti tempo ja tasapaino säilyivät läpi koko tehtävän. Hevonen luotti omiin kykyihinsä ja nautti silminnähden tehtävästä, joka oli teknisesti haastava, mutta pienen este korkeutensa takia kuitenkin mukavan helppo.
“Hienoa työtä! Haluaisin nähdä teidät vielä uudelleen, jolloin jatkamme samalla tehtävällä. Ensi kerralla harjoittelemme lähestymisiä vinoille esteille, on tärkeää, että hevonen osaa hypätä myös esteitä myös vinosti, niin voitetaan luokkia. Hyvän estehevosen tunnistaa siitä, että se hakeutuu oikeaan tempoon ja laukan tahtiin esteiden jälkeen. Täydellinen estelaukan tahti on 110 laukka-askelta minuutissa. Kehotan harjoittelemaan laukkaa metronomeilla, jolloin laukka pidetään 110bpm tahdissa”.
Tämän jälkeen päästiin loppuverkat tekemään itsenäisesti. Ravailimme kevyttä ravia löysin ohjin ympäri areenaa, ennen käyntiin siirtymistä. Tuonille pujotettiin takapuoleni alitse fleeceloimi päälle ja lähdimme kävelemään loppukäynnit laitumen ympäri.