Ei tainnut Tinasotamiehen lempinimen keksijä arvatakaan, miten kuvaavan nimen ori saikaan. Sotku on kirjaimellisesti tallin sotkuisin hevonen - ihan joka suhteessa. Sen karsina on aina kaikista likaisin, ja onpa ori itsekin yleensä yltäpäältä mudan ja ravan peitteessä. Sotku nimittäin rakastaa piehtaroimista ylikaiken - ja mitä mutaisempi kohta, sen parempi. Onneksi ori on sentään myös ahne, joten heinää se ei sentään jalkoihinsa polje karsinan alusiin.
Positiivista sentään se, että Sotku osaa arvostaa hoitotoimenpiteitä ja nauttiikin ylikaiken saamastaan huomiosta. Välillä jopa tuntuu, että ori ottaa mutakylpyjä vain saadakseen siitä seuraavaa harjausta ja pesua. Sotkua pystyy hoitamaan ja käsittelemään kuka vaan vauvasta vaariin, kunhan vain harja pysyy kädessä. Myös peseminen, kengitys ja klippaus sujuvat ongelmitta, ja Sotku onkin oiva harjoittelukappale erilaisia toimenpiteitä varten orin malttaessa rauhallisesti odottaa hoitotoimenpiteiden ajan.
Mikäli haluaa aloitta tai lopettaa päivän hyvään treeniin, kannattaa valita treenikaveriksi Sotku. Jo varustamisesta asti Sotku on innoissaan ja hyväntuulisena lähdössä töihin, päivästä ja säästä riippumatta. Sotku on nimittäin myös mitä parhain jokasäänratsu - se ei pienestä sateesta hätkähdä, eikä sitä myöskään häiritse korvia vihmova tuuli tai useita muita hevosia ärsyttävät ötökät. Se ei säiky, ja melkein voisikin orin sanoa olevan pomminvarma ratsu. Kouluratsastuksessa Sotkun vahvuus on ehdottomasti laukkaohjelmat, ja sillä onkin hieno vahva poljenta. Ori menee vahvaa vastalaukkaa, ja saakin lähes aina tuomarista riippuen laukkaohjelmasta vähintään arvosanaksi seitsemää, usein kahdeksaa. Onpahan lisätystä laukasta annettu joskus myös yhdeksikkö. Ravikin on hieno - se tosin on ratsastajaa todella paljon heittävä ja vaikea istua.
Vahvasta laukasta on myös ehdoton etu esteratsastuksessa. Sotku on aikaluokkien hevonen, sillä se kykenee menemään kovaa, sekä kääntymään pennin päällä voittaen aikaa uusinnassa vauhdin lisäksi myös pienillä teillä. Sotku ponnistaa juuri siitä mistä ratsastaja kertoo, eikä hätkähdä huonoistakaan ponnistuspaikoista.
Maastoesteet ovat kuitenkin ehdottomasti Sotkun lempiasia. Se menee satalasissa maastossa kuin maastossa, eikä epäile hetkeäkään kiinteiden esteiden edessä. Myös veteen meneminen on alusta asti onnistunut Sotkun kanssa ongelmitta. Sotku viihtyisikin vedessä jopa hieman pidempään - ori nimittäin tykkää myös uida ja läträisikin vedessä varmasti päivät pitkät.
Sotku on yhtä hyvä kilpahevonen, kuin mitä se on kotonakin treenatessa. Ori ei jännitä vieraissa paikoissa, eikä häiriinny vieraista hevosista. Se matkustaa ja lastautuu ongelmitta, ja malttaa seistä trailerissa pidempiäkin matkoja. Tosin se on myös sama sotkuinen oma itsensä vieraissakin paikoissa, joten kilpailuissa kannattaa varata ekstra-aikaa orin siistimiseen.
© maura VRL-04116
i. VIR MVA Ch Kadon Radikaali
KTK-II, SLA-I, YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, MEJ-II, TYH-II, VVJ-III
sh, 150cm, rt |
ii. Ch Sotamaalauksen Anarkisti
ERJ-I, KERJ-I, KRJ-I, SLA-I, YLA1, KTK-II
sh, 146cm, rt |
iii. Antisankari
sh, 144cm, trn |
iie. Rubiininkantaja
sh, 150cm, prt |
ie. Ch Ventoksen Untuva
KTK-II, YLA1, KRJ-I
sh, 152cm, rt |
iei. Varpusjärven Untamo
YLA1, KRJ-I, ERJ-I, Gold Prize
sh, 158cm, prt |
iee. Rusetti-Leija
YLA1, KRJ-I, KERJ-II, ERJ-I, SLA-I, Jälk. C
sh, 150cm, prt |
e. Syyn Tinarosvoja
KTK-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I
sh, 155cm, prn |
ei. Rosvokotka
KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-III
sh, 160cm, prn |
eii. Ch Korpikotka
KTK-II, KRJ-I, KERJ-I
sh, 165cm, m |
eie. Enteidennäkijä
KTK-III, SLA-II, KERJ-II, ERJ-II, KRJ-II
sh, 152cm, rt |
ee. Divisioonan Tinakenkäinen
KTK-III, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I
sh, 154cm, rt |
eei. VIR MVA Ch Hulivein Kontrolloija
KTK-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-II, SLA-II, VSR Jälk. C |
eee. Tinatossutyttö
sh, 154cm, rt |
10.04.2022 - Kouluvalmennus Hiivurin Suomenhevosten tiloissa, valmentajana Enna Reinivuo
Veera ja Sotku olivat valmennuspäivän ensimmäinen ratsukko. Näyttävä, musta ori käveli itsevarmasti maneesiin sisään kuin omistaen koko paikan. Kiinnitin heti huomiota sen matkaa voittavaan käyntiin ja ryhdikkyyteen. Se ei edes alkukäynneissä kulkenut löysästi, vaan oli välittömästi valmis työskentelemään. Alkuverryttelyssä kiinnitimme huomiota suoruuteen ja tasaiseen tahtiin. Veera ratsasti todella siististi, jouduin huomauttelevaan vain pienistä yksityiskohdista. Ainoaksi ongelmaksi huomasin turhan vahvan sisäkäden, jota lähdimme hiomaan pois. Kun ratsukko oli löytänyt hyvän, tasaisen tahdin ja pysyivät siinä moitteetta, pyysin ottamaan muutamia lisäyksiä pitkille sivuille ja vähän irrottelemaan. Sotku teki työtä käskettyä ja näytti hienoa lisättyä ravia. Ja sama tehtiin laukassa, ensin suoruutta ja tasaista tahtia, sitten lisäyksiä. Orin laukka kyllä oli hieno, se oli myönnettävä. Harvemmin ihan noin näyttävää laukkaa suomenhevosilla näkee.
Alkuverryttelyn jälkeen treenasimme takaosakäännöksiä. Tässä ratsastajan vahva sisäkäsi tuli selvästi esille, ja pyrimme pehmentämään tuntumaa. Sotku suoritti kyllä, se heti ensimmäisen takarin jälkeen alkoi jo oma-aloitteisesti tarjoamaan niitä heti puolipidätteen saadessaan. ”Vähän malttia, älä päästä sitä ennakoimaan liikaa”, huomautin, kun Sotku lähti taas ennakoimaan. ”Hyvähän se on, että motivaatiota löytyy, mutta täytyy silti malttaa odottaa”, virnistin ratsastajalle. Kun Sotkulle tehtiin selväksi, että apuja oli odotettava ennen toimintaa, kiirehtiminen loppui ja ori teki todella siistejä ja oikeaoppisia takaosakäännöksiä. Suuntaeroja ei juurikaan ollut. Tämän harjoituksen väliin mahtui myös ravityöskentelyä. Takaosakäännökset tehtiin aina lyhyen sivun keskellä ja pitkät sivut mentiin vaihdellen harjoitus- ja keskiravissa, myös koottuja pätkiä otettiin myöhemmin mukaan.
Valmennuksen loppupuolella keskityimme laukkatyöskentelyyn. Tehtävänä oli tulla harjoituslaukassa keskiympyrälle, tehdä ympyrä keskilaukassa, minkä jälkeen palattiin harjoituslaukkaan. Sieltä kohti seuraavan pitkän sivun alkua ja lävistäjälle, josta jatkettiin vastalaukassa. Vastalaukassa tehtiin seuraavalta pitkältä sivulta keskiympyrä harjoituslaukassa. Ympyrän jälkeen käynnin kautta vaihto ja sama alusta seuraavalta pitkältä sivulta alkaen. Tämä tehtävä oli näyttävälaukkaisen Sotkun mieleen. Se kulki ryhdikkäästi, hyvässä tahdissa kuunnellen tarkasti ratsastajansa apuja. Harmonia näiden kahden välillä oli hyvä. Olimme myös tunnin mittaan saaneet Veeran sisäkättä rennommaksi, mikä näkyi myös ratsun suorittamisessa positiivisesti. Sotku työskenteli todella keskittyneesti, suoritti keskilaukan, vaihdot ja vastalaukat niin varmasti, ettei paljoa korjattavaa kyllä löytynyt. ”Olen täysin samaa mieltä kanssasi, tämän orin laukka on ehdottomasti sen vahvuus. Ei se todellakaan huono ratsu muutenkaan ole, mutta kun päästään laukkaosuuteen, niin en ihmettele, että pisteitä ropisee kisoissa!” kehuin ja katselin Sotkun menoa. Laukka oli tasaisen vahva kumpaankin suuntaan, oikealle vastalaukassa ehkä pientä vinoutta löytyi, mutta olisikin suoranainen ihme, jos mitään moitittavaa ei olisi löytynyt. Laukkatyöskentelyn jälkeen päästin ratsukon loppuverryttelemään kevyessä ravissa, hakien rentoa, letkeää ravia ja pyöreää, matalampaa muotoa.
24.09.2023 - Kouluvalmennus Syyn Kartanon tiloissa, valmentajana Viixi
Sotku tuli tämänpäiväisestä kolmikosta viimeisenä kentälle motivaatiota uhkuen. Alkukäyntien jälkeen aloimme verrytellä siirtymisten ja kiemuraurien parissa. Sotku vetristyi melko nopeasti ja osoitti alusta asti taipumusta kulkea muodossa, takapääkin teki työtä lyhyen herättelyn jälkeen moitteetta. Veeralla oli hyvä ote oriinsa ja eteneminen näytti vaivattomalta, mutta ohjeistin silti pitämään sisäkättä ihan aavistuksen ylempänä kaarteissa, jotta Sotku kulkisi kaarteen läpi entistä ryhdikkäämmin, eikä kaatuisi yhtään sivulle. Kun kaarteet onnistuivat kauniisti ja siirtymiset olivat napakoita, teimme alkuverryttelyn lopuksi vielä suoristuksia ja temponmuutoksia, joilla saatiin paketti kasaan päivän tehtävää varten. Verryttelyn jälkeen ratsukko sai huilahtaa hetken pitkin ohjin ennen varsinaisiin tehtäviin siirtymistä. Sotku vaikutti tyytyväiseltä ja venytti kaulaansa pitkälle saadessaan vapaan ohjan.
Välikäyntien jälkeen kerättiin ohjat tuntumalle ja lähdettiin ratsastamaan keskihalkaisijalla suoraan käynnissä. Tavoitteena oli käännöksen huolellinen ratsastaminen niin, että keskihalkaisijalle todella tultiin suorassa ilman mutkittelua. Heti käännöksen jälkeen kunnollinen suoristus ja ulkopohkeen tuki, ettei kylki lähtenyt valumaan ulos. Kehotin Veeraa pitämään oman katseensa kaukana kentän aitojen ulkopuolella, ei aitatolpassa tai minun silmissä, vaan todellakin korkealla kaukana metsikössä. Sotku tuppasi vähän ottamaan sivuaskelta kun keskihalkaisijan loppu häämötti, mutta saimme tilanteen pelastettua. Samaa tehtävää jatkettiin suuntia vaihdelle kaikissa kolmessa askellajissa ratsukon kokonaisvaltaista suoruutta hioen. Laukassa Sotku teki erityisen hyvää työtä ja saimmekin päätettyä valmennuksen täydellisesti nappiin menneeseen keskihalkaisijan ratsastukseen.
24.02.2025 - Hallimaastoesteitä, kirjoittanut Jenna VRL-03515
Tänään olis Sotkun kanssa tiedossa hyppy valmennus maneesiin rakennettujen maastoesteiden parissa, joten lähdin ajoissa tekemään orin kanssa alkuverryttelyjä. Ori oli tuttuun tapaansa hyvin motivoitunut töiden tekoon, joten askellus oli alusta asti reipasta ja matkaavoittavaa. Muutaman kierroksen Sotku sai kulkea löysin ohjin ennen kuin aloin vaatimaan siltä asettumista ja taipumista kulmissa ja kiemuroilla niin käynnissä kuin ravissakin. Ennen valmentajan saapumista ehdin tehdä vielä parit laukannostot molempiin suuntiin. Mielestäni Sotku oli vastannut apuihin hyvin ilman turhaa viivettä tai liioittelua. Otin Sotkun käyntiin siksi aikaa kun valmentajan kanssa käytiin päivän ohjelma läpi.
Alkuun hypättiin ihan tavallista tukkimaista estettä molemmista suunnista, jotta Sotku saisi vähän tuntumaa päivän treenistä ennen kuin hypättiin maneesiin koottu lyhyt radan pätkä. Rataan kuului pari tukkia, trakehner hautaa muistuttava este sekä muutamasta kärsineestä pienpaalista koottuja pystyjä. Esteiden korkeus ei tänään päätä huimannut mutta olisipa kevättä ajatellen vähän palauteltu maastoesteitäkin mieleen. Sotku saattoi hieman harkita, että josko paalista ottaisi huikopalan, joka kerta kun ne käynnissä ohitettiin mutta kehotin oria aina jatkamaan matkaa ohi houkutuksen.
Varsinaisella radalla alkuun ori tuntui olevan hämmentynyt esteistä vaikka itse hyppääminen menikin varsin rutiininomaisesti. Parin toiston jälkeen Sotku tuntui hyväksyvän että “väärässä ympäristössä” olevat esteen on ok, eikä enää ihmetellyt niitä, jolloin hyppytekniikka hieman parani. Kun ensimmäistä “rataa” oli hypätty muutaman kerran vaihdettiin esteiden järjestystä, jolloin haudalle ja toiselle tukille tuli hieman hankalampi lähestyminen. Vaikka tiesin, että ne muutamat lähestymiset olisivat hieman haastavia (hyppy pian kaarroksen jälkeen) en silti saanut lähestymisiä niille kunnolla, jolloin Sotkun ei auttanut kuin kiertää esteet. Harmitti, mutta toisella kerralla onnistuin paremmin ennakoimaan hypyt ja pitämään laukan paremmin koossa jo kaarteisiin tullessa, joten päästiin esteiden yli ilman ongelmia.
Muutamat lähestymiset eivät menneet ihan suunnitelman mukaan mutta muutoin treenit olivat varsin onnistuneet.
