Kasvatajan sanojen mukaan "hauska tapaus" ja sitä se todella on ollut alkumetreiltä saakka - nimenomaan tapaus. Ei Riesa nyt aivan nimensä veroinen tapaus ole, vaan lempinimi on enemminkin sisäpiirin vitsi tämän kanssa.
ii. Paloraiku on yksi niistä suomenhevosista, joita ei voinut kuin ihailla. Tulipunainen ori lumosi jokaisen sitä katsoneen, sitä hienompaa hevosta ei ollut. Se kilpaili mestaruustasolla niin esteillä kuin kentässäkin, pesten useita puoliverisiä kansallisissa kilpailuissa. Meriittihirmu Paloraiku oli myös näyttelyissä, kantakirjatessa se sai vuoden korkeimmat rakennepisteet ja nähtiin usein ruusuke suitsissa luokkavoiton merkkinä. Orin luonnekaan ei kyllä ollut helpoimmasta päästä, ja se kilpailikin koko kilpauransa ammattilaisen ratsastamana. Siitokseen se siirtyi ansioikkaan uran jälkeen 16-vuotiskautensa lopuksi, astuen 17-vuotiaana enemmän tammoja kuin yksikään muu ratsusuomenhevonen viiteen vuoteen - hankala luonne ei tammanomistajia pelottanut.
iii. Savumerkki oli kimo työhevossuunnan edustaja, jota valitettavasti käytettiin jalostukseen kimonkiilto silmissä. Se sai useita varsoja juoksija- ja ratsutammojen kanssa, ja valitettavan harvoin näissä yhdistelmiä tehdessä oltiin kiinnitetty huomiota muuhun kuin Savumerkin väriin. Remeksen isä Paloraiku on yksi harvoista onnistuneista yhdistelmistä ratsutammojen kanssa, harmiksi suurin osa orin varsoista ei koskaan päätynyt puskahevosia kummemmiksi. Se ei kuitenkaan oria pilannut, vahvarakenteista suomenhevosta arvostettiin työhevosharrastajien keskuudessa, ja tämän suunnan tammoista ori sai laadukkaita varsoja, jotka nousivat lajin huipulle, jossa Savumerkkikin oli viettänyt aikaa. Ori eli 28-vuotiaaksi, kuollen muutama vuosi sitten luonnollisista syistä laitumelle.
iie. Kutsuhuuto oli harrastelijan epätoivoinen yritys. Suunnitelmia ja tavoitteita oli, taitoa ei. Huippusukuinen ratsusuomenhevostamma ei koskaan päätynytkään isoihin luokkiin tai muutenkaan saavuttanut mainetta ja mammonaa omistajalleen, vaan muuttui tämän käsissä vuosi vuodelta hankalammaksi tapaukseksi. Kantavaksi omistaja pisti tammansa siinä vaiheessa, kun koko ajan käytökseltään ja ratsastettavuudeltaan huonompaan suuntaan mennyt tamma ei enää jaksanut kiinnostaa, eivätkä omat taidot enää riittäneet. Kutsuhuudon onneksi omistaja joutui myymään tammansa sen ollessa kantavana, omistaja jäi joulun alla työttömäksi, eivätkä rahat hevosenpitoon riittäneet. Näin tamma pääsi synnyttämään varsansa asiantuntevissa olosuhteissa, ja kas kummaa, kun käytöshäiriöiseksikin väitetty hevonen muuttui hyvässä käsittelyssä taas mukavaksi. Tamma elikin uudella omistajallaan lopun ikäänsä, joka päättyi 19-vuotiaana laitumella tapahtuneeseen jalanmurtumaan. Täällä sen selkään saattoi päästää jopa lapsia, kun vanhalla omistajallaan jopa omistaja oli kammonnut selkään kiipeämistä.
ie. Temmeltäjä oli ihan tavallinen suomenhevonen. Se oli Helppo B -tasoa koulussa ja esteillä hyppäsi kahdeksaakymppiä, ja kyllä se kärryjenkin edessä kulki. Väritykseltään se oli perinteinen vaaleanpunarautias liinaharja tähtipää. Kaiken lisäksi se oli luonteeltaan mitä ihanin, harva hevonen seurasi perässä kuin koira ilman riimunnarua tai antoi lasten temmeltää ympärillään vapaasti reagoimatta mitenkään innokkaisiin hevoshullunalkuihin. Ei tamma ollut periaatteessa mikään erityinen siitostamma, jos sitä katsoi, mutta sen sukutaulun nähdessään alkoi mieli laukkaamaan jalostussuunnitelmia tehdessä, millainen suku tammalta löytyikään! Laadukkaita ratsuhevosia, mutta nykysuvuissa harvinaiseksi jääneitä. Tästä syystä Temmeltäjä päätyikin seitsemän varsan emäksi, ollen näille ihastuttava emä. Vaikka se ei koskaan ollut itse kummoinen ratsu, sen vanhempien laatuominaisuudet onneksi tuntuivat hyppäävän sukupolven ylitse Temmeltäjän varsoille. Tästä eläköidyttyään tamma päätyi myös epäonnisen kaksoisvarsan keimoemäksi, emä oli huolinut omakseen vain toisen kaksosvarsoista, mutta toisen pelastukseksi Temmeltäjän äidinvaistot heräsivät välittömästi hylätyn varsan nähtyään.
iei. Hulivili oli erisukuisten ratsuhevosten kermaa, ainakin kilpailu- ja näyttelytulosten perusteella. Vain 15-vuotiaana tapaturmaisesti menehtynyt ori ehti saavuttaa urallaan paljon. Koskaan se ei kaikista kirkkainta, suomenhevosten koulukultaa saavuttanut, mutta oli useampaan otteeseen kärkikahinoissa. Se ei saanut kuin muutaman varsan elämänsä aikana, liian ajoissa elämänsä loppuun astellutta oria ei oltu ehditty tarjota julkisesti jalostukseen. Se oli saanut muutaman varsan tarkkaan valituista yhdistelmistä tutuntuttujen tammoista. Orin luonteesta oltiin vaitonaisia, mutta sen huhuttiin lähes käyneen kilpailupaikalla toisen orin kimppuun. Tämä, jos edes totta oli, ei onneksi sen varsoille periytynyt, vaan ne muutama jälkeläinen, joka siltä kilpakentille nousi, olivat tunnetusti selväpäisiä yksilöitä. Vielä tänäkin päivinä Hulivilin tempauksista kilpailupaikoilla kiertää hurjia huhuja, mutta sen omistajat kiistävät yhä kaiken. Huhutaan jopa, että upealiikkeisen orin lopettamisen taustalla ei olisikaan ollut tapaturma, vaan se olisi lopulta muuttunut niin vaaralliseksi myös kotitallinsa ihmisille, että se oli ollut pakko lopettaa.
iee. Varman Vikapäivä saattoi olla lupaava ratsunalku, mutta ei siitä mitään ratsua tullut - tamma päätyi ratsun sijaan valjakkohevosen tielle, joka vei sen aina PM-kilpailuihin saakka. Ratsuksi se ei koskaan palannut ainakaan kilpailuihin, vaikka ratsastajan kanssa suorittikin tasaisen tappavasti Helppo A -tason liikkeet. Nämä liikkeet näyttivät oikein näteiltä, olisi Vikapäivästä kouluratsuksikin ollut. Tosin, jos tamman liikeet olivat ratsain hyvännäköiset, olivat ne ajaessa vieläkin paremmat, se oli selvästi tamman juttu. Siitokseen tamma siirtyi vasta vanhemmalla iällä, ja moni epäili, mahtaisiko tammasta olla siihen ollenkaan, saada nyt niin myöhään ensimmäinen varsa. Tästä huolimatta Vikapäivä varsoi yhteensä kaksi kaunista tammavarsaa, joista molemmista paljastui oikein fiksuja yksilöitä. Toinen päätyi harrastusratsun kautta siitostammaksi, mutta toinen jatkoi emänsä jalanjäljillä valjakkoradoilla.
© VRL-13320
ei. Kosmonautti syntyi pienelle harrastetallille, jonka omisti Laura Kailo Jyväskylästä. Kasvattaja ei ollut juurikaan perehtynyt suomenhevosiin, mutta ajatteli astuttaa vanhan jalkavaivaisen Kovaonnettaren siihen aikaan pinnalle nousseella ratsuorilla Tähti-Taimella. Odotukset varsalle eivät olleet järin suuret, sillä emällä ei ollut jälkeläisnäyttöä ja tarkoituksena ei ollut kuin saattaa maailmaan perushyvä harrasteratsu Kovaonnettaren manttelinperijäksi. Ensimmäisten kahden elinvuoden aikana Kosmonautiksi nimetty punarautias läsipäinen ja sukkajalkainen orivarsa ei herättänyt suuria tunteita, mutta kolmivuotiaaksi käännyttyään alkoi ori kasvattaa lihaksia. Onneksi kasvattaja ei ollut toteuttanut suunnitelmaansa ruunata oria, sillä siitä kasvoi erittäin miellyttävä, isoliikkeinen ja näyttävä ratsuori, joka päätettiin antaa ammattiratsuttajalle ratsutettavaksi. Ratsuttaja osallistui Kosmonautin kanssa ikävuosikarkeloihin ja tulos oli hämmästyttävä. Ori palkittiin peräkkäisinä vuosina parhaana 4-vuotiaana ja parhaana 5-vuotiaana. Puskaratsastajana tunnettu kasvattaja teki raskaan päätöksen ja päätti myydä Kosmonautin eteenpäin, sillä ei olisi itse pystynyt viemään oria sille tasolle, mihin sillä rahkeet riittäisivät. Orin osti Kaisu Merentausta, jonka hoteissa ori kilpaili este- ja kouluratsastuksessa useiden vuosien ajan hyvin tuloksin. Jälkensä Kosmonautti on jättänyt suomenhevosten jalostukseen, sillä vaikka se polveutuukin suhteellisen tunnetusta isäorista, on sen emälinja tuntematonta ratsupiireissä.
eii. Tähti-Taimi käänsi katseen jos toisenkin olemuksellaan, jossa oli sitä kuuluisaa jotakin. Läsipäinen Tähti-Taimi oli 160-senttinen, vanttera ja jykevä hevonen, jonka jokaisessa jalassa oli polvisukat. Myöhemmin paljastui orin kantavan sabinogeeniä, sillä monet sen varsoista olivat suurimerkkisiä geenitestattuja sabinoita. Tähti-Taimen kasvatti pitkän linjan suomenhevoskasvattaja Tuula Rantanen, joka kilpaili kasvattamillaan hevosilla kouluratsastuksessa. Osa Tuulan kasvattamista suomenhevosista ovat pärjänneet myös vaativalla tasolla kouluratsastuksessa. Myöhemmin kuvioihin tulivat myös estesuomenhevoset, kun Tuulan poika Erno Rantanen innostui suomenhevosista. Tähti-Taimi on osoitus, että parhaimmillaan suomenhevonen toimii molemmissa lajeissa. Tähti-Taimella on palkintokaapissaan muun muassa kaksi suomenhevosten koulumestaruutta ja yksi estemestaruus sekä useita sijoituksia kyseisissä lajeissa. Kun Tähti-Taimea alettiin tarjota jalostukseen, riitti sille tammoja useiden vuosien ajan. Orin tammat tiinehtyivät hyvin ja se periytti jälkeläisilleen suorituskyvyn ja värin lisäksi myös miellyttämisenhaluista ja fiksua luonnettaan. Tähti-Taimi lopetettiin 25-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.
eie. Kovanonnetar syntyi Pentti Kososen ravitallille Jämsään. Nimensä tamma sai sen ensimmäisten elinpäiviensä epäonnesta, sillä sen emä varsoi tammavarsan vahingossa alaspäin viettävälle penkereelle, josta vastasyntynyt varsa luisui alla virtaavaan matalaan ojaan. Muutenkaan kolea juhannussää ei ollut ihanteellinen vastasyntyneelle varsalle, mutta viileässä vedessä varsa oli välittömässä vaarassa. Kovanonnettaren emä Kaliiperiina ravasi hädissään edestakaisin piennarta ja hirnui lohduttomasti ulottumattomissa olevalle varsalleen. Pentti huomasi talonsa ikkunasta levottomien hevosten liikkumisen laitumella ja löysi ojassa makaavan varsan. Pentti kantoi varsan ojasta ylös ja soitti vaimolleen, joka toi vilttejä ja täkkejä laitumelle. Tamma ja varsa siirrettiin seuraaviksi päiviksi tallin lämpöön ja varsaa tarkkailtiin säännöllisesti. Kovanonnetar toipui hyvin pientä nuhaa lukuunottamatta ja siitä kasvoi kaunis liinaharjainen tamma. Valitettavasti tamman juoksu ei kulkenut, sillä se oli liian verkkainen ja tyyni ravihevoseksi. 6-vuotiaana Kovanonnetar myytiin ja sen osti harrasteratsastaja Laura Kailo Jyväskylästä. Kovanonnetar ratsutettiin ja harrasteratsuna vaaleanpunarautias piirtopäinen tamma olikin erinomainen ja omistajalleen varsin rakas. Kovanonnetar eli elämänsä onnellisena pihatossa ja sillä maastoiltiin paljon. 14-vuotiaana Kovanonnetar loukkasi etusensa estetunnilla ja ei toipunut enää entiselleen. Kovanonnetar päätettiin astuttaa ja tuloksena olikin upea Kosmonautti. Valitettavasti Kosmonautin lahjojen paljastuessa parin vuoden päästä, oli Kovanonnetar jo lähes 18-vuotias eikä sen tiinehtyminen enää onnistunut useista yrityksistä huolimatta. Kovaonnetar sai toimia elämänsä viimeiset vuodet oloneuvoksena ja seurahevosena Laura Kailon muille hevosille ja se lopetettiin vasta 31-vuotiaana äkillisen lannehalvauksen vuoksi.
ee. Hälläväliä oli kaunis punaruunikko tamma, jolla ei ollut yhtä ainutta valkoista merkkiä missään. Erisukuisen tamman kasvatti Hannele Iivanainen, joka oli kasvatuksessaan keskittynyt juuri erisukuisten suomenhevosten kasvattamiseen. Lisäksi Hannelea kiehtoivat suomenhevosen erikoisvärit. Hannele tunnettiin Halivan Ratsastuskoulun omistajana, sillä nainen piti ratsastuskoulua miltein 30 vuotta. Hannele on kertonut Hälläväliän olleen yksi naisen elämän hevosista, sillä se oli yksi tallin ensimmäisistä kasvateista ja myöhemmin kantaemä monille hienoille suomenhevoslinjoille. Hälläväliä ei koskaan kilpaillut eikä juuri poistunut kotitalliltaan, mutta se ei rauhaa ja rutiineja rakastavalle hevoselle ollut mikään ongelma. Tamma astutettiin heti nelivuotiaana ja elämänsä aikana se varsoi peräti kahdeksan varsaa, joka on tammalle aikamoinen luku. Emätammana Hälläväliä oli erinomainen, se hoivasi omien varsojensa lisäksi myös muiden tammojen varsoja. Suurisydäminen Hälläväliä toimi myös lasten talutustunneilla satunnaisesti, sillä tämän varmempaa ja rauhallisempaa hevosta ei koko ratsastuskoulussa ollut. Viimeisimmän tiineyden loppupuolella Hälläväliä alkoi ähkyilemään ja tamman kunto huononi nopeasti. Varsominen oli rankka, mutta molemmat selvisivät. Hälläväliä ei kuitenkaan koskaan toipunut ja ikäkin alkoi sillä painaa. Mahalaukusta löydettiin suuri kasvain, joka osaltaan vaikutti tamman ähkyilyyn. Raskain sydämin Hannele teki päätöksen lopettaa Hälläväliä, ennen kuin se joutuisi kärsimään kivuista ja toistuvista ähkyistä.
eei. Kaikista Kamalin sai ristimänimekseen varsin surkuhupaisan nimen. Sen kasvattaja Turo Kivi tunnettiin yhtenä Suomen suurimmista hevoskasvattajista, vaikkakin miehen toimintaa arvosteltiin rahanahneena ja päämäärättömänä. Joka vuosi Turon tallille syntyi kymmeniä uusia varsoja, jotka elivät isoissa varsapihatoissa oman onnensa nojassa ja niitä käsiteltiin melko vähän. Sinä vuonna, kun Kaikista Kamalin syntyi, Turo nojaili laitumen aitaan ja katseli kesäisiä varsoja miettien niille nimiä. Ruipelo ja isopäinen, vänkyräjalkainen tummanpunaruunikko ori toljotti Turoa takaisin ja Turo totesi tupakka huulessaan, että tuo on kyllä Kaikista Kamalin. Uuden kodin Kaikista Kamalin sai, kun kolmevuotiaana sen osti Hannele Iivanainen, joka oli ihastunut paitsi orin väriin myös sen harvinaiseen sukuun. Hannele sai tehdä pitkän työn, jotta se sai aran ja ihmisiin tottumattoman orin koulutettua, mutta lopputulos oli hyvä. Säännöllisen treenin ja hyvän ruokinnan ansiosta Kaikista Kamalin alkoi saada myös lihaksia eikä se ollut ollenkaan niin rujon näköinen kuin varsavuosinaan. Kaikista Kamalin jäi luonteensa puolesta hieman varautuneeksi ja säikyksi, minkä vuoksi se ei kisakentillä yltänyt aivan tasolleen ja sen kisaura päätettiin unohtaa parin vuoden yrittämisen jälkeen. Ori oli tyytyväisempi kotiympäristössä, jossa se sai vahtia omaa tammalaumaansa ja liikkua stressivapaasti vuokraajansa ratsastamana. Kaikista Kamalin menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen, jonka arveltiin olevan sydänkohtaus, vain 14-vuotiaana, mutta se ehti kuitenkin astua useamman vuoden ajan Hannele Iivanaisen tammoja.
eee. Helmiharha oli pieni, lähes pienhevoskokoinen punarautias tamma, jonka Hannele Iivanainen osti sen suvun perusteella. Helmiharha nimittäin oli syntynyt Ivalossa, lähes täysin eristyksissä valtavirran muotioreista. Sen suku pohjautui pitkälti työhevosiin eikä se itse ollut kilpakenttiä nähnytkään. Monet puristelivat päätään kuullessaan, että Hannele aikoi ajaa yli 2000 kilometriä maalaishevosen perässä, mutta itsepäinen nainen halusi täysin harvinaissukuisen suomenhevosen talliinsa. Helmiharha oli vaatimattoman näköinen ja melkoisen vanttera, mutta rakenne sillä oli kohdillaan. Se kantakirjattiin työhevoslinjalle II-palkinnolla ja se sai kiitosta erityisesti jalka-asennoistaan. Liikkeet Helmiharhalla olivat matalat, minkä vuoksi se oli suosittu tuntihevonen, koska sen selässä oli niin helppo istua. Luonteeltaan Helmiharha oli tasainen ja laiskahko, eikä se hermostunut yhtään mistään. Helmiharha varsoi neljä varsaa, mutta viimeisessä varsomisessa sen kohtu vaurioitui niin, ettei sitä voitu enää astuttaa. Helmiharha jatkoi tuntiratsuna ja jäi eläkkeelle vasta 21-vuotiaana. Vihreille laitumille Helmiharha laukkasi vain vuosi eläköitymisen jälkeen hiekkaähkyn vuoksi.
© Sylvi
