Pyökkipolku


| Virallinen nimi | Numbskull Lind "Nuppi" | Rotu | Brandenburginhevonen |
| Sukupuoli | Tamma | Syntymäpäivä | 05.06.2022 |
| Väri, säkäkorkeus | Ruunikko (AA / EE), 168cm | Rekisterinumero | VH22-066-0032 |
| Koulutustaso | CIC5 (ko VaA, re 130cm, me 130cm) | Painotuslaji | Kenttäpainotus |
| Kasvattaja | Lindgård | Omistaja | Veera R. (VRL-10735) |
Nupin takia meillä ei ole kivoja asioita. Hevosmuotin kautta puskettu termiitti tai mikälie tuhoeläin silppuaa loimet (omat ja muiden), järsii puiset aitatolpat, nauraa räkäisesti sähkölangalle juosten niistä läpi, kaataa sekä jyrsii muoviset vesi- ja ruoka-astiat.. Lisäksi tamma on kova karkaamaan, se tulee aitojen alta, välistä ja ylitse, etenkin ylitse, sekä läpi, jos joku erehtyy laittamaan Nupin lankojen sisälle. Korkea, tarpeeksi tiheävälinen metalliputkiaita on toistaiseksi osoittautunut ainoaksi Nupin kestäväksi – ja hevosen aidan sisällä pitäväksi – vaihtoehdoksi.
Ihmettelen likipitäen päivittäin, mistä tamma kaiken virtansa kiskoo. Nupin energia on jo vähän häiritsevää mallia, sellaista, jota ihmisen kohdalla ei kaurapuurolla, kahvilla ja C-poretabletilla selitettäisi. Aivan sama millainen tappotreeni tiistaina on vedetty, keskiviikkona ruunikko lähtisi tekemään saman uudestaan. Samaten torstaina, perjantaina.. Tiedä mitä burn outia ja ylikuntoa tämä itselleen yrittää tehdä, Nuppi vain ei tunnu väsyvän, henkisesti ainakaan. Maitohapoista tämä ei välitä tuon taivaallista, kapasiteetin ylärajalla treenaaminen taitaa olla kaikkein mielekkäintä. Mitä sitä turhaan hyppiä maahan kaivettuja tai ihmetellä peruutusta, kun samalla vaivalla voi ylittää kookkaita pöytiä tai vaihtaa laukkoja.. Nupin pitäisi oppia vähän rentoutumaan. Rentous muodostuukin herkästi suurimmaksi kompastuskiveksemme, etenkin kouluradoilla. Ryhtiä löytyy vähän liiaksikin, kaula menee herkästi virkkuukoukuksi ja takaset kyllä tulevat alle, mutta etuosa kevenee joissain liikkeissä liiaksikin. Nuppi yksinkertaisesti ylisuorittaa, eikä herkkä, energinen, todella isosti, nopeasti ja terävästi reagoiva puoliverinen ole kaikkein yksinkertaisin ratsu.
Hienot liikkeet ja loistava hyppytekniikka Nupilla on kyllä, samaten kapasiteettia. Kovatasoinen kenttätamma tuntui nuorena vähän toivottomalta; hypyt olivat sinne tänne räiskimistä, etenkin laukannostoja tamma ennakoi ja kouluradat vedettiin kolme pykälää liian nopealla tempolla silkan innokkuuden vuoksi. Haluaisin sanoa iän tasoittaneen tammaani. Valehtelu on kuitenkin rumaa, ei tämä mihinkään ole tasoittunut. Minä ja Nuppi itse vain osaamme nykyään kommunikoida keskenämme, minkä vuoksi saan (ainakin yleensä) kanavoitua tamman energian sinne minne pitääkin. Ponnistukset lähtevät mistä pitääkin, laukkaa voi säädellä, hidas tempokin onnistuu. Nuppi kääntyy vaikka kolikon päällä eikä pelkää mitään, se taipuu joka kurviin ja tekee sellaisia laukkatemppuja, että koulutuomaritkin kirjoittavat papereihinsa nykyään muutakin kuin säälikutosta. Maastoesteillä tammani on ihan lyömätön. Nuppi vain ei kiellä, ikinä, vaan koettaa väkipakolla esteen yli tai jos ei yli niin läpi. Myös maastoesteillä. Useammankin kerran olen ratsastanut esteen ohi samalla, kun hämmästynyt, liki tuohtunut ratsuni on koettanut puskea lapa edellä takaisin hyppylinjalle – siitäkin huolimatta, että lähestyminen on jollain tapaa sysipaska.
Kunhan mitään ei jätä Nupin hampaiden ulottuville hoitohetket sujuvat mukavan rauhallisissa merkeissä. Nuppi järsii joka harjan, huovan, hanskan ja raipan, mikäli yltää, päähineet katoavat ihmisten päistä ja onpa neiti kertaalleen saanut kengittäjän raspinkin suuhunsa (eikä meinannut päästää irti, vaikka saikin vähän haavoja huuliinsa). Päällä oleva klippauskonekin katoaisi taatusti parempiin suihin, hampaita raspatessakin eläinlääkäri saa olla tarkkana. Onneksi on suunavaajat sun muut apuvälineet, joilla minimoidaan Nupin riski maistella asioita, joita sen ei pitäisi maistella. Ainakaan ruunikkoni ei arastele mitään, vaan on rohkean utelias, kiinnostunut ja osallistuva. Joskus liiankin kanssa.
Lastatessa saa olla tarkkana, toisinaan Nuppi menee rampin ylös parilla loikkaharppauksella. Tamma lähtee aina innoissaan tien päälle, hyvä kun kengissään pysyy. Kaikesta päätellen valmennuksissa ja kilpailuissa käyminen on mieluisaa puuhaa, tai sitten rekassa heinien mutusteleminen on jotenkin hienompaa kuin heinien mutustelu karsinassa, mene ja tiedä.
© Lissu T.

| i. Crossfire brdbg, 169cm, trn |
ii. 16th Day Thrill brdbg, 168cm, rn |
iii. Upper Becker Peak brdbg, 167cm, trn |
| iie. Ichor Martyr brdbg, 168cm, rn |
||
| ie. Shamrock Thrill brdbg, 169cm, m |
iei. Remrock ERJ-I, KERJ-II brdbg, 168cm, m |
|
| iee. Narcolepsy MEJ-II, KRJ-II, YLA2 brdbg, 170cm, trn |
||
| e. Nurika Ree brdbg, 166cm, trn |
ei. Stalking Tiger Hood KTK-II brdbg, 169cm, mrn |
eii. Crouching Tiger KTK-I, KERJ-II brdbg, 170cm, m |
| eie. Dietlinde brdbg, 166cm, prn |
||
| ee. Nitha Spider brdbg, 162cm, rn |
eei. Apocalypse brdbg, 168cm, rn |
|
| eee. Kiymet Nihan brdbg, 168cm, rn |
