Memento Mori

Päiväkirjamerkinnät

02.11.2021 - kirjoittanut April

Olin jutellut aiemmin päivällä puhelimessa mun Suomessa asuvan ystäväni Bellan kanssa. Nainen oli puhunut joulustressistä ja tartuttanut sen myös samalla muhun. Oikeastaan mä en ollut ollut jouluihmisiä lapsuudessani, suurimmaksi osaksi varmaan mun isästäni ja sen takia aiheutuneesta kylmästä tunnelmasta johtuen. Olin kuitenkin asunut “karkulaisvuoteni”, kuten kaikki Roanokessa mun ulkomailla vietettyjä vuosiani nimittävät, Suomessa Bellan kanssa hevosia pitäen. Niiden vuosien aikana ystävättäreni oli totaalisesti aivopessyt mut jouluihmiseksi ja loppu on historiaa.

Puhelusta intoutuneena olin kaivellut päärakennuksen kaikki komerot löytääkseni tilan kaikki jouluvalot ja pattereilla toimivat kynttilät. Kynttilöitä olin jo sijoittanut ympäri tallirakennusta sekä pihan lyhtyihin, jättäen niiden tuomaan lämmintä valoaan ympärilleen. Sen sijaan jouluvalojen asennus oli vielä pahasti kesken. Karsinoiden reunoille olin jo ehtinyt ripustaa mun perinteiset pienet led nauhat, mutta esimerkiksi maneesin peilien päälle tulevat valot oli vielä odottamassa katsomossa. Koska en suostunut kiipeämään tikapuille, olin keksinyt erittäin luovan ratkaisun ylettääkseni peilien päälle. Meidän jättiristeytys Moira ei vaikuttanut kovin innostuneelta, mutta toisaalta rauhalliseen ja rentoon tapaansa seisoskeli paikallaan, kun istahdin sen selkään ilman, että tammalla oli satulaa tai suitsia. Riimunnaru roikkui sen kaulalla ja Moira huokaisi tylsistyneenä.

Kesken mun jouluvalojen sommittelun kuulin jonkun huhuilevan nimeäni maneesin ulkopuolella. Lähes samaan aikaan maneesin ovi aukesikin ja sisälle astui Logan. Miehen ilme oli jotakin hämmentyneen ja “olen niin kyllästynyt tähän joulusekoiluun” väliltä. Tervehdin Logania iloisesti hymyillen ja totesin joulun jo tulevan pian viitaten edessäni killuviin valoihin - siihen ei oikeasti olisi enää juurikaan aikaa. Logan mutisi jotakin siitä, että halloween oli ollut vasta pari päivää aiemmin. Huokaisten Logan kysäisi lyhyesti jotakin hevosten liikutuksesta viikon aikana. Puoliksi jouluvaloistani sokaistuneena vastasin Loganin voivan hoitaa suunnittelun tarkemmin. En sillä hetkellä miettinyt kuin joulua ja kaikki järjelliset ajatukset tanssivat polkkaa sinivuorten yön tahdissa.

Käännyin kuitenkin katsomaan Logania vastattuani, olihan se nyt kohteliasta, vain nähdäkseni tämän takana olevasta avoimesta maneesin ovesta jotakin omituista. Miniori Spyro kipitti täyttä laukkaa pitkin pihaa, raahaten perässään jonkun hevosen loimea. “Logan”, mutisin anovasti ja mies kääntyi jo valmiiksi huokaisten katsomaan taakseen, vain nähdäkseen saman näyn kuin minäkin. Mies näytti hetken siltä, että aikoisi hirttäytyä seuraavaan riimunnaruun, mutta nyökkäsi kuitenkin myöntymiseksi ja lähti pyydystämään pikkuoria. Katselin avonaisesta ovesta, kun Spyro ensin juoksi Loganin luokse ja sen jälkeen, kuin haastaen, kiihdytti kohti kenttää. Kuulin Loganin kiroilua ja pieni hihitys pääsi huuliltani. Pudistin huvittuneena päätäni ja jatkoin jouluvaloni kiinnitystä, Moiran nuokkuessa edelleen samoilla jalansijoilla allani.