Pyökkipolku


| Virallinen nimi | Nupun Kismitti "Kiti" | Rotu | Suomenhevonen |
| Sukupuoli | Tamma | Syntymäpäivä | 02.01.2023 |
| Väri, säkäkorkeus | Rautias (Aa / ee), 154cm | Rekisterinumero | VH23-018-0125 |
| Koulutustaso | HeA, re 90cm, me 80cm, helppo, vaativa | Painotuslaji | Yleispainotus |
| Kasvattaja | Sylvi Keloranta (VRL-13703), Nuppulanharjun Tila | Omistaja | Veera R. (VRL-10735) |

Sylvi Keloranta etsi tammoilleen Nupun Kismetille ja Nupun Helinälle sopivia oreja Facebookin suomenhevosryhmässä. Minä oma hyväisesti näille lähdin omia orejani heti suosittelemaan, kun totesin niiden ensiksi vain olevan eri sukuisia tammojen kanssa. Kismetille tarjosin meidän Kassua ja Helinälle Raipea. Molemmat tammat olivat täysin koulupainotteisia ja meidän orit nyt tekevät vähän mitä sattuu. Tai sanottaisiinko, että muut tekee mitä osaa ja meillä tehdään mitä halutaan? Sylvi ihmeekseni kuitenkin innostui näistä yhdistelmistä ja eipä muuta, kuin tuumasta toimeksi. Kun varsat syntyivät, seurailin niitä hiljaksiin Sylvin päivityksistä, mutta kun näin nämä myynnissä, niin oi pojat - kyllä emäntää taas vietiin. Raipestahan meillä ei tässä kohtaa ollut varsaa ollenkaan kotona ja Kassusta oli kotona orijälkeläinen, joten tamma mahtui ihan mukavasti joukkoon. Ja sitten ihmetellään, että miten meidän tiluksilla hommat ei tekemällä vähene.
Ruoka, tuo Kitin elämästä jo turhankin suuren roolin napannut päivän kohokohta. Melkoinen suomenhevosstereotypia, eikö? Tamma voisi muuten tarhata muiden hevosten kanssa, se on ihan sosiaalinen, muita rapsutteleva ja seurassa viihtyvä tapaus, muttei ruoka-aikoina. Mikäli raudikon kanssa samassa tarhassa on muita hevosia se ei yksinkertaisesti päästä muita syömään ollenkaan, ei, vaikka heinät olisi jaettu kuinka moneen kasaan. Joka ikinen kasa kuuluu Kitille, näin siis Kitin itsensä mielestä. Kaverille ei todellakaan jätetä. Tästä syystä tamma tarhailee yksin, ruoka-aikojen ajaksi eristäminen olisi käytännössä turhan työlästä tämän kokoisen tallin arjessa. Onneksi Kiti yltää rapsuttelemaan naapuritarhojen hevosia, joten heinävahti pääsee kyllä nauttimaan lajitovereittensa seurasta.
Vahtii tämä ruokiaan ihmisiltäkin, joten Kitin karsinaan ei tosiaan mennä vain hengailemaan, kun sillä on ruoka kesken. Myöskään herkkuja ei anneta kädestä, vaan aina, poikkeuksetta, astian kautta. Ruokaärhentely pois lukien raudikko hehkuu lämpöä ja hyväntuulisuutta ollen tallin kilteimpiä, lapsi- ja aloittelijaystävällisimpiä halikavereita. Kiti ei pahoita mieltään, vaikka sen korvissa vähän roikuttaisiin tai hännän letittäminen olisi ajoittaista hännän kiskomista. Tamman hermot ja ymmärrys tuntuvat riittävän aivan kaikkeen, kunhan asiaan ei sotketa ruokaa. Tästä syystä matolääkettä antaessa saa olla tarkkana, ettei koko tuubi ja oma käsi katoa lääkkeen mukana ahneen suomenhevosen suuhun. Hyvän käytöksensä vuoksi Kiti pääsee, tai joutuu, usein henkiseksi tueksi ja esimerkkihevoseksi, mikäli jonkin asian opettelu jännittää tallin nuoriso hirvittävän paljon. Tätä tapahtuu niin käsittelytilanteissa, eritysesti lastauksen ja kuljetuksen osalta, kuin muutenkin; Hirvittävän Pelottavat maastot muuttuvat äkkiä ihan tavan metsiköiksi, kun niitä on kierrellyt viilipyttymäisen Kitin hännästä turvaa hakien.
Kiti onnistuu valamaan rohkeutta myös ratsastajiin. Arempikin ihminen huomaa uskaltautuvansa kokeilemaan maastoesteitä, vähän teknisempiä tai korkeampia rataesteitä tai kankisuitsia Kitin kanssa. Tamma ei ota nokkiinsa virheistä, korjaa asioita tiettyyn pisteeseen saakka muttei myöskään ole täysi automaatti. Aran tai kokemattoman ihmisen kanssa vauhtia ei löydy niin paljon kuin kokeneemman kuskin, tosin tämä johtuu pitkälti siitäkin, että kokeneempi ratsastaja ymmärtää raudikon tarjoavan melko rentoa, hitaanpuoleista tempoa joka askellajissa. Ryhtiä, reaktionopeutta ja nopeutta ylipäätään joutuu vähän kaivamaan ja houkuttelemaan esille. Rehtinä, rehellisenä suomenhevosena Kiti kyllä pitää työnteosta, se vain koettaa oletusarvoisesti tarjota vähän rennompaa menoa. Tamma kyllä tekee töitä tosissaankin liikkuen reippaasti, kantaen itsensä hyvin ja ollen muutoinkin mallikelpoinen hevonen muussakin mielessä kuin rohkaisijana ja oivana opettajana. Liike voisi olla vähän lennokkaampaa ja hypytkin ovat teknisesti katsottuna varmaa perusseiskaa, mutta tasaisen tavanomaisessa perusvarmuudessa ei ole mitään vikaakaan. Kitin liikkeissä ja hypyissä on helppo olla mukana, kokemattomampikin huomaa milloin hyppy lähtee ja pääsee mukaan. Vinoudet ja epäpuhtaudet tuntuvat myös selvästi, Kitin kanssa ei koskaan tarvitse empiä, ontuuko vai eikö se nyt onnu.
Kaikessa tasaisuudessaan raudikko on hyvä harraste- ja kilpahevonen. Se ei hermoile kotona tai vieraissa paikoissa, ei jäädy yleisön edessä, turhaudu toistoihin, epäröi erikoisten esteiden edessä.. Hyvät hermot ja yhteistyöhaluisuus ovat ehdottomasti tämän hevosen suurimmat vahvuudet. Tamma itse taitaa tykätä kouluratsastuksesta eniten ja maastoesteistä vähän rataesteitä enemmän (maastoilu sekä vedessä pulikointi ovat raudikon lempijuttuja heti ruoan jälkeen), mikä tosin ei näy työn jäljessä, ennemmin tuntuu satulassa istujalle.
© Lissu T.
| i. P.L. Bilekasino KTK-III, KRJ-II, ERJ-II sh, 157cm, rt |
ii. Tuulenpesän Kasirola sh, 158cm, rt |
iii. Haavelaakson Kapina KRJ-II, ERJ-III, SLA-I, YLA2 sh, 155cm, tprt |
| iie. Tuikin Triinu KTK-III, ERJ-III, KRJ-III sh, 155cm, tprt |
||
| ie. Snillin Bailatar KTK-II sh, 156cm, rn |
iei. Kärmeniemen 6:06 KTK-III sh, 158cm, m |
|
| iee. Moon Bilehile KTK-II sh, 158cm, rt |
||
| e. Nupun Kismet KTK-III, SLA-1, KRJ-I, YLA1 sh, 151cm, rt |
ei. Vakamikko BRE KTK-III sh, 158cm, rt |
eii. Vaapukan Matias KTK-III, KRJ-II, YLA3 sh, 162cm, rt |
| eie. Herecian Viiskatar sh, 155cm, rt |
||
| ee. Sävyttömän Kiisu KTK-II, KRJ-II, ERJ-III, SLA-I, YLA1 sh, 156cm, m |
eei. Magnolian Nostalgia sh, 157cm, prn |
|
| eee. Ch C.C Haihtuva Helmi sph, 136cm, rt |