Alcala

i. Kummerspeck oli Saksassa syntynyt komea ja ruunikon värinen brandenburginhevonen muutamalla valkoisella sukalla ja pyrstötähdellä. Luonteeltaan ori oli fiksu ja omasi paljon huumorintajua. Saksassa ori pysytteli kasvattajalla aluksi vain pihakoristeena, kunnes 4-vuotiaana koulutus aloitettiin. Kummerspeck, tutummin Speksi oli täynnä intoa ja ratsuttajalla voimakastahtoisen orin koulutus osoittautui haasteeksi. Kuitenkin ori oli ketterä, hieno liikkeinen ja motivoitunut oppimaan uutta. Iän myötä vaikeat luonteenpiirteet karttuivat ja orin kanssa aloitettiin kilpaileminen 8-vuotiaana. Kilpailumenestystä tuli vaikeissa koululuokissa, etenkin Grand Prix Kür- luokat olivat orille mieluisia. Jalostuskäyttöön ori siirtyi 16-vuotiaana ja osoittautui monen tamman omistajan ykkösvalinnaksi.

ii. Kabelsalat tutummin Salde oli Saksassa syntynyt puoliverinen. Salde oli rakenteeltaan raskaampi eikä edustanut kevyttä ja sporttista linjaa. Tummanruunikko läsipäinen ori oli 169 cm korkea ja oli luonteeltaan varsin karismaattinen. Upean ulkomuodon vuoksi Salde oli tallin suosikki hevonen eikä ollut ihme, kun ori oli kultaisin hevonen koko siittolassa. Oria oli helppo käsitellä ja ratsastaessa Salde oli eteenpäin pyrkivä sekä hakeutui oikeaan muotoon itsestään. Luonnollinen kokoamiskyky ja innokkuus auttoivat oria menestymään ratsastajansa kanssa Grand Prix- koululuokissa hyvin. Jalostuskäytössä ori oli suosittu, mutta menehtyi 18-vuotiaana suolitukokseen.

ie. Fremdschämen niminen tamma oli kaikkien kesken Fredja ja kärtty tamma oli ulkonäöltään tanakka ruunikko ilman merkkejä. Lempinimi nimihirviö kuvasi tamman sielunmaisemaa, sillä oli korvat aina niskassa kiinni eikä tammaa ollut helppo miellyttää. Tamma syntyi Saksassa pienelle ratsastuskoululle, jossa tammaa käsiteltiin kovin ottein, mikä saattaa olla seuraus sen kärttyisästä luonteesta. Fredjaan oli vaikea käsitellä, mutta selästä käsin tamma oli säyseämpi. Kuitenkin kovien otteiden vuoksi ei menestyminen kouluratsastuksessa ollut edes mahdollista, mutta rataesteillä tamma oli rohkea. Fredjalle syntyi yksi jälkeläinen, joka myytiin heti eteenpäin innokkaalle ostajalle.

e. Luftschloss oli Saksassa syntynyt tanakka rakenteinen tamma, joka oli väriltään kauniin tummanruunikko isoilla valkeilla merkeillä ja säkäkorkeutta oli hevosen mitoissa. Tamma myytiin varsamarkkinoilla Ruotsiin, jossa uusi omistaja alkoi hyvän koulutuksen pohjalla kilpailla koulu- että estekilpailuissa. Kapasiteettia löytyi 120 cm rataesteille ja Vaativa B:n koululuokkiin. Pääpaino pysyi kouluratsastuksessa, kun tamman hankosidevamma alkoi vaivata 12-vuotiaana. Tamman menestyksellinen kipailu-ura päättyi 14-vuotiaana, kun hankosidevamma alkoi pahentua. Kultainen tamma myytiin ja se siirtyi Saksaan jalostuskäyttöön, jossa tamma ehti saamaan kaksi jälkeläistä ennen poismenoa.

ei. Gott in Frankreich oli ruunikko ori kahdella valkealla sukalla ja säkäkorkeutta oli sopivasti. Ori syntyi Saksaan siittolaan ja pysyi ensimmäiset vuodet kasvattajalla. Orivarsa myytiin koulutuksen jälkeen 6-vuotiaana ja orilla oli ehditty startata kasvattajakilpailuissa. Ori lähti Ranskaan innokkaalle kouluratsastajalle, joka oli valmis aloittamaan kilpailemisen ensin helpoissa luokissa, sitten paikeissa ja lopuksi oli tarkoitus kilpailla GP-tasolla suvun puolesta. Stenan kapasiteetti riitti Vaativa A- tasolle saakka ja tämä ei omistajalle kelvannut. Ori myytiin takaisin rajan toiselle puolelle, mutta toiseen siittolaan lähelle pääkaupunkiseutua. Siellä uuden ratsastajan kanssa kilpaileminen lähti alusta valmentautumisen tukena, että 12-vuotiaana ori tunnettiin hienona tähtenä. Luonteeltaan lempeä ja sulavaliikkeinen ori menehtyi 30-vuotiaana vanhuuteen.

ee. Treppenwitz oli ratsastuskoulun luottotamma. Tamma syntyi Saksassa ja myytiin kättelyssä Suomeen ratsukoulutukseen saakka. Omistaja tahtoi pitää pikimustan tamman kauemmin kuin kuusi vuotta ja tämä onnistui, kun kasvattaja meni stressipäissä tarjoutumaan maksamaan kilpailuluvat kummallekin. Kilpaileminen alkoi kouluratsastuksessa, koska valmennuksessa tuli huomattua tamman pehmeät liikkeet ja kuuliainen asenne. Kaksikko kilpaili Vaativa A:n kilpailuissa, mutta kasvattaja tahtoi nostaa tasoa. Ratsukko alkoi kilpailla kansainvälisillä radoilla ja lopulta ratsastaja osti tamman kokonaan itselle, sillä ehdolla, että Treppenwitz jäi muutamaksi vuodeksi jalostuskäyttöön Saksaan. Tamma varsoi yhden varsan ennen kuin palasi Suomeen viettämään eläkepäiviä.
© VRL-13369

30.07.2023 Power Jump ERJ 130cm 16/41 ei sij.

Päiväkirjamerkinnät

06/2020 – Hiivurin koulukilpailut, kirjoittanut R.

Sanotaan, että avioparilla on yhteiset viholliset. Mutta sana vihollinen oli turhan ankara sana kuvaamaan Florentinaa ja hänen vitivalkeaa ratsua. Florentina oli enemmän paremman puoliskon Monican vanha ratsastuskoulukaveri ja heille oli tapana kilpailla kaikesta. Siis ihan kaikesta. Kummalla oli parempi hevonen, laadukkaammat varusteet, enemmän ystäviä, terveellisimmät elämäntavat ja parempi poikaystävä. Florentina on aina ollut ihastunut minuun ja kantaa avioliitosta kaunaa Monicalle hautaan saakka. Ironista, mutta totta.

Heti alkuverryttelyssä platinablondi katseli minua vihjailevasti. Oloni oli kuin ritarilla, joka kilpailee lempiprinsessan nimissä. Virnuilin mielikuvaa, sillä hetkettäin olin ratsastanut Alcalalla täydet haarniskat päällä historiallisen ratsastuksen kilpailuissa. Joka tapauksessa, nyt saivat haarniskat ja teräaseet jäädä kotiin ja alkaa miettimään Monican kanssa miten Florentina voitetaan.

Florentina oli kuluvan kuukauden aikana sabotoinut Monican rataestekilpailuita ankaralla kädellä, että tällä kertaa päädyimme reiluun peliin. Ei varusteiden piilottelua, kasvoille piirtelyä, syöttämällä hevosille turvottavia rehuja tai edes ilmeilyä. Pelkästään viimeisen päälle hiottua verryttelyä. Alcala itsessään ei välittänyt oliko verryttely lyhyt vai pitkä. Tamma otti tilanteen rauhallisesti vastaan, mutta painoi korvat niskaan kiinni Florentinan ratsastaessa liian läheltä. Teki varmasti aivan kiusallaan. Iberialaisverinen ratsu ravasi kootusti ohitsemme ja Alcala hirnahti terävästi potkaisten sivuun. Onneksi ei osunut.
“Fuck off”, Monica murahti kentän laidalta, mutta ihan syystä. Florentina meinasi juuri tahallaan aiheuttaa vaaratilanteen.

Raskas puoliveritamma ei ollut mitään verrattuna iberianpuoliverisen rinnalla. Florentina starttasi ennen meitä ja sain rauhassa jatkaa verryttelyä. Edes Monican katkerat kommentit eivät häirinneet, kun nainen meni seuraamaan pahimman kilpailijan suoritusta. Punaruunikko tamma pyöristyi koottuun muotoon painopisteen siirtyessä taaemmas. Alcala kantoi itseään rennosti eteenpäin ja olisin voinut heittää ohjat kaulalta, ja tamma pysyisi kootussa muodossa. Siirtymiset harjoituslaukasta koottuun laukkaan ja kootusta laukasta koottuun raviin sekä vielä käynnistä passageen sujuivat odotettua paremmin. Paljon kehitystä lyhyessä ajassa. Ruunikko toimi täydellisesti mielenvoimalla ja oli vahva tunne, että viimein päihittäisimme Florentinan.
“Florentina Gessler ratsunaan Diamante, päättää ratansa huikein tuloksin. 83,123%!”, kaiuttimista kajahti huuto ja hyvä tunne voitosta huuhtoutui viemäristä alas.
“Hemmetti. Laitamme paremmaksi!”, murahdin ja kunnianhimo suorastaan hehkui ulospäin. Alcala asteli radalle kootuin askelin ja Monica toivotti onnea kentän laidalta. Vedin keuhkot täyteen ilmaan ja puhalsin samalla tyhjäksi. Alcala rentoutui alla ja oli valmis kuuntelemaan apuja. Nyt kaikki tai ei mitään.

05/2020 - Ensimmäiset kouluratsastusturnajaiset Latviassa, kirjoittanut R.

Kummankaan osalta, saati Bastianin ja Caprin tai Dietmar ja Alcalan osalta ensimmäiset kouluratsastusturnajaiset eivät alkaneet hyvin. Bastian sijoittuu äkäisen tamman kanssa toiseksi viimeiseksi, kun Dietmar ja Alcala rokotettiin viimeiseksi. Oli selvää ettei kaksi raskasta puoliveristä pärjäisi iberialaisten rinnalla, mutta olimme väärässä ensimmäinen luokka oli vasta lämmittelyä. Ensimmäisessä luokassa iberialaiset pesivät meidät aivan kuusi nolla, että jäimme hieman huonompaan valoon. Kehuja tuli kuitenkin kummankin tamman oikeaoppisesta kokoamisesta, etenkin Alcalan kanssa. Tuomari ei saanut sanoja ulos, kun Dietmar esitti piaffen ja passagen. Oikea rytmi, täydellinen rentous ja vaivattomuus. Caprin kanssa oltiin hieman toista mieltä, kun kokoaminen kävi vaikeaksi ja piaffe köyhän näköiseksi. Tamma ei kuitenkaan ollut stressaantunut, sillä toisessa luokassa tulokset parani huomattavasti. Mikä pitää mainita ykkösluokasta, on että Capri sai koko luokan parhaimmat pisteet käynnistä!

Toisessa luokassa Alcala ylettyi voittoon kiitos upean luontaisen kokoamiskyvyn. Askeleet olivat kehittyneet treenien ansiosta ja Alcala antoi tällä kertaa kaikkensa Dietmarin kanssa. Capri ylettyi neljänneksi, mikä oli valtava hyppy edelliseen luokkaan. Levade emme ole suuremmin ehtineet harjoittaa, mutta Alcala selviytyi siitä tasapainoisesti. Tammalta löytyi luonnostaa hyvin voimaa, kun Capri joutui hetken hakemaan tasapainoa.

Tuomari osasi antaa meille hyvää kehittävää palautetta, että nyt tiedämme mihin keskittyä, kun pääsemme takaisin Saksaan. Artístico-luokassa Capri pääsi yllättämään meidät toden teolla, sillä saimme tuomarin melkein itkemään suorituksemme aikana. Capri oli tyynempi kuin meri, tasapainoinen ja täysin huomaamattomien apujen vallassa. Musiikki auttoi tammaa keskittymään. Laukkapiruetit jäivät hieman voimattomiksi. Ei Alcalan suorituksessa ollut moitittavaa, kun tamma sijoittui Dietmarin kanssa toiseksi. Aluksi olin valmis luovuttamaan ja jättämään kilpailut kesken, mutta kyllä kannatti yrittää. Uusilla eväillä kohti uusia kilpailuja.

05/2020 - RMP arvostelutilaisuus, kirjoittanut R.

Tänään Cala pääsi näyttämään itsensä ensiarvostelussa. Tamma käyttäytyi maltillisesti ja seisoi ryhdikkäästi, mutta rennosti tuomariston edessä. Korvat kääntyivät puolelta toiselle, kun ympäriltä kuului erilaisia ääniä. Rakennepisteet olivat hyvät, etenkin tamman runko ja takaosa olivat paria pistettä vaille täydet. Jalat ja kaviot olivat heikot, että saattoi olla virheasento, jotka pitäisi korjata mahdollisimman pian kengityksen kautta. Pää, kaula ja etuosa olivat kohtalaiset, mutta tamma oli lihasköyhempi edestä.

Selkään nousussa tamma oli rauhallinen ja lähti reippaasti liikenteeseen. Tempo oli hyvä muttei Cala turhaan kiirehtinyt, että tammaa sai pyytää rohkeasti eteenpäin. Cala kokosi itsensä heti alkukäynneissä ja otti muodon kohti ylämäkeä, mistä tuomaristo oli innoissaan. Tamma säpsyi kovia ääni rikkomalla tahdin, mutta pysyi silti helposti käsiteltävissä. Tamma eteni kuuliaisesti ja otti avut herkästi vastaan. Kireästä ohjastuntumasta tamma ei välittänyt ja jalat eivät saaneet olla koko ajan kiinni kyljissä. Seurauksena oli terävä hännän heilutus tai korvat niskassa kiinni rikkoen harmonian. Mikään räjähdysaltis tamma ei ollut ja tuomaristo kehui tammaa hyvin älykkääksi.

Calan kaikki kolme askellajia olivat kohtalaiset, tasaiset ja pehmeät. Niitä oli helppo hallita, etenkin lyhentää, mutta lisääminen tuotti ongelmia. Calaa ei olisi kiinnostanut kulkea vauhdikkaasti eteenpäin. Tamma ei ollut tylsistynyt, mutta sitä ei huvittanut kulkea harja putkella eteenpäin. Meidän rauhaa rakastava tamma ei ollut kaukana 4 Star Prospect palkinnosta. Toivottavasti varsinaisessa tilaisuudessa saamme hyvät pisteet!

01/2020 – Ostotarkastus, kirjoittanut R.

Tamma oli kilpaillut valmiiksi omalla tasolla ja ostotarkastus oli tehty noin vuosi sitten, mutta tahdoin teettää uuden kaikkien yllätysten varalta. Omistin jo kuuron hankosidevammaisen tamman ja toisen tamman takapolvi ongelmien kanssa, että toivomukset eivät olleet korkealla kilpahevosen kanssa. Tosin kasvattaja Dietmar Freitag oli pitänyt tammasta hyvää huolta ja luvannut jatkaa kilpailemista, kunnes talliprojekti olisi valmiina.

Tutkimuksessa tamma käyttäytyi moitteettomasti eikä tamma alkanut kokeilla eläinlääkärin rajoja jättämällä steppailut siltä päivää. Olin mukana Freitagin kanssa seuraamassa tutkimuksessa ja laitoimme molempien nimet tamman vakuutuskirjaan - toistaiseksi. Niin hienolta kuin se kuulostaisi, tamma olisi joku päivä kokonaan oma. Karvapeite ja iho olivat hyvässä kunnossa, eikä ollut merkkejä alkavista tulehduksista. Kevät oli pahimmillaan, minkä takia allergiat tulisivat nopeasti esille. Palpaatiossa ei ollut merkkejä pateilta, ruhjeilta tai turvonneista sekä lämpimistä jaloista. Selkää tamma hieman arasti.

Seuraavaksi oli vuorossa röntgen, jota tamma aluksi jännitti. Rauhoittavan aineen johdosta tutkimus sujui nopeasti. Etujalkojen polvet ja vuohiset olivat kunnossa, samoin olkavarsi. Takajaloista myös puhtaat tulokset. Palpaation takia eläinlääkäri kuvasi tamman selän ja oli merkkejä pienistä painumista. Eläinlääkäri epäili satulan epäistuvuutta, mikä sai aikaan okahaarakkeiden lähentymään toisiaan. Eläinlääkäri antoi yhteystiedot satulan sovittajalle ja sanoi, että liikunnalla on tärkeä rooli. Hän suositteli hevoshierojaa ja oikeanlaista liikunnan hakemista fysioterapian kautta.

Ilmeisesti minut oli kirottu hevosongelmia kanssa, mutta tästäkin selvitään. Alcala jatkaisi kilpailemista uuden satulan kanssa ja kävisi ammattilaisten luona kerran viikossa. Freitag sanoi lisäävänsä maastakäsittelyä ja hakemalla rentoutta sekä oikeanlaista liikettä selkään. Muuten Alcala oli terve eikä ollut oireillut selän kanssa. Kummallista.