Antonella "Nella"
	VH23-017-0167 Shetlanninponi, tamma 83cm, hallakko Syntynyt 23.12.2023, 11v Omistaa Jaana K., VRL-03669 Ex-om. Anarchy	Valjakkoajo Noviisi KTK-III

Nella on pääasiassa kiltti ja helppo ihmisten kanssa, mutta muista hevosista ja poneista se ei jostain syystä pidä. En tiedä, onko sitä jossain aiemmista pakoista laumassa kiusattu vai mitä, mutta tamma viettää mieluiten aikansa yksin ja muita hevosia tai poneja ei tule päästää liian lähelle sen takapäätä tai oikeastaan etupäätäkään. Nellalla on nimittäin tapana potkia muita ja yrittääpä se purrakin, jos liian lähelle pääsee. Tästä syystä ponilla on aina punainen rusetti hännässä, kun liikutaan oman tallin ulkopuolella ja mahdollisesti tuntemattomien seurassa.

Hoitaessa tammalle kannattaa heittää vaikka pieni läjä heinää turvan eteen. Tällöin se malttaa pysyä paikallaan, eikä yritä lähteä tutkimaan tallia tai ympäristöä muuten. Nella on hyvin utelias, joten harjapakkikin saattaa saada kyytiä, jos se ponin välittömään läheisyyteen jää. Onneksi harjat ja muut ei kuitenkaan kauas päädy, mutta en minä ainakaan viitsi koko ajan olla etsimässä, että missäs se harja tai kaviokoukku nyt on.

Varustaessa Nella on kiltti ja helppo. Vaikka varusteet vaihtuivat välissä laukkavarusteista valjakkovarusteisiin, ei se ollut suuri järkytys ja edelleen poni lähtee mielellään töihin. Välillä, jos Nella näkee, että vanha laukkasatula on kaivettu esiin ja oltaisiin sitä ottamassa käyttöön, siitä näkee innostuksen ja levottomuus saattaa kasvaa.

Ajaessa Nella ei välttämättä ole kaikista nopein, mutta sitäkin varmempi ja tarkempi se on. Tamma on erittäin miellyttävä ajaessa ja vaikka sillä kevyt takapää onkin, niin sitä ongelmaa ei esiinny onneksi kärryt perässä. Poni on kuin omassa kuplassaan ajaessa, eikä se näe tai kuule muuta, kuin ohjastajan ja toki lähiympäristön. Ajaessa ei muut hevoset ja ponit kiinnosta, vaan silloin tehdään keskittyneesti töitä.

Koska Nella on entiseltä ammatiltaan laukkaratsu, ratsastetaankin sillä välillä. Ihmeitähän ei tamma osaa, mutta sillä on kuitenkin mukava ja turvallinen käydä välillä päästelemässä maastossa tai maastoesteradalla. Molemmissa Nella viihtyy hyvin ja on erittäin säyseä tapaus, jonka selkään voit kenet tahansa laittaa.

Suku ja jälkeläiset

Ademaro she, ruunikko, 89cm	isänisä Remigio she, ruunikko, 97cm	iii. Damiano she, vaaleanrautias, 87cm
		iie. Santuzza she, punaruunikko, 101cm
	isäemä Claretta she, musta, 87cm	iei. Cleto she, musta, 99cm
		iee. Biancamaria she, tummanruunikko, 105cm
Adelaide she, ruunihallakko, 80cm	emänisä Battista she, hiirakko, 96cm	eii. Sigfrido she, hiirakko, 93cm
		eie. Flaviana she, mustankimo, 100cm
	emänemä Agrippina she, ruunikko, 85cm	eei. Eleuterio she, ruunihallakko, 95cm
		eee. Apollonia she, musta, 94cm

Lisää suvusta

i. Ademaro asuu tällä hetkellä Englannissa kasvattajansa luona ja kilpailee jockeynsä kanssa aktiivisesti laukkakisoissa. Luonteeltaan ori on energinen ja ystävällinen ja se pärjää lajissaan mainiosti. Ikinä sen kanssa ei ole tarvinnut hävetä, vaan ori osaa käyttäytyä tilanteessa, kuin tilanteessa varsin mallikkaasti ja sen kanssa onnistuvat kaikki hoitotoimenpiteetkin ongelmitta.
Jälkeläisiä orilla on eljä, jotka ovat perineet isältänsä älykkyyttä ja nopeutta sekä ystävällistä luonnetta. Ademaron jälkeläiset kilpailevat pääasiassa laukkaradoilla, mutta onpa niistä yksi vauhdin hiivuttua koulutettu myös valjakkopuolelle.

ii. Remigio on vahvatahtoinen ja voimakas ori, joka vaatii itselleen varman käsittelijän. Jos käsittelijä on arka, käyttää Remigio sitä varmaksi hyväkseen ja luistaa töistä, mikäli se on vain mahdollista. Oikean ihmisen kanssa ori on kuitenkin oikein hyvä laukkaponi, josta ei vauhtia ja kestävyyttä puutu. Parhaimmillaan se on sileän laukoissa, mutta onpa sitä nähty risuesteilläkin.
Varsoja orilla on kaksi. Varsat ovat perineet isältään kilpailuviettiä ja sisukkuutta sekä loistavaa rakennetta.

ie. Claretta on herkkä, mutta luottavainen tamma, joka tarvitsee kuitenkin aika paljon tukea eri tilanteissa ihmiseltä. Musta tamma kilpailee edelleen aktiivisesti omistajansa kanssa ponilaukoissa ja pärjääkin oikein hyvin, koska ratsukon luottamussuhde on kunnossa ja Claretta tietää ettei sen omistaja sitä pahoihin paikkoihin veisi.
Tamma on varsonut kahdesti ja varsat ovat perineet osansa emänsä luottavaisuudesta ja rakenteesta. Varsat ovat myös olleet oikein potentiaalisia laukkaponeja.

e. Adelaide oli kuollessaan 25-vuotias ja se jouduttiin lopettamaan vaikean nivelrikon takia. Tamma oli oikea monitoimiponi, jolla kilpailtiin aktiivisesti valjakkoajoa, mutta se toimi myös terapiaratsuna ja käytettiinpä sitä näyttelyissäkin.
Luonteeltaan se oli lempeä ja kärsivällinen poni, jonka kanssa pystyi työskentelemään kuka tahansa ikään katsomatta. Se oli äärimmäisen turvallinen niin hoidettaessa, kuin ratsastaessakin ja tuntui, että lasten kanssa se oli vielä vähän enemmän varovaisempi. Liikkeet tuntuivat olevan kuin hidastetusta filmistä, kun lapsia saapui lähelle.
Jälkeläisiä tammalta jäi jälkeen kolme, jotka perivät osansa emänsä luonteesta, käsiteltävyydestä sekä monipuolisuudesta.

ei. Battista on Ruotsissa asuva, jo eläköitynyt shetlanninponi. Vilkas ja temperamenttinen ori kilpaili valjakkoajossa aktiivisesti ja pärjäsikin oikein hyvin, vaikka äärimmäisen itsepäinenkin tuo hiirakko poni oli. Joskus saattoi kisalähdöt jäädä välistä, kun Battista päätti, ettei haluakkaan trailerista ulos, mutta pääasiassa se kuitenkin kisapakoilla osasi käyttäytyä mallikkaasti, vaikka kotona käytiinkin päivittäin tahtojen taistoja.
Battistalla on 13 jälkeläistiä, joille se on periyttänyt vilkasta luonnettaan ja energisyyttään sekä tietysti on sen jälkeläiset rakenteeltaankin olleet aika kivoja!

ee. Agrippina on lauman johtajatamma, eikä se siedä muilta hevosilta tai poneilta minkäänlaista turvalle hyppimistä. Ihmisten kanssa tamma on ihan okei, mutta vaatii kuitenkin silmät selässä olemista, jotta karkurimestari ei omille teilleen lähde.
Tammalla kisataan edelleen aktiivisesti valjakkoajossa noviisi-luokissa. Alun perin omistajan haaveena oli saada siitä pari omalle aiemmalle valjakkoponilleen, mutta Agrippinan pomottelu teki asiasta mahdotonta, joten tamma sai sitten kisata valjakkoa yksin.
Tamma on varsonut kolmesti ja varsoista on kaikista tullut aika kivoja valjakkoponeja, joista ulkonäöllisesti tuli myös oikein onnistuneita yksilöitä.

19.06.2024

t.

Nimbus Wynella

isä Alweston Folke

Kilpailumenestys

Nella kilpailee VVJ:n alaisissa porrastetuissa kilpailuissa ja on tasolla 4 / 3. Ominaisuuspisteitä sillä on 1401.39p. Menestys näyttelyissä 00.00.0000 NJ, tuomarina tuomari - palkinto 00.00.0000 NJ, tuomarina tuomari - palkinto 00.00.0000 NJ, tuomarina tuomari - palkinto 00.00.0000 NJ, tuomarina tuomari - palkinto

20.12.2023 Ponikantakirja KTK-III 18 + 17 + 17 + 16 = 68p.

Cup-sijoitukset listattuna

00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00

Valmennukset ja päiväkirjat

Pikkutytön maastoratsuna! - Päiväkirjamerkintä
kirjoittanut Jaana K., 343 sanaa

Lauri oli kertonut sisarustensa tulevan perheineen viettämään joulua paikkakunnalle ja oli kysynyt, saisiko shettiksiä lainata, että perheen tenavat pääsisivät poneilemaan pitkästä aikaa. Olimme suunnitelleet valmiiksi, että muutaman vuoden ratsastanut Nelli-tyttö, pääsisi ratsastamaan sitten Nella-ponilla ja muut ponit menisivät kärryjen edessä ja jokaiselle oli saatu jopa kuski.

Lauri sukulaislapsineen saapui tallille iltapäivällä tapaninpäivänä, ja minä otin koppia Nellistä sen jälkeen, kun tallin porukka oli lapsille esitelty ja heidät ohjattu ”omien” aikuistensa pariin. Ponit oli haettu jo valmiiksi sisälle, joten päästiin suoraan harjaamaan ponit liikutuskuntoon.
Alkuun Nelli vaikutti aralta ja pysytteli etäämmällä Nellasta, mutta rohkaistui kuitenkin nopeasti, kun huomasi, ettei poni ollut ilkeä, vähän vain utelias ja halusi tehdä tuttavuutta niin tyttöön, kuin karsinan ovelle tuotuun harjapakkiinkin.
Nelli loppujen lopuksi harjasi tamman reippaasti ja saipa hän kaviotkin puhdistettua oikein moitteetta. Minä kuitenkin hoidin varustamisen, koska Nellan tuntien se saattaisi innostua ja olla hieman levottomampi, joka voisi pikkutytölle olla liikaa.

Kun kaikki olivat valmiita, napsautin vielä riimunarun Nellan suitsiin ja lähdimme ulos, missä valjakkopoppoo oli jo odottamassa.
”Ollaanko valamiita?!” Lauri huikkais etummaisena Cogin kärryiltä, johon kaikki vastasivat myöntävästi ja mies lähti johdattamaan kulkuettamme metsään.
Onneksi ilmeisesti Lauri oli käynyt mönkijällä auraamassa reitin viimeisimpien lumisateiden jälkeen, joten niin vaunut, kuin minäkin jalkaisin, pääsi etenemään vaivattomasti. Lunta meillä Pohjois-Pohjanmaalla oli satanut ihan kivasti tähän mennessä, joten ilman auraamista olisi kahlattu ihan kunnolla hangessa, eikä varmaan kärryilläkään olisi asiaa maastoon ollut.

Nelli ratsasti todella nätisti ja muisti kehuakin ponia aina välillä taputtaen Nellan vaaleaa kaulaa ”hyvä poni” -saatesanoin. Hymähdin hieman joka kerta tälle, mutta se oli mielestäni erittäin hellyttävää.  Käytiin noin puolen tunnin lenkki ja osa matkasta ravattiin ja jopa minä pysyin mukana vauhdissa. Eihän näillä meidän poneillamme mikään hillitön vauhti ole perusravissa, mutta huonopolvisena ihmisenä on välillä vähän tympeä koittaa juosta ilmankin ”hoputtajaa”.

Kaikki lapset olivat punaposkisia ja ponitkin tyytyväisen oloisia pieneen retkeemme, joten eikun valjakon edessä olleet irti kärryistä ja ponit talliin hoidettavaksi. Nyt Nellakin oli rauhallisempi, kun oli päässyt liikkumaan, joten käytännössä Nelli hoiti ponin kokonaan yksin. Minä lähinnä katselin vierestä. Tyttö halusi myös puhdistaa vielä ratsunsa suitset, joten mentiin varustehuoneeseen selvittämään miten se tapahtuisi!