|
Alweston Folke "Alvin" |
|
|
KTK-II, VVJ-II, Ch |
|
Jostain syystä Alvin on e-r-i-t-t-ä-i-n äänekäs ja se joskus tuppaa
joitakin häiritsemään. Oman tallin porukka on toki tottunut, että pieni
shettisori ilmoittaa aina olevansa paikalla ja onkin monesti
naureskeltu, ettei tarvitse miettiä onko Alvin kotona vai ei, kun kyllä
sen kuulee. Joskus on joku jopa tullut sanomaan, että eikö ajatella
yhtään muita, kun tuommoinen kiljukaula tuodaan tapahtumiin, mutta sepäs
on heidän ongelmansa, jos häiritsee.
Noin muuten, Alvin on erittäin kiltti ja mutkaton poni. Sen kanssa on
aina miellyttävä ja helppo toimia, eikä koskaan tarvitse pelätä ponin
räjähtävän käsiin niin sanotusti. Alvin myös rakastaa jostain syystä
eläinlääkäriä ja kengittäjää, joille pitää myös huudella, kun sattuu ne
tallissa tai pihapiirissä näkemään, vaikka Alvinilla itsellään ei asia
kummankaan luokse olisi.
Hoitaessa Alvin seisoo suhteellisen kiltisti paikallaan. Mitä nyt
välillä saattaa kurkkia käytävälle tai jos ei sinne pääse, niin
huutelee, että ”täällä ollaan!”. Orin saa harjata läpikotaisin
ongelmitta ja kaviotkin sillä nousee, kuin taikaiskusta.
Varustaessa poni saattaa hieman innostua ja steppailla ja huudella
enemmän, mutta hallittavissa se on kuitenkin helposti. Se lähtee
mielellään töihin, jonka vuoksi sillä onkin kiire saada varusteet
niskaan ja kärryt perään.
Tarhasta hakiessa voit olla varma, että vastassa on reipas ja ”kiljuva”
poni. Se on aina ensimmäisenä portilla vastassa, vaikka olisi toisessa
päässä tarhaa tai laidunta, niin tulee harja hulmuten portille heti, kun
näkee, että sitä ollaan tulossa hakemaan.
Taluttaessa Alvin kipittää hienosti vierellä ja keskittyy loistavasti
taluttajaansa, vaikka on myös kiinnostunut ympäristöstään ja huutelee
muille hevosille ja poneille tyylillä ”tässä sitä nyt mennään”.
Ajaessa Alvin on rohkea ja rento. Sen kanssa voi ajaa, vaikka keskellä
Oulun keskustaa, jos niikseen tulee, mutta myös erittäin ketterä se on.
Ohjat voi iskeä aika lailla kenelle vain käteen ja Alvin suorittaa
tasaisen varmasti halutussa askellajissa. Vaikka ori tuppaa innostumaan
töistä, niin itse työtilanteessa se ei hötkyile ja tekee juuri niin,
kuin pyydetään.
| Beesands she, musta, 93cm |
isänisä Lavenham she, mustanruunikko, 105cm |
iii. Ombersley she, vaaleanrautias, 92cm |
| iie. Painswick she, mustanruunikko, 103cm |
||
| isäemä Minster Lovell she, ruunivoikko, 89cm |
iei. Alfriston she, mushroom, 96cm |
|
| iee. Aylesfjord she, ruunipäistärikkö, 95cm |
||
| Cartmel she, mustanruunikko, 107cm |
emänisä Mousehole she, musta, 98cm |
eii. Plokton she, voikko, 103cm |
| eie. Evershot she, mustanpäistärikkö, 91cm |
||
| emänemä Snowshill she, ruunihallakko, 106cm |
eei. Kettlewell she, rautiaankimo, 93cm |
|
| eee. Ashbourne she, ruunipäistärikkö, 104cm |
i. Beesands on kiltti ja rauhallinen poni, joka ennen oli
suhteellisen tunnettu nimi laukkaponipiireissä. Ori on älykäs ja sillä
on suuri kilpailuvietti, jonka vuoksi se todennäköisesti pärjäsikin
aktiivikaudellaan todella hyvin. Nykyään se viettää rauhallisempia
eläkepäiviä, eikä kisaa enää, mutta toimii kuitenkin nuorempien ponien
rinnalla radalla. Jälkeläisiä orilla on 12 kappaletta, jotka ovat
perineet isänsä kilpailuviettiä sekä sitkeyttä. br>
ii. Lavenham on jälkeläistensä lailla laukkaponi, joka ei kuitenkaan
menestynyt kovinkaan hyvin. Kyllä se mielellään suoritti ja laukkasi,
mutta todettiin kuitenkin, ettei sen vauhti laukkakilpailuihin riitä.
Tästä syystä se uudelleen koulutettiinkin valjakkoponiksi ja se taas
tuntui olevan Lavenhamille omiaan, vaikka ei siinäkään vauhti päätä
huimannut. Se kuitenkin suorittaa tasaisen varmasti ja ohjaksiin voi
päästää kenet vaan. Lavenhamin kahdeksan jälkeläistä ovat perineet
isänsä tasaista luonnetta sekä hyvää rakennetta.
ie. Minster Lovell on rauhallinen ja luotettava tamma, joka on
menestyt erityisesti risuestelaukoissa. Tasamaan laukkakilpailut eivät
tamman mieleen ole olleet, vaikka yleisesti ottaen se nauttiikin
tasaisesta elosta tallilla. Kilpailutilanteissa pitää kuitenkin
ilmeisesti tamman mielestä olla menoa ja meininkiä, jolloin risuesteet
tarjoavat sille vaihtelua tasaiseen menoon. Jälkeisiä sillä on kolme,
jotka ovat perineet emältään kilttiä ja miellyttämisen haluista
luonnetta, eivätkä ne varsat rumiakaan onneksi ole! br>
Vaikka Alvinin isän puolen suku onkin laukkaponeja pääasiassa, sen emä
Cartmel on todella taitava valjakkoponi. Luonteeltaan tamma ei
kuitenkaan kaikkia miellyttävä ole, vaan siltä löytyi tietynlaista
temperamenttia, jos asiat eivät suju sen mielen mukaan. Hyvinkin
rutiineista tarkka tamma on eräätkin kerrat nähty kisapaikoilla
”kävelemässä” takajaloillaan, kun on jouduttu odottelemaan liian kauan
tai toinen poni on tullut arvon tamman henkilökohtaiseen tilaan.
Kahdelle jälkeläiselleen se onneksi ei ole noita ominaisuuksia
periyttänyt, vaan varsat ovat saaneet osansa emänsä kauniista
ulkonäöstä sekä suorituskyvystä.
ei. Mousehole toimii tällä hetkellä perheensä lasten ajo- ja
seuraponina muille perheen hevosille. Aktiivisesti sillä ei ole
koskaan kilpailtu, mutta joitakin pikkukisoja sillä on käyty.
Luonteeltaan se on rohkea ja varma poni, jonka seuraan on voinut
luottaa kenet tahansa vauvasta vaariin ja aina kaikki ovat tulleet
turvassa ja ehjinä takaisin kotiin maastoretkiltä. Onpa tenavat
käyneet sillä myös joskus ratsastamassa, mutta pääasiassa orilla
ajetaan. Jälkeläisiä Mouseholelle ei ole siunaantunut kuin yksi ja
sekin senkin vuoksi, että omistajaperhe halusi siitä itselleen varsan,
joka ei kuitenkaan heille sopiva loppujen lopuksi ollut ja päätyi
myyntiin. br>
ee. Snowshill oli rakastettu ja arvostettu valjakkoponi, joka rakasti
työntekoa. Luonteeltaan se oli seesteinen tamma, josta kuitenkin
löytyi kilpatilanteissa pientä pippuria. Aktiiviaikoinaan se ei
varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta jo osin äänekkyytensä takia,
mutta myös menestys tietysti kiinnitti ihmisten huomion. Koska
kyseessä oli suhteellisen tiedetty poni, jälkeläisiä siltä jäi jälkeen
yhteensä seitsemän. Nämä varsat perivät emänsä sopivuuden
valjakkoajoon ja sopivaa temperamenttia kilpailutilanteisiin.
| 26.05.2026 | t. | Fellbury Ruby Realm | emä Ruby of Avonie |
| 09.12.2025 | t. | Nimbus Frostella | emä Filippa |
| 19.06.2024 | t. | Nimbus Wynella | emä Antonella |
Porrastetut kilpailutValjakkoajojaos (VVJ) Ominaisuuspisteetkuuliaisuus ja luonne: 743.75 p. tarkkuus ja ketteryys: 688.77 p. |
Ponikantakirjatilaisuus 20.06.2023, KTK-II |
| 03.06.2023 Safiiritiikerin kilpailukeskus, Noviisi - 5/50 06.06.2023 Safiiritiikerin kilpailukeskus, Noviisi - 7/50 07.06.2023 Safiiritiikerin kilpailukeskus, Noviisi - 7/50 08.06.2023 Safiiritiikerin kilpailukeskus, Noviisi - 4/50 08.06.2023 Safiiritiikerin kilpailukeskus, Noviisi - 7/50 23.11.2023 Lilystar Ponies, Noviisi - 4/50 22.01.2024 Kastehelmi, Noviisi - 1/29 25.01.2024 Kastehelmi, Noviisi - 4/29 28.01.2024 Kastehelmi, Noviisi - 4/29 21.06.2024 Yorca Warmbloods, Noviisi - 5/40 23.06.2024 Yorca Warmbloods, Noviisi - 2/40 25.06.2024 Yorca Warmbloods, Noviisi - 3/40 28.06.2024 Yorca Warmbloods, Noviisi - 5/40 30.06.2024 Yorca Warmbloods, Noviisi - 2/40 |
00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 |
Tänään vaihdettiin kentän pöly metsäpolkuihin ja lähdettiin porukalla maastoajelulle. Mukaan lähti Harmi Ninnin, Hoffi Ritan ja Mushu Miron ajamana ja minä Alvinilla. Jo valjastaessa Alvin oli tuttuun tapaansa erittäin äänekäs ja tervehti jokaista ohi menevää ihmistä, ponia ja lintua kuuluvasti hirnahtaen.
Lähdimme liikkeelle rauhallisessa käynnissä pitkin pihan takanurkasta lähtevää hiekkatietä, ja Alvin kipitti reippaasti letkan keulalla korvat vuoroin kääntyillen eteenpäin innosta ja taaksepäin kuunnellakseen takana tulevia poneja sekä minua.
Muutaman kerran piti Alvinin ottaa hirnahdustauko, mutta jatkoi kuitenkin matkaansa heti, kun pyysin sitä eteenpäin.
Metsäpolulla oli sateiden jäljiltä muutama suurempi lätäkkö ja pudonneita oksia, mutta Alvinista niissä ei mitään kummallista ollut. Se katseli ympäristöään uteliaana, asteli eteenpäin varmasti ja pujotteli kapeammatkin kohdat ketterästi kärryjen edessä.
Yhdessä kohtaa metsästä pyrähti lentoon metso aivan polun vierestä ja taisin itse lintua säikähtää enemmän, kuin poni. Hetkellisesti Alvin nosti päätään, seurasi linnun menoa ja saatteli sen matkaan pehmeän hirnahduksen kera jatkaen matkaa tyynesti – aivan kuin tällaisia yllätyksiä tapahtuisi joka päivä.
Puolivälissä pysähdyimme pienelle tauolle lammen rantaan. Muut ponit keskittyivät lähinnä juomaan, kun taas Alvin käytti tilaisuutta hyväkseen ja jutusteli jokaiselle kaverilleen vuorotellen, mutta tuntui olevan keskustelujen ainoa osapuoli, joten hörppäsipä sekin hieman vettä.
Kotimatkalla otettiin muutama reippaampi ravipätkä. Alvin liikkui innokkaasti, mutta maltilla, eikä vauhti missään vaiheessa karannut käsistä. Selvästi sillä olisi menohaluja ollut, mutta täytyy ihailla ponin kuuliaisuutta ja intoa liikkua!
Tallipihassa huudeltiin tietysti vielä kerran kavereille, kunnes suunnattiin tyytyväisenä pesupaikalle. Retkestä jäi kaikille kiva fiilis ja oli puhe, että voisihan tätä useamminkin tehdä, eikä aina keskittyä yksinään treenaamiseen.
Tänään Alvin pääsi viettämään vähän rennomman päivän valmennuksen jälkeen, sillä ohjelmassa oli kengitys ja sen jälkeen vielä hieronta. Kisakausi kun oli hyvällä vauhdilla käynnissä, piti ponien kehonhuollostakin huolehtia ja näin ollen olin pyytänyt tutun hierojan tallille poneja käsittelemään.
Jo kengittäjän auton kaartaminen pihaan sai Alvinin höristämään korvansa ja tuttuun tapaansa se ilmoitti innokkaasti koko tallille, että joku tuli! Ori olisi varmaan itse lähtenyt kengittäjää vastaan, jos olisi päässyt, mutta tyytyi kuitenkin hörisemään ja tökkimään kengittäjää tuttavallisesti.
Kengitys sujui mutkattomasti, kuten aina ennenkin. Alvin nosteli kaviot pyytämättä ja seisoi rauhallisesti paikallaan juuri niin kauan, kuin oli tarpeen. Kun kaviot olivat mintissä, siirrettiin oripoika viereiseen hoitokarsinaan hierojan käsiteltäväksi.
Hieronnassakaan ei tarvinnut kauaa rentoutta hakea, vaan Alvin laski päänsä alas lähes heti ja vaikutti nauttivan käsittelystä täysin siemauksin. Isompia jumeja ei onneksi ollut ja hieroja kehui ponin lihaskuntoa.
Päivän päätteeksi tarhaan palautettiin tyytyväinen poni, joka ehti huudella matkalla kavereilleen, että palvelupäivä oli selvästi ollut onnistunut. Vielä iso ämpäri mash-vettä nenän eteen hieronnan jälkeisestä nesteytyksestä huolehtimaan ja ponin päivä oli näiltä osin siinä.
Kuulin jo kaukaa, että tänään ensimmäisenä valmennettavana taitaa olla Alvin, koska tallipihalta raikasi iloisia hirnahduksia toinen toisensa perään, eikä orin työinto jäänyt kenellekään epäselväksi. Kärryt sillä oli jo perässä, kun astuin tallin kulmalta pihalle, joten suuntasimme kohti tarkkuusajorataa.
Päivän harjoituksen teemana oli tarkkuusajo ja sujuvat siirtymiset. Aloitimme pitkällä alkuverrytelyllä, jonka aikana tarkkailin erityisesti sitä, pysyikö poni tasaisesti ohjien välissä ja reagoiko se puolipidätteisiin kunnolla. Alvin kulki alusta asti hyvässä tasapainossa ja vastasi apuihin välittömästi.
Ensimmäisenä tehtävänä ajettiin keilojen muodostamaa kiemurauraa, jossa tavoitteena oli tasainen ravi ja huolelliset linjat. Alvin suoritti tehtävän juuri niin, kuten siltä odotinkin. Se kääntyi ketterästi, säilytti saman rytmin koko tehtävän läpi, eikä yrittänyt oikoa kaarteissa, vaikka vauhtia olisi helposti riittänyt enemmänkin.
Seuraavaksi siirryttiin porttitehtävien pariin, jossa käännökset olivat jyrkempiä ja mukana oli myös muutama tarkka linjanvaihto. Alvin työskenteli rohkeasti ja piti keskittymisen täysillä työssä, vaikka ympäristössä liikkui muita hevosia ja välillä kuului muidenkin ponien hirnuntaa.
Viimeisenä keskityttiin ihan vain siirtymiin ravin ja käynnin välillä. Alvin reagoi ääni- ja ohjasapuihin täsmällisesti, mutta muistutin kuskia kuitenkin siitä, ettei näin rehellisen ponin kanssa tarvitse suuria apuja käyttää. Pienikin pyyntö riittää ja liiallinen tekeminen voi jopa häiritä orin muuten luonnollista työskentelyä.
Alvin on erinomainen esimerkki ponista, joka rakastaa työtänsä!
