Puukkosuukko

Tämä on virtuaalihevonen | VH18-018-1079

Luonnekuvaus

Yleisesti ottaen Pusu on oikein mukava ja suorasukainen hevonen. Sen kanssa ei tarvitse pelätä, että hevonen näkisi pieniä vihreitä miehiä tai keksisi mitään pöljää. Suurin reaktio mikä orista on koskaan saatu irti, kun on tapahtunut jotain yllättävää, on ollut pysähtyminen ja pään nosto. Monenlaista on nähty ja koettu Pusun kanssa, mutta aina sen kanssa on voinut luottavaisin mielin tehdä ja mennä mielensä mukaan. Sen takia myös ori onkin oikein loistava kenttäratsu!

Hoitaessa Pusua ei ole tarvinnut koskaan laittaa kiinni, vaan sen voi hoitaa irti vaikka ulkona. Oria ei kiinnosta lähteä mihinkään ihmisen luota, vaan se viettää aikaa mielellään ihmisen kanssa hoidettavana ja paijattavana. Se myös herkästi väistää ihmistä ja kunnioittaa ihmisen omaa tilaa erinomaisesti.
Kaviot nousevat helposti ja ne saa puhdistettua oikein kivasti. Harjatessa parasta on, kun pyöritellään kumisualla kaulaa. Tällöin ori ojentaa kaulansa pitkäksi ja ylähuuli nousee kuin hymyyn.
Varustaminenkin onnistuu oikein nätisti ja helposti, mutta aina toki kannattaa vyö tarkistaa ennen selkään nousua ja toki muutaman kierroksenkin jälkeen, koska joskus Pusu saattaa hieman pullistella vyötä laittaessa ja kenestäkään ei ole kiva huomata vyön olevan löysällä kesken maastoesteradalla suorittamista.
Taluttaessa Pusu käppäilee rauhaksiin ilman sen isompaa kiirettä mihinkään. Se seuraa kiltisti taluttajansa takaviistossa pitkällä narulla ja välillä toki saatetaan yrittää hakea vihreää matkaevääksi, mutta pienellä merkillä ori lähtee sievästi jatkamaan matkaansa ja jättää vaikka matkaeväät välistä.

Ratsuna Pusu on reipas, mutta kuitenkin enemmän ns. dieselmallia. Sillä ei koskaan ole kiire mihinkään, mutta etenee kuitenkin tilanteen ja ratsastajan niin vaatiessa. Sileällä se on miellyttävä ja kevyt ratsastaa. Apuja totellaan kyselemättä ja se tekee aina parhaansa, minkä vuoksi selkään uskaltaa laittaa kenet tahansa. Epäselvätkään avut eivät saa oria vetämään herneitä sieluunsa asti, vaan se todellakin yrittää ymmärtää mitä ratsastaja on vailla ja jos se ei ymmärrä, niin mitään ei tietenkään tapahdu.
Esteillä ja maastoesteillä Pusu on varma hyppääjä ja tällöin se myös herää vähän enemmän. Ei se vieläkään mikään pikajuna ole, mutta kuitenkin tarpeeksi nopea pärjätäkseen myös kisoissa. Aikaa vastaan ori ei välttämättä paras valinta ole, mutta jos haet puhdasta ja kaunista rataa, niin ota ihmeessä Pusu ratsuksesi. Ori on myös erittäin varma jaloistaan ja hyppää mitä tahansa mitä eteen laitetaan!
Maastoillessa Pusu on mukava ja rauhallinen tapaus, jonka kanssa voisi samoilla vaikka maailman tappiin. Vauhtimaastoihinkin orin kyllä saa, mutta ette te tule kärjessä olemaan. Rauhalliset maastot ovatkin enemmän orin mieleen ja se voi edetä askellajissa, kuin askellajissa pitkällä ohjalla ilman huolta huomisesta.

Suku

isä Puukkojunkkari sh., musta, 159cm	ii. Lapuan Häjy sh., mustanruunikko, 165cm	iii. Yövartija sh., ruunikko, 166cm
		iie. Lapuan Gimma sh., rautias, 162cm
	ie. Boheemi sh., vaaleanrautias, 149cm	iei. Herra Hippiäinen sh., tummanpunarautias, 154cm
		iee. Maailmantuska sph., vaalearautias, 145cm
emä Joulukeiju sh., punarautias, 155cm	ei. Joulunhenki sh., punarautias, 163cm	eii. Joulun Taika sh., liinakko, 158cm
		eie. Henkevä sh., ruunikko, 169cm
	ee. Keijupöly sh., rautias, 152cm	eei. Hiekkamyrsky sh., tummanrautias, 157cm
		eee. Lumoojatar sph., vaaleanrautias, 148cm

Sukuselvitys

Jälkeläiset

16.08.2024, t. Kotipihan Morabella (VH24-018-0342), e. Emerentia (VH15-018-2630)
17.11.2023, t. Kotipihan Suukonkiertäjä (VH23-018-0937), e. Kuunsiirappi (VH16-018-2033)
05.07.2023, t. Räiskyvän Ruskapusu (VH23-018-0814), e. Ratiralla (VH22-018-0095)

Kilpailutulokset

Suomenhevosten kantakirjatilaisuus 20.12.2018 KTK-III (17+17+16+17=67p).
2 Star Prospect
Suomenhevosten laatuarvostelu 20.11.2024 SLA-II (11+22+20+20+8=81p).

Päiväkirja

01.12.2023 kouluvalmennus - valmentaja: Mirella Jokela (Om., 356 sanaa)

Tänään oli vuorossa Jaanan ja Pusun valmennus ihan perusasioiden äärellä. Tarkoituksena oli saada hevonen kunnolla kuulolle ja saada ratsastettua ne takajalat tallista mukaan. Ratsukko lämmitteli itsenäisesti, jolloin kyselin Jaanalta lisää hevosesta, vaikka alkutiedot olivat olleet varsin kattavat.

Lähiaikoina ratsukon ongelma oli ollut, että Pusu menee pitkänä, kuin nälkävuosi ja istunnankin kuuntelu oli vähän niin ja näin. Sen isommin, ei Jaana osannut kertoa, mistä tämä johtuisi, mutta lähdetään nyt katsomaan mitä tästä tulee.

”Noniin, alkuun lähdet tekemään pysähdyksiä ihan vain istunnalla. Hengitä sisään, odottava istunta ja halvaannu”, selitin ja ratsastaja teki työtä käskettyä.
”Nopea ote ohjalla, jos se ei pysähdy”, komensin, kun Pusu hidasti, muttei pysähtynyt ja Jaana noudatti neuvoa. Muutaman toiston jälkeen alkoi pysähtyminen löytyä, joten käskin alkaa lyhentämään käyntiä.
”Ajattele puolikkaita askeleita, takajalat polkee alle vahvasti ja selkäkin alkaa pyöristymään”, sanoin ja kehuin ratsukkoa, kun tehtävä alkoi toimia.
”Vielä voisit vähän ohjata sitä niskaa ja kaulaa alemmas, rennoksi. Liikuttelet kuolainta”, neuvoin.

”Sitten voidaankin tästä lyhyestä käynnistä lyhyeen raviin! Ei, askel ei pitene!” ohjeistin ja Jaana palautti hevosen lyhyeen käyntiin yrittäen uudestaan. Pari kertaa ratsukko joutui aloittamaan raviin siirtymisen niin sanotusti alusta, mutta kohta sekin onnistui oikein mukavasti! Pusukin alkoi näyttää paljon rennommalta ja kuunteli selvästi ratsastajaansa paremmin.

Laitoin vielä ratsukon tekemään siirtymisiä lyhyen ravin ja käynnin välillä, jonka jälkeen käskin nostaa lyhyestä ravista lyhyen laukan. Jaana valmisteli noston erittäin hyvin ja hevonen keräsi selvästi nostoa varten takapäätään alleen, jolloin laukka nousi hienosti ylös, eikä eteenpäin. Pusu näytti oikein tyytyväiseltä ratsastajansa alla ja sen korvat oikein lerpattivat ja heiluivat laukan tahdissa rennosti.

Kehuin ratsukko hienosta suoriutumisesta, jonka jälkeen otettiin välikäynnit ja toistettiin sama homma vielä toiseen suuntaan. Välikäynnit tosin vaikuttivat sen verran, että ruunikko kuvitteli töiden olevan loppunut ja Jaana joutui tekemään hurjasti töitä saadakseen saman fiiliksen aikaan, kuin ensimmäiseen suuntaan.

Ratsukko kuitenkin löysi uudelleen samat sävelet toiseenkin suuntaan ja päästiin paljon nopeammin siirtymään askellajista toiseen. Viimeisenä tehtävänä käskin Jaanaa vielä tekemään siirtymisiä suhteellisen nopealla tahdilla kaikkien kolmen askellajin kesken. Kun tehtävä onnistui saumattomasti, käskin kehua hevosta ja aloittaa loppuverryttelyn.

Kaiken kaikkiaan tuskin mistään kovin vakavasta ongelmasta on ratsukon kohdalla kyse, ehkä pieni kommunikaatiokatkos jostain syystä, mutta hyvinhän he näyttivät löytävän yhteisen sävelen, kun hetken kaiveli!

---