Kotipihan Suukonkiertäjä

Tämä on virtuaalihevonen | VH23-018-0937

Luonnekuvaus

Susu on lähtökohtaisesti ihmisen peili, mutta myös oman arvonsa tunteva ja nopea. Tamma ei ehkä ole kaikkien mieleen sen tuuliviirimäisyyden takia, mutta kyllä sen kanssa toimeen tulee, kun tutustuu ja oppii tuntemaan tamman vinkeet.

Hoitaessa Susu on sekoitus uteliaisuutta, vilkkautta ja välillä ehkä vähän äkäisyyttäkin, jos sattuu tietty aika vuodesta osumaan. Yleensä tamma lähtisi hirveän mielellään tutkimaan kaikenlaista, joten paras ratkaisu on hoitaa se joko karsinassa ovi kiinni tai kiinni sidottuna. Tietysti sen voi hoitopaikallekin viedä, jos siellä olo tuntuu turvallisemmalta, vaikka ei tamma vaarallinen ole.Kavioiden puhdistamisesta Susu ei erityisemmin jostain syystä pidä. Varsasta asti se on niiden suhteen ollut vähän vaikea ja välillä on työn ja tuskan takana saada se jalka ylös. Ei parane siis aikailla, kun jalka on ylhäällä, vaan nopea puhdistus ja se siitä.

Varustaminen sujuu kaikista helpoiten, kun et siinäkään turhia aikaile, vaan varusteet niskaan ja töihin. Vyön kiristäminen tosin on Susun mielestä äärimmäisen inhottavaa, jolloin hammaskalustoa saatetaan esitellä, mutta ei ne koskaan ole ihmiseen osuneet, kunhan uhittelee vain.

Ratsuna moni on sanonut, että on yllättävää, jos tammalta jarrut löytää. Ei minusta, vaatii vain ratsastajalta enemmän läsnäoloa ja oikeasti ratsastamista, eikä vain matkustamista. Jos annat tamman mennä, niin kyllähän se menee, mutta jos oikeasti ratsastat sitä kunnolla istunnalla ja näet vaivaa, että hevonen on kuulolla, niin kyllä ruunikon kanssa pärjää vallan mainiosti.
Jos ratsastaja jännittää, niin jännittää hevonenkin ja tällöin tuntuu, että alla olisi ruutitynnyri, jonka räjähtämisestä ei voi koskaan olla varma. Rauhallisen ja varman, ”älä viitsi” -tyyppisen ihmisen kanssa taas Susu suorittaa ongelmitta annetut tehtävät.

Esteillä Susu kuumuu, joten vaatii selkäänsä ratsastajan, joka ei vähästä säikähdä. Erittäin ketteräkin tämä hevonen on, eikä rohkeuttakaan puutu, joten kaikki hypätään mitä eteen laitetaan. Jopa ne valkoiset kouluaidat, jos ratsastaja ei ole hereillä.

Maastossa parasta ikinä Susun mielestä on saada oikoa koipiaan kunnon laukkasuorilla, mutta sitten taas pelkkä kävely ja ravaaminen on todella tylsää. Tällöin toki pitää sitten tamman mielestä keksiä tekemistä, joka yleensä tarkoittaa puskien, kivien ynnä muiden kyttäämistä, sekä ”säikkymistä”. Ei se paikalta katoa, kunhan hölmöilee.

Suku

isä Puukkosuukko sh., punaruunikko, 156cm KTK-III	ii. Puukkojunkkari sh., musta, 159cm	iii. Lapuan Häjy sh., mustanruunikko, 165cm
		iie. Boheemi sh., vaaleanrautias, 149cm
	ie. Joulukeiju sh., punarautias, 155cm	iei. Joulunhenki sh., punarautias, 163cm
		iee. Keijupöly sh., rautias, 152cm
emä Kuunsiirappi sh., vaaleanruunikko, 163cm KTK-III, KRJ-I	ei. Sudenkuu sh., musta, 163cm	eii. Tähtivanki sh., mustanruunikko, 162cm
		eie. Itserakkauslaulu sh., musta, 160cm
	ee. Kultasiirappi sh., tummanpunarautias, 161cm	eei. Suruvalas sh., punarautias, 163cm
		eee. Hopeapunta sh., hopeanruunikko, 159cm

Jälkeläiset

22.03.2025, o. Kotipihan Hopeakuu (VH25-018-0207), i. Tagetes Katinkulta (VH24-018-0402)
20.05.2024, t. Kotipihan Margariinimymmeli (VH24-018-0291), i. Kuusniemen Voinipsu (VH17-018-0597)
01.04.2024, o. Kotipihan Kuuvaeltaja (VH24-018-0326), i. Kuuralehdon Lintiinen (VH22-018-0113)
26.02.2024, t. Kotipihan Varjovalssi (VH24-018-0331), i. Varismäen Tinasotilas (VH23-018-0469)

Kilpailutulokset

Suomenhevosvarsojen varsa-arvostelu 20.02.2024 SV-I (6,8+10+8+7,25=32,05p).
Kenttävarsojen laatuarvostelu 31.03.2024, KEV-II (8+1+5+2+3+6,5=25,5p).
Suomenhevosten kantakirjatilaisuus 30.04.2024, KTK-II (17+18+18+18=71p).

NJ 15.05.2024 - Demure - Tuomarina Gabi - MVA-SERT
NJ 18.06.2024 - Storywoods - Tuomarina Veera R / BIS-tuomari Jannica - irtoSERT

VSN 08.02.2025 - Kelokorpi - Tuomarina Kirsiina - Ridden Reserve Champion
VSN 03.03.2025 - Mäntykatve - tuomarina Spookiness - Reserve Champion

Päiväkirja

Voikko varsa saapuu, pk-merkintä - kirj. Om. (161 sanaa)

Se oli varhainen toukokuinen aamu ja tallin piha oli hiljainen. Ilmassa oli selvästi sumua, mutta aurinko alkoi pikkuhiljaa kiipeämään korkeammalle. Olimme kerääntyneet tallin kahvioon tuijottamaan Susun varsakameraa, koska varsomishälytin oli lähettänyt ilmoituksen, että kohta voisi h-hetki olla käsillä ja olin asiasta myös tallin whatsappiin ilmoittanut, jolloin osa tallilaisista oli ilmaantunut paikalle.

Susu vaikutti kyllä olevan rauhallinen ja kivuton, mutta asettui kuitenkin makuulle ja ei mennyt aikaakaan, kun näimme sikiöveden valuvan ja Susun asettuvan kyljelleen. Kaikki kävi tamman kanssa hirveän nopeasti ja puolen tunnin päästä karsinassa makasikin jo varsa. Kamerasta varsa näytti olevan voikko ja hihkaisin ilosta! Ei sillä, olisi meille käynyt minkä tahansa värinen varsa, mutta voikkoa olin salaa toivonut.

Kun varsa oli ulkona, lähdin tarkistamaan tilanteen ja kävin pyyhkimässä sieraimet eritteestä, jonka jälkeen jätin Susun varsansa kanssa kaksin taas. Elena oli luvannut seurata kamerasta, että varsa yrittää pystyyn ja pääsee imemäänkin ternimaidon kahden tunnin sisään. Itsehän painelin takaisin nukkumaan vielä hetkeksi ennen, kuin olisi aika aloittaa aamutallitohinat.

---