Hemgård Periwinkle

Tämä on virtuaalihevonen | VH24-031-0151

Luonnekuvaus

Perri on voimakas ja intensiivinen ori, joka herättää kunnioitusta missä ikinä liikkuukaan. Se on määrätietoinen ja joskus ehkä jopa hieman kiivas, mutta samalla sillä on kuitenkin suuri sydän, eikä tekisi pahaa kärpäsellekään. Perri vaatii osaavan käsittelijän, joka osaa käsitellä joskus aika orimaistakin oria, eikä vähästä säikähdä, jos ori päättää testata rajojansa.

Hoitaessa Perri on herkkä, mutta kuitenkin aikamoinen hapannaama. Joidenkin ihmisten kanssa se on aivan nallekarhu, mutta joillekin se esittelee lähinnä huonoja puoliansa. Orin käytös voi tottumattomalle olla pelottavaakin, mutta kun sen kanssa tutuksi tulee, tajuaa ettei se oikeasti mitään tee, kunhan uhittelee. Perri siis saattaa luimistella, uhitella näykkimisellä ja nosteleepa se jalkojaankin ilmaan ihan, kuin olisi potkaisemassa.
Todellisuudessa ori ei kuitenkaan mitään tee. Se lähinnä testaa näillä tempuillansa sitä, että josko ihminen jättäisikin hänet rauhaan, eikä tarvitsisi töihin lähteä.

Varustaessa Perri on suitsimisen osalta helppo. Se antaa ottaa sen päästä kiinni ongelmitta, kuolaimet sujahtavat suuhun tuosta noin vain ja niskahihnankin saa nätisti vetää korvien yli. Satula se on se, joka tuottaa hammasten kiristystä. Karsinasta, kun poistut hakemaan satulaa, niin vastassa saattaakin palatessa olla hevosen takamus. Jos taas Perri ei ole ehtinyt kääntyä, niin se varmasti näykkäisee satulaa ja näyttää siltä, että vie mäkeen se keksintö!
Kun satula on selässä, loppuu aiemmin kuvailtu kiukkuilu ja satulan saa asetella paikalleen rauhassa. Vyön kiristys tosin taas kiukuttaa, mutta kun kiristät rauhallisesti ja reikä kerrallaan, niin kyllä sen vyön kiinni saa. Viimeiset kiristykset tosin saattavat nostaa orin oikean jalan ilmaan heilumaan, mutta kuten aiemminkin sanottu, ei se kuitenkaan mitään tee.

Ratsuna Perri on hyvin omalla moottorillaan liikkuva, mutta alkuun varsin jäykkä. Alkuverryttelyt onkin paras antaa orin liikkua kunnolla pitkällä ohjalla ja taivutella sitä puolelta toiselle sekä tehdä muita jumppaavia liikkeitä, jotta nivelet saadaan liikkeelle.
Sileällä Perri on kuulainen ja todella kevyt ratsastaa ja sen puolesta käykin aika lailla kenelle tahansa ratsuksi. Mustanruunikon kanssa on todella helppo saada niitä onnistumisen tunteita, kunhan osaa tietysti kertoa sille, että mitä siltä halutaan.
Hypätessä Perri loistaa, mutta se ei kuitenkaan välttämättä ole ihan jokaiselle sopiva ratsu. Vauhtia ja voimaa löytyy esteiden lomassa siihen malliin, että heikompaa saattaa hirvittää, kun iso ori painaa menemään isoa laukkaa ja hyppää räjähtävästi. Onneksi sillä enemmän ratsastaneet ovat sen hyppyihin ja vauhtiin tottunut ja ori saa toteuttaa itseään esteillä aika rajattomasti ilman, että sitä kiskotaan suusta tai jäädään hypyissä jälkeen. Nämä kaksi asiaa nimittäin menevät Perrillä tunteisiin ja reaktiona on täydellinen jäätyminen.

Suku

isä Hemgård Gunmetal fwb., tummanruunikko, 164cm EV-I	ii. Mortdecai hann., tummanruunikko, 168cm KTK-III, HANN-II, YLA2, ERJ-I, 2 Star Prospect	iii. Mortal Enemy hann., punaruunikko, 172cm
		iie. Secret Desire hann., tummanrautias, 166cm
	ie. Glitterjunkie hann., tummanrautias, 166cm KTK-III	iei. Honolulu fwb., ruunikko, 165cm
		iee. Glittered fwb., punaruunikko, 159cm
emä Irene F  fwb., ruunikko, 166cm	ei. Ironsky fwb., musta, 171cm VIR MVA Ch, KERJ-I, SPL-I, ERJ-II, Y LA2	eii.  Lennon Hornet fwb., tummanpunaruunikko, 172cm
		eie. Arte Guana fwb., musta, 168cm
	ee. Rio Regalia old., ruunikko, 169cm YLA2, ERL-III, ERJ-II	eei. Made my Luke old., kimo, 158cm
		eee. Turtle Dove old., kimo, 165cm

Jälkeläiset

14.10.2025, t. Winky Tinky GG (VH25-031-0425), e. Wareham Rhea (VH22-021-0203)

Kilpailutulokset

Estevarsojen laatuarvostelu 31.03.2025 EV-II (6+10+2+1+1+8=28p).

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä - kirj. om. (336 sanaa)

Eilen oli ollut estevalmennus Sarin kanssa, joten tänään päätin pitää ihan iisin päivän Perrin kanssa. Alkuun se pääsisi kanssani treenaamaan maasta käsin ihan perusjuttuja, kuten ympyröitä, peruutuksia ja pysähdyksiä. Vähän siis silmällä pitäen sitä, että kohta pitäisi esittää mustanruunikko kakara estevarsojen laatuarvostelussa.

Kävin hakemassa Perrin tarhasta ja sieltäpä tulikin portille minua vastaan iloisesti hörisevä hevonen, joka vaikutti olevan hyvällä tuulella ja lähti mukaani oikein mielellään. Tallissa laitoin Perrin käytävälle molemmin puolin kiinni ja aloitin hoitotoimenpiteet. Harjasin orin huolellisesti turvasta hännän päähän, selvitin harjan sekä hännän ja puhdistin sekä öljysin siltä kaviot. Perri nautti selkeästi harjauksesta ja vielä erityisesti siitä, että pyörittelin sen kaulan aluetta kumisualla suhteellisen voimakkaalla paineella.

Perushoitotoimenpiteiden jälkeen päätin vielä venytellä orilta jalat, jota en itseasiassa koskaan ennen ollut tehnyt. Aluksi mustanruunikko oli hieman hämillään, et mikäs homma tämä nyt on, kun viedäänkin koipeliineja eri suuntaan, kuin kavioita puhdistaessa, mutta nopeasti se kuitenkin rentoutui ja antoi minun tehdä haluamani liikkeet nätisti.

Kun hevonen oli hoidettu ja venytelty, laitoin sille suitset päähän ja ketjuriimunarun niihin kiinni. Kenttä oli kuulemma jo sulanut ja aurinkokin paistoi todella lämpimästi, joten päätin suunnata orin kanssa kentälle. Siellä työskentelimme lähinnä käynnissä tehden ympyröitä, peruutuksia sekä pysähdyksiä. Mustanruunikko oli hyvin kuulolla ja reagoi erinomaisesti pienempiinkin merkkeihin, mikä ilahdutti minua suuresti. Muutamat ravipätkätkin otettiin laatuarvostelua silmällä pitäen ja siinäkin Perri ravasi oikein hienosti vierelläni, eikä yrittänytkään lähteä kiihdyttämään vauhtiaan.

Loppuun päästin orin vielä irti, jotta se saisi vähän irrotella, jos siltä tuntui, mutta enimmäkseen se keskittyi minuun ja minun seuraamiseeni, kun siivoilin kentältä sinne jääneitä kakkoja ja tuulen mukana tulleita roskia. Parit pierupukit se kyllä ehti ottaa, mutta aina palasi minun luokseni katsomaan, mitä minä teen.

”Treenin” päätteeksi vein Perrin takaisin tarhaan, mihin se jäi tyytyväisenä mutustelemaan heiniään. Näin vanhenemisen myötä olen alkanut ehkä jopa arvostamaan tällaisia päiviä enemmän, kuin niitä kiirettä täynnä olevia valmennus- tai kisapäiviä. Rento yhdessä olo hevosten kanssa on oikeastaan paljon mukavampaa! Pitäisiköhän tuota alkaa jo itse jättämään kisaradat taakseen ja laittaa nuo tallin nuoremmat asialle…? Enhän minä toki ole, kuin reilu 30-vuotias, mutta vaihtoehto se sekin olisi…

---

Estevalmennus - kirj. om. (334 sanaa)

Kun Tonton kanssa oltiin valmiita, tuotiin minulle seuraavaksi ratsuksi Perri. Perrin energinen ja utelias luonne tuo omat haasteensa sen kanssa elämiseen, mutta paljon siinä on kuitenkin potentiaalia esteradoille.

Alkuverryttelyssä keskityttiin Perrin kuuliaisuuteen ja rentouteen. Tein sillä aluksi käynnissä ja ravissa paljon siirtymisiä ja ympyröitä suhteellisen pitkällä ohjalla taivutellen hevosta samalla. Verryttelyn aikana Perri oli aluksi hieman malttamaton ja pyrki kiirehtimään, mutta vetreydyttyään ja täsmällisillä avuilla alkoi hevosesta kuoriutumaan oikein kuuliainen tapaus esille.

Perrin kanssa tehtiin samaa puomiharjoitusta, kuin Tontonkin kanssa ja hyvin samalla tavalla ravipuomit meni Perrinkin kanssa. Ensimmäisillä kerroilla ori innostui liikaa ja yritti hypätä puomien yli, mutta istuin syvemmälle satulaan ja rauhoitin tilannetta tekemällä pieniä puolipidätteitä. Näin ratsastaes saatiin Perri rauhoittumaan ja ylittämään puomit lopulta hallitusti.

Kun puomeilla vallitsi rauha ja harmonia, siirryttiin pieniin ristikkoesteisiin, joiden tarkoituksena oli opettaa Perrille oikeaa hyppytyyliä ja lähestymistä esteille. Hieman se epäröi ristikkosuoralle tullessa, mutta jämäkällä pohkeella ja lempeällä juttelulla päästiin ristikoistakin yli, eikä jännityksestä ollut enää tietoakaan jännityksestä tai epäröinnistä.
”Muistat vaan tasasen tuntuman ja tuet sitä, kun lähestytte. Se selkeesti tarvii tukea ratsastajaltaan ainakin tässä vaiheessa vielä todella paljon”, Sari ynnäsi.

Kun ristikoista selvittiin kunnialla, teki Sari meille pienen, mutta väljän radan. Perri oli aivan liian innokas ja yritti kiirehtiä esteille, joka johti epätasaisiin lähestymisiin ja näin ollen huonoihin hyppypaikkoihin. Ori kuitenkin tosissaan yritti ja hyppäsikin kaiken, mutta puomit kyllä kolisivat melko lahjakkaasti ja Sari sai hauis- ja selkätreeniä, kun nosteli pudonneita puomeja.
”Älä lähde mukaan tuohon ryykäämiseen. Istut syvälle satulaan ja nouset vasta, kun on aika hypätä. Pidäte ja jos tuntuu, ettei mene läpi, niin ota ennemmin vaikka pieni voltti”, Sari neuvoi ja tein työtä käskettyä. Muutaman toiston jälkeen Perri alkoi selkeästi keskittymään paremmin ja lähestyikin esteitä hallitummin.

”Joo, eiköhän se riitä sille kakaralle tältä päivää. Huomenna otatte rennon päivän ja katellaan taas ens viikolla valmennuksen merkeissä!” Sari sanoi, jolloin löysäsin ohjat ja annoin orin ravata pitkällä ohjalla pää alhaalla.
Kaiken kaikkiaan valmennus meni ihan kivasti, mutta ori selkeästi tarvitsee tarkkaa hallintaa ja johdonmukaista ratsastusta, että kaikki osapuolet selviää hengissä ja ilman haavereita.

---