Hemgård Skies Ablaze

Tämä on virtuaalihevonen | VH24-031-0169

Luonnekuvaus

Tarkkaavainen, mutta herkkä tamma on yleensä aina ihmistä vastassa portilla ja saattaapa sen siinä muutenkin nähdä hengailemassa ja seuraamassa tallipihan tapahtumia. Tästä syystä Abbyn tarha on myös sijoitettu niin, että sillä on mahdollisimman laaja näkyvyys niin pihaan saapuvien, kuin tallipihassa tapahtuvien asioiden osalta.

Hoitaessa Abby on rauhallinen ja seisookin pääosin rauhassa hoitotoimenpiteiden ajan. Herkkyytensä vuoksi saattaa kuitenkin säpsyä yllättäviä kovia ääniä, mutta reaktiot eivät tosiaan säpsymistä isompaa ole. Uusiin ihmisiin mustankimo suhtautuu varauksella, mutta antaa heidänkin kyllä suorittaa hoitotoimenpiteet ongelmitta. Tutumpien ihmisten kanssa Abby on oikea halinalle ja rakastaa erityisesti, kun sen otsaa viitsii joku rapsutella.

Varustaessa tamma ei pidä äkkinäisistä liikkeistä, mutta antaa kuitenkin pääsääntöisesti varustaa itsensä ongelmitta.
Ratsuna Abby on herkkä ja älykäs tamma, joka lukee ratsastajaansa, kuin avointa kirjaa sekä peilaa ratsastajan tunnetiloja todella herkästi. Rauhallisen ja varman ratsastajan kanssa tamma pääsee loistamaan, kun taas esimerkiksi aran ratsastajan kanssa touhu on melkoista räpellystä ja Abby säikkyy omaa varjoaankin.

Sileällä sen kanssa nyt sinänsä pärjää lähes kuka vaan, kunhan osaa siltä asioita pyytää oikea-aikaisten apujen kanssa. Mikäli tammalle antaa ristiriitaisia tai epäselviä apuja, se jähmettyy ja jää odottamaan selkeämpiä apuja.
Esteille se kuitenkin vaatii rohkean ja määrätietoisen ratsastajan, joka tietää mitä tekee ja osaa tukea Abbyä hypyissä sopivasti.
Maastoratsuna Abby on oikeastaan kenen tahansa ratsu. Metsässä se rauhoittuu ja nauttii selkeästi olostansa ja sille käy niin vauhdikkaat laukkamaastot, kuin pitkin ohjin samoilut pitkin pieniä polkuja.

Suku

isä Napalm Skies CRB bwb., mustankimo, 168cm 3 star prospect	ii. Icarus Falls Z Z., mustankimo, 167cm	iii. Icon Z Z., mustankimo, 169cm
		iie. Waterfall FDB Z Z., tummanruunikko, 164cm
	ie. Swanepoel Ixtab saw., mustankimo, 162cm	iei. Sixteenth Vice kwpn., rautiaankimo, 164cm
		iee. Swanepoel Istera saw., musta, 161cm
emä Hemgård Pitch Perfect   hann., mustankimo, 165cm EV-I	ei. Paganini hann., mustankimo, 168cm KTK-II	eii. Pacini hann., musta, 170cm
		eie. Jolie van Bissendorf hann., punarautiaankimo, 166cm
	ee. Demigod hann., rautias, 171cm	eei. Göttliches Wesen hann., rautias, 176cm
		eee. Sublime Being hann., tummanrautias, 168cm

Jälkeläiset

Ei jälkeläisiä

Kilpailutulokset

Estevarsojen laatuarvostelu 30.06.2025 EV-II (6 + 8 + 5 + 1 + 2 + 8 = 30p).

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä - kirj. Om. (372 sanaa)

Sää oli kaunis, kuin mikä, mutta silti suuntasin kulkuni Abbyn kanssa trooppista ilma-alaa vastaavaan maneesiin. Tänään olisi tarkoitus irtohypyttää taas nuoria estehevosen alkuja ja kentän aidat, kun ei mitään älyttömän korkeita ole, niin emme halua antaa nuorille ideoita aidan yli hyppäämisestä.

Abbylle oli karsinassa puettu päälle suitset sekä jalkoihin suojat, joihin se oli suhtautunut oikeinkin järkevästi ja maneesiin kävellessä vierelläni kulki erittäinkin pirteän oloinen tamma. Maneesissa Siru ja Eeli oli rakentamassa linjaa loppuun, ja minä talutin sillä välin Abbyä, jotta saataisiin lihaksia vähän lämmitettyä.

Siru kantoi viimeisen puomin paikalleen ja maneesiin oli rakentunut perinteinen irtohypytyslinja, jossa oli puomi, ristikko ja pysty-okseri. Korkeutta niissä ei tietenkään alkuun ollut oikeastaan ollenkaan, vaan ensin saisi Abby lämmitellä ihan vaan menemällä puomikasoja muistuttavien ”esteiden” yli.

Nillakin maneesiin eksyi mukanaan kamera ja jalusta, jotka hän viritteli sopivaan kohtaan saadakseen kuvattua jokaisen hypyn. Ei nämä hevoset myyntiin olisi menossa, mutta itse tykkäsin saada kuvamateriaalia ihan vaan treeneistäkin.

”Eeli, ohjaatko sinä sieltä lähtöpäästä ja Siru on sitten ottamassa koppia toisessa päässä?” Kysyin ja molemmat nuoret nyökkäsivät. Eeli vielä nappasi käteensä juoksutusraipan, jos tarvitsisi Abbya patistaa reippaammin eteen. Alkuun tamma sitä saattoi vaatia ennen, kuin syttyisi kunnolla.

Abby päästettiin kujalle ja se eteni ravissa nätisti, kunnes päättikin pysähtyä ennen toista estettä tarkastelemaan puomeja.
”Eteen”, hihkaisin ja heilautin kättäni, jolloin tamma hätääntyi hetkeksi miettien, että mihis suuntaan tässä pitikään mennä, mutta teki kuitenkin oikean ratkaisun, jota ääneen kaikkien toimesta kehuttiin ja tamman ilmekin kirkastui.

Muutaman toiston jälkeen pikkuesteillä, nostimme esteitä korkeammaksi ja nyt alkoi Abbykin näyttämään siltä, että homma alkoi olla kivaa!
Tamma lähti reippaalla ravilla kujaa kohti ja suoralle linjalle päästessään nostikin laukan. Se eteni tasaista laukkaa ja hyppäsi esteet aika isolla ilmavaralla.
”Semmonen liito-orava sitten”, naurahdin ja muut maneesissa olevat myöntelivät myös huvittuneena.
Abby suuntasi tällä kertaa kujan alkuun ihan itse ilman sen isompaa ohjausta ja pianpa se pörräsikin maneesia ympäri automaatiolla kujalle, esteiden yli ja uudestaan.

Kauaa ei tietenkään tälläkään kertaa hypytetty, kun kyseessä oli nuori hevonen, joka vasta opettelee. Kerran vielä korotettiin esteitä ja niitä sai tamma mennä viisi kertaa, jonka jälkeen totesin, että eiköhän se ole tässä ja Siru napsautti Abbyn suitsiin liinan kiinni.
”Käy jäähdyttelemässä se kentällä ja vie sitten ulos, niin minä haen seuraavan”, huikkasin nuorelle naiselle ennen, kuin lähdin hakemaan seuraavaa hevosta hyppäämään.

---

Päiväkirjamerkintä - kirj. Om. (367 sanaa)

Abbykin oli jo satulaan laitettu ja sillä oli ratsastettu niin käyntiä, kuin ravia selästä käsin. Laukkaa ei vielä ollut kokeiltu, kun suhteellisen tuore juttu tuo ratsastaja selässä oli, mutta jossain välissä sekin tulisi tietysti kuvioihin. Maasta käsin se kyllä oli liinassa laukannut ja tietysti irtohypyttäessä.

Tamma oli minulle valmiiksi varustettu, joten talutin sen maneesiin, missä kävelin sen kanssa ensin rauhaksiin ympäri maneesia. Annoin sen rauhassa katsella eri asioita, mikäli ne sellaista vaati ja käytiin kulmatkin katsomassa, ettei siellä pieniä vihreitä miehiä ole. Abby tuntui suhteellisen rauhalliselta tänään, mutta ei minua oikeastaan koskaan sen kanssa jännittänyt, vaikka eihän nuorten hevosten kanssa koskaan tiedä mitä tapahtuu.

Maasta käsin kävelyn jälkeen kipusin tamman kyytiin selkäännousujakkaraa apuna käyttäen. Itse en koskaan kiivennyt hevosten selkään maasta käsin, vaan aina penkiltä. Tuntui jotenkin reilummalta hevoselle ja no, vaikka en vielä sinänsä vanha ole, niin ei nuo jalat enää samalla tavalla taivu, kuin nuorempana.

Käynnissä Abby sai alkuun kävellä pitkällä ohjalla ja keskityin pitämään sen suorana ja rentona. Tamma käänteli korviaan odottaen seuraavia ohjeita, joten muutaman ihan vain uraa pitkin tehdyn kierroksen jälkeen keräsin ohjia hieman käteeni ja aloin tekemään loivia kaaria sekä isoja ympyröitä samalla hieman taivutusta tavoitellen. Tämän ikäiseltä en toki isompia taivutuksen suhteen odota, mutta ohjasin kuitenkin sinne päin.
Käynnissä teimme myös pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä painottaen apujen keveyteen ja vahvistettiin kevyisiin apuihin vastaamista. Abby on onneksi herkkä ja yritteliäs ratsu, joten sen kanssa ei ole vielä ainakaan koskaan isompia apuja tarvittu.

Kun avut toimi ja tamma vaikutti kuuliaiselta, päätin aloittaa myös käynti-ravi-siirtymiset. Lyhyitä ravipätkiä otettiin pitkillä sivuilla ja niistä tuli siirtyä käyntiin viipymättä, kun avut annoin. Abby suoritti siirtymätkin oikein kivasti ja kehuin tammaa joka välissä, kun se oikein teki.
Maneesiin oli joltakin jäänyt pari puomia, joten päätin ne vielä loppuun ottaa pienenä treeninä. Alkuun tosin annoin Abbyn kävellä niiden yli pari kertaa, jonka jälkeen nostin ravin. Ensin Abby yritti käytännössä loikata puomien yli, mutta muutamalla pidätteellä alkoi puomit sujua ravipuomeina ja tamma pärskähteli tyytyväisen oloisena, kun tutummaksi homman kanssa pääsi.

Koska tamma vaikutti tyytyväiseltä ja ravipuomit sujuivat jo hyvin, päätin lopettaa ratsastuksen siihen. Löysäsin ohjat pitkiksi ja taputin kimoa kaulalle.
”Hieno tyttö! Kyllä me susta vielä esteheppa saadan”, jutustelin tammalle, joka käänteli korviaan kuunnellessaan minua ja ulkoa kuuluvia ääniä.

---