Myrskylän Muikia

Tämä on virtuaalihevonen | VH20-018-0260

Luonnekuvaus

Myrskylän Muikia tuli kasvattajalta saatesanoin ”Muiskulla on kaksi persoonaa, joista toinen on hapan ja toinen taas ylitsevuotavaa rakkautta pursuava” ja tämä kyllä huomattiin jo, kun käytiin tammaa katsomassa.
Muisku oli yhdessä hetkessä mitä helpoin, kiltein ja rakastavin hevonen, mutta hetken kun kävit pois tamman luota, olikin karsinassa vastassa kunnon hapannaama, joka viesti selvästi, että menkääs nyt mäkeen siitä. Muisku selvästi tarvitsee oman aikansa, että se tutustuu sille uusiin ihmisiin ja ilmeisesti tuttujenkin ihmisten kanssa saattaa välillä mennä kuu ja tähdet väärään asentoon, jolloin ei tututkaan ihmiset miellyttäviä ilmestyksiä ole.

Hoitaessa kaikki sujuu joko ongelmitta tai sitten kaikki on tyhmää ja tylsää, jolloin pitää luimistella ja napsutella hampaita. Ihmiseen Muisku ei kuitenkaan koskaan varsinaisesti tähtää, mutta aremman ihmisen saa varmasti häädettyä karsinasta.
Kun toimit kaikessa rauhassa ja jämäkästi, ei tammakaan sen isommin reagoi. Kiireessä Muiskun Negatiivi-Nelli iskee helpommin päälle ja kellään ei ole kivaa, mutta rauhassa toimiessa yleensä saa hommat hoidettua suhteellisen kivuttomasti.
Mahan alta harjaus aiheuttaa välillä myös Positiivi-Muiskulle vähän iljetystä, jolloin saattaa takajalka hieman nousta, mutta ei se potki.
Varustaessa on helpoin, kun laitat Muiskun kiinni esimerkiksi karsinan kaltereihin, koska yleensä neidillä on tapana paeta satulaa, koska hyi yäk töitä! Kiinni laitettuna ei tamma sitten viitsikään kiukutella hyvällä hetkellä ja antaa kiristellä vyönkin ihan nätisti. Suitsia laittaessa älä kuitenkaan päästä päästä irti, koska muuten se on nostettuna niin ylös, kuin mahdollista. Jos näin sattuu vahingossa käymään, että ote päästä lipeää ja turpa tavoittelee taivaita, niin helpoin onkin laittaa naru kaulalle, koska jostain syystä se on Muiskulle sellainen, jonka kanssa se ei päätään nostele.

Ratsunakin Muisku on yksi tuuliviiri, mutta toisaalta hyvin opettavainen. Siltä tulee varmasti reaktio asioihin, jotka eivät sitä miellytä, esimerkiksi kova käsi tai kannuksilla kaivaminen, mutta reaktiot eivät onneksi ole isoja. Kovaa kättä vastaan tamma heiluttelee päätään ja kannuksilla kaivamiseen reaktiona on pukki, joka ei kuitenkaan iso ole ja siellä pitäisi kyllä kyydissä pysyä jokaisen vähänkään ratsastaneen ja kehonhallintaa omaavan.
Sileällä Muisku on tahmeahko, mutta kuitenkin ratsastettavissa, kunhan ratsastaja vain laittaa hevosen töihin. Jos tammalle tarjoutuu tilaisuus luistaa, tekee se sen varmasti ja haahuilee omiaan. Matkustajaksi et siis voi rautiaan selässä ryhtyä.
Esteillä taas tamma on reippaampi ja tällöin myös unohtuu aika iso osa kiukutteluista. Kovaa kättä ja kannuksilla kaivamista ei tamma kyllä silloinkaan hyväksy, mutta on anteeksiantavaisempi. Sen hypyt on helppoja pysyä mukana ja se hyppää kaiken, mitä eteen laitetaan.

Suku

isä Vappulan Luikuri sh., voikko, 151cm KTK-III	ii. Liljan Tuhattaikuri sh., voikko, 154cm KTK-III, ERJ-I, SLA-II	iii. Tuhatkauno KTK-II
		iie. Kevät Taika KTK-II, ERJ-III, SLA-II, YLA2, KRJ-III
	ie. Turmeltajan Loretta sh., ruunivoikko, 150cm KTK-III	iei. Hukanretale KTK-III, SLA-I, KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I
		iee. Nanetta SLA-II, ERJ-I, VVJ-II, KERJ-II, KRJ-II
emä Vaalaman Metsätähti sh., vaaleanpunarautias, 153cm SV-II, KTK-II, SLA-II, ERJ-III, KRJ-II	ei. Kuuralehdon Metsänpoika sh., rautias, 157cm	eii. Marrasmurhe
		eie. Hämyveden Mirna
	ee. Heljävirran Hestia sh., rautias, 154cm	eei. Hurmanhetki
		eee. Romina

Jälkeläiset

19.09.2025, t. Kotipihan Konna-Karkotin (VH25-018-0563), i. Myrskylän Poliisimestari (VH20-018-0856)
11.12.2023, t. Kotipihan Kompiainen (VH24-018-0341), i. Tuiskulan Korpisoturi (VH18-018-1974)

Kilpailutulokset

Suomenhevosten varsa-arvostelu 20.09.2020 SV-I (6,2+10+7+6+7,8+7=44p).
Suomenhevosten kantakirjatilaisuus 30.06.2024 KTK-III (16+17+16+16=65p).

• KRJ (40)
• ERJ (40)

Päiväkirja

Ensimmäiset hypyt, estevalmennus - valmentaja: Sari (Kirj. om. 391 sanaa)

Jaana oli ilmoittanut minulle hankkineensa uuden yleispainotteisen suomitamman kutsumanimeltään Muisku ja oli myös varoitellut jo etukäteen, että hän ei yhtään tiedä millainen tamma on esteillä, mutta kuulemma se on aikamoinen tuuliviiri, mutta myös erittäin opettavainen hevonen, joka ei anna mitään ilmaiseksi. Mielestäni tällaiset hevoset opettavatkin parhaiten ja tuovat esiin ratsastajan taidot sekä mahdollisuuden kehittää niitä uuden hevosen kanssa.

Kun saavuin kentälle, Jaana ja Muisku olivat jo aloittaneet alkulämmittelyt. Koska ratsukko näytti melko keskittyneeltä, en halunnut heitä heti häiritä, vaan seurailin vähän sivumpaa touhua. Alkuun tamma näytti hieman jännittyneeltä ja heilutteli päätään, kun ratsastaja haki ohjastuntumaa ja tällöin päätin neuvoa jo hieman.
”Pidä kädet pehmeinä ja ratsasta paljon siirtymiä”, huikkasin ja astelin kentälle.

Lämmittelyn aikana ratsukko teki erilaisia ympyröitä, voltteja ja suunnanvaihdoksia, jolla haettiin sitä, että Muisku alkaisi kuuntelemaan paremmin ratsastajaansa ja rentoutuisi liikkeessä. Pikkuhiljaa alkoi näkymään merkkejä siitä, että tamma alkoi pehmetä ja löytää rytminsä.

Rakensin alkuverryttelyn aikana kentälle pienen esteradan, joka sisälsi muutaman ristikon ja pystyesteen. Tänään ei ollut tarkoitus ampaista suoraan Muiskun maksimitasolle, vaan helpoilla esteillä haettiin varmuutta ja tuntumaa ratsastajan ja uuden hevosen välillä. Ei olisi mitään järkeä heittää tätä ratsukkoa suoraan niin sanottuun syvään päähän, vaan ensin piti löytää yhteinen sävel.

Ensimmäisenä tehtävänä tarkoitus oli ratsastaa lyhyttä lähestymistä ristikolle. Muisku oli selvästi innostunut ja reipastui heti, kun esteet tulivat kuvaan. Rautias liikkui energisesti ja unohti suurelta osin päänheiluttelut, joita alkulämmittelyssä oli esiintynyt. Jaana piti kätensä pehmeänä ja antoi Muiskun itse löytää rytminsä.
Ensimmäiset hypyt olivat sujuvia ja tasaisia, ja tamma hyppäsi kaiken eteensä tulevan epäröimättä.

Seuraavaksi päätin lisätä mukaan hieman haastetta ja laitoin ratsukon hyppäämään sarjaa. Muiskussa ei näkynyt energisyyden vähentymistä, mutta Jaana ratsasti hyvin pitäen tasaisen temmon yllä sarjojen välissä. Kun ratsukko lähestyi sarjaa, muistutin Jaanaa pitämään pohkeet kiinni, mutta puristamatta kuitenkaan liikaa. Hypyt sujuivat edelleen hienosti ja tamma selkeästi nautti esteiden hyppäämisestä.

Päivän päätehtäväksi olin suunnitellut pienen radan, joka sisälsi erilaisia esteitä sekä pidempiä ja lyhyempiä lähestymisiä. Ratsukko suoritti radan useamman kerran ja joka kerralla homma näytti selkeästi parantuvan. Muisku hyppäsi esteet vaivatta ja siitä näki, että ei tässä ensimmäistä kertaa olla esteillä ja eipä sitä tietysti oltukaan, olihan tammalla jo kisattukin esteillä paljon korkeammalla tasolla.

Loppuverryttelyn aikana käytiin läpi valmennuksen palaute ja kehuin ratsukkoa:
”Hienoa työtä molemmilta! Muisku on kyllä hieno tamma ja etteköhän te sen yhteisen sävelen löydä muutenkin, kunhan tulette paremmin tutuiksi. Jatketaan tästä ens kerralla ja rakennetaan teidän yhteistyötä pala palalta”.

---

Ryminällä uuteen kotiin, pk-merkintä - Kirj.: om. (359 sanaa)

En minä tiedä miten tässä nyt TAAS näin kävi. Hemgård on muuttamassa pikkuhiljaa uusiin tiloihin ja jakautumassakin osittain kolmeksi talliksi ja olin päättänyt, että nyt ei uusia hevosia tule ennen, kuin vanhat hevoset ja ponit on saatu oikeisiin osoitteisiinsa. No… Meninpä sitten eilen selailemaan keskustaa ja huomasin Sylvin myytävät hevoset ja niinhän siinä sitten kävi, että sieltä tuli bongattua Muisku ja sen lisäksi kolme muutakin. Ihan kuin noita hevosia ei muutenkin jo olisi tarpeeksi…

Sylviltä tulikin melko pikaisesti vastaus, että nelikko voi meille muuttaa ja siinähän heti alettiin sitten keksimään kyytiä hevosille. Oma hevosauto oli periaatteessa varattuna, mutta koska meillä ei muuttomatka hirveän pitkä ollut, eikä omien hevosten siirtämisen kanssa sinänsä kiire ollut, niin pyysin Lauria, jos hän viitsisi Kastanjeholmista ja Kaunispurosta käydä hakemassa juuri ostetut hevoset. Jupinaa ja tupinaahan sitä taas Laurin suusta kuului ja jos oikein kuulin, niin hulluksi hevosnaiseksi se minut (taas) haukkui, mutta lähti kuitenkin.

Ensimmäisenä autosta otin ulos Vilnan, mutta sen jälkeen oli vuorossa Muisku, josta kasvattaja oli varoitellut, että se on yhdenlainen tuuliviiri ja niinhän tuota kävi, että matkustukseen tympääntynyt tamma olikin lähempänä tulta ja tappuraa, kuin seesteistä ja tasapainoista suomenhevosta. Hetki piti siinä tamman kanssa jutustella kauempaa, kunnes korvat alkoivat rentoutumaan ja lähestyin kiukkupussia omenan palan kanssa.
Ilmeisesti Muisku totesi, että noh, jos nyt tämän kerran ja antoi minun irrottaa itsensä nätisti hevosauton kiinnityslenkistä ja lähti kävelemään nätisti kohti ramppia. Rampilla tamma kuitenkin yllätti ja roikaisi melkoisen matkan rampilta pois ja siinä hetki mietittiin, kun oli vieras hevonen vieraalla tallilla irti keskellä pihaa.

”Voi perse”, mutisin ja lähdin kaartamaan ajotien puolelle hitaasti, jotta tamma ei sinne ampuisi. Epäluuloisena rautias tamma seurasi minua ja kääntyi sama tahtia kanssani. Lähdin kuitenkin lähestymään tammaa hitaasti ja mietin samalla vieläkö minulla olisi omenalohko taskussa. Kokeilin varovasti taskuani ja olihan siellä, joten kaivelin omenan palan taskusta ja esittelin sitä Muiskulle, joka jälleen ilmeisesti totesi olevansa lahjottavissa.

Sain rautiaan kiinni ja huokaisin helpotuksesta. Siinähän sitä oltaisiinkin, kun soittelisin Sylville, että se sinun kasvattisi päätti juosta rekan keulaan heti, kun pääsi Hemiin… Onneksi kuitenkaan näin ei käynyt, vaan sain tamman talliin ja päätin, että sitä talutettaisiin liinassa siihen asti, että sen kanssa tultaisiin kunnolla tutuiksi. Eiköhän tämä tästä vielä!

---