Ramathlehi

Tämä on virtuaalihevonen | VH20-011-0086

Luonnekuvaus

Leevi on aivan yhtä lempeä kuin se on suurikokoinen. Oikeastaan kaikki tässä hevosessa on suurta, liikkeistä kapasiteettiin, uteliaisuudesta ystävällisyyteen. Oriksi tämä hevonen on suorastaan pehmeä, sellainen nallekarhumaisen lempeä kaveri, joka muistuttaa erehdyttävästi sitä lapsuuden ratsastuskoulun lempeintä luottoruunaa. Joka tosin oli huomattavasti Leeviä pienempi.

Tarvitsen Leevin harjaamiseen, varustamiseen, melko lailla kaikkeen jakkaran. Kyllähän tuo varvistelemalla (ja hyppimällä..) voisi mennä, mutta on varmasti meille molemmille mukavampaa, kun käytän jotain jalanjatketta. Leevi ei onneksi ole moksiskaan, kun ährään itseni sen paksuimman toppaloimen kanssa tuolin päälle ja levitän loimen vähemmän sulokkaasti hevosen selkään. Yleensä väärin päin, vaikka minä normaalisti osaan loimittaa hevosen ihan kerrasta. Leeviä ei kuitenkaan ärsytä, edes turhauta, silloinkaan kun se joutuu seisomaan pitkiä aikoja paikoillaan jonkin nopean homman vuoksi. Kengitys ja muut normaalistikin vähän pidempikestoiset työt ori kohtaa samalla tyyneydellä, se vain katselee uteliaana, mitä ihminen tekee, tai minne sisälle pujahtanut naapurin kissa onkaan matkalla.
Ori tuntuu olevan vähän varovainen ihmisten kanssa. Se on seurallinen, sosiaalinen hevonen, joka nauttii huomiosta ja hoidettavana olemisesta. Varovaisuus näkyy liikkumisessa; kun Leeviä pyytää nostamaan jalkansa, se tekee sen varoen, samaten pyynnöstä siirtyminen on vähän varovaisempaa kuin monella muulla hevosistani. Talutettaessakin Leevi pitää vähän etäisyyttä, kuin peläten pienikokoisemman jäävän alle. Pidempien ihmisten kanssa ori kävelee vähän vähemmän arastellen. En minä nyt niin lyhyt ole!

Lastaaminen sujuu yksinäänkin, Leevi on ihastuttavan helppo hevonen lastata, purkaa ja kuljettaa. Se ei kauhistele tyhjää traileria tai mene onnesta sekaisin, jos matkaseurana on tamma tai useampi. Traileri, rekka, yksin, porukassa – Leeville ei ole niin justiinsa.
Perillä, oltiin sitten hiljaisella klinikan pihalla tai keskellä kansallisten koulukilpailuiden vilkasta trailerialuetta, kolossini pysyy yhtä rauhallisena kuin kotonakin. Leevi selkeästi nauttii uusista paikoista, se on sen verran utelias, ja orin pää ja korvat kääntyilevätkin kiivaasti äänten perässä, mikäli Leevi seisoo paikoillaan. Liikkuessaan, joko talutettuna tai ratsastettuna, se keskittyy täysin ihmiseen. Sama keskittyminen jatkuu verryttelyissä sekä radalla. Leevillä on hyvä kisapää, tunnelma ei nouse sen hattuun, vaan se säilyttää rauhallisuutensa sekä hyvän ratsastettavuutensa. Leevin suoritukset ovat poikkeuksetta hyväntuulisia, ja olenkin pohtinut, että vielä joku päivä teen kürin (minulle) nostalgisilla lastenohjelmakappaleilla. Sellainen sopisi Leevin kaltaiselle hevoselle paljon paremmin kuin klassinen musiikki tai tanssipoppi.

Hyväntuulinen liikkuja Leevi on kotonakin. Se on todella kevyt ratsastaa, eteenpäinpyrkivä sekä yhteistyöhaluinen, suuriliikkeinen ja melko näyttävä hevonen. Ravi on, kaikessa näyttävyydessäänkin, aivan hirveä istua, etenkin ilman satulaa. Laukka sen sijaan peittoaa mukavuudessaan monet nojatuolit! Käyntikin on mukava istua, vaikka lepotuolipisteet menevät ehdottomasti laukan puolelle.
Leevi saattaa ihan hyvin jatkaa uraansa minun jälkeeni jonkun junnun ratsuksi. Se on ymmärtäväinen ja reilu, muttei automaatti; vain oikeilla avuilla Leevi tekee, mitä pyydetään, se ei paljoa ratsastajaansa korjaile tai pelasta. Toisaalta ruunikko ei myöskään tee dramaattisen suuria protesteja vääristä tai epäselvistä avuista, joten sen kanssa on hyvä opetella ratsastajalle uusia juttuja. Leevi ei tunne käsitettä huono päivä, sillä tuntuu aina olevan mukavaa, niin käyntimaastoilla kuin passagetreeneissä. Toistot eivät turhauta Leeviä sen enempää kuin epäselvät avutkaan. Ori tuli minulle aikuisena, joten ratsutusvaiheesta ja uuden opettelusta on paha sanoa mitään, mutta voisin kuvitella Leevin olleen innokas oppija. Tämä on toki pelkkä mututuntuma, mutta en mitenkään näe tämmöistä mielellään töitä tekevää, kaikkien kanssa toimeen tulevaa, alati hyväntuulista hevosta kiukuttelemassa edes pahimmissa nuoruusuhmissaan!

© VRL-12701

Suku

isä Rapiqum hann., tummanpunaruunikko, 178cm	ii. Rephidim hann., tummanpunarautias, 178cm	iii. Rome hann., tummanpunarautias, 180cm
		iie. Meret Ebonee hann., musta, 172cm
	ie. Elegantie hann., punaruunikko, 170cm	iei. Everest hann., punaruunikko, 168cm
		iee. Venilia hann., tummanpunarautias, 175cm
emä Walentina hann., tummanruunikko, 170cm	ei. Wiethoff hann., tummanruunikko, 167cm	eii. Weissbach hann., tummanruunikko, 169cm
		eie. Salomé hann., tummanruunikko, 168cm
	ee. Jadu Baroque hann., musta, 170cm	eei. Jugendstil hann., punarautias, 176cm
		eee. Praetexta hann., musta, 166cm

Sukuselvitys

Jälkeläiset

26.05.2024, t. Ranjava Hex (VH24-031-0143), e. Kinvara (VH17-031-0588)
29.03.2023, t. Hemgård Lothuialwen (VH24-029-0062), e. Siôn Rhosllannerchrugog Glew (VH21-026-0142)
16.01.2023, t. Hemgård Aelnith (VH23-029-0414), e. Elain Tegan Morus (VH21-025-0044)
08.01.2021, o. Crane Rajasthan (VH22-011-0053), e. Karnataka (VH20-011-0182)

Kilpailutulokset

Yleislaatuarvostelu 31.12.2024 YLA1 (32+24+20+16+8=100p).
Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 30.04.2024 KRJ-I (8+8+40+19+20+15=102p).
Hevoskantakirjatilaisuus 29.04.2020, KTK-II (17+17+18+17=69p).
Champion -arvonimi myönnetty 01.07.2020.

NJ 06.07.2025 - Stall Fernweh - Tuomarina Faye - MVA-SERT

Päiväkirja

05.02.2021, kouluvalmennus - valmentaja: Jenna (331 sanaa)

Ainon kanssa oli sovittu, että pitäisin hänelle ja puoliveriori Leeville kouluvalmennusta kun kuulemma omat ideat on vaihteeksi loppu. Ratsukko tuli juuri tallista kun ajoin pihaan. Aino näytti varsin pieneltä suuren ja tumman puoliverisen rinnalle. Kentälle siirryttiin yhtä matkaa ja punttasin naisen korkeuksiin niin ei tarvinnut aidalta tai jakkaralta nousta. Pakkasta oli siinä 10 asteen hujakoilla, joten mitään totaalisen rääkki treeniä ei tänään vedettäisi. Alkukäyntien aikana puitiin ratsukon taustaa ja sivuttiin vähän tavoitteitakin. Ori kulki isoilla askeleilla ja ilmeisen helposti Aino sai sen hyvään peräänantoon. Hommat aloiteltiin helpoilla harjoituksilla, joissa joka toisen kirjaimen kohdalle tehtiin kahdeksan metrin voltti ja seuraavalla sitten pysähdys ja neljän askeleen peruutus. Tämä harjoitus toistettiin kumpaankin suuntaan sekä käynnissä että ravissa. Muutamat peruutukset eivät menneet aivan suoraan mutta pääasiallisesti ratsukon yhteistyö sujui hyvin vaikka Ainon asentoa ravissa saikin korjailla useamman kerran.

Ainon iloksi ja riemuksi kehotin nostamaan jalustimet satulan eteen ristiin, sillä varsinaisesti tänään keskityttiin naisen omaan istuntaan ja sillä vaikuttamiseen. Olin kuulevinani jotain mutinaa toivottomasta ravista, joten naisen etsittyä hyvä asento ja parin voltin jälkeen kehotin nostamaan ravin. “Mukaudu sen liikkeisiin, pidä kädet alhaalla ja muista hengittää. Hyvä, seuraavalta pitkältä sivulta pohkeenväistö keskihalkaisijalle ja takaisin.” kehotin kun ratsukko oli edennyt hetken matkaa. Pariin otteeseen AIno joutui siirtämään hannoverilaisensa käyntiin kun istunta kallistui pahasti sisäpuolelle. “Pidä katse eteenpäin suunnattuna, älä mene liikkeen edelle vaan anna sen orin ihan rauhassa väistää.” neuvoin jälleen istunnan kallistuessa liikkeen suuntaan. Sitkeästi nainen taiteili ratsunsa selässä ja parin hyvin menneen väistön jälkeen annoin Ainolle luvan siirtää orin käyntiin ja hengähtää.

Hengähdystauon jälkeen tehtiin vielä sulkutaivutusta, ensin käynnissä ja sittemmin ravissa. Jälleen Ainolla tuntui olevan istuntansa kanssa hankaluuksia mutta parin sulun jälkeen annoin naiselle luvan ottaa jalustimet takaisin, jotta saatiin harjoitus vietyä kunnialla loppuun. Sulkutaivutukset sujuivat jalustinten kanssa hyvin ravissa, joten parin laukannoston jälkeen pyysin ratsukkoa tekemään sulkuja myös laukassa. Laukkatyöskentely sujui ratsukolta selkeästi ravia helpommin, mutta edelleen Aino toisinaan lähti liikkeen edelle istunnallaan. Huomautettuani asiasta Aino jälleen malttoi keskittyä paremmin istuntaansa. Viime silaukseksi annoin Ainolle luvan ottaa pari reippaampaa laukka pätkää ennen jäähdyttelyä.

---

Venytysharjoituksia, pk-merkintä - Kirj. Siguri (VRL-11290) (217 sanaa)

Tulin aikaisin lauantaiaamuna tallille käymään Leevin kanssa hieman lihaksia venyttäviä harjoituksia läpi. Leevi-parka ei ollut aivan ymmärtänyt, miksi sen piti jäädä sisälle talliin, kun muut hevoskaverit vietiin aamulla tarhaan, mutta hyvillä mielin ori kuitenkin malttoi lähteä työskentelemään - varsinkin, kun se sai palkinnoksi porkkananpaloja.

Talutin Leevin tyhjälle kentälle, jossa ensin kävelimme edestakaisin, jotta Leevin lihakset saisivat vähän lämpöä. Keli oli mitä parhain: pakkasta oli vain muutama miinusaste ja keväinen auringonpaiste alkoi hiljalleen jo lämmittää. Kävelyhetken jälkeen pysähdyimme kentän keskelle ja aloitimme lihaksia venyttävät ja vahvistavat liikkeet. Lähdin ohjaamaan herkkujen avulla orin turpaa kohti rintaa sekä kummallekin puolelle satulavyön kohdalle. Jatkoimme venytyksiä aina kintereisiin asti sekä etujalkojen väliin, ja Leevi seurasi kädessä olevaa herkkua todella määrätietoisesti. Orin oli toisinaan vaikea malttaa odottaa venyttelyssä pysyttävät sekunnit, ja sen huulet hamusivat nyrkin sisässä olevaa porkkanaa - joka lopulta, orin kaikeksi onneksi, paljastui esiin ja palkitsi orin hyvästä käytöksestä.

Venyttelyharjoitusten jälkeen touhusimme orin kanssa vielä hetken aikaa maastakäsin, kunnes oli aika lähteä takaisin kohti tallia ja päästää Leevi muiden hevosten tavoin aamutarhaan. Tallipihalla vastaamme käveli Aino, joka oli valmistelemassa hevosten heiniä. "Miten meni?" nainen kysyi.
"Tosi hyvin! Leevillä oli vasen kylki inasen jäykempi, eli kannattaa tarkistaa varusteet ja katsoa vielä liikkeessä, että se kulkee varmasti tasapainoisesti eteenpäin."

Tallissa Leevi sai ylleen loimen, ja voi sitä hevosen riemua, kun lopulta vapaus omassa tarhassa koitti!

---

Lempeä jättiläinen, pk-merkintä - Kirj. entinen omistaja (253 sanaa)

Monta kertaa kuulee sanottavan, miten suurikokoiset hevoset ovat lempeitä ja hyväluonteisia. Erityisen usein tätä luonnehdintaa käytetään kylmäverirotuisista, vaan tuntuu se sopivan puoliveriseenkin. Ainakin Leeviin, täsmälleen yhtä lauhkeaan hevoseen kuin mitä se on kookaskin. Alkuun minua hieman hirvitti, vaikka onhan minulla noita 170cm kieppeillä olevia hevosia useampikin. Leevin 178 senttimetriä vain tuntuivat hirveän paljolta, ja minä itse ihan auttamattoman lyhyeltä seistessäni ensimmäisen kerran tämän kolossin vierellä. (Ennen yhtään hobittivitsiä, olen ihan keskimittainen suomalaisnainen.) Äkkiä tämänkin kokoiseen ratsuun tottui. Jotkut hevoset tuntuvat pienemmiltä tai suuremmilta selästä käsin kuin mitä muuten ovatkaan, Leevi taas tuntuu täsmälleen sen kokoiselta kuin onkin.

Orilla kisaaminen on ollut vähän kausittaista hevosesta riippumattomista syistä (osallistumisrajoitukset ja aika, olen yleensä valinnut herkästi jonkun tammoistani Leevin ja itse asiassa muidenkin orien ohitse, jos on pitänyt tehdä valinta). Nyt kolossini ura alkaa olla taputeltu cupkilpailuita lukuun ottamatta. Leevin uraan mahtuu koreat 48 sijoitusta, joista peräti 11 on ensimmäistä sijaa! Toki matkaan mahtuu paljon sijoitusten ulkopuolellekin jäämisiä, ei tämä pelkkää voittokulkua ole ollut. Kilistelen kuitenkin mieluummin menestystä (niin omaani kuin kanssakilpailijoitteni) ja hyviä yrityksiä kuin jään murehtimaan niitä pieleen menneitä ratoja. Tai näinhän minä sanon, itsekseni kyllä murehdin, miten omalla ratsastuksellani en tukenutkaan ratsuani tarpeeksi ja kaikki jossittelut siihen päälle. Se tosin on ihan luonnevika eikä liity mitenkään Leeviin, minä murehdin kaikkea.
Nyt minä jännitän (en sentään murehdi!), millainen periyttäjä Leevi tulee olemaan. Olen vähän katsellut omia tammojani ja pohtinut Leevin tarjoamista jalostukseen. Toivon mukaan persoona periytyy, ja jälkikasvu on vähän isäänsä maltillisemman kokoista! Kun tämä vain nyt tiinehdyttäisi. (Sieltä se murehtiminenkin tuli, voi sentään.)

---

Perusasioiden äärellä, Kouluvalmennus - Kirj: Eeli Koivu(om.) (571 sanaa)

Olin saanut Jaanalta luvan mennä Leevillä kouluvalmennukseen, joten saavuin tallille pari tuntia ennen, kuin valmennukseni oli tarkoitus alkaa. En minä tietenkään Leeviä koko aikaa puunaisia, vaan ensin varusteet minttiin, sitten ehkä jotain tallihommia, jos muut tarvii apua ja sitten alkaisin puunaamaan ratsuani.

Tallille saapuessa tervehdin muita tallilaisia ja Jaanankin turkoosi nuttura jossain kulman takana vilahti, mutta totesin, että eiköhän hän muista mitä oli luvannut. Astelin satulahuoneeseen ja otin ensimmäisenä Leevin satulan telineestä ja laskin sen lattialla olevalle telineelle, jotta olisi miellyttävämpi sitä puhdistaa. Ei se pahassa kunnossa ollut, joten riitti, kun vähän pyyhkäisi nihkeällä liinalla. Satulavyönkin putsasin kunnolla ja seuraavaksi oli vuorossa suitset. Onneksi meillä kaikki piti kamat kunnossa, niin ei tarvitse ikuisuutta viettää näitä hinkkaamassa.
Varusteita puhdistaessa tulin vilkaisseeksi omia saappaitani ja totesin, että NE kaipasivat puhdistusta kunnolla, joten kaivoin omasta repusta kenkien putsausta varten hankitun harjan sekä liinan ja aloin niitä puhdistamaan.

Kun kaikki varusteet olivat puhtaita, kurkkasin tallin puolelle, mutta siellä ei näyttänyt kukaan tarvitsevan apua. Kelloa vilkaistessa tajusin myös, ettei mulla kyllä aikaakaan oikein olisi, joten kipaisin hakemaan Leevin tarhasta sisälle ja sehän oli sitten päättänyt pyöriä tarhansa ainoassa märässä kohdassa, joten hevonen pesulle ensimmäisenä.
Leevin pesun jälkeen ei enää kamalasti aikaa ollut, joten loput hoitotoimenpiteet pikaisesti (mutta tarkasti!!) ja varusteet päälle. Talutin orin reippaasti maneesiin ja tarkistin vielä vyön ennen, kuin kiipesin korkeuksiin, eli Leevin selkään. Leevi tuntui aivan eriltä noihin meidän suokkipötkylöihin verrattuna, mutta olin Jaanan kanssa keskustellut, että haluaisin testata jotain vaativamman tason opetusmestaria ja Leevihän siihen olisi vallan sopiva!

Pian saapui myös Mirella maneesiin ja aloitettiin käynnissä. Tänään oltaisiin aivan perusasioiden äärellä, eli keskityttäisiin lähinnä pohkeiden ja istunnan hallitsemiseen. Toisella pitkällä sivulla tehtäisiin väistöä ensimmäisen lamppurivin alle, eli noin pari metriä pois uralta, jonka jälkeen pitäisi ratsastaa suoraan, palaamatta uralle, lyhyeen päätyyn. Toisella pitkällä sivulla taas tehtäisiin temmon vaihteluita ja pitkä sivu oli jaettu kahteen osaan. Ensin koottaisiin ja sitten pidennettäisiin.
Aloitettiin harjoitus käynnissä ja ai kamala, musta tuntu, etten mä osaa mitään tän valtamerilaivan selässä! Mirella kuitenkin ohjeisti kärsivällisesti ja saatiin tehtävä onnistumaan käynnissä onnistuneesti useemman kerran, joten nainen käski mua siirtämään hevosen raviin.

Leevin ravi on suoraan sanottuna kamala tai ainakaan mä en siitä tykkää ja meni hyvä tovi, että pystyin edes jotenkuten siellä istumaan.
”Rentouta käsi ja jalka, mukaudu liikkeeseen lantiolla. Iha, ku istusin jumppapallon päällä”, Mirella neuvoi ja minä parkaisin takaisin: ”Ei mun jumppapallot yleensä pompota näin pahasti!”. Nainen nauroi kommentilleni, mutta ohjeisti lisää ja sain, kuin sainkin ravin sellaiseksi, että siellä pystyi jo ihan siedettävästi olemaan.

Tehtiin tehtävää myös niin, että väistö tehtiin ravissa, mutta laukka nostettiin lamppurivin alle päästessä ja Leevi heitti ittensä aina vasemmalle laukkaa nostaessa.
”Pidä se pohkeella oikealla linjalla”, Mirella neuvoi ja tein työtä käskettyä. Muutama toisto siinä meni, mutta sitten me jo Leevin kanssa suoritettiin tosi kivasti tehtävää ja saatiin me myös kokoamiset ja pidennyksetkin tehtyä. Ihan uskomaton tunne mennä tämmösellä hevosella!

”Teillähä menee kivasti! Sun pitää alkaa ratsastaa Leeviä enemmänki!” Jaana huikkasi katsomosta ja punastuin hieman.
”Kiitos, tää on kyl tosi kiva!” vastasin ja aloitin Mirellan käskystä loppuverryttelyt.
”Anna sen ravata kunnolla pitkällä ohjalla ja ohjaa sitä kaulaa viel alemmas rennoksi”, nainen sanoi ja niinhän minä tein.

Leevi on kyllä ihan älyhieno tapaus, vaikka sen ravi on kyllä aika hirveä. Ehkä siinäki oppis istumaan, kun vaan menis ja sais hevosen vielä kunnolla ratsastettua kantamaan ittensä ja sitä Mirella ja Jaanakin sano. Valmennuksen jälkeen lähdin hyvillä mielin hoitamaan orin ja vein sen tarhaan syömään heinää ennen, kuin olisi aika ottaa se yöksi sisälle.

---