Räiskyvän Puistokemisti

Tämä on virtuaalihevonen | VH23-018-0381

Luonnekuvaus

Jos hevonen voi olla pallohullu, niin meidän Keimo sitä kyllä on. Sen lempipuuhaa tarhassa onkin heitellä sille sinne tuotua hevospalloa ympäriinsä ja joskus siitä pallosta saa muutkin osumaa. Välillä ori myös viedään maneesiin juoksemaan ison jumppapallon kanssa, koska se siitä selvästi nauttii. Noin muuten ori on aika itsepäinen, mutta kuitenkin takertuva. Se ei mielellään lähde yksin mihinkään, mutta onneksi tallissa on noita seuralaisia sille vaikka millä mitalla ja heikoimmassa tilanteessa sille riittää tallikissakin. Kunhan jotain elävää on seurana.

Hoidettaessa Keimo seuraa suurella mielenkiinnolla, mitä ihminen tekee ja hätääntyy, jos se jää yksin talliin. Tämän vuoksi yleensä orille tuodaan kaveri vastapäiseen karsinaan, jos sattuu, että ihmisen pitääkin syystä tai toisesta poistua hetkeksi hevosen luota.
Harjattaessa ori on rauhallinen ja nauttii saamastaan huolenpidosta pää alhaalla ja silmät puoliummessa. Kaviotkin siltä saa ylös helposti ja niiden putsaamiseen saa käyttää aikaa vaikka hamaan tulevaisuuteen, kun onhan ihminen kuitenkin siinä ja jopa koskee Keimoon.

Moni sanoo suomenhevosten olevan jyriä, kovia kädelle ja niiden kanssa on kuulemma aivan turha edes haaveilla kilpailemisesta, mutta ei meidän Keimo. Moni suomenhevosia inhoava on joutunut keräilemään leukaansa lattialta, kun on päässyt edes näkemään hevosen tai joskus jopa on annettu joidenkin nousta selkäänkin kokeilemaan, että millainen se herkkä ja kuuliainen suomenhevonen oikein on.

Keimon liikkeet ovat sulavat, askellajit pehmeät ja helpot istua. Siirtymissäkin on äärimmäisen miellyttävä olla kyydissä ja koskaan ei ole orin selässä tarvinnut miettiä, onko meillä kaasu, ratti ja jarrut. Se kuuntelee ratsastajaansa täydellisesti ja suorittaa sille annetut tehtävät kyselemättä ilman kiirettä.  
Esteillä ori on reipas ja hyppää kaiken eteen tulevan hyvällä tyylillä. Sen hypyt ajoittuvat oikein, vaikka ratsastaja olisikin vähän hukassa ja laskeutuminen esteeltä on pehmeää. Laukat vaihtuu vaivatta niin esteiden päällä, kuin maassakin ja pysähtyminen onnistuu, vaikka laukasta.
Maastossa Keimo ei pelkää mitään, vaan etenee tasan sitä vauhtia ja sinne suuntaan, kuin ratsastaja haluaa. Joskus on kohdattu motocrosseja ja hirviäkin maastoreissuilla, mutta mitäpä niistä välittämään.

Suku

isä Pikkuilkiö  sph., rautias, 141cm KTK-II, KERJ-II	ii. Routaruusun Lucifer sph., tummanpunarautias, 140cm KTK-II, SLA-I	iii. Luutarha Ch, KTK-III
		iie. Lohikäärmeprinsessa KTK-III
	ie. Riikinnevan Hämäränhenki sph., punarautias, 142cm VIR MVA Ch, KTK-II, KERJ-II	iei. Kaukovalta
		iee. Hämäräntuikku
emä Väjen Kulttirunoja  sh., rautias, 162cm KTK-III, KERJ-II	ei. Vaalaman Silvanus sh., punarautias, 158cm SV-III, KEV-II, KTK-II	eii. Ruurikki KTK-II, KERJ-II
		eie. Hopiavuoren Tilda
	ee. Karhurunoja sh., vaaleanrautias, 166cm SV-II, KEV-II, KTK-III	eei. Karhunturjake Ch, KTK-II, SLA-II, ERJ-I
		eee. Viehättävä Amelia VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I, ERJ-I

Jälkeläiset

05.02.2024, t. Kotipihan Kuolonkemikaali (VH24-018-0319), e. Turmeltajan Tuonetar (VH17-018-0560)
08.09.2023, o. Kotipihan Lumessakahlaaja (VH24-018-0330), e. Lumihurmos (VH21-018-1114)
11.07.2023, o. Kotipihan Herra Happo (VH24-018-0318), e. Hengenvaaran Margarita (VH15-018-2153)

Kilpailutulokset

Kenttävarsojen laatuarvostelu 31.03.2024 KEV-II (6+3,5+4+4+2+5,5=25p).
Suomenhevosvarsojen varsa-arviointi 20.02.2024 SV-II (7,4+10+7+6+6+0=36,4p).
Suomenhevosten kantakirjatilaisuus 30.04.2042 KTK-III (18+16+16+17=67p).
Kenttäratsastuksen laatuarvostelu 31.07.2026 KERJ-I (7 + 40 + 25 + 22 + 15 = 109p).
Yleislaatuarvostelu 31.08.2026 YLA2 (26 + 15 + 20 + 13 + 19 = 93p), AP4 Tilaisuuden parhaimmat lisäpisteet!

Päiväkirja

Pk-merkintä - kirj. Jenna VRL-03515 (362 sanaa)

Hakiessani Jaanalta uusinta hankintaani, Kotipihan Kettukarkkia, pääsin kiipeämään myös oman kasvattini, Puistokemistin, selkään. Jaana henkilökohtaisesti talutti tukkajumalansa mun käsiin lähes samalla sekunnilla kun sain itseni ulos autosta. Olin toki seuraillut jonkin verran tämänkin kasvattini kuulumisia niin sosiaalisesta mediasta kuin kisa-areenoillakin. Unohtamatta toki niitä kertoja kun Jaanan kanssa olin muuten vain (Lue: jalostus-, osto- tai myyntisuunnitelmien suhteen) yhteydessä.

Keimoksi kutsuttu ori kulki korvat höröllä vierellä kun suoritin hevosen ja itseni alkuverryttelyä taluttaen, sillä pitkän ajomatkan jälkeen kaipasin itsekin ensin vetreytystä. (Ja ehkä ensin niitä luvattuja kauppakahveja.) Kun oma kroppa tuntui siltä, että kehtaan nousta selkään talutin raudikon jakkaran luo. Edellisen ratsastajan jäljiltä täytyi hieman säätää jalustimia mutta tein sen samalla kun annoin Keimon kulkea vielä pitkin ohjin maneesissa.

Pyörittelin Keimoa niin käynnissä, ravissa kuin laukassakin ympäri maneesia. Ori tuntui varsin kevyeltä ja reagoi tosi kivasti apuihin vaikka oli vieras ratsastaja selässä. Keimo kulki kivasti omalla moottorillaan ja taipui kivasti kumpaankin suuntaan. Hetken aikaa totuteltuani Keimoon ja sen nappuloihin (jotka olivat hyvin erilaiset kuin edeltävänä päivänä ratsastamani Mymmelin nappulat) ratsastin Keimolla ulkomuistin varassa helpon B:n kouluohjelman.

Harjoitusravi, ensimmäinen kulma ja siitä koko rataleikkaa kevyessä ravissa. Kulma tuli siististi, ravi oli kivan tahdikasta. Päätyyn tulevan voltin loppu osa pääsi vähän lipsahtamaan sisäänpäin mutta ihan kivasti sekin meni. Seuraava koko rataleikkaa meni vähän hätäisenä ennemmin kuin kunnollisella askeleen pidennyksellä mutta uskoakseni vika on enemmän satulassa olevassa kuin Keimossa. Päädyn volttiin panostin tällä kertaa enemmän, joten nyt se loppuosakin tuli paremmin. Käyntiin siirtyminen oli mielestäni hyvä ja sujui nätisti radan poikki. Laukannostoon tullessa valmisteluni oli vähän myöhässä, joten nosto tuli muutaman askeleen myöhässä mutta nousi siististi. Kulman kerkesin kuitenkin ratsastamaan kunnialla läpi ja valmistelemaan laukkavoltin. Keimon askel tuntui vaivattomalta niin suoralla uralla kuin voltillakin. Lävistäjälle sain orin kivasti suoristettua ja raviin siirtyminen oli sujuva. Ravi jatkui myös kivassa tahdissa läpi kulman. Oikea laukka nostettiin lyhyen sivun keskeltä, ja pitkän sivun keskelle taas voltti. Vielä viimeinen lävistäjä ja raviin siirtyminen ennen kuin loppumatka pysähdykseen ravissa. Viimeinen kääntö pituushalkaisijalle lähti vähän ajoissa mutta kaiken kaikkiaan tämän meni mielestäni oikein mallikkaasti.

Jaana huikkaili omia huomioitaan radan jälkeen mutta myös hän oli sitä mieltä että kaiken kaikkiaan varsin kiva rata. Kehuin kovasti orin ratsastettavuutta, joka on selvästi tasaisempi kuin kumpikaan vanhemmistaan.

Irtohypytystä kakaroiden kanssa, pk-merkintä - Kirj. VRL-10337 (289 sanaa)

Mitäpä sitä hevosihminen vapaapäivänään tekisi kuin lähtisi auttamaan muita hevostensa kanssa. Tai no tällä kertaa kyseessä olivat oikeastaan varsat. Hemgårdin omistajat olivat kyselleet apukäsiä varsojen irtohypyttämiseen, joten olin lupautunut ajella paikalle. Luovittuani tieni maneesiin oli edellinen varsa saatu juuri hypytettyä ja seuraava – mikäs muukaan kuin liinaharjainen rautias – talutettiin maneesiin. Ori esiteltiin minulle Keimoksi ja samalla kun laskin puomeja valmiiksi minua varoiteltiin siitä, että ei ollut mitään takuuta, etteikö Keimo tulisi väärästä paikasta ylitse, olihan tämä orin ensimmäinen kerta irtohypytyksessä. Kuitattuani varoituksen oli aika päästää ori ensimmäisen kerran kujaan.

Odottelin kujan päässä valmiina nappaamaan Keimon kiinni, jos ori suorittaisi koko kujan sellaisella tyylillä kuin ajatuksissa oli. Liinaharja ei tainnut edes huomata muutamaa tikkua, jotka olivat maassa kasallaan, vaan se ravasi korvat tiukalla höröllä herkkuämpärille, jota ravistelin käsissäni.
”Eihän se oikeastaan näyttänyt edes huomaavan koko puomeja!” Naurahdin samalla kun tartuin oria riimusta kiinni ja vedin suomenhevosen pään pois ämpäristä. Keimo sai tulla vielä kerran samanlaisella tavalla, ennen kuin viimeinen este nostettiin pieneksi ristikoksi. Vain hieman korkeammalla raviaskeleella Keimo suoriutui tästäkin kuin vanha tekijä eikä kukaan meinannut oikeastaan uskoa, jotta ori olisi näin näppärä hommassa.

Viimeisen esteen puomien noustessa noin 50cm pystyksi, tuntui Keimo vasta huomaavan että tolppien välissä oli jotain, mutta se ei aiheuttanut sen suurempia tunteita suomenhevosessa. Mitä nyt askellus oli hieman korkeampaa. Keimo päästettiin vielä pariin kertaan kujalle, nyt muidenkin puomien noustessa joko pystyiksi tai ristikoksi. Reippaalla laukka-askeleella kujalle saapunut nuorukainen tuntui painavan korvansa vain tiukempaan höröön lukitessaan ensimmäisen esteen ja nyt Keimo jopa innostui ponnistamaan kunnolla. Eihän orin tyyli ihan mikään puhtain ollut, mutta annettakoon se anteeksi vauvalle ja vielä ensikertalaiselle. Tämä suoritus oli kuitenkin sellainen mihin oli hyvä lopettaa Keimon kanssa ja annettuani rautiaalle vielä muutaman rapsutuksen lähdettiin oria jäähdyttelemään samalla kun seuraava varsa jo saapuikin maneesiin.

---