Leo Van Cloud

Ch, FV1, KV-II, FLA1, PSB-III, KTK-II

© Stal Okkema

Leo on erittäin fiksu ja nopea oppimaan. Se reagoi isoihinkin muutoksiin leppoisasti, eikä sitä tunnu mikään oikein stressaavan. Uusiin asioihin tutustutaan pelottomasti, mutta kuitenkin mielellään aikaa käyttäen. Leo on myös tasaisen varma suorittaja, jolla harvoin huonoja päiviä on, eikä tammojenkaan herkkutuoksut paljoa vaikuta oria hetkauttavan.

Hoitaessa ori on kiltti ja suhtautuu kaikkiin hoitotoimenpiteisiin todella rauhallisesti. Sitä voi hoitaa kuka vaan ja lähes missä vaan, eikä sitä oikeastaan tarvi edes ulkona sitoa mihinkään kiinni. Narun, kun heittää maahan, niin siihen se hevonenkin jää, mikä on sinänsä oikein mukava asia. Sen saa harjata läpikotaisin ja jos vielä viitsit pyöritellä kumisualla kunnolla, niin sekös on Leon mieleen. Tällöin se saattaa jopa ojentaa päätään ylöspäin ja nostaa ylähuultaan paljastaen hampaat, vähän kuin hymyilläkseen.
Eläinlääkäriin ja kengittäjään Leo suhtautuu vähän viileästi, mutta ei kuitenkaan tee sen erikoisempia. Seisoo paikallaan rauhassa ja antaa tehdä tarvittavat asiat, mutta kyllä siitä näkee, että ei tämä kivaa ole. Hieroja taas aiheuttaa orissa melkein intoa. Sen askel vaikuttaa kevenevän ja hieroja saa varmasti osakseen päällä tönimistä, joka on tapa, jolla Leo yleensä kertoo, että tämä on kiva ihminen ja tästä minä tykkään!

Ratsuna Leo on, kuten aiemmin sanottu, tasaisen varma suorittaja. Ei se toki ilmaiseksi mitään tee, vaan ratsatajan tulee tietää mitä haluaa hevosen tekevän ja miten kyseistä asiaa pyydetään, mutta ikinä ei Leo ole temppuillut tai pyrkinyt ratsastajasta eroon. Ei edes silloin, kun sitä alettiin ratsuttaa.
Leon askeleet ovat isohkot, mutta kunhan hevosen saa ratsastettua oikein päin alle, on sen liikkeissä suhteellisen helppo pysyä mukana ja ravissakin voi istua pienen harjoittelun jälkeen ongelmitta, kun oppii myötäämään hevosen liikettä oikein. Leo on ehkä enemmänkin diesel, kuin mikään huippuunsa viritetty kilpakampe, mutta nämä diesel-mallit ovatkin enemmän minun mieleeni. Laiska se ei missään nimessä ole, mutta hitaasti heräävä, mutta onhan herralla kokoakin sen verran, että vaatii kunnon vertymiset.

Kisapaikalla monia on hämännyt Leon rauhallisuus ja melkein jopa mitään sanomattomuus ja moni onkin tullut ihastelemaan hienoa ruunaa harmitelleen, ettei siitä varmaan pakasteita ole saatavilla. Tällöin voi onneksi kertoa, että ei, kyllä tämä ihan ori on, mutta äärimmäisen fiksu ja rauhallinen tapaus. Valkoisten aitojen sisällä taas Leo pistää parastaan ja pyrkii näyttämään kaikille, että kyllä sitä poweriakin löytyy!

Sukutaulu

i. Rocky v. Duren fri, musta, 170cm VIR MVA Ch, KTK-II, FLA1, VAR-II, KRJ-II	ii.  Duren Rody fri, musta, 169cm VIR MVA Ch, VSN World Champion, KTK-I, YLA1	iii.  Freund Brutal EFLA-III
		iie.  Funerale Bouquet SIN
	ie.  Duren Yuna fri, musta, 162cm VIR MVA Ch, VSN World Champion, KTK-II, KRJ-I, YLA2	iei.  Duren Hakun KRJ-II
		iee.  Duren Wopkje KRJ-I
e.  Lawine van Khim fri, musta, 164cm VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I, FLA1, YLA1	ei. Taakle fan Lycan fri, musta, 167cm KTK-II, FLA2	eii.  Taling fan Lycan FLA3
		eie. Jekstje fan Lycan FLA3
	ee. Wintsje fan Lycan fri, musta, 160cm KTK-II, FLA2	eei. Karde fan Lycan FLA3
		eee.  Wilske fan Lyckan FLA3

Kisakalenteri

Kilpailutulokset 40/40

Päiväkirja

Paukkupakkasessa kävelyllä - pk-merkintä - kirjoittanut Jaana K. (317 sanaa)

Koska tänään oli hurja pakkanen, ei varsojen kanssa ollut tarkoitus tehdä mitään raskasta. Värväsin tallista mukaani Elean, Jonin ja Sirun mukaani ja käytiin pukemassa Leolle, Ynnille, Yorikille ja Wendelille toppaloimet päälle. Tarkoituksena oli siis lähteä ihan vaan käymään pikkulenkki maasta käsin varsojen kanssa, että saisivat edes jonkun verran liikuntaa. Toki olivathan ne tarhassakin, mutta samalla treenattaisiin talutuksessa oloa, kun käytettäisiin varsat valvottuna liikkumassa.
Minä otin itselleni talutukseen Leon ja olin varsin tyytyväinen valinnastani. Tällä hetkellä olin itse hieman heikossa hapessa ja en jaksanut yhtään ylimääräistä taistelua hevosen kanssa, joten Leon kiltteys ja kaikki käy -käytös oli varsin tervetullutta, kun kuunteli muiden touhua varsojen kanssa.

Leolle sain takin varsin näppärästi niskaan ja huhuilin talliin, olisiko muut jo valmiina. Kun kaikilta sain myöntävät vastaukset, patistin porukan liikkeelle ja lähdin itse ensimmäisenä ulos tallista. Leo käveli todella nätisti vierelläni välillä turvallaan tönien lempeästi.
Selvästi oli kyllä varsoillakin pakkasvirtaa, olihan meillä pakkanet kivunnut jo lähemmäs kolmeakymmentä astetta, mutta onneksi nämä pääasiassa oli selväjärkisiä eläimiä, eivätkä tehneet mitään tyhmää.

Koska oltiin kävellen liikenteessä ja muut varsat vaikuttivat vähän levottomilta, valitsin reitiksemme leveän metsätien, joka oli meitä varten tehty. Tällöin kaikilla oli tarpeeksi tilaa ympärillä, eikä tarvinnut pelätä, että niskaan tulisi jo hyvinkin kookas varsa.
Leon kanssa ei toki tätä tarvinnut pelätä ja poikkesinkin välillä sen kanssa hankeen kahlaamaan, jotta saatiin vähän raskaampaa tekemistä. Ei toki liikaa, koska pakkasta oli niin paljon, mutta kuitenkin jonkun verran.

Käpyteltiin porukalla noin kilometrin lenkki ja palattuamme talliin talutin Leon suoraan karsinaan. Karsinassa riisuin orilta loimen pois ja päätin pitää vielä pienen hellittelytuokin kumisualla rapsuttelun merkeissä. Kihnutin orin kropan läpikotaisin kumisualla ja siitäkös se piti. Ojenteli oikein kaulaansa ja nosteli ylähuultaan, kun tuntui niin kivalta! Hymähtelin välillä Leon reaktioille ja naurahdinkin ääneen, kun se alkoi ylähuuli ylhäällä nyökyttelemään päätään sään vierestä hieroessa.

Äkkiä oli mennyt puoli tuntia oria harjatessa ja päiväheinätkin olisivat tulossa tarjolle, joten puin Leolle uudestaan loimen päälle ja vein sen muiden varsakavereiden kanssa tarhaan.

Kaksosvarsat! - pk-merkintä - kirjoittanut Jaana K. (212 sanaa)

Rocky oli käynyt astumassa Sonjan tamman Lawine van Khimin ja ultrassa oli jo nähty kaksi varsaa, joten vähän varauksella suhtauduttiin synnytykseen. Harvinaisiahan nämä kaksosvarsat ovat ja minun tietojen mukaan myös aika heikoissa kantimissa on niiden selviytyminen. Kun 25. kesäkuuta iltapäivällä puhelimeni soi, ja huomasin soittajan olevan Sonja, varauduin jo pettymykseen. Huokaisin syvään ja vastasin puhelimeen.
"Hei, Vivi synnytti tänään ja kaksihan sieltä tuli", puhelu alkoi ja huomasin laittavani sormeni ristiin.
"No, miten kävi? Katellaanko astutusta myöhemmin uusiksi?" kysyin naiselta, joka kertoi, että ei tarvitse, koska molemmat varsat olivat hengissä ja eläinlääkärikin oli jo ehtinyt niitä vilkaista, eikä niissä mitään hälyyttävää näkynyt.
"Minä ajattelin, että tässä ois nyt sitten Leo ja Lao. Toinen sulle ja toinen Veeralle, se nimittäin kans kyseli varsaa tästä yhistelmästä", Sonja kertoi. Juteltiin vielä hetki Sonjan kanssa varsoihin liittyen käytännön asioista, kuten kuljetuksesta ja siitä, kumpi varsa nyt meille Hemgårdiin päätyisi.

Puhelun aikana päädyttiin siihen, että Leo olisi sitten se minun varsa ja Lao lähtisi Veeralle Päijät-Hämeeseen Pyökkipolkuun! Saatettaisiinpa siis velipoikaakin nähdä vielä, kun samassa maassa jopa vaikutetaan. Kuljetuksen puolesta sovittiin niin, että Sonjan kuriirituttava toisi oripojat Suomeen ja jättäisi Laon Päijät-Hämeeseen ja toisi Leon sitten vielä meille Pohjois-Pohjanmaalle, kun oli kerta Lappiin asti menossa jostain syystä.

Nyt siis vain odotellaan, että meille kotiutuu lauman jatkoksi neljäs Rockyn varsa!

Kouluvalmennus - kirjoittanut Jaana K. (334 sanaa)

Aurinko paistoi matalalta päivän kääntyessä illaksi ja ilmassa leijui kevyt pöly, kun kentällä turkoosein hiuksin varustettu nainen istui ryhdikkäänä mustan hevosen selässä. Hevonen liikkui voimakkaasti ja näyttävästi ja sen kihara harja keinui tahdikkaasti askelten tahdissa.

Kentän keskellä seisoi tummatukkainen nainen tarkkaavaisena ja keskittyneenä.
”Otetaan vielä kerran ravissa sulkutaivutusta lävistäjällä. Valmistele huolellisesti ja pidä rytmi samana koko ajan”, nainen ohjeisti ratsastajaa.
Ratsastaja, Jaana, kokosi ohjat ja aktivoi Leoa istunnallaan ja ohjasi orin lävistäjälle. Hevonen, nimeltään Leo, vastasi apuihin herkästi, mutta heti taivutuksen alettua sen ulkolapa alkoi puskea ulos, jolloin liike jäi epätasapainoiseksi ja valmentaja pudisti päätään.
”Pysäytä!” Ada komensi lempeästi, mutta napakasti ja Jaana pysäytti hevosen lävistäjälle.

”Tämä on nyt se teidän ongelmakohta”, Ada sanoi astellen lähemmäksi ja jatkoi: ”Leo on upea hevonen, mutta se on voimakas ja yrittää joskus oikoa, etenkin kun vaaditaan enemmän kokoamista ja tasapainoa. Sun pitää saada se istunnalla suoraksi, ettei se lähde puskemaan”.

Jaana nyökkäsi ja kaarsi lävistäjän alkuun keskittyen tällä kertaa enemmän oman kehonsa hallintaan sekä siihen, että Leo pysyisi mahdollisimman suorana rungoltaan. Ada seurasi tarkasti ratsukon menoa ja kehui, kun tehtävä onnistui.
”Nyt pidä kevyesti ulko-ohja ja ratsasta sisäpohkeella, äläkä kiirehdi!”
Leokin alkoi keskittyä touhuun kunnolla ja tällä kertaa se ei puskenut lapa edellä. Sulkutaivutus sujuin paremmin ja tasapainoisemmin.
”Hyvä korjaus, tunnetsä eron?” Ada kysyi Jaanalta.
”Joo! Pysy se paremmin linjalla, eikä lähteny valuu”, nainen vastasi hevosen selästä ja taputti samalla hevosta.

Valmennus jatkui vielä tovin, jonka aikana sulkutaivutusta toistettiin vielä useamman kerran ja kerta kerralta se parani. Jaana oli tovin keskittynyt pelkästään estehevosten ratsastukseen sekä maastossa humputteluun, joten tiukka kouluratsastus tuntui vaativammalta, mutta Adan jämäkällä valmentamisella hommassa päästäisiin varmasti takaisin tutulle tasolle.

”Te teitte tänään tosi hyvää työtä. Muistat vaan antaa Leolle tarpeeksi tukea, mutta et jää puristamaan liikaa. Pienillä säädöillä saa aikaan ison eron”, Ada neuvoi loppukäyntien aikana ja Jaana kiitti naista valmennuksesta.
”Paljon mulla on vielä työtä, että uskallan itte lähtee taas kisaamaan näiden kanssa koulua, mutta kyllä me vielä sinnekin päästään”, nainen naurahti ennen, kuin laskeutui alas selästä ja lähti taluttamaan Leoa takaisin talliin.

Tämä on virtuaalitalli - Ulkoasun kuvat © Freepik, Pixabay - Ulkoasun toteutus © Nikki 2025