Juwiel van Khim

12.11.2020 - Adinan valjakkokilpailut
Tehtävänanto: Isän koulukoe: Luokassa pitää osallistua isän tekemällä kouluradalla, ongelma on vain se, että isäsi tietää valjakkoajosta yhtä paljon kuin balettitanssista. Liitä mukaan 10 adjektiivia kuvaamaan isän tekemää rataa, jotka liitetään valmiiseen tarinaan.
Tuijotin epäuskoisena isän tekemää lasitonta paperia, tämäkö oli hänen mielestään luokkaan vaadittu makea koulurata valjakkoajossa? Mitenköhän isä oli ajatellut ajaen suoriutuvani pohkeenväistöstä saatikka etuosankäännöksestä? En enää tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut, kun taittelin naurunalaisen paperinpalan taskuuni. Oikosulkuinen tässä olisi voinut luovuttaa koko kilpailujen suhteen. Mutta sellaista ei meilläpäin suvaittu! Jouduin nielemään ylpeyteni ja marssimaan pahvisen valmentajani luo neuvoja kyselemään. Rahattomien neuvojen kera saimme tunnissa kokoon jonkinlaisen kyhäelmän kouluradasta, jonka kykenisin tekemään kilpailuissa. Harjoitellessamme kilpailurataa se oli mennyt sisäsiististi, joten arvatenkin kilpailusuoritus jännitti minua pitkään jo etukäteen. Tamminen valmentajani oli kuitenkin vannonut, että eiköhän tästä hengissä selvittäisi.. Lähdin odottavin ja kauhunsekaisin tuntein suoritusta tekemään Adinan isoon maneesiin, hevosenkin piti tietenkin tänään olla mahdottoman vaikuttava ja täysin ylpeä.

12.11.2020 - Adinan kenttäkilpailut
Tehtävänanto: Isän ekat maastoesteet: laita osallistumisen mukaan 10 adjektiivia, jotka lisätään valmiiseen tarinaan.
Isäni oli jälleen tehnyt jotakin romuluiselle tavalleen ominaista: ilmoittautunut vailla minkäänlaista kokemusta MAASTOestekilpailuihin Adinan kenttäkisojen yhteydessä. Olikohan hän edes huomannut noita kuutta sarvekasta kirjainta esteradan edessä? Ei isä ollut eläessään varmaan edes nähnyt yhtäkään rahanahnetta maastoestettä. Mielenkiinnosta kävin kurkkaamassa rataa kävellessäni hänen ratansa esteitä, joihin lukeutuivat psykedeelinen puinen sarjaeste, nössö vesieste ja originelli mökkieste huipentuen nopsajalkaiseen rengasesteeseen. Muhkuraiselta näytti isänkin naama, kun hän hetken kuluttua saapui oman luokkansa kanssa kävelemään rataa. Luonnevikaisen alun jälkeen ratsukko kuitenkin suoriutui kuin ihmeen kaupalla loppuun asti ja vieläpä palkintopallille asti! Siinä sai itsekin hurrata kurkku suorana isän kaataessa yleisön sekaan kuohuvaa kuin kylmänarka.

12.11.2020 - Adinan estekilpailut
Tehtävänanto: Isän ekat esteet: laita osallistumisen mukaan 10 adjektiivia, jotka lisätään valmiiseen tarinaan.
Hajuton isämme oli ilmoittautunut iloksi (ja yllätykseksemme) isänpäivän epäedullisiin estekarkeloihin Adinaan. Saatuaan satuloitua ratsunsa päättivät he miesporukalla mennä ensin maastoon kävelemään ylimääräisiä dorkia pois hevosilta. Siellä he olivat kuitenkin huomanneet, etteivät kaikki olleetkaan osanneet varautua eläimelliseen maahan ja laittaa auttavaisia hokkeja alle, joten suurella osalla oli helppo kävelyretki muuttunut elämän ja kuoleman blondin totiseksi taisteluksi. Cool hoitaja oli onneksi ollut miesten diipillä ristiretkellä mukana ja taluttanut nämä oman elämänsä sankarit takaisin taistelutantereelle, jota myös esteradaksi kutsuttakoon. Viimein koitti ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen kisojen korkkaus ja kukas muukaan se sinne maneesiin porhalsi ankarana, kuin meidän iskä?! Ailahtelevaisen ratansa jälkeen ei auttanut kuin todeta että onneksi tallikisoja ei ole kovin usein, ettei tarvitse tulla häpeämään toiste Adinan tiluksille. Onneksi tämän uhkarohkean suorituksen jälkeen miehet palkittiin edes saunajuomalla!

12.11.2020 - Adinan koulukilpailut
Tehtävänanto: Isän eka kilpailu: laita osallistumisen mukaan 10 adjektiivia, jotka lisätään valmiiseen tarinaan.
Isää jännitti kilpailupäivän aamuna ihan hirveästi, olihan vuorossa suuren ratsukon ihkaensimmäinen kilpailu mahtavan yleisön edessä. Suittuaan viisaan ratsunsa hän istui satulaan ja toivotimme kosteaa verryttelyä. Verryttely sujui hyvin, ratsu oli kuuliainen ja isä muisti kuin muistikin radan ulkoa, vaikka harjoittelu olikin ollut hieman tyrmäävä. Odottavissa tunnelmissa istuimme katsomoon odottamaan neliskanttisen luokan alkua, joka ratsastettiin ensimmäisenä ja isän vuoro luokan alussa heti. Ensimmäiset kilpailut alkoivat lupaavasti, kun moottorikäyttöinen kuuluttaja unohti mainita kokonaan hevosen nimen kilpailijan tullessa vaarattomalle areenalle. Onneksi nolosta tilanteesta selvittiin kohteliaalla hymyllä ja isäni sai aloittaa ohjelmansa. Helppo A-tason ohjelmaksi rata oli hyvinkin karvaton ja suoritus meni arviolta ihan hyvin. Jäimme odottamaan jännityksellä loppuja luokan ratsastajia, jotka valitettavasti menivät tänään paremmin ja lihaksikas isämme jäi palkintojen ulkopuolelle. Kokemusta rikkaampana päästiin kuitenkin lähtemään kotiin.

07.12.2020 - Adinan valjakkokisat
Tehtävänanto: Kuinkas sitten kävikään? Tasmanian tuholainen on jäljistä päätellen päässyt käsiksi osaan itsenäisyyspäivän koristeista, mutta kuka paljastuukaan lopulta koko jupakan syypääksi? Liitä mukaan osallistumiseen 10 adjektiivia, jotka lisätään valmiiseen tarinaan.
Saapuessanne areenalle oli siellä käynnissä melkoinen mullistus. Sinut ohjattiin kasvoiltaan mielettömän verryttelyvalvojan toimesta takaisin lämmittelyalueelle, jossa olikin huikea mielenosoitus menossa kilpailuiden aikataulun pettämisen vuoksi järjestäjien korjaillessa koristeita sekä tarkkuuskokeen unohtumattomia keiloja paikalleen tornadon jäljiltä. Jossakin välissä näin jotakin kellertävää vilahtavan maneesin ovesta ulos ja kauhean huudon sen perään. Ilmeisesti Adinan loistava vahtikoira oli taas päättänyt järjestää elämyksellisiä hiuksia Jannicalle ja pistänyt tallityttöjen kanssa maneesin hujan hajan juuri ennen toisen luokan alkua. Jännityksellä jäitte odottamaan omaa vuoroanne juhlavassa tunnelmassa, joka ei ainakaan parantanut kisajännitystä yhtään. Maneesiin vietiin kiireen vilkkaa tonttulakkisten järjestäjien toimesta lisää kuusenhavuja ja muuta rekvisiittaa, jotka yleisöä hauskuuttaa päättänyt Lahja oli kuljettanut ovesta pihalle samaa vauhtia. Viimein koira saatiin liekaan, koristeet ja tunnelmalliset keilat paikalleen, jotka olivat kyllä kieltämättä hiukan kärsineitä kultaisennoutajan purukaluston jäljiltä. Onneksi kotoiset järjestäjät osasivat ottaa tapahtuman, kuin se olisi ollut yksi täydellinen päivä toimistossa lisää. Valitettavasti kilpailijat eivät kuitenkaan olleet yhtä onnellisia vaan osa lähti jo kotimatkalle seuraavan luokan starttaajista, kun ei jaksanut odottaa. Naurettavaa kilpailuhenkeä, sanon minä!

13.12.2020 - Adinan koulukisat
Tehtävänanto: Lucia-jahti: Hauska kilpailupäivä saa yllättävän käänteen, kun ratsastuskoulun pojat päättävät joukolla ryöstää Lucia-luokan osallistujia. Miten teidän käy? Liitä osallistumisen mukaan 10 hauskaa adjektiivia, jotka lisätään valmiiseen tarinaan!
Kaikessa rauhassa odottelimme Juwielin kanssa osallistumista Lucia-luokkaan, kun äkkiarvaamatta maneesin takaa juoksi vääristynyt joukko ratsastuskoulun oppilaita. Pojilla oli ilmeisesti itsekäs kolttonen mielessään ja aavistelin, ettei tästä voisi hyvää joulupilaa tulla, kuka nyt haluaisi oikeasti ryöstää uneliaan Lucian?! Olin juuri astelemassa maneesiin hevoseni kanssa, kun tie topattiin ja hevonen käännettiin toiseen suuntaan ja sitten mentiin vauhdilla! Onneksi kiitolaukkaa kesti vain talliin asti, jossa sain viimein värikkään Juwielin pysähtymään ovea vasten! Hajamielisesti jalat tutisten tulin alas ratsailta ja haukoin hetken henkeäni. Mutta poikain pila ei loppunutkaan siihen, ehei! Ennen kuin ehdin kissaa sanoa oli hevoseni talutettu varakarsinaan, minulla jonkun säikyn liina silmillä ja oletettavasti kruunu otsalla. Olo olikin kuin kultakutrilla, kun sain vielä jääräpäisen peruukin päähäni ja kuulostelun mukaan minut ja muutama muu tyttö talutettiin maneesille. Kävelymatkan aikana ehdin jo toivoa, että pojat lopettaisivat pilan siihen, mutta mitäpä vielä! Seuraavaksi jalkojen väliin työnnettiin (toivottavasti) keppihevonen ja meidän käskettiin ratsastaa kunniakierros peräkkäin limaisen yleisön nauraessa tässä kohtaa jo hulvattomasti. Kun viimein olimme jo aivan poikki söpön maneesin ympärijuoksusta saimme ottaa siteet silmiltä ja ei siinä voinut kuin yhtyä yleisön hyväntuuliseen nauruun: meillä oli näet valkoiset peruukit, outo kampa otsalla ja luuta ratsuna. Täytyy vielä mainita, että noita kuvia ei takuulla saa ikinä pois netin syövereistä..

06.01.2021 - Adinan kenttäkisat
Tehtävänanto: Jouluiset sanat ovat menneet sekaisin, saatko selville viisi joulusanaa? Oikein vastanneiden kesken arvotaan vielä sijoitukset arvontakoneella.
- AOTTA
- UIKSU
- LAAIETHAKTJP
- AJUNAUSULO
- NUKKIK
Oikeat vastaukset olivat: aatto, kuusi, lahjapaketti/paketit, joulusauna, kinkku

13.12.2020 - Luciakulkue

Osallistuimme Jullen kanssa Laukkatuulen ja Sysälän yhdessä järjestämään Lucia-kulkueeseen. Olin sattumalta huomannut ilmoituksen tapahtumasta netistä ja innostunut siitä valtavasti. Olisin halunnut osallistua muskeliorillani Tamkjella, mutta ajattelin tällä kertaa päästää itseni helpomalla ja valitsin Jullen. Harjasin Jullen jo kotitallissa oikein kiiltäväksi ja puin sille traileriin ohuehkon tallitopan, ettei se sotkisi itseään. Varusteet olin jo kiillottanut ja pakannut aiemmin.

Perille päästyämme kävin kyselemässä ohjeita tapahtuman vetäjiltä ja sain heiltä valkoisen kaavun, jossa oli punainen nauha, sekä havuseppeleen päähän laitettavaksi. Olin valinnut Jullelle valkoisen satulahuovan, jotta se sointuisi nätisti kaapuun. Purin tamman ulos trailerista ja sidoin sen traierin vierelle kiinni. Varustin ensiksi hevoseni, ennen kuin puin itselleni valkoisen kaapuni - olin satavarma, että likaisin sen muuten. Julle käyttäytyi yllättävän nätisti, eikä hötkyillyt ympäristöstä, vaikka oli hämärää. Kello oli kymmentä vaille viisi ja porukka alkoi kipuamaan ratsaille. Seurasin perässä ja kampesin itseni tamman selkään. Juttelin hieman jonkun toisen osallistujan kanssa odotellessamme.

Viiden maissa lähdimme etenemään tallillta, osittain parijonossa. Menimme noin pari kilometriä metsätietä pitkin, josta pääsimme hyvin oikaisemaan Tuulijärven keskustaan. Kävelimme tienlaitaa pitkin kohti kaupungin keskustaa ja autoilijat huomioivat meidät hyvin - olihan tapahtumasta ollut ihan paikallislehdessä ilmoitus. Julle otti välillä vähän kierroksia autoista ja steppaili, mutta ympärillä oli onneksi rauhassa tallustelevia hevosia, jotka saivat tammankin vähän rentoutumaan. Torille päästyämme siellä olikin porukkaa vastaanottamassa meidät. Vaikka en kovin hyvä laulaja ole, osallistuin Lucia-laulun laulamiseen suomeksi. Osa porukasta osasi sen ruotsiksikin, mutta itseltäni jäi se kyllä laulamatta. Hetken olimme torilla vielä kuvattavina ja hevoset saivat paljon silityksiä nuorisolta. Tämän jälkeen lähdimme palaamaan tallia kohti samaa reittiä, kuin tulimmekin.

Olimme takaisin tallin pihassa noin puoliseitsemältä. Lähtiessämme oli ollut pimeää, mutta nyt ei kyllä eteensä nähnyt enää ilman otsalamppua millään. Riisuimme, harjasimme ja loimitimme hevosemme. Osa vei hevosensa talliin, mutta itse lastasin Jullen suoraan trailerin syömään. Tallin satulahuoneessa oli tarjolla pullaa ja kuumaa kaakaota, joka todella tuli tarpeeseen - olin aivan jäässä! Jäin hetkeksi mukaan laulamaan kulkuset ja joulu on taas, mutta puolessa välissä joulumaa-kappaletta, kuulin kuinka joku takoi trailerin seinää. Kappaleen loputtua kiitin kohteliaasti tapahtumasta ja toivotin hyvää joulun aikaa kaikille. Kurkistin ennen lähtöä vielä, että Julle oli ok ja sitten startattiin kohti kotia.

18.11.2020 - Kouluvalmennus, kirjoittanut Jenna

Pitkän linjan kouluratsuksi esitelty Julle-tamma pääsi tänään yhdistämään kouluratsastuksen kuin puomityöskentelynkin. Ratsukon tehdessä lämmittelyä itsenäisesti seurasin tamman liikkeitä ja käyttäytymistä. Samalla laittelin puomeja isoille pääty-ympyröille niin, että niitä oli kolmesta neljään viuhkamaisesti peräkkäin. Lisäksi laitoin muutaman puomin pitkien sivujen suuntaisesti ohjaamaan kulmaan ratsastamista. Vaikka päivän harjoitukset tulisivat olemaan helppoja perustyötä hommaa maustettiin sillä, että ratsastaja nosti jalustimet ristiin ja työtä tehtäisiin mahdollisimman paljon pelkällä istunnalla.

Lämmittelyyn jo kehotin tekemää paljon asetuksia ja taivutuksia vaativia ympyröitä ja voltteja sekä ratsastamaan syvälle jokaiseen kulmaan. Jullesta huomasi, että sitä oli ratsastettu taidokkaasti ja sen liikkuminen oli hyvin tasapainoista ja harmonista. Ratsastajalla taas tuntui olevan hankaluuksia tammansa askeleisiin mukautumisessa kun siirryttiin raviin. Kulmien ratsastaminen ei suoranaisesti ollut ongelma mutta ratsastaja kallisti omaa kehoaan useammin kuin kerran kentän sisäpuolelle, jolloin tamma ikään kuin kaatui kulmassa. Kun kehon hallintaan kiinnitettiin parempaa huomiota niin kulmien ratsastuksestakin saatiin siistejä. Tähän lisättiin parin kierroksen jälkeen toinen pääty-ympyrä kolmen puomin kera. Julle sai sätkyn kun kaviot kolahtivat puomiin mutta ratsastaja sai tamman takaisin hallintaansa muutamassa askeleessa. Kehotin tulemaan ympyrän samantien uudelleen ja huolehtimaan, että puomeille tullessa tamman ravi olisi reipas tempoista ja hyvin edistyvää, jolloin se nostelee luonnostaan jalkojaan vähän korkeammalle eikä kolauksia pääse tulemaan. Ratsastajalta vaadittiin yhä enemmän kehon hallintaa kun siirryttiin kahdeksikolle, jolloin saatiin molempien päätyjen puomit mukaan harjoitukseen.

Raviharjoituksen jälkeen pidettiin pieni kävely tuokio, jolloin ratsastaja pääsi vähän hellittämään ennen laukkaharjoituksia, joissa tehtiin samat kuviot kuin ravissakin. Laukka oli hyvin isoa ja hyvin pyörivää, joten siihen oli ilmeisen helppo mukautua. Ratsukko siirtyi uralta ympyrälle kun olin leventänyt puomien välilä tamman laukka-askeleelle sopivaksi. Kahdeksikolle tullessa suoritettiin laukanvaihto ravin kautta. Laukassa harjoitus sujui alusta asti paremmin, sillä Jullella oli jo käsitystä että mitä tuleman pitää. Ratsastajan kehonhallintakin oli paljon parempaa tässä kohtaa kuin treenin alussa, joten siihenkään ei tarvinnut puuttua kuin pariin kertaan.

14.12.2020 - Kouluvalmennus, kirjoittanut Naella

Pääsin tänään valmentamaan Veeraa ja hänen kaunista friisiläistammaansa Jullea. Saapuessani tallin pihaan huomasin ratsukon olevan vasta menossa kentälle, joten nousin nopeasti autosta, otin takapenkiltä paksun toppatakin ja lähdin kenttää kohti. Veera oli juuri ehtinyt nousta Jullen selkään, kun huikkasin moikat kiskoessani takkia päälle. Kiristettyään satulavyön ratsukko tuli luokseni kentän aidalle ja juttelimme Veeran kanssa valmennuksen kulun läpi ja kuuntelin hänen toiveensa tehtävien suhteen. Ratsukko sai aloittaa itsenäisellä alkuverryttelyllä, jota seurasin mielenkiinnolla. Julle kuunteli Veeran apuja tarkkaavaisesti ja totteli niitä täsmällisesti. Veeralla tuntui olevan hieman hankaluuksia pysyä tamman isoissa liikkeissä mukana, mutta Jullea tämä ei näyttänyt paljoa haittaavan.

Ensimmäinen varsinainen valmennustehtävä meillä oli tänään avotaivutukset käynnissä suoralla uralla. Käynnissä Veeran oli helpointa istua Jullen liikkeissä, joten vaikuttaminen tamman työskentelyyn sujui vaivatta. Veera oli alkuverrytteilyissä keskittynyt pyynnöstäni asetuksiin ja taivutteluun, joten Julle suoritti avotaivutustehtävää hienosti. Tehtävä tehtiin molempiin kierrossuuntiin muutaman kerran, minkä jälkeen Veera sai ravata Jullen kanssa hetken vapaassa muodossa. Tupsujalkainen hevonen ikään kuin liiteli kentän pinnassa ja Veera pysytteli kyydissä, iloinen hymy kasvoillaan. Seuraavaksi tehtäväksi annoin ratsukolle lisätyn ravin. Lisäys tuli diagonaalilinjalla kulmasta kulmaan jotta kentän koko saatiin maksimoitua. Veera huokaisi syvään, naurahti ja lähti ohjaamaan Jullen tehtävälle. Annoin ratsastajalle luvan keventää ensimmäisen lisäyksen jälkeen, sillä Jullesta näytti lähtevän liikettä aika kovasti eikä ravi näyttänyt kovin tasaiselta. Julle meinasi välillä kiemurrella linjalla, mutta Veeran korjatessa asentonsa selässä suoraan suoritti ratsukin tehtävän hienosti. Ravitehtävän jälkeen oli välikäyntien aika ja Veera halusi heittää päällimmäisen takkinsa pois – posket kertoivat siitä, ettei ratsastajalla ollut ainakaan kylmä.

Valmennuksen viimeisenä tehtävänä olivat muutamat vastalaukkaympyrät. Veera istui Jullen selässä laukassa vakaammin kuin ravissa eikä tammalla ollut siis mitään syytä kiemurrella – sen sijaan kaarteet vastalaukassa tuntuivat olevan sille varsin helppoja. Julle nosti vain kerran väärän laukan, jonka Veera sai korjattua nopeasti eikä muita virheitä enää syntynytkään. Lopetimme valmennuksen onnistuneeseen suoritukseen ja annoin ratsukolle luvan tehdä loppuverryttelyt itsenäisesti. Loppukäyntien aikana kävimme Veeran kanssa vielä tehtävät läpi ja sitten olikin minun aikani lähteä kotiin.

05.02.2021 - Kouluvalmennus, kirjoittanut Minni

Friisiläisiä ei voinut kuin pitää näyttävinä ilmestyksinä niiden liikkuessa omalla moottorillaan eteenpäin joten saatoinkin viettää pari hetkeä liikaa ihailemassa mustan hevosen liikkumista. Friisit eivät olleet aina kaikista helpoimpia ratsastettavia ja Julleksi muistelemani hevosen ratsastaja oli todellakin tehnyt ratsunsa kanssa hyvää työtä heti alusta alkaen sillä, musta hevonen näytti liikkuvan oman moottorinsa varassa.

Vaihdoin muutaman sanan uljaan mustan hevosen ratsastajan kanssa ennen kuin nuo saivat jatkaa työntekoa. Ensimmäisenä tehtävänä ratsukko sai tehdä kolmikaarista kiemurauraa siten, että jokaisen kaarteen jälkeen tulevalle suoralle uralle piti tehdä neljän sekuntin mittainen pysähdys. Tehtävä näyttäytyi omaavan oman haasteensa pysähtymisen ja liikkeelle lähdön puolesta mutta muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta pysähdykset saatiin sujumaan. Lopulta pysähdykset jätettiin pois ja tehtävää suoritettiin ravissa siten, että pysähdysten tilalta tuli käyntiin siirtyminen ja neljän askeleen jälkeen siirtyminen takaisin raviin. Tämä oli selkeästi Jullelle helpompi tehtävä ja lopulta ratsukko sai suorittaa kolmikaarisen vielä laukassa ilman mitään kommervenkkejä sillä pelkkä kääntäminen taivutuksineen saattoi olla jo friisin kanssa oma projektinsa. Julle kuitenkin kääntyi hyvin joten parin onnistuneen kierroksen jälkeen ratsukko sai kokeilla vielä suoralla uralla hieman vastalaukkaa ja heti kun se vain saatiin rullaamaan, löytyi Jullesta sopiva kaasu jotta askellaji saatiin ylläpidettyä. Ratsukko sai suorittaa tehtävän vielä toiseenkin kierrokseen, ennen kuin oli aika päästää heidät loppuverryttelemään.

Loppuverkan aikana muistutin ratsastajaa muutamasta pienestä asiasta, jotka olivat tehneet kuitenkin ison eron valmennuksen aikana sekä annoin myös muutaman yleisen neuvon siitä miten suoritukset voisivat toimia paremmin myös pienemmässä tilassa varsinkin jos joskus ei kerkeäisi saada hevosta tarpeeksi notkeaksi. Lopulta kiitin ratsukkoa valmennuksesta ennen kuin jätin heidät viimeistelemään loppuverryttelyjä.

22.03.2021 - Valjakkovalmennus, kirjoittanut Mari H.

Tänään oli valmennusvuorossa Veera ja kaunis friisiläistamma Julle. Valjakko saapui maneesiin samoihin aikoihin kanssani ja minulla oli aikaa vaihtaa muutama sana Veeran kanssa alkukäyntien aikana. Olin suunnitellut valjakolle ihan perustreeniä sekä hiukan tarkkuustehtäviä. Niinpä tein maneesiin yhden puomikujan sekä kiemurauralle kartioista portit. Tämän jälkeen valjakko sai aloittaa verryttelyn. Alussa keskityimme perinteiseen tapaan saamaan hevosen hyvin kuulolle ja vastaamaan apuihin nopeasti. Valjakko sai aloittaa useilla siirtymisillä. Julle meinasi olla hiukan virtaisalla tuulella ja ainakaan reaktion puutteesta ei päässyt moittimaan. Sen sijaan tamma reagoi jopa turhankin äkäisesti varsinkin eteenpäin pyytäviin apuihin, ja meno näytti hiukan nykivälle. Lisäsimme siirtymisten lisäksi myös pääty-ympyrät, jossa Veeralla oli paremmin mahdollisuus taivuttaa tammaa ja hakea hevosta sitä kautta paremmin kuulolle. Jonkin aikaa jouduttiin hinkkaamaan, mutta pikkuhiljaa Jullekin malttoi rauhoittua ja alkaa keskittymään siihen mitä tehtiin.

Kun siirtymiset ja ympyrät olivat hallussa, siirryimme puomikujalle ja porteille. Tehtävä aloitettiin ihan käynnissä. Julle selvästi vähän ihmetteli hidasta menoa ja yritti kuikuilla kuskia kuin kysyen, että missä vika. Tämä aiheutti sen, että ohjastuntuma ei pysynyt koko ajan tasaisena ja tamma meinasi hiukan mutkitella. Käynnissä puomit hiukan kolisivat kun vaunujen renkaat osuivat niihin. Portit sujuivat paremmin, eikä niiden kanssa ollut ongelmia. Ravissa tamma selkeästi keskittyi paremmin, vaikka yrittikin tarjota heti alusta asti vauhdikkaampaa menoa. Veera sai kuitenkin hyvin pidettyä vauhdin kurissa ja radasta suoriuduttiin oikein hienosti. Loppuun otimme porttitehtävän vielä laukassakin, jotta valjakko pääisi näyttämään mitä oikeasti osaa. Aluksi Jullen kanssa piti vain hakea hyvä tahti, sillä tamma meinasi hiukan innostua kun askellaji vaihtui vauhdikkaampaan. Kun hyvä rytmi löytyi, ei valjakolla ollut mitään ongelmia porttien kanssa myöskään laukassa. Valjakon työskentelyä oli ilo katsella, ja vaikka Julle olikin välillä jopa liian innokas, se kuitenkin kuunteli suhteellisen hyvin ja malttoi mielensä hienosti. Onnistuneiden toistojen jälkeen valjakko sai jäädä tekemään loppuverryttelyjä itsenäisesti.