Eläimet

Luonne
Komea kollipoikamme Puuma on norjalaisen metsäkissan ja maatiaisen sekoitus, jonka ansiosta sillä on upea puolipitkä harmaa turkki. Puuma on hiljainen, mutta määrätietoinen metsästäjä. Viihtyy paljon ponien kanssa tarhassa hengailemassa.

01.04.2018 // Puumaa mä metsästän, täältä kivimetsästä
En voinut vastustaa kiusausta, kun näin ilmoituksen: "Annetaan hyviin koteihin neljä pientä kissanpentua. Kaksi naarasta ja kaksi urosta! Nämä pennut sopivat tallikissoiksi ja syntyivätkin tallin heinäparvella". Ponipallerossa olikin pohdittu ratkaisua hiiriongelmaan ja uskon, että kun Puuma luovutusiässä vihdoin tallille saapuu niin ei aikaakaan, kun siitäkin ongelmasta on päästy eroon!

25.06.2018 // Pitää vain osaa etsiä oikeista paikoista.
Vihdoin tuli se onnen päivä, että Puuma oli 12 viikkoa ja luovutusikäinen! Alkuun pikkukolli saakin asustella toimistossa ja pääsee tallin puolelle vain, kun ovet ovat kiinni. Heti ekana päivänään Puma kyllä kerkesi jo pelästyttämään kaikki, kun piiloutui heinäkasaan..

17.07.2018 // Sun uumastas humallun, mä tahdon olla kanssa sun.
Puumasta on tullut äärettömän kova hiiren nappaaja. Hiiriä ja kuivamuroja on popsittu niin ahkerasti, että ihme ettei maha laahaa vielä maata pitkin. Puma on myös valloittanut paikkansa tallilaisten sydämissä, sillä useasti se löytyykin jonkun sylistä tallissa - mitä turhaan sitä itse kävelemään käytävän päästä päähän, kun joku mielellään kantaa.

10.08.2018 // Mä tahdon kanssas viettää tämän yön.
Naapuri kävi tänään kertomassa, että heille on kissanpentuja tulossa. Ensiksi en tahtonut ymmärtää, että miksi tämä meille tätä tuli kertomaan. Hetken päästä kuitenkin tajusin, ettei lähistöllä taida oikein muita kolleja olla kuin meidän Puuma..

16.11.2018 // Työmiehen elämää, kolmosella pääsee eteenpäin
Puuma on ollut vähän kateellinen viime kuukausina Mandylle, joka saapui meille tuosta yllätyspentueesta. Puuma jos näkee Mandyn saavan huomiota ihmiseltä, niin pian kolli juoksee pienen naaraan perässä kuin viimeistä päivää. Mandy on onneksi tullut enemmän emoonsa, eikä pulskaan isäukkoonsa, ja juokseekin hyvin ketterästi kyllä karkuun.

01.03.2019 // Etupenkillä pitkin katuja painelen
Kollin uusi lempipaikka on viime aikoina ollut meidän isännän pakettiauton etupenkki. On tuo jo muutamaan otteeseen kylillä käynyt pyörähtämässä, kun on nukkunut niin sikeästi autossa. Autoon se livahtaa aina, kun ovi aukeaa ja ulos sen joutuu väkisin välillä nostamaan. Laiskuri..

21.10.2020 // Välillä alkaa janottaa, silloin täytyy päästä saluunaan
Tänään koitti vihdoin se päivä, kun päästiin siirtämään loputkin eläimet vanhoilta tiluksilta uudelle paikalle. Kissat pistivät vähän hanttiin, sillä en meinannut koko aamuna nähdä kumpaakaan. Lopulta sain kummatkin kiinni maitolautasen ääreltä ja näin päästiin matkaan kohti Pyökkipolkua.

Luonne
Mandy on äärettömän huomionkipeä ja se on aina siellä missä ihmiset. Mandy heittäytyy makaamaan kaikkien ihmisten eteen rapsuteltavaksi ja jos se ei saa rapsutuksia, se pyrkii kiipeämään ylemmäs, jotta se huomattaisiin. Mandy on äärettömän perso ruualle ja se yleensä huutaakin raksuämpärin vierellä niin kauan, että ihminen sille antaa ruokaa. Huudosta päätellen voisi luulla, että sitä on nälässä pidetty - maha paljastaa kuitenkin totuuden.. Molemmat Mandyn vanhemmista ovat maatiaisen ja norjalaisen metsäkissan risteytyksiä.

04.07.2018 // Kesä on kreisi
Kissat tulevat vain lisääntymään Ponipalleron tiluksilla, sillä tänään sain Jannicalta soiton, että Puuman ja Mindin pennut olivat syntyneet. Olin jo ennnen pentujen syntymää lupautunut tästä pennun ottamaan ja pitihän se lupaus pitää! Tämän pennun kohdalla olin jo etukäteen päättänyt, että naaras on saatava - ison kollin lötjäkkeen lisäksi tarvitaan jokin siro ja diivamainen kissaeläin!

01.12.2018 // Tänään grillataan
Tallilla pidettiin tänään aikaistetut pikkujoulut. Mandy kiehnäsi makkaranpaistajien jaloissa koko ajan ja taisi sille sieltä jotain murusia tippuakin, kun niin kauan jaksoi vieressä kytätä. Hieman oli paistajilla vahtimista kissassa, ettei se loikannut grillin sisään joka kerta, kun luukku avattiin.. Ei se ehkä olekaan niin fiksu kuin olen ajatellut..

03.03.2019 // Aurinkoo 24h
Aurinko on meitä hellinyt jo kovasti, vaikka ilma onkin silti kylmä. Tallin piha on kuin luistin rata, mutta ainakaan taivaalta ei tule loskaa-pas.. Mandy onkin ottanut auringosta kaiken irti ja löytää aina pihalta tuulettomat paikat, joissa on hyvä kölliä.

01.11.2020 // Käpyrauhanen (yolo!) kreisi bailaa
Mandyn reviirit ovat hieman liiankin laajat olleet viime aikoina. Naapurin rouva on nimittäin nyt muutamaankin otteeseen soittanut, että narttu kiipeilee siellä heidän terassillaan keskellä yötä kolistellen tavaroita alas. Joka kerta naama punaisena lähtenyt kissaa sieltä hakemaan ja kaveri ei ole moksiskaan. Lupasin naapurin rouvalle hankkia terassille jonkinsortin kissan karkottimen, koska lähistöllä ei onneksi muita naapureita juuri ole - koitetaan nyt pysyä edes tämän yhden kanssa väleissä.

Luonne

Riispulan eläinsuojeluyhdistys oli tehnyt kovaa työtä, jotta Riispulan entisen oriaseman tiloihin asettautunut villikissapopulaatio saatiin kuriin. Oriaseman uusi omistaja, Sussu Sutinen oli ollut hankkeen yhteistyökumppanina ja myös auttanut toimimalla sijaiskotina viidelle kissanpennulle. Nyt Sussun ja Riispulan eläinsuojeluyhdistyksen työ alkaa olla viimeisillään näiden viiden pirpanan osalta, sillä ne ovat arviolta kohta 14 viikon ikäisiä ja valmiina muuttamaan omiin koteihinsa. Kaikki pennut luovutettiin eläinlääkärin tarkastamina, madotettuina ja leikattuina. Pentujen uskottiin sopivan mainiosti talleille hiirikissoiksi. Mitä luultavammin pentue oli rodultaan tuikitavallisia suomalaisia maatiaiskissoja. Pyökkipolkuun Villi päätyi tallityöntekijämme Mirkan vinkkaamana, sillä tämä oli sattumalta kuullut kotia etsivistä kissoista. Meidän vanhemmat kissamme ovat hieman laiskistuneet hiirikissoina, joten ajattelin, että ehkä uusi nuori toisi vauhtia niihinkin.

Eläinsuojeluyhdistyksen kertomaa: "Villi on nimensä mukaisesti oikea villiviikari! Se on aina menossa ja tekemässä ja joutumassa pulaan! Villi on rohkea, liiankin rohkea. Se hyppää heti uusien ihmisten syleihin, roikkuu housunpuntista, kiipeää hihaa pitkin... Villin kanssa ei ole vaikea ystävystyä, mutta sen kouluttaminen "kissan tavoille" taitaa olla aika kova haaste."

Luonne
Tertsukka

Luonne
Seljanniemessä koettiin melkoinen shokki, kun yhtäkkiä navettatallin vintiltä kuuluikin kiivasta kissanpennun itkua keskellä tammikuuta. Omat kissansa Anniina oli tunnollisesti leikkauttanut, joten olettamus oli, että joku irtokilli oli nyyttinsä vanhojen, koinsyömien vilttien sekaan pyöräyttänyt ja melko tunnollisesti hoitanutkin, ja myöhemmin Anniina loukutti onnistuneesti mustan emokissan.

Pesueen hoidosta vastasi paikallinen, pieni ja kissarakas virtuaalinen eläinsuojeluyhdistys Njauskis, ja nyt tammikuiset nyytit lähestyvät luovutusikäänsä täysin eläinlääkärin tarkastamina, rokottamina, siruttamina ja madotettuina. Pennut on sosiaalistettu hyvin ja ne tulevat toimeen koirien, toisten kissojen ja lastenkin kanssa. Puolivilli emo Veera puolestaan leikattiin ja hoidettiin asianmukaisesti, ja se saa jäädä jatkamaan tallikissan virkaansa Anniinan luona Viirun ja Vilman seurana.

Vilho oli pentueensa ainoa poikakissi, ja häntä kuvasi sijaiskoti näin: "varsin rämäpäinen kaveri; milloin se roikkuu verhoista, toisinaan juoksee karkuun isompia, vähän kärttyisämpiä kissoja, tai nipistelee terävillä pentuhampaillaan sijaiskodin labradorinnoutajan varpaita. Vilho on myös hyvin äänekäs kaveri, ja sillä riittää kovasti juttua kaikille. Myös tämä pikkukissa nauttii huomiosta, ja rapsutuksista, mutta varo vaan; homma menee hyvin nopeasti taas leikiksi!"
Piirroskuva © VRL-14618

Luonne
tulee tähän

Luonne
Aura viihtyy parhaiten omissa oloissaan häkissään, joka sijaitsee Veeran toimistossa. Auralla onkin iso 3x3 häkki, jossa sillä on useampi piilopaikka, joissa se viihtyy. Välillä se intoutuu ottamaan spurtteja häkissä ja tulemaan silitettäväksi herkkujen toivossa. Aura saattaa purra säikkyessään, joten vieraita ei lasketa sen häkkiin ilman valvontaa. Etenkin kesäisin Auran voi bongata pihalta valjaissa puputtamassa vihreää - tätä täytyy kuitenkin tarkasti vartioida, koska ei olisi eka kerta, kun se syö myös narunsa poikki.

Luonne
Tämä uros saapui meille noin vuoden ikäisenä kasvattajaltaan. Virna oli jo totutettu käsittelyyn ja oli luonteeltaan yllättävän seurallinen, verrattuna toiseen kaniimme Auraan, joka tulee luokse vain katsomaan, mutta sylissä se ei malta istua. Tämä kaveri viihtyisi sylissä paijattavana vaikka koko päivän. Valjaissa Virna ei ollut ulkoillut, joten se oli sille aivan uutta ja aluksi se ei meinannut valjaissa suostua liikkumaan mihinkään. Pian se kuitenkin oppi ja nyt se viihtyy ulkoilemassa valjaissa. Virnan lempinimi tulee siitä, että alkuun se tykkäsi ulkona juosta piiloon hiidenvirnapöheikköön piiloon. Emme olleet keksineet sen oikeasta nimestä lempinimeä, joten hiidenvirnasta väännettiin lempinimeksi Virna.

20.10.2019 // Virnan saapuminen
Saimme tallin kanikatraaseen vahvistusta tänään, kun tämä sosiaalinen karvapallo saapui talliin ilahduttamaan väkeämme. Pupu viihtyi pääasiassa alkuun mökissään, mutta hyvin pian se uskaltautui tutustumaan uuteen isoon asumukseensa. Aura-kanin kanssa emme voi sitä yhdistää, ennen kuin uros kastroidaan. Haaveissa on kuitenkin ehkä jossain vaiheessa pikkupuput, joten alkuun ainakin kanit saavat nuuskia toisiaan vain verkon läpi.

Luonne
Näpy

Luonne
Bonsku

Luonne
Sirri saapui meille hieman vahingossa - tai no ei poro saavu tallin pihaan ihan vahingossa. Veera oli pitkään netin foorumeilla seurannut keskustelua poroista. Porot selviävät jopa -50 asteen pakkasessa netin mukaan, joten Veera ajatteli poron olevan helppo hoitoinen ja takuuvarma vetonaula tapahtumiin. Näin Veera puoli vitsillä teki tarjouksen näyttelylinjan porosta - sillä ehdolla, että se tuotaisiin tallin pihaan asti. Tarjous meni läpi ja Veeran hämmästykseksi etelään oli matkalla toinenkin porokaveri, joten tämä vaadin sai kyydin liiankin helposti. Saapuvalle asukille ruvettiinkin pian tekemään lauta-aitausta ja omaa mökkiä. Sirri saapui tallille kuukauden kuluttua tästä ja osoittautui melko araksi kaveriksi vielä. Alkuun se tykkäsikin hengailla itsekseen tarhauksessaan, mutta viikon jälkeen se rupesi tulemaan aina ruokkijaa tervehtimään. Pian se antoikin jo itseään rapsutella. Sirriä kutsutaan välillä myös Siiriksi ja se tykkää kovasti seurailla pihamaan menoa.

Luonne
Beige kanarouva Hedvig ja valkoinen rouva Tellervo pitävät kukko Gustafille tiukkaa kuria. Kanalauma ulkoilee kesäisin valvotusti pihamaalla, mutta talvisin ei joukosta yksikään tahdo navetasta vahingossakaan poistua. Tellervo on hieman kiukkuinen rouva, joten varo ettei se nappaa sormestasi kiinni. Hedvigin sen sijaan voit ottaa vaikka syliin. Gustaf sen sijaan pitää itse sopivaa välimatkaa ihmisiin. Kaikki kolme ovat saapuneet Jounin Kirkkojoen tallilta, josta sai ostettua Kaaren kanalan myyntikanoja. Sekä Kirkkojoen talli, että Kaaren kanala sijaitsevat Kirkkokylässä.

20.03.2021 // Kanat orrella - no eivät olleet
Olin juuri kivunnut Faunin kärryille kyytiin, kun aloin kuulemaan tallin nurkalta kotkotusta, mikä ei ollut hyvä merkki. En kerennyt edes kissaa sanoa, kun Fauni teki sivuloikan ja ampaisi eteenpäin. Onneksi näin, koska muutoin oltaisiin oltu lumipenkassa ojassa, jos olisi yhtään sivumpaa väistänyt. Sain Faunin jonkin matkan päässä rauhoittumaan, sitten rauhoituin itse ja koitin kuulostaa tyyneltä, kun soitin Annalle, joka oli meillä harjoittelussa. Annan tehtävänä oli tänään ollut hoitaa navetan eläimet, enkä tiedä miten kanat nyt olivat sitten pihalla vapaana eivätkä navetassa - etenkin kun ne eivät itse sieltä tälläisillä keleillä yleensä poistu. Anna meni aivan paniikkiin soitostani, joten seuraavaksi rauhoittelinkin häntä. Käskin tätä ottamaan kaura ämpäriin ja siitä vähän jyviä viskomalla houkuttelemaan ne takaisin. Tämän jälkeen saatiin Faunin kanssa käydä pieni köröttelylenkki rauhassa ja kanatkin olivat jo sisällä palattuamme.

Luonne
Tinttaliisa saapui Pyökkipolkuun Katlahusista. Saimme itse päättää vasikalle nimen ja Veera valitsi nimeksi Tinttaliisa, joka ei koko tallin väkeä miellyttänyt. Siksi ammua kutsutaankin nykyään lähes aina Tintiksi. Kasvattaja kehui vasikan olevan äärettömän utelias ja kiltti. Vasikkana Tintti oli hyvin hiljainen, mutta nykyään sillä on paljon asiaa lähes aina. Tintillä ei lajitoveria meillä ole, mutta sille on seuraksi kelvannut muu tallimme väki.

Luonne
Cayenne syntyi epäonnisesti etuajoissa eikä hengittänyt syntyessään. Se saatiin pelastettua, mutta vasikasta näki, että se ehti olemaan ilman happea. Vaikka Enni on täysin terve, sillä toisinaan kompuroi vasemman puolen jalat, ja joskus se horjuu kulkiessaan. Tästä syystä Cayenne sopi parhaiten kotiin, jossa se saa olla lemmikkinä. Sillä on kuitenkin pippurinen luonne ja paljon tahtoa, joten ihan patalappu Enni ei ole ja se komentaakin kovasti tarhakaveriaan Tinttiä.

Luonne
Ujellus, lempinimeltään Ulla tai Ullimulli

Luonne
Vapis oli tilausvasikka Korppiluodosta.