Feurig Inferno

Estepainoitteinen, 150cm

Kuollut 17.02.2017
Syntynyt24.12.2014 (14v, 28.10.2015)VH-tunnusVH15-066-0019
RotubrandenburgSukupuoliori
VärirautiasSäkäkorkeus173cm
Taso150cmPainoitusesteratsastus
OmistajaCatia (VRL-00801)KasvattajaAlexander Xavier
SaavutuksetHeinäkuun estelaatuarvostelussa 31.07.2016
pistein 7,5 + 40 + 20 + 20 + 15 = 102,5p. ERJ-I
  
Kuvat © Spiderwick
this is a virtual horse - tämä on virtuaalihevonen

Luonnekuvaus

Iiro on oikea söpis, ja kun sitä kauempaa katsoo, niin tulee vaikutelma sellaisesta kultamussukkaorista, mutta todellisuus on hieman toinen. Ori saattaa kyseenalaistaa sen, että ihminen on pomo, ja sen kanssa saakin usein käydä hienovaraista johtajuuskamppailua, ja tämän orin kanssa ei voi välttyä epäonnistumisilta, voimasanoilta, hieltä tai kyyneleiltä. Mutta niin kuin sanonta menee, niin kovan työn tulos palkitaan, ja luottamuksen ollessa kohdallaan Iiro on oikein mukava kilparatsu korkeisiin esteluokkiin!

Hoidettaessa Iiro on ehdottomasti laitettava käytävälle kiinni, sillä keuliminen on hirveän kivaa, ja takapuolen kääntäminen hoitajalle samoin. Myöskin takajalkojen käyttäminen olis hirveän kivaa, mutta kannattaa tehdä jo alkuun selväksi, että ihmisen kanssa ei kannata ruveta vääntämään. Kyllä ne etuset aika usein nousee liian ylös, ja välillä ori yrittää pyöriä, vaikka on kahta puolta kiinni, mutta kun vaan jaksaa olla kärsivällinen ja napakka, niin kyllä se loppuvaiheessa jaksaa ehkä muutaman minuutin seisoa paikoillaan. Kavioiden nosto on hirveän hankalaa, ja siitä saa usein tapella orin kanssa. Myöskin takajalkojen harjaus voi olla hieman riskialtista.

Tarhasta hakiessa Iiro lähinnä vaan juoksee karkuun. Hirveää pukkirallia tarhaa ympäri, ja millään ei haluaisi antaa kiinni. Sen takia kannattaa usein olla pienessä astiassa vaikka kauraa, ja sitä kun vähän ravistelee, herää orin mielenkiinto (ja nälkä!), ja ovelasti riimunnarun saa naksautettua riimuun, kun ori hamuilee herkkuja. Taluttaessa Iiro yrittää jatkuvasti juosta ihmisen ohi tai yli, ja sitä taluttaessa tarvitsee olla ehdottomasti ketjuriimunnaru turvan ympäri. No, kunhan osaa kiroilla tarpeeksi, ja olla tarpeeksi vakuuttava, saattaa Iiro jossain vaiheessa nöyrtyä, ja kävellä ihan nätistikin - ehkä.

Iiron selkään noustessa pitää oikeasti olla nopea, sillä ori ei pysy sekuntiakaan paikoillaan. Siksi satulavyö ja jalustimet kannattaa katsoa ennen selkäännousua. Koko ajan Iiro yrittää keskittyä johonkin ihan muuhun kuin työntekoon, ja kentän laidalla onkin usein jotain todella mielenkiintoista, tai pelottavaa ja silloin juostaan tuli hännän alla karkuun (= pukkirallia ympäri kenttää). Näin ollen Iiron keskittyminen pitää alusta alkaen kääntää työntekoon, ja sen kanssa pitää koko ajan tehdä jotain, ja etenkin asettaa sisään. Sileällä menosta ori ei liiemmin tykkää, ja se saattaakin esitellä melkoisia pukkeja tai keulimisia, jos joku asia ei sitä miellytä. Kivat liikkeet orilla on kuitenkin istua, ja laukkatyöskentely on sen mielestä ihan hirveän kivaa - jos saa mennä vähän kovempaa kuin pitäisi? Esteillä ori on kuitenkin elementissään, ja silloin se unohtaa kaiken ympärillä tapahtuvan, ja keskittyy täysillä olennaiseen. Esteillä ori on varma ja varovainen, ketterä ja todella nopea. Ja helppo. Ihme kyllä. Maastossa ori ei oikein tykkää mennä, paitsi eteen- ja ylöspäin, ja kisapaikoilla se keskittyy ihan tosissaan. Aika hauska hevonen siis kaikin puolin.

© vrl-10352

Sukulaiset

isä: Feurig Horst evm
brdbg, 174cm, m
ii: Isidor evm
brdbg, 170cm, m
iii: Trinken Betriebs evm
brdbg, 173cm, rn
iie: Reineke evm
brdbg, 164cm, m
ie: Feurig Jana evm
brdbg, 168cm, rt
iei: Neumann evm
brdbg, 170cm, prt
iee: Meyer evm
brdbg, 166cm, rt
emä: Feurig Kornelia evm
brdbg, 167cm, rt
ei: Mauthner evm
brdbg, 170cm, rt
eii: Lammert evm
brdbg, 174cm, rn
eie: Maike evm
brdbg, 166cm, mrn
ee: Kriemhild evm
brdbg, 170cm, prt
eei: Kunibert evm
brdbg, 170cm, rt
eee: Philomena evm
brdbg, 170cm, km

Iiron isä Feurig Horst oli väriltään musta ja orilta löytyi säkäkorkeutta jopa 174cm! Jo varsasta lähtien orissa huomasi sen olevan kuin tarkoitettu esteratsuksi. Rakenteeltaan kevyt, ja innokas kokeilemaan rajojaan, näin Feurig Horstia voi kuvailla. Luonteeltaan hyvinkin tarkka ja melko itsepäinen, mutta kuitenkin oikean ratsastajan käsissä kuin unelma ratsu. Kisakautensa ori todellakin oli oikean ratsastajan käsissä, sillä se menestyi todella mallikkaasti kilpaurallaan. Ori oli aikoinansa yksi saksan parhaimmista estehevosista, joka kilpaili kansallisella tasolla 160cm luokissa ja näin ollen myös suosittu jalostusori. Ori onkin melko yleinen nimi saksalaisten puoliveristen joukossa, sillä orilla on jälkeläisiä peräti 150kpl! Ori menehtyi lopulta vanhuuteen ollessaan 25 -vuotias.

Iiron isänisä Isidor oli komea musta brandenburgori, kooltaan 170cm. Luonteeltaan ori oli kuin unelma, ystävällinen ja pikkutarkka, vaikka ”pelottava” ulkomuoto tahtoikin kertoa jotain muuta. Orilla kilpailtiin aikanaan kansallisella tasolla 150cm luokissa menestyen mallikkaasti. Kuitenkin kesken kilpauran tapahtui vakava auto-onnettomuus, jonka johdosta orilla ei enää pystynyt kilpailemaan ja näin ollen se siirtyi vallan siitosorin uralle. Siitosorinakaan se ei pystynyt toimimaan kauaa, sillä auto-onnettomuuden johdosta orin luonne muuttui ja vanhat vammat eivät pysyneetkään enää vanhoina, joten ori oli lopetettava nuorella iällä. Se oli kuitenkin aikansa yksi rakastetuimpia ja tärkeimpiä hevosia, joten sen kunniaksi on pystytetty kotipaikkakunnalleen näköispatsas.

Iiron isänemä Feurig Jana oli rautias, 168cm korkea brandenburgtamma. Tammalla kilpailtiin aluetasolla 130cm tasoisissa luokissa. Luonteeltaan Jana oli lempeä ja hyväsydäminen tamma, jonka johdosta se oli Feurig -liitteen ensimmäisiä siitostammoja, joka kantoi kyseistä liitettä. Janan elämä keskittyi enimmäkseen varsojen hoitoon kotipaikkakunnallaan ja menestyneitä jälkeläisiä neitokainen tuottikin maailmaan. Jana pääsikin viettämään mahtavia eläkepäiviä ja eli jopa yli 30 vuotiaaksi!

Iiron emä Feurig Kornelia oli kuvankaunis rautias, 167cm korkea brandenburgtamma. Korneliasta huomasi jo varsana, että se on innokas, vahvatahtoinen tamma, josta piti tulla alunperin kouluratsu. Rakenteesta kuitenkin tuli hyvin kevyt ja näin ollen oli parempi esteratsuksi kuin kouluratsuksi. Tammalla kilpailtiin uran aikana 150cm kokoisissa luokissa kansallisella tasolla asti. Tamma menestyi hyvin, joten uransa huipulla se päätettiin siirtää siitostamman uralle. Kornelia synnyttikin toistaan upeampia varsoja, jotka menestyivät hyvin kilparadoilla, tuoden tamman sukulinjasta halutun. Kornelia kuitenkin menehtyi viimeiseen synnytykseensä, josta iiro on se tuotos.

Iiron emänisä Mauthner oli 170cm korkea, rautias brandenburgori. Ori oli luonteeltaan hyvinkin omapäinen, orimainen ja voimakastahtoinen. Oria ei käytettykään luonteensa takia jalostukseen vaan hyvän menestyksensä ansiosta. Ori kilpaili kansallisella tasolla 160cm luokissa voittaen muutamat osakilpailut, jonka johdosta oli haluttua tavaraa. Ori siittikin menestyviä estehevosia ja oli jalostusorien ykköskastia. Ori kuitenkin menehtyi ollessaan astutusreissulla amerikassa.

Iiron emänemä Kriemhild oli väriltään punarautias, 170cm korkea brandenburgtamma. Tammasta ei alunpirin pitänyt tulla yhtään mitään. Se oli varsasta lähtien kovin kömpelö ja surkea, jonka vuoksi sen ajateltiin olevan menestymötön ja mitään aikaseksi saamaton. Tamma kuitenkin osoitti kaikki syytteet vääräksi, se menestyi hyvin kouluratsuna, että estehevosena. Tamma kilpaili kummassakin lajissa aluetasolla, ja oli pääsemässä esteratsuna kansalliselle tasolle, mutta kuitenkin vakava ratsastusonnettomuus esti kilpauralla etenemisen, joten se siirtyikin siitostamman uralle. Tamma saattoikin maailmaan monta hienoa hevosta, jotka ovat menestyneet urallaan hyvin. Tamma lopulta menehtyi vanhuuteen.

Jälkeläiset

01. brdbg-t. Jiodine Spider, synt. 02.01.2015, emä Jacqueline Klein
02. brdbg-o. Solitaire Spider, synt. 28.08.2015, emä Lacrimas Profundere
03. brdbg-t. Copy Cat Spider, synt. 31.10.2015, emä Ayse Engel
04. brdbg-o. Festival Killer Spider, synt. 01.11.2015, emä Neaera de Axt
05. brdbg-t. Strawberry Fashion Spider, synt. 16.01.2016, emä Ayse Engel
06. brdbg-o. Forest Fox Spider, synt. 11.02.2016, emä Neaera de Axt

Kilpailukalenteri

ERJ-SIJOITUKSIA 45 KPL   |   CUP-SIJOITUKSIA 0 KPL

PÄIVÄMÄÄRÄ JAOS KUTSU TASO TULOS
23.02.2015 ERJ Marvel Ponies 160cm 3/30
23.02.2015 ERJ Marvel Ponies 160cm 4/30
25.02.2015 ERJ Marvel Ponies 160cm 2/30
25.02.2015 ERJ Evenstar Warmbloods 150cm 2/30
26.02.2015 ERJ Evenstar Warmbloods 150cm 5/30
27.02.2015 ERJ KK Reiter 160cm 5/30
02.03.2015 ERJ Evenstar Warmbloods 150cm 1/30
02.03.2015 ERJ Blue Finlanders 150cm 2/30
03.03.2015 ERJ Evenstar Warmbloods 150cm 5/30
04.03.2015 ERJ Kvick 150cm 5/30
05.03.2015 ERJ Evenstar Warmbloods 150cm 1/30
05.03.2015 ERJ KK Reiter 160cm 1/30
09.03.2015 ERJ Piikuja 150cm 3/30
10.03.2015 ERJ Skurvash 150cm 2/30
10.03.2015 ERJ Piikuja 150cm 2/30
11.03.2015 ERJ Barricade Warmbloods 150cm 5/30
12.03.2015 ERJ Barricade Warmbloods 150cm 1/30
13.03.2015 ERJ Barricade Warmbloods 150cm 3/30
14.03.2015 ERJ Piikuja 150cm 3/30
15.03.2015 ERJ Piikuja 150cm 1/30
16.03.2015 ERJ Diverso Team 150cm 1/30
19.03.2015 ERJ KK Force 150cm 2/30
20.03.2015 ERJ Serellenders 150cm 4/30
20.03.2015 ERJ KK Force 150cm 2/30
20.03.2015 ERJ Spiderwick 150cm 1/30
20.03.2015 ERJ Silverlode 150cm 3/30
21.03.2015 ERJ Kisakeskus Weldon 150cm 1/30
22.03.2015 ERJ Spiderwick 150cm 3/30
22.03.2015 ERJ Spiderwick 150cm 2/30
22.03.2015 ERJ Diverso Team 150cm 3/30
22.03.2015 ERJ Swift Stud 150cm 3/30
22.03.2015 ERJ Swift Stud 150cm 1/30
23.03.2015 ERJ Spiderwick 150cm 3/30
24.03.2015 ERJ Silverlode 150cm 1/30
27.03.2015 ERJ Swift Stud 150cm 3/30
27.03.2015 ERJ Barricade Warmbloods 150cm 4/40
29.03.2015 ERJ Barricade Warmbloods 150cm 6/40
31.03.2015 ERJ Barricade Warmbloods 150cm 5/40
16.04.2015 ERJ Spiderwick 150cm 5/30
18.04.2015 ERJ Spiderwick 150cm 3/30
19.04.2015 ERJ Spiderwick 150cm 3/30
20.04.2015 ERJ Spiderwick 150cm 5/30
08.05.2015 ERJ Holmberg 150cm 1/40
25.05.2015 ERJ Holmberg 150cm 6/40
28.05.2015 ERJ Holmberg 150cm 3/40
30.05.2015 ERJ Holmberg 150cm 1/40

Valmennukset ja Päiväkirjamerkinnät

01.07.2016 - päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja, Karkureissu (sanoja 423)
Olin menossa hakemaan Feurig Infernoa tarhastaan, koska ajattelin lähteä orilla pitkälle maastoretkelle, sillä se on ainut asia joka saa minut ajattelemaan jotain muuta. Olihan tallilla hieman ollut vaikeuksia, sillä joku oli tehnyt tahallaan kiusaa, joten kaipasin pitkää maastoretkeä ja aivoilleni muuta ajateltavaa. Tarhalle päästyäni huomasin, että oria ei näkynyt missään. Aloin mennä paniikkiin, mutta sain kuitenkin kerättyä ajatukseni ja aloin kiertämään tarhaa ympäri katseellani. Huomasin hetken kuluttua, että tarhan ylälankku oli poissa paikaltaan, joten orille oli helppo nakki karata siitä kohdasta. Juoksin takaisin tallille ilmoittamaan työntekijöille asiasta ja yksi pojista lupasikin korjata tarhan sillä välin, kun me muut etsimme oria.

Lähdin kävelemään järvelle päin, sillä tiesin, että ori voisi olla siellä, koska kävimme usein siellä maastoretkillämme. Matka tuntui kauhean pitkältä ja en voinut olla ajattelematta mitä kaikkea orille olisi voinut sattua. Se olisi voinut juosta autonalle, vaikka ei meidän lähistöllä toki ollutkaan vilkkaita teitä. Puuma olisi voinut hyökätä orin kimppuun ja siellä se avuttomana maikaisi keskellä metsää tuskissaan. Ei, oli pakko saada kyseiset ajatukset pois päästä ja ajateltava järkevästi. Saavuttuani järven rantaan, aloin tutkia maata ja kiertää katseellani järveä. Järvi kiilsikin kauniisti kesä auringossa ja ilma oli tuuleton. Järvi huusi tyyneyttään ja kauneuttaan kunnes kuulin kauhean molskahduksen. Iirohan se siellä päätti vilvoitella itseään.

Lähdin suuntaamaan orin suuntaan varovasti, sillä tiesin sen lähtevän juoksemaan karkuun jos huomaa minut ajoissa. Pääsin melko lähelle, kunnes ori huomasi minut. Aloin puhua orille tyynesti ja rapistelinkin taskusta löytämääni karkkipaperia, jotta saisin houkuteltua orin luokseni. Olihan iiro luonteeltaan aika jääräpää, joten pelkäsin epäonnistuvani kiinniottamisessa. Ori katseli minua pitkään, että mitä sä muija duunaat, mutta uteliaisuus alkoi herätä. Ori otti ensin askeleen, ja sitten toisen suuntaani ja järven pinta rikkoutui askelista. Nyt ori oli lähelläni ja katsoi minua suurilla silmillään uteliaasti. Olin ihan hiljaa ja nautin hetkestä, kunnes takaani kuului rasahdus ja ori painoi kiiruusti takaisin järveen. Kyllä harmitti!

Houkuttelin oria uudelleen kauniissa hiljaisuudessaan ja huomasin iiron empivän vielä enemmän. Lopulta kuitenkin ori oli sitä mieltä, että tämä tuijotuskilpailu ei ole enää hauskaa ja lähti tulemaan luokseni. Sain pujoteltua riimun todella hyvin orin päähän ja kumpikin oli tyytyväisiä lopputulokseen. Päätin, että emme lähdekkään vielä tallille vaan hyppäsin orin selkään ja kävimme vielä järven viileydessä uimassa ja nauttimassa kauniista kesäpäivästä. Tämä se vasta olikin elämää ja ajatukseni karkasivatkin muualle. Palasimme märkinä tallille, mikä ratsastaen orin selässä vain riimun ja riimunnarun varassa, ja ihmiset ihmettelivätkin suoritustani. Minun mielestäni siinä ei ollut mitään ihmeteltävää, sillä meillä on iiron kanssa ollut aina tietty side, joka vain vahvistui tämän karkureissun myötä. Aitakin oli saatu korjatuksi ja syyllinen ilkitekoihin saatu kiinni, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

13.06.2016 - estevalmennus, Vilma Santikko (kirjoittanut omistaja) (sanoja 227)
Saapuessani Spiderwickin kentälle, olivat Catia ja Feurig Inferno – tuo kaunis rautias ori, jo suorittamassa alkuveryttelyjä. Olihan matka kestänyt tallille tuskaisen hitaasti, sillä naapurin lampaat olivat karanneet ja tie oli tukossa, mutta onneksi kerkesin ajoissa perille. Kentälle päästyäni huikkasin ratsukolle heit ja ryhdyin kasaamaan toiseen päähän jumppasarjaa, joka alkoi maapuomilla ja loppui 70cm korkeaan pystyesteeseen. Välissä oli sitten kaksi muuta vähän pienempää ristikkoestettä. Huikkasin ratsukolle, jos he aloittaisivat tällä jumppasarjalla sillä välin, kun kasaisin toiseen päähän kenttää 150cm korkuisen neljän esteen radan. Palasin takaisin toiseen päähän kenttää radan pystytettyäni ja nostin pystyesteen 140cm korkeuteen. Pyysin ratsukkoa hyppäämään sen vielä pari kertaa, ennen kuin siirryttäisiin toiseenpäähän kenttää. Huomasin, että Catian ja Iiron yhteystyö sujui mallikkaasti, sillä ori kuunteli ratsastajaansa tarkoin ja toimi apujen mukaan. Siirryimme toiseen päähän kenttää, johon olinkin rakentanut melko mutkikkaan radan. Rata sisälsi tiukkoja mutkia ja aukanvaihtoja. Ensimmäisen kerran hypätessään rataa, huomasin iiron menevän hieman laiskasti eteenpäin. Avustin jokaiselle esteelle ratsukkoa vielä erikseen, mistä kohtaa olisi hyvä hypätä, mistä tulokulmasta jne. Ja hetihän ratsun suoritus parani kertaheitolla! Ori nostelikin jalkojaan todella upeasti ja päätimme vaihtaa esteille tulo järjestystä. Uudessa radassa katsoimme askelten määriä esteiden välillä ja kiinnitimme huomiota vauhtiin. Laskin askelten määrät ääneen, helpottaakseni ratsastajan työtä ja muutamille esteille pyysinkin Catiaa ratsastamaan hieman pidemmällä askeleella. Rata sujuikin näiden neuvojen jälkeen erinomaisesti ja olin tyytyväinen ratsukon suoritukseen. Loppuveryttelyn aikana annoin palautetta valmennuksen kulusta samalla purkaessani esterataa pois.

01.03.2015 - estevalmennus, jonna (sanoja 278)
Tänään valmennettava hevonen oli Iiro, joka näytti tempperamenttisuutensa heti alussa siirtymällä laukkaan. Onneksi ratsastaja sai hevosen äkkiä takaisin käyntiin, jotta saatoimme hetken puhua tunnin aiheesta. Olin kasannut ennen ratsukon tuloa maneesiin yhden jumppasarjan, sillä tänään harjoittelisimme sitä. Koska Iirolla tuntui olevan energiaa, käskin aloittaa ihan vain ravaamalla kevyessä istunnassa pari kierrosta maneesin ympäri. Sinä aikana ori saikin vähän purettua energiaansa, mutta silti sitä tuntui olevan liikaa. Kasasin jumppasarjasta puomeja, jotka tuli ylittää tavallisesti keventäen. Ratsastajan asento oli hyvä, mutta Iiro kiirehti liikaa. Tulimme "tehtävää" niin kauan, että ratsastaja sai Iiro aisoihin eikä hevonen pomppinut puomien yli kuin jänis. Pikku hiljaa meno alkoi rauhoittua ja tulimme samaa toiseen suuntaan. Käskin pitämään ohjia hiukan enemmän tuntumalla ja se sai Iiron vähän paremmin kuuntelulle. Kun sitten tuli laukan vuoro, nostin jumppasarjan joka toisen esteen puoliristikoksi. Käskin aluksi laukaat ihan vain uraa pitkin, mikä sai Iiron varsin innokkaaksi ja taisi pari kertaa takapääkin lentää. Kun laukka näytti tarpeeksi hitaalle mutta temmokkaalle, käskin siirtyä jumppasarjalle. Heti tajutessaan mikä oli edessä, alkoi hevonen pomppia aivan kummia pomppuja. Joten kuten kuitenkin selvittiin, vaikka meno näyttikin aivan kauhealta. Käskin tulla uudelleen, mutta tehdä ennen linjalle kääntyessä voltin. Yhä vauhtia oli liikaa, mutta ainakaan ori ei pomppinut malttamattomana. Jouduimme kertaamaan tätäkin pariin otteeseen, ennen kuin ori alkoi totella ja mennä kiltisti. Toiseen suuntaan samaa ja meni huomattavasti paremmin, kun energiaa oli jo kulunut. Nostin esteet noin 50 senttimetriin ja ori ylitti ne kepeästi loppuun pukitellen. Loppu tunnista esteet olivat metrin kieppeillä ja edelleen Iiro pomppi niiden yli kevyesti ja innolla. Koska viimeisellä kerralla ori tuli ne kiltisti ja ehkä parhaiten koko tunnin aikana, päätimme lopetella jotta orille jäisi hyvä mieli. Loppuravit hiukan vapaámmalla ohjalla ja loppukäynnit itsenäisesti.


All rights reserved © Spiderwick 2016
kuvat © CC-BY-2.0
this is a virtual stable | tämä on virtuaalitalli