Dionysus II

Estepainotteinen, tavoitetaso 10: 160cm

Syntynyt12.09.2015 (3v, 28.10.2015)VH-tunnusVH15-066-0193
RotubrandenburgSukupuoliori
VärirautiasSäkäkorkeus172cm
Taso160Painoitusesteratsastus
OmistajaCatia (VRL-00801)KasvattajaAugust Schulte
SaavutuksetHeinäkuun kantakirjaustilaisuudessa 20.07.2016
pistein 17 + 19 + 19 + 17 = 72p. KTK-II
Kuva © http://www.reesinkhorses.nl/
this is a virtual horse - tämä on virtuaalihevonen

Dionysus II aka Dino, on luonteeltaan hyvinkin herrasmies. Ori meinaan pyrkii käyttäytymään mallikkaasti ja herrasmiesmäisesti, jopa tammojen seurassa. Se haluaa antaa hyvän vaikutelman kaikkiin ympärillään ja onnistuukin siinä. Se on myös hyvin ihmisrakas ja rakastaa sitä rapsuttavia lapsia. Kovin se tuppaa olemaan kuitenkin perso ruoalle, nimittäin taskut voivat olla yhtäkkiä tyhjänä, kun tämä hyvinkin salakavala varas on makupalat sieltä napannut huomaamattasi. Ei tälle hienolle orille voi kuitenkaan olla pitkään vihainen makupalojen varastamisesta, varsinkaan kun se katsoo isoilla ruskeilla silmillään sinua suoraan silmiin näyttäen viattomalta koiranpennulta. Ehkä siksi orin onkin helppo saada ainakin naisille kaikki periksi, leikkimällä pientä viatonta koiranpentua.

Hoitaessa Dinon kanssa ei pidä olla mitenkään ylivarovainen. Ori pysyy hyvinkin kiltisti paikallaan hoitotoimenpiteiden ajan vaikka karsinassaan ilman kiinnipitoa ovi auki, koska sillä ei ole kiire mihinkään. Se seisoo tanakasti paikallaan kuin patsas, paitsi jos takin taskusta tuoksuu jotain hyvää. Suitsiminen ja satuloiminenkaan ei tuota ongelmia. Orin voi jopa kävelyttää tallista kentälle ilman ohjista pitoa, sillä se seuraa hoitajaansa kuin koiranpentu emoaan.

Ratsastaessa ori on rauhallinen, kiireetön ja helppo käsitellä. Siksi se onkin loistava esteratsu, koska siltä luonnistuu rata kuin rata. Ori on siis tasaisen varmalla tyylillä ja rennolla meiningillä varustettu ratsu. Se kuuntelee hyvin pieniäkin apuja. Ori on kuitenkin hidas lämpeämään, joten alkuveryttelyt ovat hyvin tärkeät ja niihin menee aikaa. Kaikin puolin Dino on hyvinkin sopiva ratsu ratsastajalle kuin ratsastajalle, koska se on hyvin helppo käsitellä ja hoitaa. Kilpailupaikoillakaan ei ole orin kanssa ongelmia, sillä se katselee rauhallisen tyytyväisenä kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Itse kilpailutilanteessa se keskittyy täysin siihen mitä siltä vaaditaan ja nauttii esteiden hyppäämisestä ja sen tuomasta adrenaliinista.

Sukulaiset

isä: Dionysus evm
brdbg, 172cm, rt
ii: H'Darkside evm
brdbg, 171cm, trn
iii: -
iie: -
ie: Helmgrid evm
brdbg, 167cm, km
iei: -
iee: -
emä: Polandra Lip evm
brdbg, 164cm, rt
ei: Illuminate evm
brdbg, 169cm, rn
eii: -
eie: -
ee: Pythagon evm
brdbg, 167cm, rn
eei: -
eee: -

Dinon isä Dionysus on 172cm korkea rautias brandenburgori. Orilla on kilpailtu esteratsastuskilpailuissa kansallisella tasolla 160cm:n luokissa. Se on menestynyt urallaan hyvin mallikkaasti, sillä se on edelleen haluttu jalostusori saksassa. Ori kun periyttää jälkeläisilleen rauhallisuutta, ketteryyttä ja sujuvaa laukkaa. Ori on tällä hetkellä ansaituilla eläkepäivillään kotitilallaan ja toimii jalostusorin tehtävissä.

Dinon isänisä H'Darkside oli tummanruunikko ori, joka oli korkeudeltaan 171cm. Orilla kilpailtiin kansallisella tasolla esteratsastuskilpailuissa 160cm luokissa. Darkside ei ollut kovin menestynyt esteratsu, mutta vanhemma iällä ja oikean ratsastajan kanssa siitä kehittyi menestynyt esteratsu. Ura jäi kuitenkin lyhyeen tapaturman takia, mutta jalostuskäytössä se oli kova nimi, koska periytti varsoilleen komeaa ulkonäköä ja ketteryyttä. Ori menehtyikin lopulta kotitilallaan eläkepäivillään.

Dinon isänemä Helmgrid oli kuvankaunis kimo, 167cm korkea tamma. Tamma kilpaili kansallisella tasolla 160cm luokissa esteratsastuksen parissa. Kilpailu-ura ei kauaa kestänyt tamman kohdalla huonon menestyksen johdosta, ja siirtyi lopulta jalostuskäyttöön. Vaikka ratsuna se ei ollut mitenkään loistava, oli sillä hyvä rakenne ja luonne, jota se periytti jälkeläisilleen. Tamma menehtyi eläkepäivillään kotitilallaan.

Dinon emä Polandra Lip oli rautias, 164cm korkea tamma. Tammalla kilpailtiin vain aluetasolla 140cm luokissa ihan hyvällä menestyksellä. Sukunsa puolesta tamma oli unelma, joten sitä haluttiinkin jatkaa laittaen tamma siitostammaksi melko nuorella iällä. Tamma periytti jälkeläisilleen hyvää kapasiteettia ja luonnetta. Suku on myös tunnettuja estehevosia täynnä, joten sen ajateltiinkin teettävän estetykkejä. Tamma kuitenkin menehtyi melko nuorella iällä vaikeaan synnytykseen.

Dinon emänisä Illuminate oli ruunikko ori, jolta löytyi korkeutta 169cm. Tämä ruunikko ori kilpaili kansallisella tasolla 160cm:n luokissa esteratsastuksessa. Ori hyppäsi hyvin ja menestyvästi kilpailuissa, kunnes siirtyi vallan siitosorin hommiin. Orilla oli hyvä estesuku ja se periyttikin jälkeläisilleen kapasiteettia ja ketteryyttä. Ori lopulta menehtyi ollessaan matkalla astutusreissulle.

Dinon emänemä Pythagon oli ruunikko, 167cm korkea tamma. Tammalla ei juurikaan kilpailtu esteratsastusluokissa kuin harrastetasolla, sillä se oli enemmänkin käytössä koko elämänsä siitostammana sukunsa takia. Tamma tuli siis hyvästä estesuvusta, ja sitä haluttiin jatkaa, koska sieltä periytyi pythagonin varsoille hyvää luonnetta, rohkeutta ja kevyttä rakennetta. Tamma menehtyi eläkepäivillään kotitilallaan.

Jälkeläiset

01. brdbg-o. Domino Dino Spider, synt. 07.02.2016, emä Lacrimas Profundere

Kilpailukalenteri

Ominaisuuspisteet ja kilpailutasot
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 3038.69
Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 3714.65
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 0.00
Esteratsastus 6753.34 tasolla 11 / 10

Hevonen kilpailee vain porrastetuissa kilpailuissa painoituslajissaan aina maximitasolleen asti. Tämän jälkeen se siirtyy pelkästään jalostuskäyttöön.
NJ Näyttelyt
irtoSert 11.04.2016 - Rosenhof Päätuomari Kati

Valmennukset ja Päiväkirjamerkinnät

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja, Karkureissu (sanoja 423)
Olin menossa hakemaan Dionysus II:sta tarhastaan, koska ajattelin lähteä orilla pitkälle maastoretkelle, sillä se on ainut asia joka saa minut ajattelemaan jotain muuta. Olihan tallilla hieman ollut vaikeuksia, sillä joku oli tehnyt tahallaan kiusaa, joten kaipasin pitkää maastoretkeä ja aivoilleni muuta ajateltavaa. Tarhalle päästyäni huomasin, että oria ei näkynyt missään. Aloin mennä paniikkiin, mutta sain kuitenkin kerättyä ajatukseni ja aloin kiertämään tarhaa ympäri katseellani. Huomasin hetken kuluttua, että tarhan ylälankku oli poissa paikaltaan, joten orille oli helppo nakki karata siitä kohdasta. Juoksin takaisin tallille ilmoittamaan työntekijöille asiasta ja yksi pojista lupasikin korjata tarhan sillä välin, kun me muut etsimme oria.

Lähdin kävelemään järvelle päin, sillä tiesin, että ori voisi olla siellä, koska kävimme usein siellä maastoretkillämme. Matka tuntui kauhean pitkältä ja en voinut olla ajattelematta mitä kaikkea orille olisi voinut sattua. Se olisi voinut juosta autonalle, vaikka ei meidän lähistöllä toki ollutkaan vilkkaita teitä. Puuma olisi voinut hyökätä orin kimppuun ja siellä se avuttomana maikaisi keskellä metsää tuskissaan. Ei, oli pakko saada kyseiset ajatukset pois päästä ja ajateltava järkevästi. Saavuttuani järven rantaan, aloin tutkia maata ja kiertää katseellani järveä. Järvi kiilsikin kauniisti kesä auringossa ja ilma oli tuuleton. Järvi huusi tyyneyttään ja kauneuttaan kunnes kuulin kauhean molskahduksen. Dinohan se siellä päätti vilvoitella itseään.

Lähdin suuntaamaan orin suuntaan varovasti, sillä tiesin sen lähtevän juoksemaan karkuun jos huomaa minut ajoissa. Pääsin melko lähelle, kunnes ori huomasi minut. Aloin puhua orille tyynesti ja rapistelinkin taskusta löytämääni karkkipaperia, jotta saisin houkuteltua orin luokseni. Olihan Dino luonteeltaan aika jääräpää, joten pelkäsin epäonnistuvani kiinniottamisessa. Ori katseli minua pitkään, että mitä sä muija duunaat, mutta uteliaisuus alkoi herätä. Ori otti ensin askeleen, ja sitten toisen suuntaani ja järven pinta rikkoutui askelista. Nyt ori oli lähelläni ja katsoi minua suurilla silmillään uteliaasti. Olin ihan hiljaa ja nautin hetkestä, kunnes takaani kuului rasahdus ja ori painoi kiiruusti takaisin järveen. Kyllä harmitti!

Houkuttelin oria uudelleen kauniissa hiljaisuudessaan ja huomasin Dinon empivän vielä enemmän. Lopulta kuitenkin ori oli sitä mieltä, että tämä tuijotuskilpailu ei ole enää hauskaa ja lähti tulemaan luokseni. Sain pujoteltua riimun todella hyvin orin päähän ja kumpikin oli tyytyväisiä lopputulokseen. Päätin, että emme lähdekkään vielä tallille vaan hyppäsin orin selkään ja kävimme vielä järven viileydessä uimassa ja nauttimassa kauniista kesäpäivästä. Tämä se vasta olikin elämää ja ajatukseni karkasivatkin muualle. Palasimme märkinä tallille, mikä ratsastaen orin selässä vain riimun ja riimunnarun varassa, ja ihmiset ihmettelivätkin suoritustani. Minun mielestäni siinä ei ollut mitään ihmeteltävää, sillä meillä on Dinon kanssa ollut aina tietty side, joka vain vahvistui tämän karkureissun myötä. Aitakin oli saatu korjatuksi ja syyllinen ilkitekoihin saatu kiinni, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Estevalmennus, Vilma Santikko (kirjoittanut omistaja) (sanoja 227)
Saapuessani Spiderwickin kentälle, olivat Catia ja Dionysus II – tuo kaunis rautias ori, jo suorittamassa alkuveryttelyjä. Olihan matka kestänyt tallille tuskaisen hitaasti, sillä naapurin lampaat olivat karanneet ja tie oli tukossa, mutta onneksi kerkesin ajoissa perille. Kentälle päästyäni huikkasin ratsukolle heit ja ryhdyin kasaamaan toiseen päähän jumppasarjaa, joka alkoi maapuomilla ja loppui 70cm korkeaan pystyesteeseen. Välissä oli sitten kaksi muuta vähän pienempää ristikkoestettä. Huikkasin ratsukolle, jos he aloittaisivat tällä jumppasarjalla sillä välin, kun kasaisin toiseen päähän kenttää 150cm korkuisen neljän esteen radan. Palasin takaisin toiseen päähän kenttää radan pystytettyäni ja nostin pystyesteen 140cm korkeuteen. Pyysin ratsukkoa hyppäämään sen vielä pari kertaa, ennen kuin siirryttäisiin toiseenpäähän kenttää. Huomasin, että Catian ja Dinon yhteystyö sujui mallikkaasti, sillä ori kuunteli ratsastajaansa tarkoin ja toimi apujen mukaan. Siirryimme toiseen päähän kenttää, johon olinkin rakentanut melko mutkikkaan radan. Rata sisälsi tiukkoja mutkia ja aukanvaihtoja. Ensimmäisen kerran hypätessään rataa, huomasin Dinon menevän hieman laiskasti eteenpäin. Avustin jokaiselle esteelle ratsukkoa vielä erikseen, mistä kohtaa olisi hyvä hypätä, mistä tulokulmasta jne. Ja hetihän ratsun suoritus parani kertaheitolla! Ori nostelikin jalkojaan todella upeasti ja päätimme vaihtaa esteille tulo järjestystä. Uudessa radassa katsoimme askelten määriä esteiden välillä ja kiinnitimme huomiota vauhtiin. Laskin askelten määrät ääneen, helpottaakseni ratsastajan työtä ja muutamille esteille pyysinkin Catiaa ratsastamaan hieman pidemmällä askeleella. Rata sujuikin näiden neuvojen jälkeen erinomaisesti ja olin tyytyväinen ratsukon suoritukseen. Loppuveryttelyn aikana annoin palautetta valmennuksen kulusta samalla purkaessani esterataa pois.

Estevalmennus, Jonna (sanoja 278)
Tänään valmennettava hevonen oli Dino, joka näytti tempperamenttisuutensa heti alussa siirtymällä laukkaan. Onneksi ratsastaja sai hevosen äkkiä takaisin käyntiin, jotta saatoimme hetken puhua tunnin aiheesta. Olin kasannut ennen ratsukon tuloa maneesiin yhden jumppasarjan, sillä tänään harjoittelisimme sitä. Koska Dinolla tuntui olevan energiaa, käskin aloittaa ihan vain ravaamalla kevyessä istunnassa pari kierrosta maneesin ympäri. Sinä aikana ori saikin vähän purettua energiaansa, mutta silti sitä tuntui olevan liikaa. Kasasin jumppasarjasta puomeja, jotka tuli ylittää tavallisesti keventäen. Ratsastajan asento oli hyvä, mutta Dino kiirehti liikaa. Tulimme "tehtävää" niin kauan, että ratsastaja sai Dino aisoihin eikä hevonen pomppinut puomien yli kuin jänis. Pikku hiljaa meno alkoi rauhoittua ja tulimme samaa toiseen suuntaan. Käskin pitämään ohjia hiukan enemmän tuntumalla ja se sai Dinon vähän paremmin kuuntelulle. Kun sitten tuli laukan vuoro, nostin jumppasarjan joka toisen esteen puoliristikoksi. Käskin aluksi laukaat ihan vain uraa pitkin, mikä sai Dinon varsin innokkaaksi ja taisi pari kertaa takapääkin lentää. Kun laukka näytti tarpeeksi hitaalle mutta temmokkaalle, käskin siirtyä jumppasarjalle. Heti tajutessaan mikä oli edessä, alkoi hevonen pomppia aivan kummia pomppuja. Joten kuten kuitenkin selvittiin, vaikka meno näyttikin aivan kauhealta. Käskin tulla uudelleen, mutta tehdä ennen linjalle kääntyessä voltin. Yhä vauhtia oli liikaa, mutta ainakaan ori ei pomppinut malttamattomana. Jouduimme kertaamaan tätäkin pariin otteeseen, ennen kuin ori alkoi totella ja mennä kiltisti. Toiseen suuntaan samaa ja meni huomattavasti paremmin, kun energiaa oli jo kulunut. Nostin esteet noin 50 senttimetriin ja ori ylitti ne kepeästi loppuun pukitellen. Loppu tunnista esteet olivat metrin kieppeillä ja edelleen Dino pomppi niiden yli kevyesti ja innolla. Koska viimeisellä kerralla ori tuli ne kiltisti ja ehkä parhaiten koko tunnin aikana, päätimme lopetella jotta orille jäisi hyvä mieli. Loppuravit hiukan vapaammalla ohjalla ja loppukäynnit itsenäisesti.


All rights reserved © Spiderwick 2016
kuvat © CC-BY-2.0
this is a virtual stable | tämä on virtuaalitalli