KARHUMETSÄ

Tuiskulan Pikkujellona

Syntynyt	05.01.2016 (18v, 04.06.2018)	VH-tunnus	VH16-018-0060
Rotu	suomenhevonen	Sukupuoli	ori
Väri	tummanpunarautias	Säkäkorkeus	152cm
Taso	110cm, CIC1	Painoitus	este-/kenttäratsastus
Omistaja	Catia (VRL-00801)	Kasvattaja	Tuiskulan talli
Saavutukset	Palkittu Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa helmikuussa 2016 pistein, rakenne 6.6, suku 10, käytöskoe 10 = 26.6p SV-II

Luonnekuvaus

Jellona jo nimellään viestittää jotakin sellaista, että sitä on vain pakko päästä paijaamaan ja halimaan. Hieman ehkä myös lässyttämään kuinka ihana Jellona oikein on. Jellona on tosiaankin ihana. Selväpäinen ori jonka kanssa selviytyy varmasti tilanteesta kun tilanteesta. Voisiko melkein sanoa, että rehti perus suomalainen mies ilman suurempia linssiin viilaamista.

Jellonahan ei pahemmin välitä kun sitä tullaa halimaan ja pusuttelemaan yleisön edessä. Orin ilme viestittää ennemminkin ällötyksestä siitä ylenpalttisesta huomiosta mitä ihmisolento saattaakin antaa muitten katsellessa. Kuitenkin karsinan perällä muitten katseilta piilossa ollessa tämänkin ukon kova kuori tahtoo murentua ja saattaa hakeutua jopa ihan itse siihen ihmisolennon halittavaksi.

Ratsastaessa ori on hyvin rehti. Antaa paljon, mutta vaatiikin ratsastajalta osansa varsinkin sileällä. Esteillä Jellona tahtoo olla liekeissä ja välillä tuntuukin siltä, että orin suurin päämäärä on vain edetä mahdollisemman lujaa vaikka jalat eivät todellakaan aina pysy tahdissa mukana. Orin kaasutellessa radalla oman mielensä mukaan yleensä tietääkin radalta hyvin monta puomin pudotusta. Ratsastuksen ollessa kuitenkin hallittua niin lopputuloskin on rataesteiltä sen mukainen.

Tuossa jo mainitsinkin, että kouluaitojen sisällä ori tarvitsee paljon tukea ja ratsastajalta toisinaan myös hyvin pitkää pinnaa. Jellonan moodi kun yleensä on tosiaan se kovaa ja korkealta, mutta se nyt kun ei vain oikein toimi kouluratsastuksen parissa. Kuitenkin kun keskittyminen saadaan kohdistettua siihen oleelliseen, niin jopa tästäkin orista kuoriutuu oikein näyttävä hevonen kouluaitojen sisäpuolella.

Kenttäkokeessa ori on omiaan. Varma ja matkaa voittava tasaunen laukka on ratsastajallekin mitä mukavin ratsastaa. Ukko myös nähtävästi tiedostaa myös maastoesteillä sen fakta asian, että ne esteet eivät pahemmin hajoile tai tee muutakaan jos niitä jalkoja ei nostele.

Jellona on tosiaan selväpäinen ori, mutta kyllä niitä orimaisiakin piirteitä tahtoo löytyä. Varsinkin silloin kun tammoja on lähettyvillä. Tällöin pitää aina kokeilla tai vähintäänkin harjoitella niitten neitien ja rouvien hurmaamista jos joku vaikka siitä lankeaisikin näin komean orin jalkoihin.

© Helo

Jälkikasvu

Valmennukset & Päiväkirjamerkinnät