Ruttunuttu "Ruttu" - virtuaalihevonen

KTK-II

© Juli

Ruttunuttu on yleensä juuri se hevonen, joka seisoskelee erillään muusta laumasta tai mököttää karsinansa nurkassa, jos talilla on paljon hälinää (esimerkiksi kisojen aikaan). Se ei viihdy turhaan lääpittävänä, mutta nauttii kuitenkin hoitajansa jakamattomasta huomiosta. Orin kanssa on mukava puuhailla kaikessa rauhassa, kunhan se ei tosiaan mitään turhaa lääppimistä ole, vaan asiallista hoitamista. Myös taluttelulenkit on Rutun mieleen, jolloin sen voi melkein kuulla huokaisevan helpotuksesta, kun se pääsee vaeltamaan yhdessä ihmisen kanssa rauhassa maastoon.
Taluttaessa ruunikko seuraa reippaasti hieman takaviistossa ja harvemmin se on myöskään yrittänyt omille teilleen lähteä. Monet kerrat sitä on pienetkin sukulaislapset talutelleet ihan huvikseen ja tällöin varsinkin Ruttu keskittyy erityisesti käyttäytymään nätisti ja herrasmiesmäisesti. Jos lapsi jää tutkiskelemaan jotain, saattaa ori tuupata hellästi, että jokos mentäisiin? Lapsen lätäköissä loikkiminen saa orinkin leikkisäksi, jolloin se alkaa varovasti roiskuttelemaan lätäkön vettä lapsen kaverina.

Hoitaessa siis kiltti ja helppo ori, jonka karsinaan pystyy pienempikin vierailija menemään. Ruttu onkin erityisen varovainen juuri lasten kohdalla, vaikka välillä aikuisien kanssa tuntuu, että se machoilee hieman muille hevosille. Lasten kanssa se kuitenkin unohtaa kaikki hölmöilyt ja korkeintaan saattaa tuuppia pientä hoitajaansa hellästi.
Kaviot orilta saa puhdistaa ongelmitta, mutta ei Ruttu niitä turhanpäiten anna ilmassa pitää, joten liat pois ja se on siinä.
Varustaminen on helppoa ja vaivatonta. Kuolaimet sujahtavat suuhun huomaamatta ja remelitkin saa kiinnitellä kaikessa rauhassa. Kärryt nähdessään se saattaa hieman innostua, mutta rauhoittuu pian ja odottaa nätisti, että pääsisi töihin.

Työmotivaatio orilla on todella korkea ja kisoissa vielä korkeampi! Vaikka kotona välillä tuntuu, että tämä homma menee päin mäntyä, niin kisoissa Ruttu ottaa itseään niskasta kiinni ja panostaa suoritukseen ihan satalasissa. Se rakastaa esiintymistä, vaikka ei muuten viihdykään ylimääräisessä hälinässä, mutta suorituksen aikana se on kaikista parasta! Ajaessa ori on ketterä ja nopea, vaikkei ulkonäöstä ihan heti välttämättä uskoisi ja se tottelee erittäin nopeasti ohjastajan apuja.
Vaikka Ruttu ei ratsu olekaan, niin on sen selässä joskus käyty ja silloinkin se on toiminut ihan mukavasti. Kaikki askellajit löytyy, mutta eihän se mitään erikoista osaa. Ihan mukava maastopuksu siis selästäkin käsin. Ongelmana toki on vain, että sille sopivaa satulaa ei löydy, mutta ori on varmajalkainen ja kuuliainen hevonen, joten kyllä sen kanssa voi ilman satulaakin maastossa käydä, jos löytyy sopivat suitset ja kuolaimet joltain meidän ratsuhevoseltamme.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Ruutainen sh, ruunikko, 165cm	ii. Ruttunaama sh, ruunikko, 166cm	iii. Ruttiainen sh, musta, 164cm
		iie. Pielaveden Neito sh, ruunikko, 167cm
	ie. Vastarannan Kiiskitar sh, tummanrautias, 159cm	iei. Särkirikki sh, musta, 161cm
		iee. Vastarannan Millitar sh, rautias, 158cm
e. Malla Mielitietty sph, vaaleanrautias, 148cm	ei. Mielikäine sh, vaaleanrautias, 150cm	eii. Keskikesän Raekuuro sh, vaaleanrautias, 152cm
		eie. Mielipuoli-Milla sh, punarautias, 149cm
	ee. Sata Salamaa sph, rautias, 146cm	eei. Sata Pisaraa sph, ruunikko, 148cm
		eee. Kierotar sph, rautias, 146cm
suomenhevosori Jälkeläisvarsan Nimi (s. 00.00.2017), isä/emä Vanhempihepan Nimi, omistaa Jaska Jokunen suomenhevosori Jälkeläisvarsan Nimi (s. 00.00.2017), isä/emä Vanhempihepan Nimi, omistaa Jaska Jokunen

i. Ruutiainen on massiivinen ja huomiota herättävä suomenhevosori. Erityisesti auringon paistaessa se näyttää suunnattoman hienolta kiiltävine karvoineen lihasten erottuessa selvästi. Ruutiainen on myös valjakkopainotteinen ja sen työmotivaatio on hillitön. Ruunikko on aina portilla vastassa, kun tietää olevan työaika ja saattaakin hieman steppailla malttamattomana. 20 varsalleen se on periyttänyt ketteryyttään ja onneksi myös työmotivaatiotaan.

ii. Ruttunaama on rento ja hieman laiskahko ori. Se on toiminut isäntänsä metsähevosena ja vetänyt monen monituisia tukkikuormia useamman talven verran. Kyllähän sitä taisi isännän tytär kokeilla ratsuksi muokata, mutta eipä Ruttunaamasta sellaista tullut, vaan sai pysyä työhevosena. Jälkeläisiä orilla on kolme.

iii. Ruttiainen oli samaa sarjaa, kuin Ruttunaama. Se otti asiat rauhassa, eikä olisi varmaan säikähtänyt, vaikka ydinpommi olisi jysähtänyt korvan juuressa. Sillä käytiin myös muutama reissu joulukirkossakin ihan vain perheen vanhan paapan iloksi ja ratsun virkaakin se naapuruston mukeloille joskus toimitti. Monesti lapset vain avasivat Ruttiaisen laitumen portin, kipusivat selkään ja ori kävi kävelemässä jonkunmoisen lenkin, jonka jälkeen palasi takaisin laitumelleen syömään. Musta hevonen oli vähän kuin koko kylän oma hevonen, jolle myös kylään vietäessä kiikutettiin herkkuja.
 
iie. Pielaveden Neito on aika lailla keskivertoa vastaava valjakkohevonen. Sen menestys on ollut kisoissa vaihtelevaa, mutta se on kuitenkin yritteliäs tamma, ehkä hieman hidas vain. Neito on rauhallinen ja ehkä enemmän taivaanrannan maalari, kuin reipas ja menestyvä valjakkohevonen. Jälkeläisilleen tamma on periyttänyt hyvää rakennettaan ja helppoa käsiteltävyyttä.

ie. Vastarannan Kiiskitar on reipas ja erinomainen aloittelijoiden valjakkohevonen. Se toimii, vaikka avut olisivatkin hieman huonot ja osaa myös oikein mukavasti ratkoa itsekin erilaisia tilanteita. Ruutiainen on tamman ainut jälkeläinen, mutta emältään se sai kuuliaisen luonteen ja erinomaisen työmoraalin.

iei. Särkirikki on vaikealla tasolla kisaava valjakkohevonen. Se on periyttänyt varsoilleen nopeaa ja ketterää liikkumistaan ja jälkeläisiä orillahan on 6 kappaletta, jotka ovat jokainen jatkaneet isänsä jalanjäljissä valjakon kisaamista. Ori on menestynyt kisoissaan hyvin ja onpa sitä näyttelyissäkin käytetty. Siellä siitä ei tosin niin paljon ole pidetty, mutta omistajalle on kuitenkin valjakkokisojen menestys ollut tärkeämpää. Luonteeltaan ori on reipas ja rehellinen, jolta löytyy kuitenkin hippunen pippurisuutta.

iee. Vastarannan Millitar on ratsulinjalle kantakirjattu tamma, joka kuitenkin menehtyi juostuaan rekan alle eräällä maastoreissulla. Luonteeltaan Milli oli reipas, mutta kuitenkin säikky neiti, joka sitten koituikin sen kohtaloksi. Varsoja tammalla ehdittiin teettää kaksi kappaletta, jotka perivät emältään oikein mukavaa rakennetta, joustavia liikkeitä ja onneksi myös reippautta.

e. Malla Mielitietty kisaa aktiivisesti noviisi tason luokissa valjakkoajossa ja on menestynytkin erittäin hyvin. Luonteeltaan hieman kipakka ja vaativa tamma on omiaan nopeisiin ratoihin ja selviytyy tiukoistakin tilanteista näppärästi. Varsoja ei tammalla ole kuin tämä yksi, joka onkin perinyt emänsä hyvän rakenteen, sekä näppäryyden radalla.

ei. Mielinkäine onkin sitten oikea orien ori. Monet ovat hermonsa vaalean orin kanssa menettänyt, mutta silti hevosen ohjastaja ja valmentaja jaksaa hevosen kanssa taistella. Menestys on ollut aika vaihtelevaa juurikin Mielinkäisen vaativan luonteen takia, mutta on se pärjännytkin kisoissa.

eii. Keskikesän Raekuuro on varustettu tuuliviirin lailla muuttuvalla luonteella, mutta yleensä se on kuitenkin hyvin käsiteltävissä. Kisoissa Rae unohtaa niskoittelun ja keskittyy työn tekoon täysin. Vaaleanrautias ori on ollut varsinkin näyttelyissä ilo silmälle ja onneksi sen 15 jälkeläistä ovat lähinnä perineet orin ulkonäköä ja liikkeitä, eikä hieman vaativaa luonnetta.

eie. Mielipuoli-Milla toimittaa perheen tyttären maastoputen virkaa ja jälkeläisiä sillä on tasan yksi. Luotettava ja varmajalkainen tamma on kuitenkin erittäin menohaluinen ja vaatiikin monesti melkoisia taitoja ratsastajaltaan, joka on onneksi tottunut Millan selässä istumaan. Karsinassa tamma sitten onkin oikein mukava ja hellyttävä tapaus.

ee. Sata Salamaa on myös valjakkopainotteisesta suvusta ja on sillä noviisi-tason kisojakin kisattu ja selässäkin on käyty. Ajaessa se on reipas ja virtaviivainen, joka tottelee pienintäkin apua, mutta ratsuna ei meinaa aina jarruja löytyä. Maastossa Salama on kuitenkin ihan kiva hevonen, jonka kanssa onnistuu ne vauhdikkaat maastot erinomaisesti.

eei. Sata Pisaraa on, kuten sanottu, valjakkopainotteinen hevonen ja sillä on kisattu vaativan tason kisoissa. Menestys kisoissa on yleensä taattu, koska ori on nopea, ketterä ja kuuliainen hevonen, jonka kanssa on miellyttävä työskennellä. Se esiintyy aina edukseen ja kotonakin se on erittäin kiltti. Jälkeläisilleen ori on periyttänyt erinomaisia liikkeitään.

eee. Kierotar on luonteensa mukaisesti kiero. Se osaa käyttää heti käsittelijänsä epävarmuutta tai pelkoa hyväkseen, joten tamman kanssa työskentelevät vain sen tuntevat ihmiset. Ilkeä Kierotar ei missään nimessä ole, taitava vain luistamaan töistä, jos on vain mahdollisuus siihen. Tammalla kisataan valjakossa vaativalla tasolla, mutta menestys on ollut aika vaihtelevaa juurikin edellä mainitun seikan takia.

Kilpailukalenteri

Päiväkirja

14.08.2022 Muuttaa Ruttu sittenkin

Sen jälkeen, kun ajoin Mustasuon ja kaikki muut tallit alas, olin muutaman hevosen laittanut ylläpitoon ajatuksella, että saan rauhassa miettiä mitä niiden kanssa tehdään. Mustasuon suomenhevosista muualle lähtivät Ruttu, Pusu ja Hannu. Nämä olivat olleet itselleni tärkeimpiä projekteja ja en ihan suorilta niistä raskinut ainakaan kokonaan luopua. Kaikki pojat löysivät itselleen oikein hyvät ylläpitokodit, joissa pääsivät toteuttamaan itseään ja niistä pidettiin erinomaista huolta. Vaikka Hemissä on tällä hetkellä aika iso remontti meneillään uuden tallirakennuksen puolesta, päätin kuitenkin tuoda pojat jo kotiin. Oreille suunniteltu talli oli puolillaan hevosia, joten sinne pojat sopivat vallan mainiosti ja ylläpitäjien kanssa lopetettiin sopimukset syystä tai toisesta.

Aluksi olin kyllä miettinyt, että jos myisin Rutun ylläpitäjälleen, mutta hylkäsin mietintäni ja päätin, että kyllä se Ruttu tulee kotiin. Pitkä ajomatka oli edessä Limingasta Luumäelle, mutta onneksi sain nakitettua erään ystävän mukaan, joka lähti pitämään minua hereillä ja viihdyttämään muuten todennäköisesti hyvinkin tylsän ajomatkan ajaksi. Ei me ensimmäistä kertaa yhdessä reissussa oltu!

Muutaman pysähdyksen taktiikalla oltiin perillä Luumäellä ja ylläpitäjä ystävällisesti majoitti meidät pihamökkiinsä yhdeksi yöksi, ettei tarvinnut heti lähteä ajamaan takaisin ja hänelle jäi vielä aikaa hyvästellä Ruttu. Ylläpitäjä, Riina, kertoi orin olleen oikein miellyttävä ja mukava hevonen, vaikka Ruttu ei mikään laumaeläjä ollut. Ori oli kuitenkin pärjännyt pihatossa oikein mainiosti. Ruttu näyttikin oikein hyvinvoivalta ja tyytyväiseltä elämäänsä. Ehkä vähän jopa harmitti lähteä tuomaan sitä kotiin, kun kotona se joutuisi taas karsinatallin asukiksi, mutta onneksi ori on sopeutuvainen.

Kotipihassa Ruttu vaikutti vähän kummastuneelta, koska olihan kyseessä aivan uusi paikka sille, mutta ei se kauaa jaksanut ihmetellä. Tarhaan se pääsi heti matkustuksen jälkeen ja oikoi heti jalkojaan ravaten ympäri tarhaa katsellen uusia tiluksiaan. Viereisen tarhan Shotti kiinnosti jonkin verran, mutta Ruttu totesi äkkiä toisen orin tylsäksi ja meni mussuttamaan kaikessa rauhassa heiniään toiseen nurkkaan, joten uskalsin jättää pojat vierekkäin ja lähteä tekemään iltatallia sisälle.