Hemgård Glic Piocaid  - virtuaalihevonen

KTK-I

© Juli

Poka on hyvin itsenäinen poni, joka ei oikein seurasta väliä. Ihmiset on ihan okei, mutta muuten ori viihtyy enemmän omissa oloissaan. Hoitaessa se seisoo kiltisti paikoillaan, kuten hyväkäytöksisen ponin kuuluukin, mutta ei se ylimääräisistä lääppimisistä välitä. Paras on siis, kun hoidat orin ripein ottein, jotta päästään töihin ja sen jälkeen omaan rauhaan.
Varustaessa Poka ottaa kuolaimet nätisti suuhunsa ja antaa vyönkin kiristää ilman sen kummempia reaktioita. Vähän sillä inhottaa korvien koskeminen, mutta isoin reaktio mitä siltä on nähty, on ollut heilauttaa korvaa.

Taluttaessa ori kävelee nätisti vierellä ja juuri sinne minne viedään. Ikinä ei ole tullut vastaan asiaa, jonka ohi, yli tai ali poni ei voisi kävellä, vaan se luottaa, ettei ihminen sitä vaaralliseen paikkaan vie ja se myös tietää, että ei sillä loppujen lopuksi kauheasti vaihtoehtoja ole.

Ratsuna Poka on tasaisen varma suorittaja. Ei se mikään liikeihme ole, mutta oikein mainio hyvänmielen poni se on. Sen kanssa on miellyttävä ja helppo työskennellä. Toisaalta Poka tekee asiat juuri, kuten ne pyydetään, joten jos avut on sinnepäin, niin on ehkä suorituskin vähän sinnepäin.
Sileällä ori vastaa pohkeeseen hyvin ja kyllä sen ihan kivasti taipuukin, kunhan ratsastaja osaa sen oikein päin ratsastaa. Pokan vahvin taito sileällä on todennäköisesti temmonvaihtelut, koska niitä se tarvitsee myös esteillä. Orin selässä on todella mukava istua ja askeleet ovat jokaisessa askellajissa reippaat, mutta ei kuitenkaan ollenkaan pompottavat.
Esteillä Poka herää vähän paremmin ja melkein, mutta vain melkein, voisi jopa sanoa sen innostuvan! Vähän lisää löytyy kaasua, mutta ei kuitenkaan paineta harja putkella kohti korkeuksia ja niiden yli. Ori on todella varovainen jaloistaan, mutta pyrkii tekemään parhaansa ja yrittää hypätä, vaikka ratsastaja toisikin sen huonosti esteelle.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Darragh conn, mustankimo, 143cm KTK-II	ii. Wilderness conn, mustankimo, 145cm	iii. Petrichor Prancer conn, rautiaankimo, 144cm
		iie. Solitude's Eloquence conn, mustankimo, 136cm
	ie. Bláthnat conn,tummanruunikko, 141cm	iei. Ragaire conn, mustankimo, 147cm
		iee. Macnas Aisling conn, tummanpunaruunikko, 138cm
e. Vintage Etiquette conn, kärpäskimo, 140cm KTK-III	ei. French Vintage conn, mustankimo, 148cm	eii. Mac Raghnaill conn,mustankimo, 134cm
		eie. Vindemia conn, tummanruunikko, 147cm
	ee.  Social Grace conn, kärpäskimo, 144cm	eei. Aughrim Copper conn, kimo, 140cm
		eee. Table Manners conn,ruunikonkimo, 148cm
ori Jälkeläisvarsan Nimi (s. 00.00.2017), emä Vanhempihepan Nimi ori Jälkeläisvarsan Nimi (s. 00.00.2017), emä Vanhempihepan Nimi

Kilpailukalenteri

Päiväkirja

Poka saa palkinnon! (PK-merkintä, kirj. om. - 220 sanaa)

Pitihän tuo Poka käyttää kantakirjatilaisuudessakin, kun sattui sopivasti olemaan aikatauluihin sopiva tilaisuus tulossa.
Olimme jo edellisenä iltana pakanneet hevosautoon kaiken tarvittavan, joten aamulle jäi vaan ponien taluttaminen autoon. Mukaanhan meillä lähti Anni, Poka, Gia, Putte, Ruby, Nella, Selma ja Emma, joista tammat matkusti hevosauton kyydissä ja oripojat napattiin sitten erikseen traileriin, ettei Putella aivan homma tunteisiin menisi tammojen takia. Poka on onneksi äärimmäisen helppo ja kiva matkustaja, niin sen kanssa ei tarvinnut pelätä kuinka matkustaminen menisi.

Tilaisuuspaikalla käytiin ensimmäisenä vilkaisemassa aikataulu ja siellähän oli meidän osaltamme oikein kivasti ponit peräkkäin, joten ei tarvitsisi kauaa odotella, että kaikki olisi kehässä käyneet.
Puunasin Pokan ennen arvostelua turvasta hännän päähän huolellisesti ja se meinasi vähän orin hermoja koetella, mutta tyytyi kuitenkin kohtaloonsa ja seisoi nätisti traileriin kiinni sidottuna välillä vaihdellen painoa jalalta toiselle.
Kuulin Pokaa ennen olevan ponin numeroa huhuiltavan ja laitoin orille suitset päähän ja niihin kiinni ketjunarun, jonka jälkeen lähdettiin suuntaamaan kohti arvostelukehää.

Tuomari vaikutti nopealta, mutta tarkalta, joten katsotaan miten meidän Poka pärjäisi. Astelimme kehään rauhallisesti ja kuuntelin tuomarilta ohjeet. En aiemmin ollut itse käyttänyt hevosia kantakirjattavana, mutta olin kuitenkin ollut paikalla, joten jotain hajua minulla oli. Ori vierelläni teki kaiken kuten pyydettiin ja seisoikin hurjan hienosti, vaikka ei isommin ollut tullut harjoiteltua. Onneksi ori on kuitenkin niin kiltti, että kaikki sujui ongelmitta ja saatiin pakata poni traileriin I-palkinnon kera!

Hyppäämistä irtona (Pk-merkint, kirj. om. - 282 sanaa)

Pokan aikataulussa oli tänään vuorossa irtohypytystä, kuten monella muullakin tallin nuorella hevosella. Kuja kun oli kerran rakennettu, niin parempi oli sitä hyödyntää mahdollisimman monelle.
Itse en kuitenkaan Pokaa tänään hypyttänyt, koska olin jo juoksuttanut useamman hevosen tälle päivää samoissa merkeissä, joten pyysin Eleaa huolehtimaan orin liikuttamisen tänään. Menin kuitenkin itse katsomoon katsomaan naisen toimintaa ja juomaan kahvia.

Alkuun Elea käveli Pokan kanssa muutaman kierroksen maneesin ympäri, jonka jälkeen ohjasi mustankimon orin ympyrälle liinan päähän ja alkoi lämmittelemänä sitä ravissa. Pokalle oli opetettu oikein sujuvat suunnan vaihdokset liinassa jo ja neuvoin ponia käsittelevälle naiselle merkit katsomosta käsin. Vaikka homma ei aivan samalla tavalla mennyt, kuin tutumpien käsittelijöiden kanssa, Poka vaihtoi kuitenkin suuntaa pyydettäessä oikein nätisti ja Elea tuntui olevan tyytyväinen toimintaansa, kuten olin kyllä minäkin.

Kun ravi ja laukka oli käyty läpi liinan päässä, huikkasin naiselle, että voisi alkaa hypyttää ponia ja otettaisiin muutama lämmittelyhyppy pienillä ristikoilla. Poka lähti kujalle nätisti ja hyppäsikin hyvin, vaikka ei siitä samanlaista paloa esteillä näkynyt, kuin esimerkiksi Topista, joka lähes ampui itsensä kujalle ja esteiden yli, mutta ei kaikkien tarvitse innostua hiiteensä, kunhan suorittaa hyvällä tyylillä ja kunnollisella motivaatiolla.

”Eiköhän se riitä”, huikkasin katsomosta Elealle, joka nyökkäsi ja kävi ottamassa ponin kiinni.
”Voinko käydä kävelyttämässä maastossa? Saisin samalla vähän tutustua lähialueeseen” nainen kysyi ja myönnyin pyyntöön. Reitit oli onneksi hyvin merkitty ja käskin seurata sinisiä merkkejä, joilla oli merkitty noin kilometrin lenkki lähialueella ja siellä monesti käytiinkin hevosia taluttelemassa loppukäyntien merkeissä.

Puolen tunnin päästä Elea palasi tallille Pokan kanssa ja kertoi heillä olleen oikein kivaa. Ori oli kävellyt hirveän kiltisti mukana ja olivat he törmänneet metsoonkin, joka oli yhtäkkiä lehahtanut lentoon viereisestä pusikosta. Poka ei ollut kuulemma reagoinut lintuun kuin säpsähtämällä ja katsomalla ihmeissään tuota isoa lintua.