Hemgård Pitch Perfect - virtuaalihevonen

© Benny de Ruiter (This is a sim-game horse!!!)

Pirre on eloisa ja utelias, mutta kuitenkin herkkä. Hoitaessa tamma seisoo pääasiassa kiltisti paikallaan, mutta jos käytävällä tapahtuu jotain, kuikuilee se heti käytävälle nähdäkseen mitä tapahtuu. Tämän vuoksi voi joillakin välillä mennä hermo Pirren kanssa, mutta oikeasti se on tosi kiva hevonen, jonka kanssa puuhaa mielellään ja jos liikaa meinaa mennä järki tamman härväämiseen, niin laita se kiinni.
Harjatessa Pirre ei tykkää, jos sen mahan alta harjataan ja saattaa näpsiä ilmaa, mutta ei tähtäile kuitenkaan ihmistä hampaillaan. Lähinnä sellaista pientä uhittelua. Satulavyötä kiristäessä saattaa etujalka nousta, mutta kun hiljalleen kiristää vyötä, niin saadaan sekin hoidettua.

Taluttaessa on normaalia, että Pirrellä tuntuu olevan kiire ja jos sitä hirveästi pidättelee, niin vierellä on tanssahteleva hevonen. Ihmistä tamma osaa kuitenkin kunnioittaa ja pitää huolen, että ihminen ei alle jää hoitaen steppailunsa ennemmin vähän pois päin ihmisestä, kuin kohti.

Sileällä Pirre on reipas ja keksii nopeasti myös mörköjä nurkissa, jos sitä ei töihin laita. Sinänsä siis turha haaveilla mistään matkustelusta selässä, vaan ratsastajakin joutuu siellä selässä töitä tekemään. Tammalla on kuitenkin miellyttävät, matkaa voittavat askeleet ja ravissa sekä laukassa on helppo istua kyydissä, kunhan ei tule mitään yllätysloikkia. Tosin ei ne yllätysloikatkaan mitään jättimäisiä ole, vaan harppaus pois päin "pelottavasta" asiasta.
Esteillä Pirrellä tulee kunnon työmoodi päälle ja silloin keskitytään tasan siihen, mitä ollaan tekemässä. Esteillä tamma on todella anteeksiantava, mutta ei kuitenkaan sovi reippautensa (no, ehkä sitä kuumumiseksikin voisi sanoa...) vuoksi, koska tamman tyyli on kuitenkin aika räväkkä loppujen lopuksi. Esteillä ei myöskään passaa jäädä ohjasta vetämään, koska tällöin saattaa mennä Neiti Herkkäsielulla herne sieluun asti ja jäädään pomppimaan paikalleen vähän samalla ajatuksella, kuin joskus on tullut nähtyä ihmisenkin polkevan jalkaa, kun asiat ei mene juuri kuten hän tahtoo.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Paganini hann, mustankimo, 168cm KTK-II	ii. Pacini hann, musta, 170cm	iii. Pacific hann, tummanrautias, 172cm
		iie. Mariposa hann, musta, 165cm
	ie. Jolie van Bissendorf hann, punarautiaankimo, 166cm	iei. J'adore KTS hann, ruunikonkimo, 169cm
		iee. Esprite can Bissendorf hann, tummanpunarautias, 162cm
e. Demigod hann, rautias, 171cm KTK-II	ei. Göttliches Wesen hann, rautias, 176cm	eii. Unendlicher Geist hann, musta, 177cm
		eie. Spiritueller Führer hann, ruunikko, 172cm
	ee. Sublime Being hann, tummanrautias, 168cm	eei. Meassianic hann, maksanrautias, 169cm
		eee. Too much Dynamite hann, punarautias, 166cm
ori Jälkeläisvarsan Nimi (s. 00.00.2017), emä Vanhempihepan Nimi ori Jälkeläisvarsan Nimi (s. 00.00.2017), emä Vanhempihepan Nimi

Kilpailukalenteri

Päiväkirja

Jospa kerrataan satulan kanssa oloa vielä.. (pk-merkintä, kirj. om. - 278 sanaa)

Pirren kanssa oli totuteltu satulaan jo hyvä tovi, mutta tuntui, ettei se aivan valmis ratsastajaan vielä ollut, joten päätin jatkaa maasta käsittelyä. Tamma oli jo harjattu, joten kannoin satulan muine varusteineen maneesin kaiteelle odottamaan ja hain hevosenkin toki mukaan.

Aloitin ensimmäisenä ihan vain ”heittelemällä” satulahuopaa selkään, joka edelleen aiheutti Pirressä pienen reaktion ja se väisti alta. Toistettiin satulahuovan selkään laittoa hyvä tovi siihen asti, kunnes tamma rauhoittui ja pysyi paikallaan. Otin huovan pois selästä ja poistin satulasta jalustimet ennen, kuin nostin pelkän satulan Pirren selkään.

Satulan kanssa itseasiassa Pirre oli todella nätisti, vaikka hieman säpsähtikin, kun vastinhihnat osuivat selkään. Paikalta se ei kuitenkaan paennut, joten totesin, että voidaan jatkaa. Hieman piti tammalla tutkiskella selässään olevaa asiaa ja mutustella vastinhihnoja, kun onnistui sellaisen suuhunsa saamaan, mutta tällöin vain kehuin tammaa uteliaisuudesta.

Kun satula vaikutti olevan okei, otin vyön ja helisyttelin sitä Pirren kyljen vieressä. Tästä aiheutuva ääni taas tuntui ilmeisesti alkuun inhottavalta, mutta mustankimo kuitenkin kääntyi nähdäkseen helisevän asian paremmin. Äkkiä siihenkin totuttiin, joten laitoin vyön kiinni ja kiristelin sitä varovasti reikä kerrallaan kehuen joka kerta, kun vyötä kiristettiin ja tarjosin Pirrelle myös herkun hyvästä käytöksestä.

Satulavyö oli kiristetty, joten tamma liinan nokkaan ja laitoin sen kävelemään ympyrällä. Juoksutettuhan sitä oli jo monesti, joten se osasi oikein nätisti lähteä ympyrälle ja äänikomennotkin sillä oli hallussa, joten voitaisiin käydä kaikki askellajit satulan kanssa läpi. Käynnissä ei ongelmia ollut, eikä oikeastaan ravissakaan.
Laukassa taas piti muutama pukki heittää, mutta vaikuttaa siltä, että Pirre alkaa pikkuhiljaa olemaan sinut satulan kanssa ja voitaisiin aloittaa ratsastajaan tutustuminen.

Pirre vaikuttaa hirveän herkältä, mutta toisaalta taas todella järkevältä tapaukselta, joka vaatii vain enemmän aikaa uusien asioiden oppimiseen. Mikä käy meille kaikille, koska hevosten ehdoillahan tässä mennään!

totuttelua kummallisiin tavaroihin! (Pk-merkintä, kirj. om. - 224 sanaa)

”Mitä ihmettä tuolla maneesissa on oikein tapahtumassa?!” älähti Lauri, kun astelin talliin.
”Miten niin?” kysyin ja pysähdyin paikoilleni.
”Siellä on älytön määrä kaikkea kummallista romua!” Mies puhisi ja kuvitteli ilmeisesti, että joku oli käynyt kuskaamassa kaatopaikkakuormansa sinne. Naurahdin ja selitin, että tänään olisi vuorossa varsojen totutus erilaisiin asioihin, kuten sateenvarjoihin, muovipusseihin, ilmapalloihin, pyöriin ynnä muihin. Selitykseni jälkeen Lauri pyöräytti silmiään ja lähti hoitamaan askareitaan tupisten jotain älyttömyydestä.

Hain ensimmäisenä Pirren tavarat sen karsinan eteen ja harjasin hevosen nopeasti, jonka jälkeen suitsin sen ottaen kuitenkin ohjat pois ja sujautin liinan paikalleen. Hevonen oli nopeasti valmis, joten suunnattiin maneesiin, jossa taas Elena oli lupautunut auttamaan tavaroiden käytön kanssa.

Ensimmäisenä oli vuorossa ihan vaan muovipussi juoksutusraipan päässä ja Elena aluksi teki hyvin pientä liikettä, jotta muovipussista edes jonkinlainen ääni lähti. Pirre säpsähti aluksi muutaman kerran ääntä, mutta ei pitänyt sitä sen ihmeellisempänä loppujen lopuksi, joten Elena teki isompaa liikettä ja siihenkin tamma jätti reagoimatta, joten siirryttiin sateenvarjon pariin.

Sateenvarjo vaikutti olevan vähän enemmän pelottava mustankimon tamman mielestä varsinkin, kun se ponnahtaa niin äkisti auki, mutta pienellä lahjonnalla senkin vieressä seisottiin oikein mallikkaasti.
Käytiin vielä loput tavarat läpi ja Pirre vaikutti lähinnä kyllästyneeltä jo touhuun, joten lopetettiin puolen tunnin jälkeen ja vein tamman takaisin talliin.

Riisuin Pirreltä suitset ja heitin sille fleeceloimen niskaan, koska tänään ei enää mikään hirveä pakkanen ollut ja niinpä tamma pääsikin tarhaan syömään aamupäiväheiniänsä.

Pariviikkoinen kakara ja päitsien ensipukeminen! (Pk-merkintä, kirj. om. - 263 sanaa)

Astelin aamulla talliin ja suuntasin suorilta Pirren luo. Varsa oli edelleen emänsä helmoissa, kun eihän sillä ikää paria viikkoa enempää ollut, mutta tietysti sitä piti alusta lähtien totutella käsittelyyn ja nyt alkoi myös olla aika laittaa ensimmäistä kertaa päitset päähän. Päädyin suorittamaan ensimmäisen kerran karsinassa, jolloin varsalla ei olisi liikaa tilaa paeta paikalta, jos sellainen sattuisi tapahtumaan.

Olin kaivellut kaapeista söpön, vaaleanpunaisen varsariimun ja tervehdittyäni Demiä, rapsuttelin ja taputtelin myös Pirren alkuun läpikotaisin. Onneksi tammavarsa on lähtökohtaisesti helppo tapaus ollut alusta lähtien, mutta tietynlaista herkkyyttä siinä kyllä oli, joten kaikessa rauhassa totuttelu päitsiin tehtäisiin.
Ojensin päitsiä kohti Pirreä ja varsa nuuhki niitä kaikessa rauhassa ja taisipa se vähän niitä maistellakin. Nuuhkuttelun lomassa ohjasin varsan pikkuhiljaa karsinan nurkkaan niin, että sen takamus oli nurkassa, jolloin se ei pääsisi peruuttelemaan. Eteenpäin se toki pääsisi, mutta tarkoituksena ei ollutkaan estää ihan kokonaan sen liikkumista.

Kiersin käsivarteni kaulan yli toiselle puolelle vieden päitset samalla sille puolelle kaulaa ja laitoin päitset pelkästään kaulalle alkuun kiinni. Tähän ei Pirre isommin reagoinut, koska oli sille jo narua käytetty siirtämiseen apuna kaulalla. Hetken jälkeen avasin päitsien alemman soljen ja sujautin kuonopiin päälle tulevan remmin paikalleen laittaen samalla soljen kiinni. Ja näin oli Pirrellä päitset päässä!

Päästin varsan irti ja hetken aikaa se seisoi paikallaan ihmetellen päitsien tuntumaa päässä, jonka jälkeen se hypähti eteenpäin ja jäi taas seisomaan paikalleen, kuin miettien päässä heilahtanutta varustetta. Onneksi kyseessä on kuitenkin pääasiassa järkevä varsa, joten tällä kertaa ei mitään räjähtäviä reaktioita tullut ja 10 minuutin jälkeen availinkin päitsien soljet ja otin ne pois Pirren päästä. Taputin varsaa vielä kertaalleen ja jätin sen karsinaan emänsä kanssa.