Hemgård

Antonella - virtuaalihevonen

KTK-III


© Halstock & Blackertor Studs (Thank you! This is a sim-game horse!!)

  • Shetlanninponi, tamma
  • 83cm. hallakko
  • Syntynyt 23.12.2013 (10v)
  • Rekisterinumero VH23-017-0167

Ponikantakirja 20.12.2023

(18 + 17 + 17 + 16 = 68p) KTK-III

tilaisuus 00.00.00

ei vielä tulosta

tilaisuus 00.00.00

ei vielä tulosta

Nella on pääasiassa kiltti ja helppo ihmisten kanssa, mutta muista hevosista ja poneista se ei jostain syystä pidä. En tiedä, onko sitä jossain aiemmista pakoista laumassa kiusattu vai mitä, mutta tamma viettää mieluiten aikansa yksin ja muita hevosia tai poneja ei tule päästää liian lähelle sen takapäätä tai oikeastaan etupäätäkään. Nellalla on nimittäin tapana potkia muita ja yrittääpä se purrakin, jos liian lähelle pääsee. Tästä syystä ponilla on aina punainen rusetti hännässä, kun liikutaan oman tallin ulkopuolella ja mahdollisesti tuntemattomien seurassa.

Hoitaessa tammalle kannattaa heittää vaikka pieni läjä heinää turvan eteen. Tällöin se malttaa pysyä paikallaan, eikä yritä lähteä tutkimaan tallia tai ympäristöä muuten. Nella on hyvin utelias, joten harjapakkikin saattaa saada kyytiä, jos se ponin välittömään läheisyyteen jää. Onneksi harjat ja muut ei kuitenkaan kauas päädy, mutta en minä ainakaan viitsi koko ajan olla etsimässä, että missäs se harja tai kaviokoukku nyt on.
Varustaessa Nella on kiltti ja helppo. Vaikka varusteet vaihtuivat välissä laukkavarusteista valjakkovarusteisiin, ei se ollut suuri järkytys ja edelleen poni lähtee mielellään töihin. Välillä, jos Nella näkee, että vanha laukkasatula on kaivettu esiin ja oltaisiin sitä ottamassa käyttöön, siitä näkee innostuksen ja levottomuus saattaa kasvaa.

Ajaessa Nella ei välttämättä ole kaikista nopein, mutta sitäkin varmempi ja tarkempi se on. Tamma on erittäin miellyttävä ajaessa ja vaikka sillä kevyt takapää onkin, niin sitä ongelmaa ei esiinny onneksi kärryt perässä. Poni on kuin omassa kuplassaan ajaessa, eikä se näe tai kuule muuta, kuin ohjastajan ja toki lähiympäristön. Ajaessa ei muut hevoset ja ponit kiinnosta, vaan silloin tehdään keskittyneesti töitä.

Koska Nella on entiseltä ammatiltaan laukkaratsu, ratsastetaankin sillä välillä. Ihmeitähän ei tamma osaa, mutta sillä on kuitenkin mukava ja turvallinen käydä välillä päästelemässä maastossa tai maastoesteradalla. Molemmissa Nella viihtyy hyvin ja on erittäin säyseä tapaus, jonka selkään voit kenet tahansa laittaa.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Ademaro
she, ruunikko, 89cm
ii. Remigio 
she, ruunikko, 97cm
iii. Damiano
she, vaaleanrautias, 87cm
iie. Santuzza 
she, punaruunikko, 101cm
ie. Claretta
she, musta, 87cm
iei. Cleto
she, musta, 99cm
iee. Biancamaria
she, tummanruunikko, 105cm
e. Adelaide
she, ruunihallakko, 80cm
ei. Battista
she, hiirakko, 96cm
eii. Sigfrido 
she, hiirakko, 93cm
eie. Flaviana 
she, mustankimo, 100cm
ee. Agrippina
she, ruunikko, 85cm
eei. Eleuterio 
she, ruunihallakko, 95cm
eee. Apollonia
she, musta, 94cm


shetlanninponiori Jälkeläisvarsan Nimi (s. 00.00.2017), isä/emä Vanhempihepan Nimi, omistaa Jaska Jokunen
shetlanninponiori Jälkeläisvarsan Nimi (s. 00.00.2017), isä/emä Vanhempihepan Nimi, omistaa Jaska Jokunen

Kilpailukalenteri

Näyttelyt
30.11.2023 - Tiikeriluola -Luokka 5. Shetlanninponitammat - II-palkinto (VSY rotunäyttely)

Laukkakilpailut - sileä
4yo - 19.12.2017 Ciabacka Racing, maiden 4f D, 11/12, 0 v€
4yo - 20.12.2017 Ciabacka Racing, maiden 3f D, 12/13, 0 v€
4yo - 21.12.2017 Ciabacka Racing, maiden 5f D, 6/11, 0 v€
4yo - 22.12.2017 Ciabacka Racing, maiden 3f D, 7/8, 0 v€
4yo - 23.12.2017 Ciabacka Racing, maiden 1f D, 1/6, 2 000 v€
4yo - 24.12.2017 Ciabacka Racing, allowance 4f D, 6/6, 0 v€
4yo - 11.01.2018 Cinderella Racehorses, allowance 3f T, 6/7, 0 v€
4yo - 12.01.2018 Diminuendo, allowance 1f D, 4/13, 800 v€
4yo - 16.01.2018 Diminuendo, allowance 2f D, 7/7, 0 v€
4yo - 19.01.2018 Diminuendo, allowance 2f T, 2/10, 2 400 v€
Laukkakilpailut - risuesteet
4yo - 26.01.2018 Diminuendo, maiden 1f T 1 estettä, 7/8, 0 v€
4yo - 02.02.2018 Diminuendo, maiden 1.5f T 1 estettä, 5/7, 0 v€
4yo - 10.02.2018 Kinborough Ponies, maiden 4f T 3 estettä, 2/9, 1 200 v€

Päiväkirja

Pikkutytön maastoratsuna! (pk-merkintä, kirj. om. - 343 sanaa)

Lauri oli kertonut sisarustensa tulevan perheineen viettämään joulua paikkakunnalle ja oli kysynyt, saisiko shettiksiä lainata, että perheen tenavat pääsisivät poneilemaan pitkästä aikaa. Olimme suunnitelleet valmiiksi, että muutaman vuoden ratsastanut Nelli-tyttö, pääsisi ratsastamaan sitten Nella-ponilla ja muut ponit menisivät kärryjen edessä ja jokaiselle oli saatu jopa kuski.

Lauri sukulaislapsineen saapui tallille iltapäivällä tapaninpäivänä, ja minä otin koppia Nellistä sen jälkeen, kun tallin porukka oli lapsille esitelty ja heidät ohjattu ”omien” aikuistensa pariin. Ponit oli haettu jo valmiiksi sisälle, joten päästiin suoraan harjaamaan ponit liikutuskuntoon.
Alkuun Nelli vaikutti aralta ja pysytteli etäämmällä Nellasta, mutta rohkaistui kuitenkin nopeasti, kun huomasi, ettei poni ollut ilkeä, vähän vain utelias ja halusi tehdä tuttavuutta niin tyttöön, kuin karsinan ovelle tuotuun harjapakkiinkin.
Nelli loppujen lopuksi harjasi tamman reippaasti ja saipa hän kaviotkin puhdistettua oikein moitteetta. Minä kuitenkin hoidin varustamisen, koska Nellan tuntien se saattaisi innostua ja olla hieman levottomampi, joka voisi pikkutytölle olla liikaa.

Kun kaikki olivat valmiita, napsautin vielä riimunarun Nellan suitsiin ja lähdimme ulos, missä valjakkopoppoo oli jo odottamassa.
”Ollaanko valamiita?!” Lauri huikkais etummaisena Cogin kärryiltä, johon kaikki vastasivat myöntävästi ja mies lähti johdattamaan kulkuettamme metsään.
Onneksi ilmeisesti Lauri oli käynyt mönkijällä auraamassa reitin viimeisimpien lumisateiden jälkeen, joten niin vaunut, kuin minäkin jalkaisin, pääsi etenemään vaivattomasti. Lunta meillä Pohjois-Pohjanmaalla oli satanut ihan kivasti tähän mennessä, joten ilman auraamista olisi kahlattu ihan kunnolla hangessa, eikä varmaan kärryilläkään olisi asiaa maastoon ollut.

Nelli ratsasti todella nätisti ja muisti kehuakin ponia aina välillä taputtaen Nellan vaaleaa kaulaa ”hyvä poni” -saatesanoin. Hymähdin hieman joka kerta tälle, mutta se oli mielestäni erittäin hellyttävää.  Käytiin noin puolen tunnin lenkki ja osa matkasta ravattiin ja jopa minä pysyin mukana vauhdissa. Eihän näillä meidän poneillamme mikään hillitön vauhti ole perusravissa, mutta huonopolvisena ihmisenä on välillä vähän tympeä koittaa juosta ilmankin ”hoputtajaa”.

Kaikki lapset olivat punaposkisia ja ponitkin tyytyväisen oloisia pieneen retkeemme, joten eikun valjakon edessä olleet irti kärryistä ja ponit talliin hoidettavaksi. Nyt Nellakin oli rauhallisempi, kun oli päässyt liikkumaan, joten käytännössä Nelli hoiti ponin kokonaan yksin. Minä lähinnä katselin vierestä. Tyttö halusi myös puhdistaa vielä ratsunsa suitset, joten mentiin varustehuoneeseen selvittämään miten se tapahtuisi!

Ulkoasu © Cery 2018 - Taustakuva © Subtlepattern