Laurent
Sportpaarden

i. Sturmhaag Firebrand on Sturmhaagin ylpeyksiä; Kotikasvatettu Brand on ehtinyt voittamaan huomattavia titteleitä este-, koulu- ja erityisesti kenttäratsastuksessa, saamaan kiitosta näyttelyissä ja vielä jättämään monikymmenpäisen jälkeläislauman, eikä se ole vielä lähelläkään eläkeikää. Hollantilaisen Sturmhaagin tämänhetkinen kantaori kilpailee edelleen aktiivisesti kaikkialla Euroopassa ja on ottanut itselleen jo kaksi EM-mestaruutta. Omistaja-kasvattaja Sofia Sturm kertoo kuitenkin, ettei menestys ole noussut Brandille päähän. 167-senttinen musta KWPN-ori on kotioloissa leppoisa, lempeä ja hyvin ihmisrakas, ja viikonloppuisin, kun Brand ei ole kilpailuissa edustamassa Sturmhaagia, se toimii opetusratsuna perheen pienimmille.

ii. Sturmhaag Warmachine oli eurooppalainen este- ja kenttämestari, mutta nykyään se elelee rauhallisia eläkepäiviä kotonaan Sturmhaagissa, missä asuu neljä Warion menestyksekästä jälkeläistä. 170-senttinen Warmachine kuulostaa maskuliiniselta ja uhkaavalta, mutta todellisuudessa Wario on ruunamainen ja hyvin rauhallinen luonne, mitä se on hyppylahjakkuutensa ja raamikkaan rakenteensa lisäksi periyttänyt jälkeläisilleen. Eläkepäivillään Wario ei tee paljoa muuta, kuin leikkaa vanhaa ruohoa ja lannoittaa uutta, mutta joskus ja jouluna se pääsee vielä kyykyttämään junnuja kotikentällään.

ie. Edenstadt Firework on pohjois-hollantilaisen Gestüt Edenstadtin kasvattama eloisa tamma, jolla on turboahdettu moottori ja kaasupoljin hukassa. Firework, tallinimeltään Fia, on peloton tummanpuhuva tamma ja kuin tehty vaikeille kenttäradoille. Se ottaa haasteen kuin haasteen vastaan ja vaatii ratsastajaltaan kylmäpäisyyttä, sillä Fian selässä heikompia viedään kuusi-nolla, eikä siinä auta ohjista kiskominen; Fia on vauhdikkuudestaan huolimatta hyvin herkkä avuille ja jos sen suuhun jää roikkumaan, se menee vain kovempaa. Kaikesta huolimatta Fia on hyvin kiltti ja kuuliainen, kun sitä osaa komentaa oikealla tavalla, joten yhteistyö tamman kanssa pelaa kyllä silloinkin, kun se menee tuhatta ja sataa. Kenttäuransa jälkeen Fia aloitti jo päättyneen jalostusuransa ja on jättänyt maailmaan kuusi kaunista pikku-Fiaa.

e. Sturmhaag Persephone eli Senna on kilpahevonen, mutta ei ihan samaa luokkaa, kuin Sturmhaagin kovimmat ruusukehait, nimittäin Senna on hieman liian lempeä hevonen oikeaksi kisahirmuksi. Sen mielestä ratsastaminen on hauskaa puuhaa ratsastajan kanssa, eikä se oikein ymmärrä, että se kisaa muita vastaan ja sen pitäisi olla voitonhaluinen kenttäkone. Taitoa Sennalla kyllä on ja siksi se kilpailuissa pärjääkin, ja vieläpä melkein ilmaiseksi; Senna ei vaadi ratsastajaltaan paljoa, ja siksi se on junnujen suosikki, sillä Sennan kyydissä on helppo tuntea menestyvänsä. Siitostammana Senna on pärjännyt paljon kisahirmua paremmin. Se on luonnostaan hyvin kiintynyt ja rohkaiseva varsojaan kohtaan, pitää niistä hyvää huolta ja opettaa tavoille, ja vieroitusiässä Sennalla on enempi ikävä varsaa, kuin varsalla Sennaa.

ei. Avandal Prometheus oli esteratsastuksen rautainen ammattilainen, kunnianhimoinen ja kuumaverinen. Se oli tunnettu haastavuudestaan ratsuna ja satulaan pääsi kiipeämään vain GP-esteratsastajien parhaimmat nimet, eikä heistäkään kaikki pääseet maaliin asti. Romeota odotettiin aina hengitystä pidättäen esteradalle, sillä se odotti ratsastajaltaan hyvin paljon ja jos ratsastaja ei ollut tarpeeksi hyvä, hän löysi itsensä monesti maistelemasta maneesin pohjahiekkaa. Romeota arvostettiinkin enemmän spektaakkelina kuin kilpahevosena, mutta kuumakalle tuotti todistettavasti tulosta; Mikäli ratsastaja pysyi selässä loppuun asti, Romeon radat olivat puhtaita ja nopeita, monesti ykkössijan veroisia. Romeo jätti luonteestaan huolimatta kourallisen jälkeläisiä, mutta onneksi sen luonteikkuus ei periytynyt kuin muutamalle varsalle. Romeo nukkui pois 28-vuotiaana.

ee. Sturmhaag Reflection eli Rea on nykyään jo vanha mummohevonen, mutta yhtä eloisa, kuin nuoruudessaan. Rea oli este- ja kenttäkilpahevonen ja pärjäsi radoilla kiitettävästi. Se halusi enemmän miellyttää ratsastajaansa kuin voittaa kilpailuja, mutta kunnianhimoisen ratsastajan kanssa se menestyi hyvin erityisesti kenttäratsastuksessa pelottoman luonteensa vuoksi. Kilpahevosen kiihkoa Reassa ei kuitenkaan ole koskaan ollut, se on enemmänkin hyväntuulinen jokapaikanhöylä, joka nauttii hellyydestä ja kaitsee edelleen lauman varsoja, kun nuoret äidit ovat päiväunilla. Rea itse teki pitkän siitosuran kilpauransa ohella ja jälkeen, ja jätti maailmaan peräti yhdeksän omaa jälkeläistä, jotka ovat menestyneet näyttelyissä, este- ja kenttäratsastuksessa, kuten äitinsä aikanaan.
© VRL-14085