 |
Tammilehdon Pony Soprano "Possu" |
|
|
SHEV-III, VV-I, KTK-II |
|
Possu on ori, jossa yhdistyvät temperamentti ja hilpeä
huumorintaju. Ruunikko osaa olla melkoinen ilveilijä ja se myös nostelee
ylähuultaan, kuin virnuillen. Erityisesti tätä virnettään se esittelee,
kun ihminen saattaa olla hieman (tai vähän enemmänkin) ärtynyt ponin
viimeaikaisten tempausten vuoksi. Tässä pilkettä silmäkulmassa omaavassa
orissa on riittävästi virtaa valjakkoajossa kilpailua varten, mutta se
pysyy käsissä kuitenkin johdonmukaisella ja rauhallisella
käsittelyllä.
Hoitaessa Possu on vilkas ja sen kanssa saa olla tarkkana, ettei se
pääse keksimään ”päivän piristyksiä” ihmisille, kuten varusteiden alas
nykiminen tai harjapakin tutkiminen turhan läheltä (=levittäminen pitkin
käytävää). Possulla on myös paha tapa ottaa esineitä suuhunsa. Ei se
niitä syö, mutta ei se kyllä niitä mielellään takaisinkaan anna.
Kuitenkin ponin omistautuminen työskentelyyn ja joskus jopa ystävällinen
luonne tekee siitä loppujen lopuksi ihan kivan toverin, kunhan
käsittelijältä kuitenkin löytyy huumorintajua.
Possu ei siedä turhan karkeaa käsittelyä ja joskus sillä saattaa kyllä
menne herne nenään myös ihan aiheellisesta huomauttamisesta, mutta
lähtökohtaisesti sen varustaminen onnistuu ongelmitta. Pieni
kärsivällisyys ja huumori auttaa paljon varustustilanteissa, kun poni
liikuskelee koko ajan nähdäkseen mitä missäkin tapahtuu, mutta kunhan
itse jaksat olla kärsivällinen ja kohdella ponia lempeästi, niin kyllä
sille varusteet saa niskaan ja töihinkin päästään lähtemään.
Kotona ajaessa Possu näyttää yleensä ne temppunsa. Ajoittain se saattaa
testailla kuskin valppautta, mutta temperamenttisuudestaan huolimatta se
onneksi keskittyy tehtäväänsä, kun työskentely alkaa. Vahva luonne ja
energia tekevät ajamisesta joskus yllätyksellistä, mutta yleensä Possu
vastaa hyvin kuskin apuihin ja nauttiikin oikeastaan saadessaan
työskennellä.
Kun kuski osaa valjastaa ponin energian oikeaan suuntaan, on ohjattavana
reipas ja tottelevainen poni!
Kilpailuissa Possusta löytyy todellinen kilpaponi. Vaikka radalla ei
samaan aikaan muiden kanssa olla, niin se tietää, että nyt on tosi
kyseessä ja keskittyy täysillä itse suoritukseen tehden parhaansa
suoriutuakseen vähintäänkin loistavasti radasta.
Noin muuten kisapaikalla Possu on juuri se poni, jota muut katsovat,
että ”Miten ihmeessä nuo on tuommoisen kehdannut tänne raahata?!”. Sillä
nimittäin on tapana kisapaikalla esittää kaikki mahdolliset ja
oikeastaan mahdottomatkin temput viihdyttääkseen yleisö. Esimerkkinä
voitaisiin käyttää esimerkiksi ihan vain riekkumista narun päässä ja
tietysti sen jälkeen heti oikein nätisti seisominen aiemmin kuvattu
virne turvalla… Mutta noin muuten ihan kelpo kisaponi se on!
| Mossbank
Blueberry she, ruunikko, 99cm 2 star prospect, KTK-III |
isänisä Huxter Cornet Tail she, punaruunikko, 99cm VIR MVA Ch, KTK-II |
iii. Balsdean Red Ribbon |
| iie. Huxter Autumn Gem |
||
| isäemä Myrtlewood Bonnie she, musta, 100cm VIR MVA Ch, KTK-II |
iei. Vinmore Merlin |
|
| iee. Myrtlewood Brenna |
||
| Hollymoss
Diadem she, ruunikko, 103cm 2 star prospect, KTK-II |
emänisä Thor of Wulfhall she, punarautias, 101cm KTK-II |
eii. Odin of Wulfhall |
| eie. Clopton's Queen of Hearts |
||
| emänemä Balsdean Truffle she, ruunikko, 105cm KTK-II |
eei. Myrtlewood Draco |
|
| eee. Balsdean Amaranta |
| 04.11.2025 | t. | Kruunun Miss Mobflower | emä Hollymoss Sunflower |
Porrastetut kilpailutValjakkoajojaos (VVJ) Ominaisuuspisteetkuuliaisuus ja luonne: 759.07 p. tarkkuus ja ketteryys: 726.4 p. |
Shetlanninponivarsojen laatuarvostelu SHEV-III Menestys näyttelyissä 16.02.2025 NJ, tuomarina indy - MVA-SERT |
| 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 |
00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 00.00.0000 Kilpailun paikka, luokka - 0/00 |
Possun kanssa oli nyt useamman kerran treenattu ajamista, ja siitä oli pikkuhiljaa alkanut kuoriutumaan oikein hyvä valjakkoponi. Toki silläkin omat vinkeensä oli, mutta niiden kanssa selvittäisiin. Aapo oli aamulla ilmoittanut lähtevänsä ajamaan muutaman ponin, joten minä päädyin lyöttäytymään hänen ja jo vanhan konkarin Alvinin mukaan. Alvin on kuitenkin luonteeltaan rohkea ja rento poni, joka ei vähästä hätkähdä, joten saa olla vähän näyttämässä mallia Possulle.
Possu oli varustettu Viivin toimesta minulle valmiiksi, kun vihdoin muilta askareiltani ehdin tallille, joten pääsinkin hyppäämään suoraan kärryille, kun Aapokin jo valmiina oli.
Suuntasimme kulkumme metsään, jonne oli varta vasten tehty hyvät ajoreitit. Possu asteli reippaasti Alvinin ja Aapon perässä, mutta aistin, että energiaa saattoi olla vähän turhankin paljon, joten huikkasin edellä menevälle miehelle, että tänään ei lujaa mentäisi. Saattaa muuten olla poni irti ja akka ojassa.
Kävelimme ensin kaikessa rauhassa noin kymmenisen minuuttia, kunnes Aapo kysyi, että saisikos sitä vähän reippaampaa mennä, kun ei tämä Alvinille oikein treenistä käy.
”Joo anna mennä vaan, katotaan miten käy”, naurahdin ja Aapo kannusti Alvinin raville. Possu meinasi ensin ampaista laukalle, kun kaveri lähti menemään, mutta tyytyi kuitenkin raviin suhteellisen hienovaraisella pidättämisellä.
Ponit ravasivat tasaisesti eteenpäin ja saavuimme tiluksillemme rakennetulle tekniikkaradalle.
”Ootas hetki, me voitas käydä Possu kanssa kokeilemassa ihan vaan käynnissä tuolla”, huikkasin Aapolle, joka nosti peukun pystyyn ja ohjasi ajokkinsa radan reunalle.
Minä ohjasin Possun radalle ja tein sen kanssa pieniä mutkitteluja esteiden seassa. Ruunikko kuunteli tosi hienosti apuja, eikä yrittänyt ryntäillä yhtään. Sille selkeästi sopi paremmin tämmöinen tekeminen, kuin pelkkä suoraan meno.
Muutaman toiston jälkeen Aapo lähti Alvinin kanssa radalle ja olihan tuo hieno katsoa, kun suorittamassa on poni ja mies, jotka tietää mitä tekee! Possulla meinasi alkaa turhauttamaan, kun ei päässyt itsekin menemän, joten menin toiselle osiolle treenaamaan sen kanssa, missä se taas malttoi lopettaa hirnahtelun ja temppuilun alkaen keskittymään työhön taas. Edelleen ruunikko teki työnsä hyvin ja malttoi keskittyä oikein kivasti. Kokeilin myös paria tiukempaa käännöstä ja niistäkin ori selvisi oikein hyvin, vaikka niitä ei aiemmin ollutkaan sen kanssa tehty. Helpompia kokeilin jopa ravissa!
Lopuksi otettiin vielä pieni laukkapätkä tallille päin palatessa, kunnes Aapo huikkasi siirtävänsä Alvinin käyntiin ja minä tein saman perässä. Vielä olisi Possulla ollut menohaluja pään viskomisesta ja lievästä pomppimisesta, mutta tyytyi kuitenkin kävelemään edellä menevän perässä.
Tallissa oli taas Viivi vastassa, joka on tainnut melkoisesti ihastua meidän Possuun ja tiedusteli, josko hän saisi huolehtia taas ruunikon, joten luovutin ponin hänelle.
Tänään oli Possun vuoro ottaa viralliset askeleet kohti valjakkoponin uraa. Pieni ruunikko seisoi nätisti paikallaan valjaiden laittoa varten ja odotti, mitä tässä nyt oikein tapahtuu. Onhan sitä ennenkin hoidettu valjastuspaikalla ja ohjasajettukin, mutta koskaan aiemmin ei sillä ole kärryt olleet perässä. Ori kuitenkin näytti hyvin olevan hyvinkin vastaanottavaisella tuulella, koska isompaa pelleilyä ei (vielä) ollut tapahtunut.
Vedin syvään henkeä ja aloin valjastamaan Possua rauhallisesti, vaikka olihan sillä valjaita ennenkin käytetty päällä, mutta tänään olisi tarkoitus saada sille kärryt ensimmäistä kertaa perään ja ehkä jopa käydä ottamassa muutama askel tallipihalla.
Avuksi olin puoliksi pakottanut tallista tallimestarimme Aapon ja myös tallityttö Viivin. Aapolla oli jo aiempaa kokemusta ponien ajolle opettamisesta ja oli Viivikin nähnyt, muttei koskaan ole ollut mukana.
Possu oli koko ajan hyvin virkeän oloinen ja kevyesti hirvitti, että mitähän tästä tulee. Orille saatiin valjaat perään ja alettiin asettelemaan kärryjä sen perään, johon ruunikon reaktio oli lähinnä yrittää kääntyä katsomaan mitä ihmettä siellä takana oikein tapahtuu. Kärryt saatiin perään ongelmitta, joten minä asetuin kärryjen vierelle ja Aapo Viivin kanssa oli ponin pään molemmin puolin.
Ensimmäiset askeleet olivat lupaavat. Possu ei rynnännyt valjastuspaikalta harja hulmuten, vaan asteli eteenpäin, joskin hieman hämmästellen, kun perässä olikin painoa. Kierrettiin pihalla muutama kierros ilman painoa kärryillä ja kun ruunikko selkeästi sai itsevarmuuttaan takaisin hyvin nopeaa tahtia, ehdotti Aapo minun kyytiin menoa. Tätä varten pysäytettiin Possu pihalle ja asetuin kärryille.
Vaikka yleensä Possu melkoinen jekkuponi, tällä kertaa se oli todella hienosti! Minun kyytiin meno ei vaikuttanut mitenkään sen menoon, vaan se asteli reippaasti eteenpäin vetäen kärryjä reippaasti perässään. Halusin kuitenkin pitää treenin lyhyenä varsinkin, kun ikinä ei tämän herran kanssa tiedä mitä tapahtuu, joten parin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen ajettiin takaisin valjastuspaikan eteen, missä purettiin kärryt pois perästä ja Viivi lähti hoitamaan ponia siihen kuntoon, että sen voisi viedä tarhaan syömään heiniänsä kaikessa rauhassa.
