Vilna K

Tämä on virtuaalihevonen | VH24-031-0019

Luonnekuvaus

Vilnassa on luonne kohdillaan. Tämä käytöskukkanen toimii tilanteessa kuin tilanteessa järkevästi eikä sen kouluttamisessa ole tullut suurempia kompastuskiviä vastaan. Salaisuus Vilnan hyvään käsiteltävyyteen lienee sen avoimen uteliaassa asenteessa. Vilna kohtaa jännittävämmätkin asiat maltilla ja tukeutuu hyvin ihmisen tai toisten hevosten esimerkkiin. Esimerkiksi pelottavan jäätikön ylitys onnistuu kertaheitolla, kun joku vain kävelee ensin edellä ja näyttää Vilnalle, että hätä ei ole tämännäköinen. Tultuaan tutuiksi jännittävän asian kanssa, onnistuu vastaava tilanne tämän jälkeen ongelmitta ja jännitys on poistunut sen siliän tien.

Ihmisen kanssa Vilna on seurallinen, ystävällinen ja kiltti hevonen, joka tuppautuu mielellään ihmisen läheisyyteen. Tarhaa siivotessa Vilna pitää seuraa kosketusetäisyydellä ja tutkii joka ikinen kerta pohjattomalla uteliaisuudella kottikärryjä ja talikoita. Vilna on myös erityisen innostunut kaikista virikeleluista ja lelut jumppapallosta naruleluun saavat kyytiä leikkisän Vilnan käsittelyssä. Onpahan tamma viskaissut narulelun sellaisella vauhdilla päin tarhan läheisyyteen pysäköityä traileria, että siinä on vieläkin pieni lommo muistuttamassa tästä tapauksesta. Vilnalla on taito saada kaikki sen ympärillä olevat ihmiset ja nelijalkaiset vapautumaan ja hassuttelemaan itsekin, minkä vuoksi se onkin varsin pidetty kaveri tallilaisten keskuudessa. Vilnalta luonnistuu hyvin myös rauhassa seisominen tallikäytävällä, sillä Vilna tykkää tarkkailla ohi kulkevia ihmisiä ja tökkiä turvallaan tuttavallisesti jokaista kosketusetäisyydellä olevaa kulkijaa olkapäähän. Perushoitotoimenpiteet ja varustus onnistuu Vilnan kanssa luontevasti, mutta kengitykseen se tarvitsee kevyen rauhoituksen, koska nuorempana irtohyppytilaisuudessa siltä irtosi kenkä ja näyttelyiden järjestäjän kautta järjestynyt kengittäjä oli kovakourainen ja Vilnalle jäi tästä episodista erittäin huono kokemus muistiin.

Ratsuna Vilna on yhteistyökykyinen ja innokas oppimaan uutta. Vilna on erittäin helposti motivoitavissa ja sille kelpaa kiitokseksi pienetkin eleet. Vilna on hyvin miellyttämisenhaluinen ja tarjoaakin monenmoista vaihtoehtoa ihmiselle, jos ei täysin ymmärrä, mitä siltä haetaan. Onnistumisen kautta Vilnasta on tullut yritteliäs ja ahkera hevonen, jonka kanssa on mielekästä tehdä töitä. Esteisiin Vilna suhtautuu avoimesti ja rohkeasti. Ihmisen rohkaisemana se suoriutuu hyvin myös erikoisesteistä tai uusista paikoista, vaikka ne alkuun jännittäisivätkin. Vilnan hyppytyyli on energiaa säästävä ja kevyt ja sillä on hauska tapa potkaista takajaloilla ilmaan esteen päällä. Vilna kuitenkin tarvitsee hyvän lähestymisen, sillä se ei uskalla lähteä ylittämään estettä, jos kaikki askelmerkit eivät ole kohdillaan. Vilna saattaakin kieltää keskivertoa enemmän, jos ratsastaja ei ratsasta huolellisesti teitä ja huolehdi siitä, että vauhti pysyy riittävänä koko radan ajan.

© VRL-08179

Suku

isä LB Valium trak., ruunikko, 169cm KTK-III, EV-II	ii. Mass Effect trak., ruunikonkimo, 174cm VIR MVA Ch, KTK-II	iii. Most Effective trak., tummanruunikko, 175cm
		iie. Hystero Zone trak., ruunikonkimo, 165cm
	ie. Virtuous Perfection trak., ruunikko, 163cm KTK-III	iei. Perfect Stranger trak., ruunikko, 168cm
		iee. Royal Desing trak., musta, 164cm
emä High Hopes Hills  fwb., punaruunikko, 171cm KTK-III	ei. Han Solo Z z., ruunikko, 171cm KTK-II	eii. Hannibal Z z., punaruunikko, 176cm
		eie. Willemieke Z z., ruunikko, 160cm
	ee. Ghost Stories trak., ruunikko, 166cm KTK-III, ERJ-I	eei. Vertigon trak., punaruunikko, 167cm
		eee. Ghost Dimension trak., ruunikko, 162cm

Jälkeläiset

14.01.2025, t. Hemgård Viridiana (VH25-031-0229), i. Wareham Chester (VH23-011-0283)

Kilpailutulokset

Estevarsojen laatuarvostelu 30.06.2024 EV-II (7 + 9 + 2 + 4 + 1 + 9 = 32p).

Päiväkirja

Irtohypytyspäivä, pk-merkintä - Kirj. Om. (253 sanaa)

Tänään valmisteltiin maneesiin taas irtohypytyskuja noita meidän lapsihevosia varten. Lämpömittari näytti +20 astetta, joten turhan kuuma päivä ei onneksi ollut ainakaan vielä, mutta säätiedotuksen mukaan päivä tulisi lämpiämään vielä.
Ensimmäisenä vuorossa oli utelias ja kiltti Vilna ja mukaani lähtikin erittäin iloisen oloinen ruunikko, jonka reaktiota esteisiin kyllä odotin innolla!

Maneesissa talutin ensin Vilnaa molempiin suuntiin ja otettiin pientä ravipätkääkin narussa. Tamma eteni rauhallisesti ja pysytteli tarkasti vierelläni yrittämättä kertaakaan mennä lujempaa, kuin minä. Toki, minun vauhtini nyt mikään päätä huimaava ole huonon polven takia, mutta kyllä siinä hevosen raville saa.

Hetken alkulämmittelyn jälkeen talutin Vilnan kujalle tutustumaan esteisiin, jonka jälkeen päästin tamman irti ja ohjasin sen kohti kujan alkua. Tamma lähti liikkeelle innokkaasti ja lähestyi ensimmäistä estettä kujalla korvat hörössä. Se hyppäsi esteen kevyen ja ilmavan näköisesti ja laskeutui pehmeästi toiselle puolelle.
”Hieno Vilna!” hihkaisin, kun tamma jatkoi matkaa kohti seuraavia esteitä.

Hyppyytin Vilnan muutaman kerran matalilla esteillä, mutta kun meno näytti niin vaivattomalta, korotin hieman esteitä ja sillä välin sai tamma touhuta vapaana maneesissa.
Kun esteet oli korotettu toinen toistaan korkeammaksi, mutta korkeimman esteen ollessa vielä kohtuullisen korkuinen tämän ikäiselle, ohjasin Vilnan uudestaan kujan suulle.
Jälleen ruunikko lähti kujalle korvat hörössä ja energiaa täynnä ja selvitti tämänkin radan kevyesti ja ilmavasti. Toistettiin sama harjoitus vielä pari kertaa, jonka jälkeen totesin, että eiköhän tämä riitä.

”Vitsi sä olet HIENO!” kujersin ruunikolle tammalle samalla, kun rapsutin sitä ja käveltiin loppukäyntejä. Tamma vaikutti selvästi innokkaalta ja potentiaaliselta estehevoselta. Tulevaisuus näyttää mille tasolle me vielä tämän kanssa päästään, mutta tämän päiväisen perusteella mahdollisuuksia on vaikka mihin!

---

Suitset ensikertaa päässä, pk-merkintä - Kirj. Om. (394 sanaa)

Oli aurinkoinen kesäpäivä ja tallinpihalla vallitsi rauha. Oli jo todella lämmintä, joten hevosia ei liikutettaisi näin kuumimpaan aikaan päivästä ja talliporukka oli päättänyt lähteä uimaan. Itse päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja kävin hakemassa tarhasta yhden uusimmista hevoshankinnoistamme, Vilnan.
Vilnan koulutus oli jo hyvällä mallilla, vaikka se oli vasta 2-vuotias, mutta päätin, että tänään olisi se päivä, kun kokeillaan huopaa selkään ja suitsia päähän. Lisäksi toki myös harjoiteltaisiin hoitopaikalla oloa sen aikaa, että harjasin hevosen ja puhdistin sen kaviot.

Vilna käveli tarhasta talliin oikein nätisti vierelläni ja katseli uteliaana ympärilleen. Tallissa se näytti hieman hätääntyvän, kun tajusi olevansa yksin, mutta rauhoittui hoitopaikalle kuitenkin aika äkkiä, kun sille vain jutteli rauhallisesti.
Harjaaminen ei Vilnan kanssa ollut koskaan ollut ainakaan meillä ongelma ja pystyin siltä hieman kuralänttejä hieromaan kumisualla irti ja siistimään vielä pitkäharjaisella harjalla. Kaviotkin siltä sai hurjan nätisti puhdistettua ja palkitsin tamman pienellä porkkanan palalla.

Kun Vilna oli siistitty, nappasin koukusta roikkuvat suitset käteeni ja annoin tamman haistella niitä. Ruunikko ei ollut millänsäkään niistä, joten irrotin kuolaimet ja pujotin suitset päähän. Eihän niissä toki isoa eroa ilman kuolaimia ollut, mutta säädin remmit oikealle kireydelle ja annoin Vilnan hetken aikaa tunnustella miltä suitset tuollaisinaan tuntuivat. Kun suitsien päässä olo näytti vaikuttavan yhdentekevältä, tarjosin tammalle kuolaimia suuhun samalla hieman hammaslomasta kutkutellen.
Kuolaimet sujahtivat suuhun tuosta noin vain ja pidin niitä hetken paikallaan. Vilna makusteli kuolaimia ja totesi niiden olevan ihan okei, joten kiinnitin kuolaimet vielä oikein paikalleen, eikä sekään kummempaa reaktiota ruunikossa aiheuttanut.

Suitset päässä oleva Vilna seisoskeli rauhassa hoitopaikalla, joten päätin, että kokeillaan vielä suitsien ja kuolaimen kanssa liikkumista. Ensin kuitenkin puin sille riimun suitsien päälle ja talutin sen sillä maneesiin, missä laitoin kuolainrenkaisiin tuplaketjulla olevan riimunarun, jotta molemmin puolin saataisiin tuntuma, kuten ohjia käyttäessä. Riimussa olevan narun heitin kaulan yli toiselle puolelle ja laitoin irtonaisen pään leukahihnan läpi, jotta se ei roikkuisi valtoimenaan.

Maneesissa sitten lähdettiin ihan varovasti liikkeelle ja kehuin reipasta Vilnaa koko ajan, vaikka selvästi sen piti hieman harkita liikkumista, kun nyt paine tuntuikin suussa. Isompia ongelmia ei kyllä tamman kanssa ollut ja kelloa vilkaistuani totesin, että hommassa oli jo mennyt hyvä tovi, kun rauhassa oli otettu. Riisuin Vilnalta päitset päästä, jolloin sille jäi pelkästään suitset päähän ja tuplaketjunaru kuolaimiin kiinni. Talutin sitä tällä varustuksella vielä pari kierrosta maneesin ympäri, jonka jälkeen oli aika palauttaa neiti takaisin tarhaansa nauttimaan kesäpäivästä.

Onnistunut harjoitus meillä oli ollut ja Vilnan reaktiot lupasivat helppoa kouluttamista muihinkin asioihin!

---

Ostopäätös ja kotiutuminen, pk-merkintä - Kirj.: Om. (280 sanaa)

En minä tiedä miten tässä nyt TAAS näin kävi. Hemgård on muuttamassa pikkuhiljaa uusiin tiloihin ja jakautumassakin osittain kolmeksi talliksi ja olin päättänyt, että nyt ei uusia hevosia tule ennen, kuin vanhat hevoset ja ponit on saatu oikeisiin osoitteisiinsa. No… Meninpä sitten eilen selailemaan keskustaa ja huomasin Sylvin myytävät hevoset ja niinhän siinä sitten kävi, että sieltä tuli bongattua Vilna ja sen lisäksi kolme muutakin. Ihan kuin noita hevosia ei muutenkin jo olisi tarpeeksi…

Sylviltä tulikin melko pikaisesti vastaus, että nelikko voi meille muuttaa ja siinähän heti alettiin sitten keksimään kyytiä hevosille. Oma hevosauto oli periaatteessa varattuna, mutta koska meillä ei muuttomatka hirveän pitkä ollut, eikä omien hevosten siirtämisen kanssa sinänsä kiire ollut, niin pyysin Lauria, jos hän viitsisi Kastanjeholmista ja Kaunispurosta käydä hakemassa juuri ostetut hevoset. Jupinaa ja tupinaahan sitä taas Laurin suusta kuului ja jos oikein kuulin, niin hulluksi hevosnaiseksi se minut (taas) haukkui, mutta lähti kuitenkin.

Aamusta kun lähtee, niin illastahan tuota on jo takaisin kotona, vaikka joutui kahdella tallilla käymään. Lauri kertoi, että nelikko oli matkustanut hyvin, mutta hän ei niitä purkaisi, vaan lähtisi kotiin nukkumaan. Asia selvä! Astelin itse auton luo ja ensimmäisenä siellä otettiin ulos Vilna, 2-vuotias suomenpuoliveritamma. Kaunis, kuin mikä ja suuret suunnitelmat oli toki neidin kanssa, mutta ajan kanssa katsotaan mitä tästä nuoresta tulee.

Vilna asteli rauhallisesti autosta ulos ja pysäytin sen hetkeksi tallipihalle haistelemaan uutta ympäristöä. Eipä näyttänyt maiseman vaihdos paljon tammaa hetkauttavan ja jatkoimme matkaa talliin, missä kuului hörähdyksiä sieltä täältä. Tamma asteli rauhassa vierelläni ja katseli kiinnostuneena ympärilleen hörähdellen uusille tuttavuuksille lempeästi.
Vilna pääsi Demin naapuriksi ja parivaljakko haisteli toisiaan todella nätisti kaltereiden lomasta hetken, jonka jälkeen punaruunikko totesi, että ei kai tässä ihmeempiä ole ja alkoi syömään heiniänsä.

---