Hemgård Maximum Perfection

Tämä on virtuaalihevonen | VH24-011-0159

Luonnekuvaus

Titti on kuin junan veturi, aina johdossa menossa vahvana ja määrätietoisena eteenpäin niin ratsain, kuin maasta käsinkin. Titti arvostaa rauhaa ja harmoniaa sekä omaa tilaansa, eikä sen vuoksi oikein viihdy nuorempien ja raisumpien hevosten seurassa. Rautias on monipuolinen ja herkkä tamma, joka tarvitsee rauhallisen käsittelijän itselleen, joka ei turhia kiirehdi ja oikeasti on läsnä tilanteessa, kuin tilanteessa.

Hoitaessa Titti nauttii siitä, että on tarkat rutiinit ja asiat tapahtuvat tietyssä järjestyksessä ja jos tästä poiketaan, saattaa rautias närkästyä ja esitellä hapanta naamaa. Muuten kyllä se on hoitaessa rauhallinen ja mukava käsitellä, mutta vaatinee hoitajaltaan rauhallista ja kärsivällistä otetta, jotta homma pysyy rentona ja mukavana kaikille.

Varustaessa kannattaa myös noudattaa rauhallisuutta, jotta tammakin pysyy rauhallisena. Kiireessä laittaessa saattaa monesti kiskaista vyön kerralla tiukemmalle ja tämäkös menee Neiti Herkkähipiän sieluun, että heilahti. Ei meidän Titti kyllä isosti reagoi, mutta heilauttaa päätään isosti ja polkaisee etujalallaan maahan ilmaistakseen, että nyt ei kyllä ollut kiva veto.
Titti on myös hieman herkkä päästään, erityisesti korvistaan, joten suitsien niskahihnaa laittaessa ei saisi korvat jäädä ruttuun, vaan saada sujautettua mahdollisimman nätisti niskahihnan ali. Jos Titin mielestä suitsiessa kiirehditään, niin voit olla takuuvarma, että pää heilahtaa ylös ja siellä pysyy.

Sileällä Titti suorittaa tehtävät huolellisesti ja nauttii työskentelystä yhdessä ratsastajansa kanssa. Se reagoi ratsastajansa apuihin herkästi ja on halukas liikkumaan omalla moottorillaan, joten eteenpäin ei tarvitse neitiä käskeä. Herkkä tamma se kuitenkin on, joka myös saattaa joskus säikkyä varsinkin, jos kokee jäävänsä ns. yksin ja ratsastaja vain matkustaa selässä.

Esteillä tamma on reipas, mutta voimakas ja sen hypyt ovat hyvin nopeita. Välillä imu esteille on vähän turhan kova ja lähestymiset saattaa ajautua liian lähelle estettä, mutta Titti kuitenkin aina yrittää hypätä kaiken, mitä eteen laitetaan. Tästä syystä ratsastajan tulee olla hereillä ja hallita hevonen, jotta lähestymiset pysyvät hyvinä ja kaikille turvallisina.

Maastossa Titti rauhoittuu ja tuntuu uppoavan johonkin zen-tilaan. Tamma etenee rauhallisesti ja nauttii ympäristön tarjoamasta rauhasta. Sillä on myös erinomainen suuntavaisto ja eräätkin kerrat, kun ollaan Titin kanssa eksytty metsään, on tamma osannut viedä meidät oikealle reitille tai jopa kotiin asti!

Suku

isä Sokerikuun Maximus hann., rautias, 164cm	ii. Morituri hann., musta, 167cm	iii. Mortem hann., musta, 168cm
		iie. Inarime hann., tummanruunikonkimo, 162cm
	ie. Zirin xx xx., mustanvoikko sabino, 160cm	iei. Knighter xx xx., voikko, 160cm
		iee. Liliana xx xx., musta, 160cm
emä Hemgård Pitch Perfect   hann., mustankimo, 165cm	ei. Paganini hann., mustankimo, 168cm KTK-II	eii. Pacini hann., musta, 170cm
		eie. Jolie van Bissendorf hann., punarautiaankimo, 166cm
	ee. Demigod hann., rautias, 171cm KTK-II	eei. Göttliches Wesen hann., rautias, 176cm
		eee. Sublime Being hann., tummanrautias, 168cm

Jälkeläiset

Ei jälkeläisiä

Kilpailutulokset

Estevarsojen laatuarvostelu 31.05.2025 EV-II (6 + 9 + 1 + 2 + 3 + 8 = 29p).

NJ 16.12.2025 - Stall Fernweh - tuomarina Faye - irtoSERT

Päiväkirja

estevalmennus - valmentaja: Sari (kirj. om, 502 sanaa)

Oli kevyen tuulinen kevätaamu ja Jaana oli jo alkulämmittelyt suorittanut itsenäisesti. Rautias tamma steppaili naisen alla levottomasti ja näytti olevan selvästi täpinöissään – jo pelkkä esteiden näkeminen riitti nostattamaan kierroksia.

Titti oli minulle jo ennestään tuttu ja olinkin sen muutaman kerran nähnyt jo töissä – iso laukka, elastinen kroppa ja oikea asenne työntekoon sillä oli, mutta esteillä sillä oli vielä treenattavaa. Tamma oli nuori, innokas ja vähän turhan mielellään menossa – usein vähän liikaakin.

Koska alkulämmittelyt oli jo hoidettu, päästiin suoraan töihin. Alkuun ratsukko sai aloittaa keskiympyrältä, johon olin laittanut neljä puomia.
”Tarkoitus ei ole hypätä, vaan saada Titti kuulolle. Annat selkeät avut, pidät kaarevan linjan. Jos se yrittää oikoa tai kiirehtiä, niin korjaa heti!” Sanoin ja ratsukko aloitti työt.
Titti kävi aluksi hyvinkin kuumana viskoen päätään ja olisi mieluiten jyrännyt tehtävästä läpi. Jaana ratsasti rauhallisesti ja jämäkästi, jolloin kierros kierrokselta Titti alkoi rentoutua ja hätäily jäi vähemmälle.
”Hyvä, tossa se oli jo sun avuilla. Älä jää vetämään, vaan tee ennemmin puolipidätteitä ja pyydät sitä aktivoimaan takapäätä”.

Kun tamma oli kuulolla ja suoritti tehtävää tasaisesti, vaihdoimme tehtävää. Siirryttiin kahden ristikon sarjalle, joiden väliin mahtui 14 metriä. Halusin nähdä miten Titti lähestyy nyt esteitä ja kuinka se kuuntelee Jaanaa.
”Valmistelet lähestymisen jo kaarteessa. Teillä ei ole mihinkään kiire. Kaarre huolellisesti, laukka tasaisena – ei liian isona – ja pidä ulkotuki, ettei se puske ulos”, neuvoin.

Ensimmäisellä kerralla Titti tuli esteelle isolla energialla, mutta ilman kontrollia. Askel venyi liikaa ja tamma otti esteiden väliin kolme jättiloikkaa neljän nätin laukka-askeleen sijasta.
”Kyllä te yli tulitte, mutta sun pitää se askelmäärä päättää. Esteiden välillä ISTUT sinne satulaan, pidät kuitenkin pohkeen kiinni ja pidätteet läpi”, huikkasin ja käskin tulemaan uudelleen.

Toisella kerralla yritys oli jo parempi. Jaana sai pidätteitä vähän paremmin läpi ensimmäisen hypyn jälkeen ja vaikka Titti viskoikin päätään protestiksi pidätteisiin, pysyi se kuitenkin kuulolla ja esteiden välillä saatiin neljä hallittua laukka-askelta.
Kun ristikoilla homma sujui, kokosin lopuksi vielä pienen radan: diagonaalilla okseri, lyhyt kaarre ristikolle ja suora linja kahden pystyn välillä. Tarkoituksena oli testata ratsukon yhteistyötä ja sitä, pysyisikö Titti avuilla vai sinkoaisiko se omille teilleen.

”Ratsasta jokainen väli suunnitelmallisesti. Titti reagoi nopeasti, mutta se tarvii vielä tosi paljon tukea.  Edelleen se ulkotuki vahvana, ettei se valu ohi esteestä”, huikkasin ja ratsukko lähti suorittamaan.
Ensimmäinen kierros oli hätäinen, joten korjattiin taas hieman ratsastusta ja toisella yrityksellä homma tuntui loksahtavan Titilläkin järkeen. Rautias alkoi kuunnella, laukka pysyi paremmin hallittuna ja Jaana osasi rytmittää hätäisellä hevosella välit paremmin. Okserille tosin tuli vielä hieman epätasapainoinen ponnistus, mutta Titti korjasi itse energiaansa esteen päällä ja eteni seuraavalle esteelle tasaisesti ponnistaen oikein hyvästä kohdasta!

”Hyvä! Nyt teillä alkaa olemaan ratsastettavuutta! Jatkat tämän tyylisiä tehtäviä sen kanssa, joissa haet kaarevilla linjoilla hallintaa ja suorilla linjoilla rytmiä. Siltä pitää saada pois tuo esteillä ryntääminen, jos te aiotte yhtään korkeampiin luokkiin sen kanssa”.
Jaana taputti hikistä tammaa muutaman radan hyppäämisen jälkeen ja aloitti kevyen ravin pitkällä ohjalla, kun annoin luvan aloittaa loppuverryttelyn.

Titti on älykäs tamma, jonka ongelma on kuitenkin kuumuus ja innokkuus, mutta selkeästi se on hallittavissa, kunhan töitä tehdään tarpeeksi ja ratsastaja pysyy rauhallisena paineenkin alla.

---

Pk-merkintä - kirj. om (216 sanaa)

Oli varmaan kevään viimeisiä pakkasaamuja ja olin tallissa pukemassa Titille kevytta toppaloimea päälle.
”Joojoo, tiedän. Loimi on ihan tylsä keksintö”, juttelin tammalle, kun sen katsoi minua moittien korvat hieman luimussa ja henkäisi melko dramaattisesti. Pakko sille oli kuitenkin loimi laittaa päälle, koska tänään oli myös luvattu sadetta ja tuulikin aikamoisesti.

Loimen sain rautiaan päälle ilman sen isompia neuvotteluita. Paitsi kyllä tamma yritti kaulakappaleelta välttyä kääntämällä päänsä toiseen suuntaan. Sellainen kiltti yritys siis, mutta ei ihan vielä olympitason välttelyä.
Kun loimi oli kokonaan päällä, lähti Titti ensimmäisten joukossa ulos. Matkan tarhalle se kyllä eteni erittäinkin innostuneen näköisesti ja tekipä se pienen intoloikankin, kun portille päästiin. Tarhassa se sitten suuntasi suoraan Milan luokse rapsuttelemaan ystäväänsä, joten jätin kaksikon mutustamaan aamuheiniään kaikessa rauhassa.

Puolen päivän jälkeen menin lisäämään tammoille heinää tarhoihin ja mikäs näky se Titin ja Milan tarhassa odottikaan? Titti seisoi keskellä tarhaa oikeinkin ylpeän näköisenä – ilman loimea – ihan kuin se olisi voittanut vapautensa takaisin.
”Mitä hemmettiä te ootta taas touhunnu?!” älähdin, kun näin loimen mytyssä pahimmassa mutalammikossa. Selvästikään loimi ei tamman mieleen ollut, mutta pakko sille oli uusi käydä hakemassa tallista.

Kun uusi loimi oli päällä, vyöt ja muut remelit vähän kireämmällä aikaisempaan verrattuna, poistui Titti luotani dramaattisesti huokaisten ja korvat taas vinossa.
”Tiedän, tiedän. Paska ihminen jne”, naurahdin ja lähdin jakamaan kesken jääneet aamupäiväheinät muille hevosille.

---