Ruttunuttu

Tämä on virtuaalihevonen | VH17-018-0285

Luonnekuvaus

Ruttunuttu on yleensä juuri se hevonen, joka seisoskelee erillään muusta laumasta tai mököttää karsinansa nurkassa, jos tallilla on paljon hälinää (esimerkiksi kisojen aikaan). Se ei viihdy turhaan lääpittävänä, mutta nauttii kuitenkin hoitajansa jakamattomasta huomiosta. Orin kanssa on mukava puuhailla kaikessa rauhassa, kunhan se ei tosiaan mitään turhaa lääppimistä ole, vaan asiallista hoitamista. Myös taluttelulenkit on Rutun mieleen, jolloin sen voi melkein kuulla huokaisevan helpotuksesta, kun se pääsee vaeltamaan yhdessä ihmisen kanssa rauhassa maastoon.
Taluttaessa ruunikko seuraa reippaasti hieman takaviistossa ja harvemmin se on myöskään yrittänyt omille teilleen lähteä. Monet kerrat sitä on pienetkin sukulaislapset talutelleet ihan huvikseen ja tällöin varsinkin Ruttu keskittyy erityisesti käyttäytymään nätisti ja herrasmiesmäisesti. Jos lapsi jää tutkiskelemaan jotain, saattaa ori tuupata hellästi, että jokos mentäisiin? Lapsen lätäköissä loikkiminen saa orinkin leikkisäksi, jolloin se alkaa varovasti roiskuttelemaan lätäkön vettä lapsen kaverina.

Hoitaessa siis kiltti ja helppo ori, jonka karsinaan pystyy pienempikin vierailija menemään. Ruttu onkin erityisen varovainen juuri lasten kohdalla, vaikka välillä aikuisien kanssa tuntuu, että se machoilee hieman muille hevosille. Lasten kanssa se kuitenkin unohtaa kaikki hölmöilyt ja korkeintaan saattaa tuuppia pientä hoitajaansa hellästi.
Kaviot orilta saa puhdistaa ongelmitta, mutta ei Ruttu niitä turhanpäiten anna ilmassa pitää, joten liat pois ja se on siinä.
Varustaminen on helppoa ja vaivatonta. Kuolaimet sujahtavat suuhun huomaamatta ja remelitkin saa kiinnitellä kaikessa rauhassa. Kärryt nähdessään se saattaa hieman innostua, mutta rauhoittuu pian ja odottaa nätisti, että pääsisi töihin.

Työmotivaatio orilla on todella korkea ja kisoissa vielä korkeampi! Vaikka kotona välillä tuntuu, että tämä homma menee päin mäntyä, niin kisoissa Ruttu ottaa itseään niskasta kiinni ja panostaa suoritukseen ihan satalasissa. Se rakastaa esiintymistä, vaikka ei muuten viihdykään ylimääräisessä hälinässä, mutta suorituksen aikana se on kaikista parasta! Ajaessa ori on ketterä ja nopea, vaikkei ulkonäöstä ihan heti välttämättä uskoisi ja se tottelee erittäin nopeasti ohjastajan apuja.
Vaikka Ruttu ei ratsu olekaan, niin on sen selässä joskus käyty ja silloinkin se on toiminut ihan mukavasti. Kaikki askellajit löytyy, mutta eihän se mitään erikoista osaa. Ihan mukava maastopuksu siis selästäkin käsin. Ongelmana toki on vain, että sille sopivaa satulaa ei löydy, mutta ori on varmajalkainen ja kuuliainen hevonen, joten kyllä sen kanssa voi ilman satulaakin maastossa käydä, jos löytyy sopivat suitset ja kuolaimet joltain meidän ratsuhevoseltamme.

Suku

isä Ruutiainen sh., ruunikko, 165cm	ii. Ruttunaama sh., ruunikko, 166cm	iii. Ruttiainen sh., musta, 164cm
		iie. Pielaveden Neito sh., ruunikko, 167cm
	ie. Vastarannan Kiiskitar sh., tummanrautias, 159cm	iei. Särkirikki sh., musta, 161cm
		iee. Vastarannan Millitar sh., rautias, 158cm
emä Malla Mielitietty sph., vaaleanrautias, 148cm	ei. Mielikäine sh., vaaleanrautias, 150cm	eii. Keskikesän Raekuuro sh., vaaleanrautias, 152cm
		eie. Mielipuoli-Milla sh., punarautias, 149cm
	ee. Sata Salamaa sph., rautias, 146cm	eei. Sata Pisaraa sph., ruunikko, 148cm
		eee. Kierotar sph., rautias, 146cm

Sukuselvitys

Jälkeläiset

Ei jälkeläisiä

Kilpailutulokset

Suomenhevosten kantakirjatilaisuus 20.12.2018 KTK-II (18+18+17+17=70p).

Päiväkirja

Muuttaa ruttu sittenkin! pk-merkintä - Kirj.: Om. (296 sanaa)

Sen jälkeen, kun ajoin Mustasuon ja kaikki muut tallit alas, olin muutaman hevosen laittanut ylläpitoon ajatuksella, että saan rauhassa miettiä mitä niiden kanssa tehdään. Mustasuon suomenhevosista muualle lähtivät Ruttu, Pusu ja Hannu. Nämä olivat olleet itselleni tärkeimpiä projekteja ja en ihan suorilta niistä raskinut ainakaan kokonaan luopua. Kaikki pojat löysivät itselleen oikein hyvät ylläpitokodit, joissa pääsivät toteuttamaan itseään ja niistä pidettiin erinomaista huolta. Vaikka Hemissä on tällä hetkellä aika iso remontti meneillään uuden tallirakennuksen puolesta, päätin kuitenkin tuoda pojat jo kotiin. Oreille suunniteltu talli oli puolillaan hevosia, joten sinne pojat sopivat vallan mainiosti ja ylläpitäjien kanssa lopetettiin sopimukset syystä tai toisesta.

Aluksi olin kyllä miettinyt, että jos myisin Rutun ylläpitäjälleen, mutta hylkäsin mietintäni ja päätin, että kyllä se Ruttu tulee kotiin. Pitkä ajomatka oli edessä Limingasta Luumäelle, mutta onneksi sain nakitettua erään ystävän mukaan, joka lähti pitämään minua hereillä ja viihdyttämään muuten todennäköisesti hyvinkin tylsän ajomatkan ajaksi. Ei me ensimmäistä kertaa yhdessä reissussa oltu!

Muutaman pysähdyksen taktiikalla oltiin perillä Luumäellä ja ylläpitäjä ystävällisesti majoitti meidät pihamökkiinsä yhdeksi yöksi, ettei tarvinnut heti lähteä ajamaan takaisin ja hänelle jäi vielä aikaa hyvästellä Ruttu. Ylläpitäjä, Riina, kertoi orin olleen oikein miellyttävä ja mukava hevonen, vaikka Ruttu ei mikään laumaeläjä ollut. Ori oli kuitenkin pärjännyt pihatossa oikein mainiosti. Ruttu näyttikin oikein hyvinvoivalta ja tyytyväiseltä elämäänsä. Ehkä vähän jopa harmitti lähteä tuomaan sitä kotiin, kun kotona se joutuisi taas karsinatallin asukiksi, mutta onneksi ori on sopeutuvainen.

Kotipihassa Ruttu vaikutti vähän kummastuneelta, koska olihan kyseessä aivan uusi paikka sille, mutta ei se kauaa jaksanut ihmetellä. Tarhaan se pääsi heti matkustuksen jälkeen ja oikoi heti jalkojaan ravaten ympäri tarhaa katsellen uusia tiluksiaan. Viereisen tarhan Shotti kiinnosti jonkin verran, mutta Ruttu totesi äkkiä toisen orin tylsäksi ja meni mussuttamaan kaikessa rauhassa heiniään toiseen nurkkaan, joten uskalsin jättää pojat vierekkäin ja lähteä tekemään iltatallia sisälle.

---