Hemgård Bulbous Buttercup

Tämä on virtuaalihevonen | VH23-027-0105

Luonnekuvaus

Putte on haastava poni ja vaatii käsittelijän, jolta ei huumori aivan heti lopu ja joka ei vähästä säikähdä. Alkuun se testailee niin maasta, kuin selästä ja kärryistäkin käsin, että onkohan nyt oikeasti aivan pakko toimia kuten ihminen haluaa. Temppuilu alkaa jo niinkin simppelistä, kuin kiinni ottamisesta. Putte ei millään uusien ihmisten kanssa varsinkaan halua antaa kiinni, vaan juoksentelee tarhassa karkuun ja karsinassa taas väistelee, ettei sille päitsiä saa päähän. Tästä syystä orilla onkin yleensä päitset päässä lähes koko ajan.

Hoitaminen on paras hoitaa hoitopaikalla tai tarvittaessa käytävllä, jossa ponin saa molemmin puolin kiinni. Tällöin kaikki on huomattavasti helpompaa ja säästyy kaikkien hermot, kun ei tarvi ponia jahdata. Kiireessä ei myöskään kannata Puten kanssa olla, koska silloin voit olla varma, että mikään ei mene kuten ehkä pitäisi. Ori myös kutiaa herkästi, joten ethän hipsuttele harjalla, vaan harjaa varmoin ottein. Jos harjaaminen kutittaa, yleisin reaktio on iskeä etukavio maahan ja kiljahtaa. Aika selvä merkki siis, että hei nyt ei oo kiva!

Taluttaessa Putella käytetään ketjunarua, joka laitetaan turvan yli, koska sillä on paha tapa välillä ryntäillä ja säikkyä. Tällöin se kävelee suhteellisen nätisti, kun ketju muistuttaa, että ei näin.

Ratsuna Putte on herkästi kuumuva ja se pitää pitää koko ajan työssä, jotta se ei ehdi keksiä omaa kivaa. Ihan vaikka taivuttelua, avoa ja muuta voi tehdä välikäyntienkin aikana, kunhan orille ei jää liikaa aikaa miettiä. Hieno ratsu se kyllä osaa olla niin halutessaan, kunhan ratsataja on myös kartalla mitä tapahtuu ja milloin. Jos Putte huomaa ratsastajan epäröinnin, se käyttää sen taatusti hyväksi ja alkaa nähdä pieniä vihreitä miehiä siellä sun täällä.
Esteillä Putte erityisesti kuumenee, mutta on kuitenkin ratsastettavissa, kunhan ratsastaja ei kisko suusta tai jää jälkeen hypyssä. Jos näin tapahtuu, yleisin lopputulos on se, että ori pysähtyy vaikka täydestä vauhdista ja jää siihen. Näistähän sitten saattaa seurata ratsastajan lähempi tutustuminen ratsastusalueen pohjamateriaaliin. Putte onneksi on siinä mielessä ihan kiva poni, että se ei pakene paikalta, vaan jää lähinnä katsomaan tyyliin "siitäs sait!". Ei kun uudestaan selkään ja koittakaahan uudestaan, tällä kertaa tarkempana siellä selässä!
Ajaessa ori on reipas, mutta ehkä kaikista rauhallisin. Ajaessa tuntuu, että se on jotenkin niin zen (niin zen kuin tämä poni vain voi olla...) ja keskittyy työhönsä vähän paremmin, kuin ratsastaessa. Puten bravuuri on ehkä maratooni, jolloin saa mennä kaikessa rauhassa, mutta pärjää se myös muillakin osa-alueilla kohtalaisesti, kunhan edelleen ajaja tietää mitä, milloin ja miten tehdään.

Suku

isä Quinncroft Impresario  nf., tummanruunikko, 140cm KTK-II	ii. Quinncroft Overture nf., ruunikko, 146cm	iii. Grand Opera nf., tummanruunikko, 145cm
		iie. Afternoon Tea nf., punarautias, 140cm
	ie. Noisy Nebula nf., vaaleanpunarautias, 143cm	iei. Wind Instrument nf., punaruunikko, 142cm
		iee. Stargazer nf., vaaleanrautias, 144cm
emä Upperton Muddy Rose GA nf., mustanruunikko, 136cm KTK-I	ei. Upperton Brome nf., ruunivoikko, 136cm	eii. Upperton Bruno nf., ruunivoikko, 133cm
		eie. Brookwood Juliet nf., musta, 133cm
	ee. Upperton Rocket Rose nf., ruunikko, 143cm	eei. Snip-it nf., ruunikko, 138cm
		eee. Upperton Jennyfer nf., ruunikko, 147cm

Jälkeläiset

03.05.2025, t. Poniniemen Buttercry (VH26-027-0002), e. Ravenscroft Countesscry (VH17-027-0038)

Kilpailutulokset

Ponikantakirjatilaisuus 20.12.2023 KTK-II (18+18+19+19=74p).
Estevarsojen laatuarvostelu 31.03.2024 EV-II (8+5+2+1+1+8=25 p).

NJ 05.04.2025 - Maldwyn - tuomarina Dimma - irtoSERT.
NJ 15.02.2026 - Tigrishellir - tuomarina Jannica - irtoSERT.
NJ 15.03.2026 - Maldwyn - tuomarina Vibaja - MVA-SERT.

• KRJ (40)
• ERJ (40)
• KERJ (24)

Päiväkirja

Tallimestarin hermot menee.., pk-merkintä - Kirj.: Om. (278 sanaa)

”Jumankauta tuo poni pitäs viedä jollekin kunnon kouluttajalle! Se on aivan mahoton” Lauri ärisi tallissa, kun saavuin aamulla paikalle.
”Jaa Putte? Mikäpäs siinä tällä kertaa? Osaat kai tuota itekkin kouluttaa noita nuoria” totesin miehen selän takaa, jolloin Lauri pyörähti ympäri ja loi lammasmaisen katseen.
”Äh, se on ollut tänä aamuna taas aivan jästipää. Mikkään ei oo hyvin ja mittään ei voi tehä”, Lauri sanoi ja osoitti Puten karsinaan, missä yksi tallityöntekijöistä yritti saada orille päitsiä laitettua, mutta punaruunikko vain nosteli päätään ja väisteli naisen käsiä.
”Tule pois sieltä, niin minä laitan”, pyysin ja vaihdettiin Elean kanssa paikkoja. Ei Putte minunkaan kanssani helppo ole, mutta olin sentään oppinut viikarin kanssa toimivat tavat. Elea oli vasta meillä aloittanut, eikä hänelle kukaan ollut vielä ehtinyt neuvoa miten toimia.

Menin karsinaan ja rapsuttelin ensin ponia kaikessa rauhassa kunnolla kaulalta ja hivuttelin kättäni pikkuhiljaa kohti päätä. Putte kuitenkin tajusi jutun juonen, joten heitin narun kaulan yli ja loin jälleen kerran painetta niskaan, johon ori onneksi myötää yleensä ihan okei. Kaikki ei vaan jaksa temppuilla sen kanssa pitemmän aikaa ja siksi punaruunikolla aika monesti päitset onkin päässä, jos tiedetään että se pitää jonkin ajan päästä siirtää. Yöksi ja tarhaan ne toki otetaan pois ihan turvallisuussyistä.

Kun Putella vihdoin oli päitset päässä, kysyin mihin se pitäisi viedä ja Lauri kertoi ponin olevan menossa ulos. Talutin siis ponin ulos karsinasta ja hirveällä kiireellähän se lähti kohti ovea, mutta ketju turvalla kuitenkin palautti ponin takaisin maan pinnalle ja älysi kävellä suhteellisen nätisti. Ei tästä varmaan ikinä mitään löysällä narulla rennosti kulkevaa saada, mutta kyllähän tämä näinkin menee. Hieman kyllä mietin, että missä on menty vikaan, kun on näin vaativa käsitellä, mutta onpahan noita eri luontoisia hevosia muillakin.

---

Kiukutikiukuti ahnas poni!, pk-merkintä - Kirj. Om. (274 sanaa)

Putte on melkein päivästä yksi lähtien ollut aika vaativa, joten tänään päätettiin opetella ihan vaan hoitopaikalla seisomista. Ori ei ollut vielä aamuruokia saanut ja onneksi tässäkin on kyseessä suhteellisen ahne poni, joten päätin yhdistää hoitopaikalla olon ruokaan näin alkuun. Siispä nappasin Puten aamuruoan mukaani ja kävin hakemassa sen karsinastaan, missä jouduttiinkin hetki keskustelemaan, että laitetaanko niitä päitsiä päähän vai ei. Sujautin riimunarun orin kaulan yli ja kuljetin sen lähemmäs niskaa luoden sitten narulla paineen, jolloin Putte laski kuin laskikin päänsä alemmas ja sain sille päitset päähän. Tästä toki palkattiin porkkanalla.

Vähän keskusteltiin myös suunnasta, kun lähdettiin karsinasta, mutta ruoka-astia sitten puhui puolestani ja ori tuli perässä. Hoitopaikan suulla piti hetkeksi pysähtyä miettimään, että voikohan tuonne nyt mennä, jolloin vein ruoka-astian paikan perälle ja annoin ponille löysää narua. Sinnehän se sitten asteli hetken tutkimisen jälkeen, kun totesi ennemmin syövänsä, kuin katselevansa ruokaansa.
Käänsin vielä ponin oikein päin hoitopaikalle ja tarjosin sille ruoka-astian suhteellisen korkealle tarjolle, jolloin sain myös hoitopaikan narut laitettua molemmin puolin kiinni. Putte söi kaikessa rauhassa ruokansa, vaikka astia oli minulla sylissä ja eipä tuo näyttänyt haittaavan.

Kun aamuruoka oli syöty, päätin vielä hetken pitää oria hoitopaikalla ja harjata sen samalla yön jäljiltä. Aika levoton Putte oli ilman syömistä, mutta asettui kuitenkin, kun huomasi saavansa hyvästä käytöksestä palkkioksi porkkanan palan. Harjauksen jälkeen napsautin riimunarun takaisin päitsiin kiinni ja irrotin ponin hoitopaikan naruista, jolloin se päättikin tehdä jättiloikan pois tilanteesta. Ei kun poni uudestaan kiinni, irrotus, loikka, takaisin kiinni, irrotus, pienempi loikka jne. Tätä toisteltiin hyvä tovi, kunnes Putte tajusi, että vain nätisti kävelemällä se pääsisi kokonaan pois ja porkkanaakin saisi vielä palkaksi. Muutama onnistunut pois lähtö ja niin pääsi kiukkupylly syömään aamuheiniään ulos.

---