Hemgård Mildred

Tämä on virtuaalihevonen | VH24-011-0168

Luonnekuvaus

Milli on hurmaava ja luotettava tamma, jonka kanssa on aina miellyttävä olla, oli sitten kyseessä käsittely tai ratsastus. Energisyyttäkin siltä löytyy, joka yhdessä loistavan työmotivaation kanssa varmistaa miellyttävät treenitkin tamman kanssa. Koskaan ei Millillä ole huonoa päivää ollut, vaan aina se on iloisena ja pirteänä odottamassa, että mitäs tänään tehtäisiin.

Hoitaessa Milli nauttii täysin rinnoin harjauksesta ja muistakin hoitotoimenpiteistä. Se seisoo rauhallisesti paikallaan ja odottaa, että kaikki tarvittavat toimet saadaan tehtyä. Kaviotkin siltä saa puhdistaa todella vaivattomasti. Milli nostaa kavionsa helposti ja antaa hoitajan käydä rauhassa kaviot läpi.
Pesu ei niinkään Millin mieleen ole, mutta sietää sen kuitenkin rauhallisesti paikallaan seisten. Lähinnä epämiellyttävästä tilanteesta kertoo tamman ilme ja kylmää vettä se jonkin verran yrittää väistellä, mutta jää kuitenkin paikalleen, kun huomaa ettei liikehdintä asiaan auta. Lämpimän veden kanssa taas rautiaankimo napottaa mielellään paikallaan pestävänä ja puunattavana.

Ratsuna Milli on sileällä herkkä ja tarkkaavainen tamma, jolla on tasaiset ja joustavat askeleet ja niihin on erittäin helppo mukautua. Se reagoi apuihin hyvin ja kuuntelee ratsastajan merkkejä hyvin tarkasti, välillä jopa saattaa yrittää ennakoida, että ”olisikos se tämä, mitä haluat seuraavaksi”.
Millin hyppytyyli on voimakas ja tarkka sekä se osaa itse katsoa todella hyvin oikeat hyppypaikat. Rohkeus ja itsevarmuus myös tekee tammasta miellyttävän esteratsun, eikä sillä ole koskaan kiire minnekään, joten arempikin ratsastaja uskaltaa kyllä Millin kanssa esteitä hypätä.
Maastossa rautiaankimo liikkuu rennosti ja nauttii erityisesti vaihtelevasta maastosta enemmän, kuin häntä tötteröllä pitkällä suoralla laukkaamisesta. Millin kanssa siis kannattaakin ennemmin lähteä vaeltelemaan pitkin pikkupolkuja, joita lähialueiltamme löytyy.

Suku

isä Hemgård Milton hann., rautias, 166cm EV-II	ii. Mortdecai hann., tummanruunikko, 168cm KTK-III	iii. Mortal Enemy hann., punaruunikko, 172cm
		iie. Secret Desire hann., tummanrautias, 166cm
	ie. Notre Dame hann., punarautias, 170cm Ch, KTK-II	iei. Naples hann., punarautias, 173cm
		iee. Fair Lady hann., punaruunikko, 170cm
emä Mein Traumnesia   hann., mustankimo, 169cm EV-II	ei. Titano van de Haffnick hann., kimo, 173cm	eii. Top Gun
		eie. Mackenzia
	ee. Traubenkirsche hann., ruunikonkimo, 165cm KTK-III, ERJ-I	eei. Maniason
		eee. Vogelbeere

Jälkeläiset

01.12.2025, o. Hemgård Applepie (VH25-031-0424), i. Applejack Ion xx (VH19-006-0006)

Kilpailutulokset

Estevarsojen laatuarvostelu 30.06.2025 EV-I (7+9+3+4+2+8=33p).

31.08.2025 - Drurybridge Sporthorses - 160cm - 12/120 ERJ-CUP

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä - kirj. om. (341 sanaa)

Tallille tultaessa Milli oli jo tarhan portilla korvat hörössä odottamassa minua – aivan kuin, se olisi tiennyt, että tänään on hänen vuoronsa työskennellä. Tamma on juuri sellainen nuori hevonen, joka on aina innolla lähdössä tekemänä oikeastaan mitä tahansa ja äärimmäisen järkevä ja nöyrä tapauskin se on.

Talutin Millin tarhasta talliin, missä ensimmäisenä harjasin sen huolella. Sen karva kiilsi ja neiti antoi oikein nätisti harjata koko kroppansa oikeastaan vain nauttien saamastaan huomiosta.
Kun harjaus oli suoritettu, hain varustehuoneesta suitset, satulan ja liinan. Tänään olisi ainakin alkuun tarkoitus juoksuttaa Milliä varusteet päällä. Olihan se jo satulaan laitettu, mutta eskari oli vielä kesken ja se sai opetella edelleen varusteiden kanssa oloa myös ilman ratsastajaa.

Aamupäivällä paistoi aurinko ja oli lämmintä, joten suuntasin kulkuni hevosen kanssa kohti kenttää, kun se näytti tyhjänä olevan, kun muut olivat halunneet ratsastaa maneesin varjossa. Itse en kyllä sinne mielellään mene näillä keleillä, koska ilmasto maneesissa on aika trooppinen, jos ovia molemmista päistä ei pidä auki. Jostain syystä kosteus tiivistyy sinne, pitäisi varmaan tutkia vaihtoehtoja, millä ilman saisi siellä miellyttävämmäksi…

Talutin Milliä ympäri kenttää hetken aikaa, jonka jälkeen asetuin keskelle ja lähetin tamman ympyrälle. Alkuun se meinasi haahuilla takaisin minun luo kerjäämään rapsutuksia, mutta useamman hätistämisen jälkeen tajusi, että ympyrällä olisi pysyttävä.
Pyysin kimoa nostamaan ravin ja sieltäpä tulikin pari ilopukkia, jotka kuitenkin loppuivat nopeasti. Milli ravasi ympyrällä reippaasti eteenpäin sisäkorva minuun päin kääntyneenä, odottaen koko ajan uusia ohjeita mitä tehdä.

Hetken ravaamisen jälkeen hidastin Millin käyntiin ja pyysin sitä vaihtamaan suuntaa. Ravia otettiin toiseenkin suuntaan muutama kierros, jonka jälkeen oli vielä vuorossa laukka molempiin suuntiin.
Laukassa Milli on ajoittain aika epätasapainoinen vielä, mutta eihän sillä ikääkään paljoa ole. Kyllä se siitä tasapainottuu, kun saa lihaksia ja treeniä tarpeeksi!

Laukat oli molempiin suuntiin rullannut pääosin kivasti, joten pyysin hevosen raviin ja annoin sen ravata rennosti pää alhaalla.
”Hei Eeli! Viitsitkö ottaa Millin ja viedä sen vielä hetkeksi kävelykoneeseen jäähdyttelemään? Siis ihan vain viitisen minuuttia. Sitten sen voi viedä ulos”, pyysin ohi kävelevältä pojalta, joka suostui pyyntööni ilomielin. Riisuin Milliltä varusteet ennen, kuin luovutin tamman pojan huomaan ja lähdin hakemaan seuraavaa liikutettavaa.

---

Päiväkirjamerkintä - kirj. Om. (190 sanaa)

Tänään oli hevosten kavioiden huoltopäivä ja ensimmäisenä vuorossa oli Milli. Tammaa oli tietysti varsasta asti opetettu kavioiden käsittelyyn ja jalkojen nosteluun, joten hommassa ei sinänsä mitään erikoista ollut.

Aamulla se oli jätetty karsinaan, koska Lauri tunnettuun tapaansa aloittaisi aikaisin, jotta saisi mahdollisimman monta hevosta päivän aikana hoidettua. Tänään mies oli siis vapautettu muista tallihommista ja sai yksinomaan keskittyä pelkästään kavioihin. Yleensä Lauri myös haki hevoset itse ja vei sitten ulos kengityksen jälkeen, mutta olimme sopineet, että minä ja Siru kuitenkin tänään olisimme apuna, kun hevosia oli kuitenkin kohtuullinen määrä, jotka piti huoltaa.

Milli odotteli karsinassa hieman levottomana, kun normaali päivärutiini oli rikkoutunut, mutta malttoi kuitenkin nätisti loppujen lopuksi seisoa harjattavana. Toki, olin sille heinää heittänyt nenän eteen, jotta se saisi niihin keskittyä harjauksen aikana. Kaviotkin siltä puhdistin yön jäljiltä ja samalla tarkistin itsekin miltä kaviot näyttävät. Eipä noissa isompaa sanomista ollut.

Lauri ilmoitti olevansa valmis, joten laitoin kimolle tammalle päitset päähän napsauttaen niihin narun kiinni ja talutin Millin kengityspaikalle. Sinne se Laurin huomaan jäi joksikin aikaa ja kun homma oli valmis palasin hakemaan hevosta viedäkseni sen ulos.
”Hyvä kavionlaatu sillä on”, Lauri totesi taputtaen tammaa ja viittilöi seuraavaa hevosta paikalle.

---