Hemgård Milanova

Tämä on virtuaalihevonen | VH24-011-0164

Luonnekuvaus

Milasta voisi sanoa, että sen persoonallisuus voi olla täynnä yllätyksiä. Välillä se on rauhallinen ja toisinaan taas itsepäinen, kuin muuli. Milalla on taipumus olla hieman hidas, mutta osaa se myös yllättää energisillä ja innokkailla hetkillään.

Rautias nauttii pitkistä harjaushetkistä ja saattaa jopa nukahtaa kesken rauhallisen harjauksen, eli yleisesti ottaen hoitaessa Mila on rauhallinen ja helppohoitoinen tapaus. Kärsivällisyyttäkään siltä ei puutu, vaan hoitotoimenpiteisiin saa käyttää niin paljon aikaa, kuin on tarpeellista. Mila tosin pitää enemmän rauhallisesta käsittelystä, mutta kyllä sen kiireelläkin saa kuntoon laitettua. Tällöin tosin saattaa karsinassa olla aika hapannaamainen tamma, mutta mitään se ei kuitenkaan tee.

Satulan tammalle saa laittaa kaikessa rauhassa selkään, eikä vyönkään kiristyksessä ongelmia tule. Suitsiminen on se, johon kannattaa varata aikaa, koska Milalla on tapana ennen kuolainten suuhun ottamista venytellä kaulaansa ja kohottaa turpansa niin korkealla, kuin mahdollista. Tällöin sitten saattaakin kiireessä alkaa ihmistä ärsyttämään, mutta kun vain viitsit odottaa rauhallisesti, niin kyllä se turpa alas tulee ja kuolaimet saa suuhun.

Sileällä Milan energisyys riippuu vähän kuun ja tähtien asennosta. Välillä se on erittäin vastahakoinen ja hidastempoinen, jolloin ratsastajalta vaaditaan päättäväisyyttä, jotta hevonen alkaa liikkumaan. Nopea ja napakka merkki raipalla yhdessä pohkeiden kanssa yleensä toimii ja tietysti myös alkuverryttelyssä kannattaa etanamaisen tamman kanssa siirtyä aika nopeasti laukkaan. Kun annat tamman laukata pitkällä ohjalla, niin alkaa Milakin heräämään tähän päivään ja on suhteellisen nopeaa ratsastettavissa. Hyvin lämmiteltynä rautias liikkuu kauniisti ja pehmeästi, kunhan vain tosiaan ratsastaja saa ensin ratsunsa hereille ja avuille.

Esteillä Mila on aina hereillä. Se rakastaa hyppäämistä ja on siinä hyvin lahjakas. Alkuun toki saattaa olla hieman hidas, muttei kuitenkaan niin pystyyn kuollut, kuin sileällä. Mila hyppää suurella voimalla ja tarkkuudella, mutta tarvitsee kuitenkin ratsastajan, joka osaa tukea ja kanavoida tamman energian oikein. Liian innokkaita lähestymisiä esteille saattaa välillä tulla, jos ratsastaja ei ole tarkkana ja antaa tamman ampaista liian lähelle estettä.

Mila on maastoon oikein oiva valinta. Siellä se on rauhallinen ja nauttiikin pitkistä, rentouttavista kävelyretkistä ja yleensä sen kanssa loppukäynnit käydäänkin maastossa, jos vain sää antaa periksi. Toki, Milaa ei huonokaan sää haittaa, mutta ratsastajia se saattaa haitata.

Suku

isä Hemgård Milton hann., rautias, 166cm EV-II	ii. Mortdecai hann., tummanruunikko, 168cm KTK-III, HANN-II, YLA2	iii. Mortal Enemy hann., punaruunikko, 172cm
		iie. Secret Desire hann., tummanrautias, 166cm
	ie. Notre Dame hann., punarautias, 170cm Ch, KTK-II	iei. Naples hann., punarautias, 173cm
		iee. Fair Lady hann., punaruunikko, 170cm
emä Pauwau Anomaly hann., ruunikko, 169cm EV-II	ei. Arraxx hann., ruunikko, 168cm ERJ-I, HANN-II	eii. Arroyo van Crust hann., ruunikko, 169cm
		eie. Contextual Madness hann., musta, 166cm
	ee. 17 Seconds hann., ruunikko, 172cm ERJ-I, HANN-II	eei. 6 Days hann., tummanruunikko, 174cm
		eee. Now or Never hann., musta, 169cm

Jälkeläiset

Ei jälkeläisiä

Kilpailutulokset

Estevarsojen laatuarvostelu 31.05.2025 EV-I (8 + 10 + 5 + 4 + 5 + 8 = 40p).

Päiväkirja

Pk-merkintä - kirj. om (260 sanaa)

Tänään olin pyytänyt eläinlääkärin Hemgårdiin tarkistamaan nuorten hampaat ja hän saapui jo aamupäivästä paikan päälle, koska nuoria hevosia oli useampia jonossa ja muutama vanhempikin kaipasi hampaiden raspausta.

Mila odotti jo karsinassa ja kurkisteli oven yli korvat hörössä, kuin kyseessä olisi mieluisampikin vieras. Erittäin nätisti sen karsinastakin sai otettua ja vietyä hoitopaikalle, mutta eipä neiti aavistanut, että tiedossa olisi rauhoitus ja hampaiden tutkiminen.
Eläinlääkäri kaivoi esiin rauhoitusruiskun ja tamma muuttui sekunnissa kevyestä seuraneidistä epäluuloiseksi diplomaatiksi. Ei draama, eikä räjähdyksiä, vain selkeä ”en mä tätä tilannut” -ilme, jonka Mila hallitsee kyllä täydellisesti. Siitä näkee aina heti, jos joku asia ei ole sen mieleen, mutta koskaan se ei mitään ilkeää tee.

”Fiksu nuori! Yrittää niin nätisti välttää kaiken, mistä ei pidä”, eläinlääkäri naurahti, kun tamma väisti juuri sen verran, ettei ruiskua saanut heti pistettyä oikeaan paikkaan. Siirryin itse vastakkaiselle puolelle pitämään Milaa paikallaan ja eläinlääkärikin sai rauhoitteen laitettua.
Kun Mila alkoi nuokkua, sen ilme muuttui. Kaula venyi alemmas, silmät lupsahtelivat kiinni ja hoitopaikalla seisoikin maailman suloisin tamma, joka nojasi minuun kevyesti – aivan kuin olisi vain hetken lepotaukoa pitämässä.

Isompia ei Milan suusta löytynyt – muutama terävä reuna, jotka eläinlääkäri hioi vähemmän teräväksi ja muuten hampaat tammalla oli oikein loistavassa kunnossa.
”Noniin, tämäpäs oli helppo ja nopea tapaus”, eläinlääkäri kehui ja taputti nuokkuvaa rautiasta kaulalle.

Vein tamman takaisin karsinaansa, mihin se jäikin nuokkumaan hieman huojuen, mutta kuitenkin pikkuhiljaa se oli heräilemään päin. Iltapäivällä se saisi jo heinää ja vettä, kunhan olisi kunnolla hereillä.
Onneksi Mila on helppo tapaus – se ei koskaan tee asioista isoja numeroita, ei aiheuta draama, mutta kyllä se osaa ilmaista epämiellyttävät toimet.

---

Estevalmennus - Valmentaja: SAri (kirj. om, 403 sanaa)

Olin aiemmin ratsastanut jo Tittin, mutta nyt oli vuorossa Mila ja jo tarhasta haettaessa oli selvää, että tamma olisi tänään erittäin miellyttävä. Rautias oli käsiteltäessä, kuin unelma ja kun kipusin sen selkään, odotti se hienosti merkkiä minulta liikkeelle lähtöön.

Aloitin tavalliseen tapaan alkulämmittelyn itsenäisesti tehden paljon siirtymiä, temponvaihteluita ja muutamia pohkeenväistöjä, jotta takaosaa saatiin paremmin hereillä. Mila vastasi apuihin tasaisesti, mutta hieman vaati töitä, että sen saisi rehellisesti kulkemaan rungon läpi. Rautiaalla kun on tapana vähän ”kaunistella” asioita – se näyttää kyllä rennolta ja siltä, että avut ovat läpi, mutta vaatii kuitenkin hienosäätöä varsinkin, kun kyseessä on vielä nuori hevonen.

Kun alkulämmitelyt oli suoritettu, kertoi Sari päivän treenin. Diagonaalilla oleva pysty ja kaareva linja ristikolta okserille.
”Keskityt siihen, että annat Milalle suunnan ja rytmin – se ei kaipaa sulta painetta, vaan tarkan suunnan. Jos lähestyminen on hyvä, se kyllä hoitaa homman loppuun itse”, Sari sanoi ja käski meidät aloittamaan.
Mila hyppäsi siististi, selkää hyvin käyttäen ja ilmavastikin, mutta tunsin, että jos lähestyminen ei ollut aivan kohdallaan, pyrki tamma korjaamaan – joskus liikaakin.
”Se ei halua osua puomeihin. Ei edes läheltä ja siksi se hyppää välillä kummallisesti. Pidät sen rytmin vain tasaisena, etkä anna sen kiirehtiä”, Sari ohjeisti ja korjasin ratsastustani, jonka jälkeen homma alkoi toimimaan paremmin.

Kun tämä tehtävä onnistui ongelmitta, lisäsi Sari rataan kolme estettä lisää, jolloin aiempien lisäksi tuli tiukempi kaarre okserilta pystysarjalle ja siitä vielä vinosti ratsastettava pysty. Korkeudetkin esteillä nousivat tasaisesti, mutta Sari painotti edelleen linjojen ratsastamista.
”Tasainen rytmi!”

Ensimmäinen kierros oli varovainen – Mila tuli esteelle siististi, mutta kaarteet valuivat pitkiksi, jonka vuoksi rytmi rikkoontui.
”Te saatte tän homman näyttämään helpolta, mutta sä jätät sen hevosen vähän turhan yksin. Ratsasta tiiviimmin, näytä Milalle, että sä olet hommassa mukana”, Sari neuvoi ja toinen kierros suijuikin jo selvästi paremmin. Kaarteet olivat hyvin ratsastettuja ja lähestymiset pysyivät hallinnassa. Mila hyppäsi rennosti, mutta tarkasti säilyttäen sopivan rytmin koko radan ajan.

Otettiin vielä kaksi kierrosta lisää radalla, jonka jälkeen Sari käski lopettaa, ettei aivan piippuun tammaa ajeta.
”Tänään teillä oli hyvä flow! Tuo hevonen on fiksu! Se saa homman näyttämään helpolta, mutta vaatii ratsastajaltaan kaiken. Sun pitää ratsastaa sitä oikeasti ja olla koko ajan läsnä, muuten se alkaa tekemään omia ratkasuja”, Sari sanoi ja taputin tammaa kaulalle.
”Joo tää on kyl ihan älyttömän kiva ratsastaa. Pitää alkaa itte treenaa tällä enemmän, nyt se on ollu vähän muiden vastuulla, kun noita nuoria on iha muutama”, naurahdin ja jatkoin loppuverryttelyjä, kun Sari lähti syömään lounaansa ennen seuraavaa valmennusta.

---