Hemgård Sgeulaiche

Tämä on virtuaalihevonen | VH23-035-0093

KTK-I

Connemaranponi, tamma
146cm, ruunivoikko
Syntynyt 15.02.2023, Suomi, 4v.

Estepainotteinen, 110cm
Omistaja Jaana K., VRL-03669
Kasvattaja Jaana K., Hemgård

Luonnekuvaus

Lara on hoitaessa jokaisen unelmaponi! Se seisoo nätisti paikallaan ja antaa tehdä hoitotoimenpiteet ongelmitta. Kaviot nousee reippaasti ja pysyy ylhäällä tarvittavan ajan, eikä niitä yritetä iskeä tuhannen auringon voimalla hoitajan jalkapöydälle. Kaikenlaisten harjojen käyttö on aivan okei, mutta kaikista paras on, kun kyhnyttää sään vierestä kumisualla tai sormin.
Suitsia laittaessa Lara saattaa vähän nostaa päätään, mutta onneksi poni on suhteellisen pieni, joten ei sen pään nostelut paljoa vaikuta asiaan. Kunhan nappaa varman otteen neidin päästä, niin kyllä ne suitset päähän saadaan! Satulavyön kiristys ei luonnollisesti ole mitään lempipuuhaa, mutta Lara lähinnä vain luimii, jos vyö hänen mielestään kiristetään liian nopeasti. Kiristele siis kaikessa rauhassa reikä reiältä, niin tammakin on tyytyväisempi.

Taluttaessa ruunivoikko kävelee nätisti hieman takaviiskossa ja juuri sinne minne sinä tahdot. Joskus, kun sitä on vienyt syömään vihreää, niin on tuntunut, ettei tamma millään irtoa rinnalta ja hyvä ettei pyöri mukana, jos yrität kääntyä vaikka suoraan sitä kohti, että se älyäisi voivansa mennä syömään. Yleensä sille sitten viitataankin kohti ruohikkoa vasemmalla avokämmenellä samalla, kun ponia kohti käännytään. Tällöin se yleensä tajuaa, että nyt saa syödä.

Ratsuna Lara voi alkuun tuntua vauhdikkaalta ja vähän jopa haastavaltakin tapaukselta. Se myös turtuu äärettömän helposti, joten on parempi heti alkuun olla hyvin selkeä, eikä antaa ponin juosta alta. Kaikista paras on ottaa se yleensä ympyrälle, jos se tuntuu juoksevan alta ja siinä ottaa homma hallintaan.
Sileällä Lara on vähän hankala, koska sen mielestä koulun tuuppaaminen on äärimmäisen tylsää. Kyllä se työnsä tekee, mutta aika haluttomasti ja senpä takia ei meidän neidillä ole kouluaitojen sisäpuolella käyty tuomarin edessä.
Esteillä Lara syttyy! Siitä tulee paljon ryhdikkäämpi ja se näyttää löytävän uudet jouset alustaansa. Ruunivoikolla on kyllä paha tapa myös kuumua, mutta kun ratsastaja on kartalla ja mielellään jopa askeleen tammaa edellä, niin homma sujuu oikein kivasti ja reippautensa vuoksi se onkin äärimmäisen hyvä esteponi aikaa vastaan ratsastaessa.

Suku

isä Donnchad conn., ruunivoikko, 145cm	ii. Lorenzo conn., 146cm	iii. Thunder Prince conn., 147cm
		iie. Anna conn., 144cm
	ie. Grey Joyce conn., 143cm	iei. General Rivalry conn., 143cm
		iee. Winter Roche conn., 140cm
emä Vintage Etiquette conn.,kimo, 140cm KTK-III	ei. French Vintage conn., mustankimo, 148cm	eii. Mac Raghnaill conn., mustankimo, 134cm
		eie. Vindemia conn., tummanruunikko, 147cm
	ee. Social Grace conn., kärpäskimo, 144cm	eei. Aughrim Copper conn., kimo, 140cm
		eee. Table Manners conn., ruunikonkimo, 148cm

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

Ponikantakirjatilaisuus 20.06.2024 KTK-I (21 + 20 + 20 + 21 = 82p).

ERJ - 0 sijaa

00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos
00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos
00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos
00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos
00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos
00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos
00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos
00.00.0000, Paikka, Luokka, Tulos

Päiväkirja

Ensimmäinen maastoretki, pk-merkintä - Kirj. Om. (446 sanaa)

Aamu oli kirkas ja aurinkoinen, kun vihdoin sain hilattua itseni tallille. Tänään oli sovittu, että on minun myöhäinen aamuni, joten tulin tallille vasta yhdeksältä aamulla, kun normaalisti olin siellä jo kuuden aikaan. Olimme Elean kanssa sopineet, että hän lähtee tänään Rion kanssa meille Laran kanssa tueksi ja turvaksi, kun lähdettäisiin tamman kanssa ensimmäistä kertaa maastoon! Lara kun on osoittautunut vauhdikkaaksi ja välillä haastavaksikin ratsuksi, niin halusin mukaan luotettavan ja varman kaverin, eikä Eleakaan ollut hetkeen päässyt maastoilemaan.

Varustimme Elean kanssa ponit tallin käytävällä niitä näitä samalla jutellen.
”Kyllä me selevitään”, Elea hymyili rohkaisevasti, kun kiristin Laran satulavyötä ja tamma hieman kiukutteli kiristyvän vyön tunnetta..
”Toivotaan”, vastasin, vaikka mielessäni pyöri tuhansia skenaarioita siitä, mitä kaikkea voisi tapahtua, kun lähtisimme maastoon.
Kun olimme molemmat valmiita, talutimme ponit ulos ja kapusin Laran selkään tallin edessä olevalta penkiltä, kun taas Elea heilautti itsensä Rion selkään maasta käsin.
”Show off”, naurahdin ja ohjasimme ponit pois tallin pihasta.

Alkuun Lara vaikutti hieman levottomalta, mutta ainakin käynnissä se tuntui olevan hallinnassa. Keräsin ohjat käteeni ja annoin Laran seurata Rion perässä rauhallista käyntiä. Välillä jouduin kuitenkin tekemään kevyitä pidätyksiä, koska tamma yritti lähteä ravaamaan, mutta tyytyi kuitenkin äkkiä kohtaloonsa seurata ruunikkoa.

Metsässä huomasi, että luonto alkaa todella heräämään eloon, kun lämpimiä päiviä oli jo ollut niin paljon. Linnut sirkuttivat ja aurinko siivilöityi kauniisti puiden lomasta. Lara vaikutti hyvin kiinnostuneelta ympäristöstänsä ja korvat kääntyilivät joka suuntaan kuunnellen ympäriltä kuuluvia ääniä.
Yhtäkkiä pusikosta kuului yllättäen äänekäs rääkäisy ja suuri fasaani lehahti lentoon suoraan nenämme edestä. Lara säikähti ja hypähti sivulle, yrittäen paeta pelottavaa näkyä. Nappasin toisen ohjan lyhyemmäksi ja käänsin tamman päätä enemmän sivulle, jotta se ei pääsisi ampaisemaan mihinkään, vaan ennemmin kääntyisi ympyrälle ja siinä me sitten hetken pyörimme paikallaan.

Löysäsin pikkuhiljaa ohjaa, kun tammallakin tuntui vauhti hyytyvän ja silittelin samalla ruunivoikon kaulaa jutellen sille rauhoittavasti.
”Raaauha Lara, rauha. Ei oo mittää hättää. Kato, Riokin vaan seistä tönöttää paikallaan”, jutustelin ja puuskuttava poni pysähtyi.
”Kaikki hyvin?” Elea kysyi ja minä nyökkäsin, kun tunsin adrenaliinin alkavan laskea. Jatkoimme matkaa, mutta Lara tuntui nyt siltä, että ryntäisi hetkenä minä hyvänsä, joten otin pieniä voltteja aina, kun oli mahdollista polun puolesta. Onneksi Elea ja Rio pysyi lähietäisyydellä, tuoden kaivattua rauhallisuutta ja vakautta, joten Larakin alkoi pikkuhiljaa rauhoittua kunnolla.

Matkan edetessä Lara alkoi vähitellen rentoutua ja ehkä jopa nauttiakin ympäröivästä luonnosta, mutta maastoretkemme alkoi lähestyä loppuaan, kun talli alkoi jo häämöttää näkyvissä.
Tallin pihassa hyppäsin alas selästä ja taputin hieman hikistä ponia. Lämpö ja säikähdys oli tehnyt tehtävänsä ja tamma näytti hieman väsyneeltä, joten riisuin siltä varusteet ulkona hoitopaikalla ja annoin sille pikaisen suihkun ulkona olevalla vesiletkulla, jonka jälkeen talutin ponin tarhaan ja päästin irti. Sinnehän se ensimmäisenä painui piehtaroimaan ja sen jälkeen syömään jäljellä olevia heiniä kaikessa rauhassa.