Hemgård Johnny Boy

Tämä on virtuaalihevonen | VH24-031-0164

Luonnekuvaus

Johnnyn työskentelymotivaatio on erinomainen ja luonteeltaan se on rohkea hevonen, joka sopii vallan mainiosti esteratsuksi korkeammalle tasolle. Myös sen yhteistyöhalukkuus ja tarkkaavaisuus tekevät siitä luotettavan ja miellyttävän ratsun, jonka kanssa toimia niin maasta, kuin selästäkin käsin.

Hoitaessa Johnny on lähtökohtaisesti rauhallinen ja mukava käsitellä. Se seisoo paikallaan ja odottaa kärsivällisesti, että tarvittavat hoitotoimenpiteet tehdään. Normaalia onkin, että harjatessa ori saattaa nuokkua kaikessa rauhassa ja vain nauttia harjauksesta erityisesti, jos sitä karvanvaihtoaikaan viitsii pidemmän kaavan kautta pyöritellä kumisualla, kun irtoava karva kutittaa. Kavioiden puhdistuskin sujuu ongelmitta, sillä Johnny nostaa jalkansa ihmisen pyynnöstä todella helposti ja pitää ne ylhäällä, kunnes kavio on puhdistettu ja laskee sen jälkeen jalan nätisti alas varoen samalla ihmisen varpaita.

Johnny on varustaessakin todella helppo käsitellä. Siinä se vain napottaa paikallaan, kuin tatti ja antaa ihmisen laittaa varusteet päälle kaikessa rauhassa. Ruunikko tietää, että kun varusteita laitetaan päälle, niin hän pääsee töihin! Suitsetkin sille saa päähän suit sait sukkelaan ja Johnny odottaa kaikessa rauhassa, että remmit saadaan kunnolla kiinni ennen, kuin lähdetään töihin.

Ratsuna Johnny on motivoitunut ja nauttii selkeästi työskentelystä. En ole tainnut koskaan nähdä oria naama nurinpäin, vaan aina se on töitä tehnyt korvat hörössä ja pirteän oloisena. Ruunikko on myös aina valmis uusiin haasteisiin ja tuntuu, että mitä vaikeampi tehtävä, sitä suuremmalla innolla ori sitä suorittaa. Sen kanssa ei ole ongelmia suoriutua sileänkään tehtävistä, mutta selkeästi Johnny syttyy enemmän esteillä. Kouluratsuna se suorittaa pyydetyt asiat hyvin, mutta ei se mikään huima liitokavio ole.
Esteillä Johnny loistaa. Sen hyppytyyli on tosin iso ja se on myös erittäin tarkka jaloistansa, mutta muutaman treenin jälkeen on jokainen ratsastaja oppinut orin tyylin ja selvinnyt loistavasti sen kanssa esteistä. Laskeutumiset esteiltä on pehmeitä ja niistä on aina helppo jatkaa teenpäin.

Kilpailupaikalla ennen suoritustaan Johnny seisoo tyynen rauhallisesti paikallaan, mutta on kuitenkin valppaana ja seuraa kisapaikan tapahtumia. Lämmittelyn aikana aletaan laittamaan jo työmoodia päälle ja keskitytään täysin ratsastajan kuuntelemiseen. Tuntuu, että Johnny vetäytyy johonkin kuplaan, johon mahtuu vain se ja ratsastaja, eikä millään muulla ympärillä tapahtuvalla ole väliä.
Itse suorituksen aikana taas Johnny tuntuu olevan erityisen tarkka jaloistansa ja säilyttää hyvän temmon ja rytmin läpi suorituksen. Kun ruunikko huomaa, että nyt on menty viimeinen este ja pudotuksia ei ole tullut, voi tuntea sen melkein pörhistelevän ”Katsokaapas, kun minä olin hieno!”

Suku

isä Hemgård Mad Max fwb., punaruunikko, 167cm EV-II, KTK-III	ii. Mortdecai hann., tummanruunikko, 168cm KTK-III	iii. Mortal Enemy hann., punaruunikko, 172cm
		iie. Secret Desire hann., tummanrautias, 166cm
	ie. Illinois swb., tummanpunaruunikko, 162cm KTK-I	iei. Solitude swb., tummanruunikko, 168cm
		iee. Iris swb., tummanpunaruunikko, 160cm
emä Delphine de Lux kwpn, ruunikko, 170cm KTK-III	ei. Ruben von Wolkenburg kwpn., musta, 170cm KTK-III	eii. Revuelto kwpn., punaruunikko, 172cm
		eie. Natalia Von Wolkenburg kwpn.., musta, 166cm
	ee. Chanel No. 1 kwpn., tummanpunaruunikko, 174cm KTK-II	eei. Violino kwpn., tummanruunikko, 175cm
		eee. Cha-Cha-Chanel kwpn., punaruunikko, 170cm

Jälkeläiset

Ei jälkeläisiä

Kilpailutulokset

Estevarsojen laatuarvostelu 28.02.2025 EV-I (10+10+4+2+5+8=39p).

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä - kirj. Om. (361 sanaa)

Eilen oli Johnnyllä ollut estevalmennus, joten tänään oli tiedossa kevyempi päivä ja päätin, että lähdetään maastoon. Pakkasta oli reilut 15 astetta ja ilma oli kirkas, sellainen ihana talvipäivä, kun aurinko paistaa ja luki kimmeltää, kuin olis glitteriä siroteltu joka puolelle.

Johnny seisoi karsinassa korvat hörössä odottamassa, kun menin sen sieltä hakemaan. Se tuntui aina olevan niin innokkaana valmiina kaikkeen. Harjasin sen huolellisesti ja perusvarusteiden lisäksi heitin sille vielä ratsastusloimen päälle, ettei liian kylmä ohutkarvaiselle puoliveriselle tulisi.

Ori asteli tallista pihalle reippaasti, sieraimet suurina pakkasilmaa haistellen ja kipusin selkään pihalla olevan selkäännousu”laiturin” avulla. Tänään en ollut edes pyytänyt ketään kaveriksi, koska yleensä Johnny oli hyvin reipas ja rohkea ratsu myös maastossa. Sen kanssa ei tarvinnut pelätä, että jossain vaiheessa löytäisin itseni maasta ja katselisin, kun hevonen painelee harja hulmuten karkuun.

Meidän reittimme kulki tuttua polkua metsän siimeksessä kohti avarampia maisemia, mutta näin alkuun käveltiin rauhaksiin. Johnny liikkui pirteästi ja askel oli terävä sekä tasainen, mutta hevonen olemukseltaan kuitenkin todella rento. Se kuunteli minua tarkasti, vaikka selvästi nauttikin saadessaan liikkua hieman vapaammin, kuin treenatessa.

Pakkaslumi narskui hevosen kavioiden alla ja hengityksemme höyrysi matkan edetessä tasaisesti käynnissä. Kun polku leveni hevosreitiksi, päätin kokeilla pienen pätkän ravia. Johnny oli heti innokkaana mukana, mutta piti rytmin kuitenkin tasaisena ja rauhallisena, vaikkakin pää oli hieman pystymmässä. Se nosteli jalkojaan reippaasti hangessa ja annoin sen sitten ravatakin hyvän tovin.

Muistin yhtäkkiä, että lähistöllä olisi myös pelto, jossa voitaisiin ottaa vähän hankitreeniä, vaikka tänään ei tarkoitus rankemmin ollutkaan treenata. Suunnattiin siis kulku pellolle ja tein siellä ympyröitä ja kiemurauraa tovin, jonka jälkeen päätin vielä laukata kertaalleen pellon päästä päähän.
Johnnyhän nosti laukan kuin aavistaen, mitä minä siltä haluan ja niin me mentiin! Ori laukkasi harja hulmuten ja viskeli hieman päätään, kun en päästänyt sitä pinkomaan minkä kintuistaan pääsee. Se kuitenkin tyytyi nätisti kohtaloonsa edetä turvallista ja tasaista laukkaa edeten hangessa vaivattoman oloisesti. Päädyssä hidastin sen raviin ravaten muutaman ympyrän, jonka jälkeen palautin orin käyntiin ja lähdettiin suuntaamaan kotia kohti.

Tallipihassa meitä oli vastassa tallityttö, joka kysyi, saisiko hän hoitaa orin ja viedä sen ulos ja minähän tietysti luovutin hevosen tytölle. Hoitakoon, onhan noita hevosia lisääkin liikutettavana.

Estevalmennus - kirj. Om. (246 sanaa)

Tänään oli jälleen Johnnyn kanssa estevalmennuspäivä! Ja taas ori osoitti, miksi se on niin erityinen. Vaikka se on vasta nelivuotias, sen motivaatio ja asenne tekevät siitä äärimmäisen miellyttävän ratsun.

Maneesi oli viileä ja ulkona paukkui pakkanen, mutta Johnny asteli maneesiin korvat hörössä ja silmissä tuttu pilke – valmiina hommiin!
Alkuun aloitimme sileällä työskennellen, kevyellä ravilla ja taivutuksilla. Sari korosti siirtymisiä ja tasapainoa, jotta Johnny oppisi kantamaan itseään paremmin. Ori vastasi apuihin terävästi ja selkeästi innokkaana tekemään oikein, vaikka välillä huomasin sen vilkuilevan maneesin kulmia.

Kun pääsimme itse esteiden pariin, ruunikko heräsi eloon ja sai ylimääräistä boostia askeleeseensa. Aloitimme pienellä ristikko-tehtävällä, jotka yhdistettiin kaareviin uriin ja loiviin lähestymisiin. Sari halusi keskittyä siihen, että Johnny säilyttää rytminsä ja tasapainonsa myös esteiden välillä. Ori hyppäsi innolla ollen tarkka jaloistaan, mutta silti kuitenkin pehmeä ja hallittu. Yllättävän hyvin siis saatiin energiaa hallintaan tehtävällä!

Sari rakensi radan, jossa oli muutama pysty ja pieni okseri – esteet eivät toki korkeita olleet, mutta niiden sijoittelu vaati tarkkuutta, ettei tehtävät olisi nuorelle orille liian vaikeita. Johnny selvisi tehtävistä erinomaisesti, ja mitä haastavammaksi tehtävät muuttuivat, sen keskittyneemmäksi se tuli! Tuntui siltä, että se suorastaan nautti saadessaan käyttää päätä ja kroppaansa kunnolla.

Sari kehui Johnnyn työskentelymotivaatiota ja sanoi, että tällä asenteella ori tulee olemaan kilpakenttien lupaus! Olin samaa mieltä – tämä hevonen on syntynyt esteradoille.

Treenin päätteeksi hoitopaikalla seisoi hikinen ja höyryävä hevonen, jonka ilme oli yhä kirkas ja korvat hörössä. Se taisi olla yhtä tyytyväinen treeniin, kuin minäkin.

---