Hemgård Ironshade

Tämä on virtuaalihevonen | VH24-031-0163

Luonnekuvaus

Iirolla on kilpahevosen sydän ja kultainen luonne, joka näkyykin orin rauhallisessa ja ystävällisessä käytöksessä. Vaikka orikin kiltti, ei siltä siltikään puutu määrätietoisuutta, kun puhutaan esimerkiksi kisaradoilla olemisesta, vaan se antaa aina itsestään kaikkensa ja suorittaa tasaisen varmasti eteen tulevat radat.

Hoitaessa Iiro nauttii saamastaan huomiosta ja rakastaakin kaikkia hoitotoimenpiteitä hirmuisesti. Se seisoo rauhallisesti paikallaan nauttien harjauksesta ja saattaapa se alkaa nuokkumaankin hoitotuokion aikana. Koska ori on myös aika huomionkipeä, niin joskus se saattaa vaikuttaa vähän surkealta, jos sitä ei kukaan ole hetkeen huomioinut. Pieni herkku tai pikainen rapsutus kuitenkin saa orin taas piristymään ja karsinassa odottelee iloinen ja reipas ori.

Varustaminen orin kanssa sujuu yleensä hyvin mutkattomasti. Silloinkin Iiro seisoo rauhallisena paikallaan ja yrittää tehdä hommasta mahdollisimman helppoa ihmiselle. Ori ei ikinä ole yrittänytkään väistää satulaa tai muutenkaan ihmistä varustamistilanteissa, joten sille pystyy kaikessa rauhassa nostamaan satulan selkään ja varmistamaan sen oikean paikan. Vyönkin saa kiristää ongelmitta, mutta älä nyt kuitenkaan liian kireälle sitä laita.
Suitset, kun ilmestyy orin näköpiiriin, se asemoituu ihmisen viereen ja laskee päänsä sopivalle korkeudelle, jotta suitset on mahdollisimman helppo sille laittaa päähän. Kuolaimetkin se ottaa suuhun heti, kun tarjotaan ja niskahihna on helppo pujottaa korvien yli, kun ei tarvitse kurotella.

Iiro on kuuliainen, mutta herkkä ratsu. Sileällä se vastaa pienempiinkin apuihin tarkasti ja tekee tehtävät huolellisesti hätäilemättä loppuun asti, kunhan ratsastaja myös ratsastaa tehtävät loppuun asti. Ei Iiro mikään kone kuitenkaan ole, joka yhdestä merkistä tekee koko tehtävän itsenäisesti loppuun.
Esteillä ori on rohkea ja nopea. Sillä on hyvä hyppytekniikka ja se selvästi nauttii hyppäämisestä, koska ruunikko tekee aina työnsä innokkaasti korvat hörössä. Iirolla on myös luontainen kyky arvioida etäisyydet sopiviksi, joten senkin puolesta se on äärimmäisen helppo hypätessä. Toki vaatii Iiro myös ratsastajan osallistumista, mutta kokemattomammatkin voivat ruunikon kanssa tutustua esteratsastuksen ihmeelliseen maailmaan huoletta.

Suku

isä Hemgård Gunmetal fwb., tummanruunikko, 164cm EV-I	ii. Mortdecai hann., tummanruunikko, 168cm KTK-III, HANN-II, YLA2, ERJ-I, 2 Star Prospect	iii. Mortal Enemy hann., punaruunikko, 172cm
		iie. Secret Desire hann., tummanrautias, 166cm
	ie. Glitterjunkie hann., tummanrautias, 166cm KTK-III	iei. Honolulu fwb., ruunikko, 165cm
		iee. Glittered fwb., punaruunikko, 159cm
emä Rhaenya Rogue trak., ruunikko, 167cm EV-II, PSB-II	ei. Feldromantik trak., punaruunikko, 168cm KTK-II, ERJ-I	eii. Für Romantik trak., punaruunikko, 170cm
		eie. Faschina trak., ruunikko, 162cm
	ee. Rozelig Velann trak., tummanpunaruunikko, 167cm	eei. Konnigan trak., punaruunikko, 165cm
		eee. Rozeina Lanann trak., tummanruunikko, 166cm

Jälkeläiset

Ei jälkeläisiä

Kilpailutulokset

Estevarsojen laatuarvostelu 31.03.2025 EV-I (7+10+3+3+5+8=36p).

NJ 16.12.2025 - Stall Fernweh - tuomarina Faye - irtoSERT

Päiväkirja

Rallimaasto, pk-merkintä - Kirj. Om. (502 sanaa)

Tänään päätettiin lähteä nelivuotiaiden oripoikien kanssa rallimaastoon, kun reititkin alkoivat olemaan lähes sulat. Olihan nuo toki saaneet maneesissa juosta irtona, mutta nyt lähdettiin kokeilemaan, josko selvittäisiin kaikki hengissä porukalla selästä käsin.

Itse olin valikoinut ratsukseni Iiron, tuon herkän, mutta kuuliaisen ratsun. Maastossa on käyty muutamaan otteeseen, mutta ei koskaan vauhtimaastossa. Iiro toki on todella järkevä nuoreksi hevoseksi, eikä ainakaan tähän mennessä se ole mitään arkaillut.

Iiro oli ehditty viedä jo ulos, joten kävin hakemassa sen takaisin sisälle ja riisuin siltä kevyen loimen päältä. Plussan puolella oltiin kyllä, mutta orilla on niin ohut karva, ettei se vielä tässä nollan tienoilla ihan nakuna tarkene, joten ulos sille aina laitettiin fleeceloimi päälle.
Tarhasta mukaan lähti hyvin innokkaan ja reippaan oloinen ruunikko, joka seurasi minua oikein nätisti karsinaan ja antoi harjata itsensä tapansa mukaisesti ongelmitta. Kumisualla pyörittely selkeästi tuntui kivalta, joten päätin hieman pidentää harjaukseen käytettävää aikaa, vaikka muut alkoivat olemaan melkein valmiita. Iiron tuntien varustamisessa ei kuitenkaan ongelmia tule, joten uskalsin viettää vähän enemmän aikaa kumisualla pyörittelyyn.

Iiro sai varusteet päällensä ja suunnattiin ulos. Kipusin virkeän orin selkään selkäännousulaiturilta ja jäin odottamaan, että Joni sai hilattua itsensä Tonton selkään ja Sirukin pääsi Perrin kyytiin, jonka jälkeen lähdettiin astelemaan kohti metsäreittiä.

Alkuun käveltiin lyhyt pätkä kapeaa polkua, mutta heti sen leventyessä vaihdettiin raviin ja ravattiin hyvä tovi. Jokainen hevonen käyttäytyi todella hienosti, mutta vielä ei oltukaan laukattu.
10 minuutin ravaamisen jälkeen päästiin leveähkölle hiekkatielle, jolloin huikkasin perässä tuleville, että siirryttäisiin laukkaan. Annoin Iirolle laukka-avut ja ori siirtyi sulavasti ravista laukalle. Hevonen allani tuntui energiseltä ja innokkaalta etenemään, joten myötäsin ohjalla ja nousin kevyeeseen istuntaan.
”Anna mennä poika”, naurahdin ja ruunikko löysi itsestänsä seuraavan vaihteen. Askel piteni ja vauhti kiihtyi, mutta missään vaiheessa minulla ei ollut olo, ettenkö saisi hevosta tarpeen tullen pysäytettyä. Iiro nautti selkeästi lujaa menemisestä ja annoinkin sen sitten säätää vauhtiaan tahtonsa mukaan.
Laukkasuoran pää alkoi lähestyä, joten palasin takaisin satulaan istumaan, jolloin Iirokin älysi heti, että nyt himmataan ainakin hieman ja siirtyi hieman hitaampaan laukkaan.
”Jaaaaaaa raaaaavi!”, huikkasin takana tuleville, mutta ohipa pyyhkäisikin Tonto ja Joni.
”Ei tällä ole jarruja!!!” Joni huusi mennessään ja Iirolla tuntui vähän menevän tunteisiin, kun toinen pyyhkäisi vauhdilla ohi. Huusin Jonille neuvoja samalla, kun lähdin ratsukon perään. Iiro selkeästi oli päättänyt, että karkuunhan nuo ei pääse, mutta kun pidätin, tajusi hevonenkin, että ei tässä nyt olla kilpailemassa ja pysyi halutussa tahdissa.

Joni sai Tonton pysähtymään ja pian Sirukin sai meidät Perrin kanssa kiinni. Heillä ei selvästikään ollut ollut ongelmia hidastaa tahtia, vaan tulivat hyvin rauhallisella ravilla perässä.
”Jaha, taidetaan siis pysyä ravissa ja käynnissä loppumatka”, naurahdin ja lähdin taas johtamaan porukkaa.
Loppumatka todellakin vain ravattiin ja kilometri ennen tallia siirrettiin hevoset käyntiin, jolloin löysäsin ohjaa ja juteltiin niitä näitä Jonin ja Sirun kanssa. Joni ei onneksi ollut säikähtänyt Tonton menoa, vaan naureskeli lähinnä tapahtuneelle.

Tallille päästiin kaikki hengissä ja hoidettiin hevoset suhteellisen ripeällä tahdilla takaisin ulos, koska päivän ratsastukset olivat vasta alkaneet ja jonossa olisi vielä muutama hevonen lisää.

---

Ensimmäinen satulointi, pk-merkintä - Kirj. OM. (439 sanaa)

Seisoin tarhan portilla katsellen, kun Iiro liikkui rauhallisin askelein tarhassansa. Heti se ei minua huomannut, mutta kun tajusi minun olevan paikalla, ravasi se joustavin ja kevein askelin luokseni. Tänään olisi se päivä, kun ruunikko ori saisi satulan selkäänsä ensimmäistä kertaa. Suitsia sillä oli jo pidetty useamman kerran, ja niiden kanssa ei ollut ollut minkäänlaista ongelmaa edes ensimmäisellä kerralla.

Iiro pysähtyi eteeni, jolloin laitoin sille päitset päähän ja avasin tarhan portin lähtien kävelemään kohti tallia. Iiro käveli rennosti vierelläni kohti tallia ja vein sen karsinaan harjattavaksi. Harjasin oria pitkään ja huolellisesti varmistaen, että sillä olisi rento ja rauhallinen fiilis ennen, kuin alettaisiin tutustumaan satulaan. Iiro seisoi tyynesti paikallaan ja käänteli välillä korviaan suuntaani seuraten mitä tein, mutta muuten se oli yhtä rauhallinen kuin aina.

Kun harjaus oli suoritettu, nostin satulan karsinan edestä käsivarrelleni ja astelin sen kanssa karsinaan. Aluksi Iiro sai haistella satulaa ja sen se tekikin erittäin kiinnostuneena, eikä osoittanut tippaakaan hermostuneisuutta. Kilisyttelin myös satulavyötä orin edessä ja siihenkin ruunikko suhtautui pelkästään suurella mielenkiinnolla.
Oli Iirolla aiemmin käytetty jo satulahuopaa selässä muutamaan otteeseen ja se ei ollut minkäänlaista reaktiota orissa aiheuttanut, joten luotin, että satulaankin tutustuminen sujuisi yhtä helposti.

Laskin satulan takaisin telineellensä Iiron ovessa ja otin käteeni satulahuovan. Näytin sitä orille, jonka jälkeen asettelin sen nätisti hevosen selkään ja hain satulan vöineen takaisin karsinaan. Nostin vyön satulan päältä karsinan oven päälle roikkumaan ja astelin satulan kanssa Iiron vierelle. Iiro nuuhki kaikessa rauhassa satulavyötä, joten puhelin orille rauhoittavasti samalla nostaen satulan kevyesti sen selkään. Iiro ei korvien taaksepäin kääntelyä kummemmin reagoinut satulaan, vaan jatkoi kaikessa rauhassa satulavyön nuuhkimista ja taisipa se vähän ylähuulella heilutellakin vyön solkia.

Satulahuopa ja itse satula oli nyt orin selässä, joten vuorossa olisi satulavyön kiinnitys. Kaikkien hevosten kanssa en välttämättä heti ensimmäisellä kerralla vyötä laita kiinni ollenkaan, mutta Iiron kanssa kaikki on niin helppoa ja sujuvaa, että samapa tuo on laittaa vyökin kiinni.
Kiinnitin vyön löysästi ja annoin Iiron rauhassa totutella tuntumaan. Se seisoi rauhallisesti paikallaan ja vain oli, jonka vuoksi kiristin vyötä hieman kireämmälle. Tämäkään ei reaktiota aiheuttanut, joten päätin, että lähdetään käymään mutka narun päässä tallipihalla, jotta Iiro saisi totutella myös liikkumiseen satula selässään.

Iiro käveli rennosti vierelläni ihan kuin mitään uutta ei olisikaan tapahtunut. Olin äärimmäisen tyytyväinen Iiron käytökseen tässäkin asiassa ja totesin, että olisipa homma yhtä helppoa kaikkien kanssa.
Muutaman kierroksen jälkeen talutin Iiron takaisin tarhan luokse, jossa riisuin siltä satulan pois ja nostin sen odottamaan aidalle ennen, kuin talutin hevosen portista sisään ja päästin sen irti. Eihän tuo kauas lähtenyt vaan jäi aidalle nuuhkimaan satulaa vielä hetkeksi. Pian Iiro kuitenkin muisti, että päiväheinät oli jääneet kesken, joten sinnehän se sitten lähti ruokatuokiotaan jatkamaan ja minä lähdin viemään satulaa takaisin satulahuoneeseen.

---