Kotipihan Tosihelmi

Tämä on virtuaalihevonen | VH24-018-0343

Luonnekuvaus

Helmi on lähtökohtaisesti ystävällinen ja utelias luonne, jonka seurassa on helppo viihtyä. Tamma viihtyy ihmisten kanssa loistavasti ja nauttii saamastaan huomiosta, mikä tekee siitä helpon kisahevosen, kuin myös arkipäiväisen ratsun.

Helmi seisoo rauhallisesti paikallaan harjauksen ajan, eikä sitä tarvitse sitoa kiinni oikeastaan missään, koska tamma vain yksinkertaisesti nauttii saamastaan harjauksesta. Kuten monella muullakin hevosella, myös Helmillä on lempparikohta harjauksen ja rapsutusten suhteen ja se on kaula ja sään ympäristö. Se voisi seisoa, vaikka hamaan tulevaisuuteen asti harjattavana, mutta tyytyy myös pikaisempiin hoitohetkiin ongelmitta.
Kaviot tamma nostaa todella kiltisti, kun ihminen sitä pyytää ja pitääkin jalkansa ylhäällä tasan niin kauan, kuin on tarpeellista. Tästä syystä rautias on myös kengittäjämme unelma-asiakas, koska sen kanssa saa rauhassa käyttää aikaa, eikä tarvitse taistella jalkojen hoidon suhteen.

Kun suitset ilmestyvät Helmin näkökenttään, laskeutuu pää automaattisesti tarpeeksi alas, vaikka ei tuo meidän Helmimme mikään jätti kokonsa puolesta olekaan, mutta silti se haluaa tehdä homman mahdollisimman helpoksi ihmiselle. Kun kuolaimet on saatu suuhun, laskeutuu pää vielä hieman alemmas, jotta niskahihna on mahdollisimman helppo sujauttaa korvien yli.
Huovan ja satulan saa nostaa Helmin selkään ongelmitta, eikä tamma liikahdakaan, kun tietää olevan satuloinnin vuoro. Vyönkin saa rauhassa säädettyä oikealle kireydelle, eikä Helmin ilme värähdäkään.

Helmillä on todella tasaiset ja pehmeät askeleet, jonka vuoksi se onkin monen tallilaisemme suosikki ratsastaessa. Onpa sitä joskus kuvattu nojatuolimaiseksi tätikuljettimeksi, vaikka se myös ihan vakavasti otettava kisaratsukin on.
Kouluratsuna Helmi on yritteliäs ja reagoi apuihin nopeasti pyrkien miellyttämään ratsastajaansa parhaimman kykynsä mukaan. Mikäli ratsastaja on epäselvä, yrittää rautias ymmärtää saatuja apuja ja tekee sen mukaan. Useiden toistojen kanssa taas Helmi lähtee herkästi ennakoimaan tehtäviä asioita, mutta jos toistot on lopetettu ja siirrytty eri tehtävään, saa tamman nopeasti suorittamaan uuttakin asiaa.
Esteillä Helmi on innokas, mutta varovainen hyppääjä. Vauhtia sillä on tarpeeksi, mutta rautias ei kuitenkaan hyppää, vaan ennemmin kieltää, jos sen mielestä ratsastaja on tuonut sen huonosti esteelle. Siinä mielessä tamma on hyvin opettavainen hevonen, koska sen kanssa on pakko ratsastaa tiet hyvin ja pitää rytmi tasaisena, jotta radasta selvitään kunnialla.
Maastossa Helmi on rohkea ja luotettava ratsu, jonka kanssa pystyy etenemään askellajissa, kuin askellajissa ilman pelkoa. Se nauttii erityisesti maaston vaihtelevuudesta ja rennosta menosta luonnon keskellä, mutta kyllä siitä vauhtiakin saa irti pitkillä laukkasuorilla, jos haluaa.

Suku

isä Tonttu Tosijännä sh., rautias, 150cm KTK-II, SV-I, EV-I	ii. Napakontio sh., rautias, 160cm	iii. Pakkasukko sh., voikko, 165cm
		iie. Erikiva sh., punarautias, 155cm
	ie. Teretsia sph., tummanrautias, 147cm	iei. Carolus sph., punarautias, 147cm
		iee. Heliodora sph., mustankimo, 145cm
emä Helmento   sh., rautias, 155cm	ei. Hilmari	eii. Herres
		eie. Erma
	ee. Venni	eei. Eelis
		eee. Riiti

Jälkeläiset

08.10.2025, o. Kotipihan Tosiloisto (VH25-018-0591), i. Tim-Antti (VH25-018-0181)
05.09.2025, t. Kotipihan Kuplajuoma (VH25-018-0544), i. Juoppotintti (VH22-018-0588)

Kilpailutulokset

Suomenhevosten varsa-arviointi 20.02.2025 SV-II (6+10+7+8+5,3+5=41,3p).
Estevarsojen laatuarvostelu 28.02.2025 EV-I (7+10+3+4+4+6=34p).

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä - kirj. om. (468 sanaa)

Niin se vain tuli meillekin Helmen kanssa suuri päivä eteen! Tänään nimittäin aloitetaan sen ratsukoulutus ja olin täynnä innostusta sekä odotusta siitä, mitä tulevaisuus tamman kanssa toisi eteen.

Helmi on aina ollut erityinen tamma, jonka luonteessa yhdistyy lempeys ja uteliaisuus, joka tekeekin siitä todella miellyttävän käsitellä. Tamma on osoittanut olevansa älykäs ja nopea oppimaan uusia asioita, mutta samalla sen herkkä puoli on vaatinut kärsivällisyyttä sekä ymmärrystä.

Päätin lähteä ratsukoulutuksen suhteen varovaisesti liikkeelle ja Helmin ehdolla. Suitsiin tamma oli totutettu jo aiemmin, mutta tänään olisi vuorossa satulan laitto selkään ensimmäistä kertaa. Paljon oli Helmin kanssa maasta käsin tehty ja odotin, että satulan selkään laitto sujuisi ilman sen isompia ongelmia.

Helmi haisteli satulaa uteliaana, kun se oli hoitopaikan edessä telineellä ja tamma vaikutti olevan varsin okei asian suhteen, joten nostin satulan sen selkään sen isommin aikailematta. Vähän tammalla korvat pyörivät, kun satula kosketti selkää ja taisipa se ottaa askeleen sivuunkin, mutta lähinnä sen takia, että näkisi mitä minä teen.
Koska satula ei isompaa reaktiota saanut aikaiseksi, kiinnitin satulavyönkin löysästi paikalleen. Vyö koski kyllä hevoseen, mutta ei taatusti puristanut ja tämäkin vaikutti käyvän tammalle ongelmitta, joten kiristin vyön niin, ettei satula pääsisi luiskahtamaan ja napsautin kuolaimiin liinan kiinni suunnaten hevosen kanssa maneesiin.

Maneesissa kävelin Helmin rinnalla uraa pitkin, koska maneesi sattui sopivasti olemaan tyhjä. Helmi vaikutti rennolta ja tyytyväiseltä, eikä sitä näyttänyt haittaavan satulan tuntuma ollenkaan liikkuessa. Palkitsin tamman kehuilla ja rapsutuksilla, jotta se yhdistäisi uuden tunteen positiiviseksi ja ohjasin rautiaan keskemmäs maneesia.

Kiristin vyötä vielä hieman ja tarkistin, että jalustimet eivät pääse yhtäkkiä valahtamaan, jonka jälkeen lähetin Helmin ympyrälle liinan päähän. Tamma oli opetettu äänikomennoille, joten käskin sen raville ja se teki siirtymän todella nätisti. Hieman sillä taas korvat pyörivät, mutta jatkoi kuitenkin ravaamista reippaasti eteenpäin. Laukkaakin kokeiltiin, eikä siinäkään ihmeellisempiä reaktioita tullut.

Aiemmasta rohkaistuneena soitin Sallalle talliin ja pyysin häntä tulemaan maneesiin. Minähän kiipeäisin tänään vielä Helmin selkään!
Salla saapui maneesiin ja kysyi, että olenko nyt aivan täysin varma, johon vastasin olevan ja käskin pitää kiinni. Hain korkeimman jakkaran maneesin laidalta ja asettelin sen Helmin viereen. Tähänkään ei tamma reagoinut isommin, joten kiipesin jakkaralle ja nojailin satulaan.

”On tää kyllä ihme otus, kun ei reagoi mitenkään mihinkään”, Salla naurahti Helmin pään vierestä samalla, kun rapsutteli tamman otsaa ja lahjoi sitä porkkanan palasilla. Nyökkäsin ja asettelin jalkani jalustimeen ponnistaen varovasti selkään. Toista jalkaa tamman pyllyn yli nostaessa varoin koskemasta sitä kengän kärjellä ja laskeuduin varovasti satulaan. Jälleen korvat kääntyilivät eteen ja taakse, mutta siinä se pieni, urhea suomenhevonen seisoi, kuin aina olisi ratsastaja ollut selässä!

Istuskelin hetken tamman selässä rapsutellen sitä kaulalta, jonka jälkeen laskeuduin varovasti alas ja annoin sokeripalan taskuni pohjalta tammalle.
”Kuinka hieno tyttö!” kehuin sitä ja luovutin tamman Sallan mukaan talliin, koska minulle tuotiin jo Rediä estevalmennusta varten maneesiin.

---